Studiotyöskentely ›

Noob miksaajan kysymys. Kuinka viilaatte kitaran saundia ennen äänitystä ja kuinka paljon jätätte miksausvaiheeseen? Äänitättekö kitaran tuhdimpana ilman liikaa EQ:ta ja kompressointia ennen miksausta, jolloin miksausvaiheessa olisi äänessä ehkä varaa tehdä enemmän kun taajuuksia ei olisi etukäteen viilailtu pois? Toisin sanoen yritättekö saada kitaran aluksi kuulostamaan hyvältä yksinään ja miksaus vaiheessa hiotte sen sopimaan koko biisin kanssa yhteen?

Tuhdimpana ennen miksausta. Ainakin tuo pelkkä eq harvemmin on mitenkään olennainen osa kitaran soundia sinänsä. Ja mitä tulee efekteihin yleisimmin niin riippuu prokektista miten tekee. Jos gearista löytyy vaikka joku kaiku ja miksei jokin tietty omalaatuinen kompurakin mikä syystä X tuntuu olennaiselta asialta biisin kannalta, niin sitten jätetään siihen.
Eli voisko sanoo että lähtökohtasesti mahd. originaalina (biisin kannalta siis) narulle, mutta sitten karsii pois epäolennaisuudet ja asiat mitkä selvästi tuntuu siltä että häiritsisi miksausta. Joku pedaali eq, jos sillä on ollut tarkoitus vain tuoda erottelevuutta muiden soittimien keskeltä, niin jättäisin pois. Jos taas sitä on säädetty rankemmin niin että siitä on tullut olennainen osa itse soundia niin silloin jättäisin sen (E: siis äänitykseen mukaan). Sama periaate kompurassa ja kaikissa muissa. Kaikujakin on niin monenlaista että toisinaan parempi jättää miksauspöydälle, mutta jos kitaralla on jo oma juttu kaiun suhteen niin voi se siihen jäädä. Yksinään hyvältä jos yksinään äänitetäänkin, kun miksaus on asia erikseen ja äänitys asia erikseen.
Mielestäni.

KaRa: Tuhdimpana ennen miksausta. Ainakin tuo pelkkä eq harvemmin on mitenkään olennainen osa kitaran soundia sinänsä. Ja mitä tulee efekteihin yleisimmin niin riippuu prokektista miten tekee. Jos gearista löytyy vaikka joku kaiku ja miksei jokin tietty omalaatuinen kompurakin mikä syystä X tuntuu olennaiselta asialta biisin kannalta, niin sitten jätetään siihen.
Eli voisko sanoo että lähtökohtasesti mahd. originaalina (biisin kannalta siis) narulle, mutta sitten karsii pois epäolennaisuudet ja asiat mitkä selvästi tuntuu siltä että häiritsisi miksausta. Joku pedaali eq, jos sillä on ollut tarkoitus vain tuoda erottelevuutta muiden soittimien keskeltä, niin jättäisin pois. Jos taas sitä on säädetty rankemmin niin että siitä on tullut olennainen osa itse soundia niin silloin jättäisin sen (E: siis äänitykseen mukaan). Sama periaate kompurassa ja kaikissa muissa. Kaikujakin on niin monenlaista että toisinaan parempi jättää miksauspöydälle, mutta jos kitaralla on jo oma juttu kaiun suhteen niin voi se siihen jäädä. Yksinään hyvältä jos yksinään äänitetäänkin, kun miksaus on asia erikseen ja äänitys asia erikseen.
Mielestäni.
 
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tuossa olikin jo hyvää tietoa ja vähän tuon suuntaista olen aina itsekin ajatellut.

Aina äänitetään kaikki mahdollisimman valmiina sisään, silloin on kokoajan joku käry siitä miltä lopputulos tulee kuulostamaan ja soundeja on mahdollista viilata lennossa.
Asiakaskin on tyytyväinen kun kaikki kuulostaa heti hyvältä.
 
+ säästää mielettömästi aikaa miksauksesta.

Riippuu ihan tapauksesta. Edelliseen omaan biisiin vedin täysin kuivat kitarat suoraan intarfacen kautta. En siis mikittänyt ollenkaan tällä kertaa. Mulla oli paljon ideoita mitä halusin kokeilla eri plugareilla. Viimeksi kun äänitin bändiä kesällä, niin ruuvattiin kitarat kohdalleen äänitysvaiheessa, enkä niihin jälkeenpäin käyttänyt kuin hieman eq:ia ja kompuraa.

Nii se on tietysti oma asia jos tekee itselleen. Itsekin sählään miten sattuu kun itse itsekseni husellan omia juttuja. Mutta jos miksaa ja tuottaa muiden biisejä niin iha pikkuriikkisen pitää yrittää kunnioittaa bändin olemusta ja ajatusta :D

jannu: Sen verran saivartelen..
 
Juu-u. Miksaan erään hepun biisejä ihan puhtaasti vain tietyn raamin ja genren ja artistin oman jutun sisällä. Mutta varastan hänen soundeja ja samplaan omiin kirjastoihin ja teen omia juttuja niillä.
Sitten on semmonen projekti missä käytännössä tuotan itse täysin ominpäin, mutta en äänitä enkä soita itse, enkä edes tee niitä biisejä alkujaan vaan käytännössä muokkaan aivan mielettömästi dawissa oman pääni mukaan niin että lähtösaundeista ei ole tietoakaan. Ja sovitan siinä mielessä että lisään, poistan, pätkin ja looppaan ym. Eli alkuperänen suht tylsä poppi äänitys muuttuu mun kautta elektroniseks projektiks.
Ja mun oma todellinen henkireikä -projekti on expressiivistä kitarasooloilua sillain että kitarasaundit tulee hardwaresta, mutta kaikki muut perkussiot, bassot, synat on miljoonalla eri plugarilla mössätty yhteen taustaks.
Eli pointtini, sikäli mikäli sellainen on, on just kans se että ihan sama mitä tekee kunhan yhdenmukaisuus säilyy ja raamit. Joku konteksti minkä sisällä tehdä.

KaRa: Eli pointtini, sikäli mikäli sellainen on, on just kans se että ihan sama mitä tekee kunhan yhdenmukaisuus säilyy ja raamit. Joku konteksti minkä sisällä tehdä.
 
Just tää!
 
Ei oo mitään käryä, mitä alan oppilaitoksissa nykyään näistä opetetaan, mutta puoltoista vuosikymmentä sitten meinas vähän huuli pyöristyä, kun niin kovin monelle imeytyi kaaliin semmoinen "jätetään valinnanvaraa seuraaviin työvaiheisiin"-ajattelu, joka itsessään ja raamitettuna on joskus ihan fiksuakin, mutta joka käytännössä sai aivan liian monen hahmon äänittämään kaiken flättinä ja pienellä gainilla, ettei vaan vahingossa pilaa mitään ja että "pääsee radioon". Ja luonnollisesti sama ajatus sit iskostui myös miksaamiseen, eli "älä mene masteroijan tontille". Ylipäätään siis se ajatus, että musatuotannon käytännön puurtamisessa olisi jotain kolmannen osapuolen tontteja, joita pitäisi varoa, pilasi vähintään kaksi ruohonjuuritasolla puurtavaa bändisukupolvea. Onneksi nykyään on toisin jopa mainstreamissa toisinaan.

Se toisten tonteille astuminen on sinällään aika vanhollista ajattelua. Olihan se ymmärrettävää jokunen vuosikymmen sitten, kun musan teko high endisti oli kallista ja jos joku on kallista niin se halutaan tehdä järjestelmällisesti ja turvallisesti, eli pitää tontit erillään. Mutta toisaalta ei sekään kerro koko totuutta kun pitää sen tosiasian mielessä että loppupeleissä kaikki on sallittu taiteen nimissä. Akateemisissa piireissä aina arvostellaan mikä on tehty oikein ja mikä ei, kunnes tulee joku joka tekee omilla ehdoilla ja oikeasti tekee jotai oikein vain sillä että tekee omin ehdoin.
 
Mutta punanen lanka karkaa. Ensimmäinen postaukseni olettaa että puhutaan vain miksaamisen tontista. Se menee äkkiä tuottamisen puolelle jos aletaan luovimaan yhtään. Miksaaminen kun sanatarkkaan on suht kurinalasta hommaa.

jannu: Just tää!
 
Ei oo mitään käryä, mitä alan oppilaitoksissa nykyään näistä opetetaan, mutta puoltoista vuosikymmentä sitten meinas vähän huuli pyöristyä, kun niin kovin monelle imeytyi kaaliin semmoinen "jätetään valinnanvaraa seuraaviin työvaiheisiin"-ajattelu, joka itsessään ja raamitettuna on joskus ihan fiksuakin, mutta joka käytännössä sai aivan liian monen hahmon äänittämään kaiken flättinä ja pienellä gainilla, ettei vaan vahingossa pilaa mitään ja että "pääsee radioon". Ja luonnollisesti sama ajatus sit iskostui myös miksaamiseen, eli "älä mene masteroijan tontille". Ylipäätään siis se ajatus, että musatuotannon käytännön puurtamisessa olisi jotain kolmannen osapuolen tontteja, joita pitäisi varoa, pilasi vähintään kaksi ruohonjuuritasolla puurtavaa bändisukupolvea. Onneksi nykyään on toisin jopa mainstreamissa toisinaan.
 
Itse olen myös sen kannalla, että pyritään aina äänittämään valmista soundia. Kitarat pitäisi ensin säätää kohdilleen kitaristin maun mukaan ja sen jälkeen vielä vetää soundia kirkkaammaksi. Ihan sama pätee vaikka bassariin, jossa mieluiten haen Audixin D6:lla sen D6-soundin kuin jälkeenpäin sitä kaivamalla. En oikein ymmärrä sitä "valinnanvaran" ajattelua, koska ei siinä sinällään ole valinnanvaraa, kun tehdään homma keskinkertaisesti ja flattina. Aina pystyy eq:ta ajamaan, mutta on se hankala kaivaa sellaista taajuutta esille, mitä ei siellä kunnolla ole. Plus tietenkin inhoan miksaamista ja valikoissa pyörimistä.
 
Itseäni harmittaa vaikka bassoäänityksissäkin puhtaan DI-käyttö. Musta se kielii aina siitä, että siellä "valinnanvarassa" piilee oikeasti se äänittäjän/miksaajan yksi vaihtoehto, jota hän on tottunut käyttämään suurinpiirtein kaikessa. Toisaalta en pidä siitäkään, että on jokin ulkopuolinen taho muuttamassa pahimmassa tapauksessa vasta äänitysvaiheessa toisen soittajan soundia totaalisen eri suuntaan.
 
Jossain simppelissä ja yksiulotteisen rock/heavy-soundissa noi remamppaukset sun muut on ihan peruskauraa, mutta eihän sellaistakaan voi mihinkään fuzzisoittoon soveltaa, koska se fuzz ja soittaja reagoi toisiinsa siinä soittovaiheessa aika rajusti.

Tympee Huttunen:Toisaalta en pidä siitäkään, että on jokin ulkopuolinen taho muuttamassa pahimmassa tapauksessa vasta äänitysvaiheessa toisen soittajan soundia totaalisen eri suuntaan.
 
Joo, ylilyönnit ja jonkun tietyn soundin muuttaminen aivan toiseksi pelkkien mieltymysten pohjalta on täysin luokatonta käytöstä ja toimintaa. Sit on kuitenkin aika monta tilannetta (etenkin bändien tapauksissa), joissa ne soittajat ovat soundinsa kanssa täysin hukassa siitä, mikä siinä niiden musan kontekstissa toimii hyvin. Yleensä syynä on se, että homma kuulosti kivalta a) omassa makuuhuoneessa tai b) treeniksellä omalla seisomapaikalla, mistä ei kuule kunnolla oikeastaan muuta kuin rumpujen transientit ja sen oman soundin. Sit tämmöisiä hahmoja sattuu samaan bändiin pahimmillaan 2-3 ja kaikkien kanssa joutuu käymään saman keskustelun siitä, miten Supershitty to the Max ei syntynyt silleen, että kaikilla oli oma ja muusta bändistä piittaamaton paska soundi. Siis että sitä yhteispeliä ei välttämättä ole mietitty hetkeäkään edes siellä treeniksellä, vaan on keskitytty bisseen ja pajariin ja jamitteluun. Joskus taas kyse voi olla siitä, että joku pitää kiinni omista periaatteistaan ja darlingeistaan miettimättä hetkeäkään sitä bändiä ja musaa kokonaisuutena.
 
Jossain simppelissä ja yksiulotteisen rock/heavy-soundissa noi remamppaukset sun muut on ihan peruskauraa, mutta eihän sellaistakaan voi mihinkään fuzzisoittoon soveltaa, koska se fuzz ja soittaja reagoi toisiinsa siinä soittovaiheessa aika rajusti.
 
Myös kliineissä sama. Nykypäivän efektilaitteet ovat myös jotain ihan muuta kuin edes 10 vuotta sitten. On aivan älyttömän monta mahtavaa purkia, joiden temppuja ei toisinna millään plugarilla saati enon vanhalla kolmenkytätonnin efektiräkillä. Tietty voi vaikka halutessaan splittailla ja ottaa märät soundit omalle kanavalleen, mutta jos lähtökohtana oli överit, niin hittojako siinä mitään blandisliukua tarvitaan. :D

Kampela77: Noob miksaajan kysymys. Kuinka viilaatte kitaran saundia ennen äänitystä ja kuinka paljon jätätte miksausvaiheeseen? Äänitättekö kitaran tuhdimpana ilman liikaa EQ:ta ja kompressointia ennen miksausta, jolloin miksausvaiheessa olisi äänessä ehkä varaa tehdä enemmän kun taajuuksia ei olisi etukäteen viilailtu pois? Toisin sanoen yritättekö saada kitaran aluksi kuulostamaan hyvältä yksinään ja miksaus vaiheessa hiotte sen sopimaan koko biisin kanssa yhteen?
 
Itse kyllä pyrin saamaan saundin mahdollisimman hyväksi jo ennen äänitystä. Parilla mikillä on tullut tallennettua aika usein. Yksi mikki vahvistimen eteen ja toinen jonnekin parin metrin päähän kohti vahvistinta. Joskus kolmas mikki äänittämään plekun iskuja, jolloin tulee ihan hauskoja rytmejä mukaan. Testikuunteluja sitten tallenteista ja kun soundi on kohdillaan, niin soitto purkkiin. Kitara on aika usein ollut se eka soitin ja vasta sen jälkeen tulee muita soittimia. Mä kun tykkään soitella siten, että annan itselleni mahdollisuuden muutella tempoa, ja soittodynamiikkaa joka taas vaikuttaa omalla tavalla soundiin, niin muillekin soittimille jää mahdollisissa improvisoinneissa jotenkin ehkä enemmän tilaa kehittyä, kun kitarataustakin on muuttuvaa sorttia. Lopuksi kuitenkin on aina tärkeintä itse lopputulos miltä kappale kuulostaa, ja miksauksessa säätelen eri soitinten äänitasot mieluisaksi toisiinsa nähden. Niin se mulla menee, että kaikki mitkä kappaleesta kuuluu, niin niitä ei ole mitenkään jälkikäsitelty lisäämällä niihin mitään, tai poistamalla niistä mitään. Ja siinä vaiheessa kun kuuntelee omia kappaleita, niin saa myös aika hyvän käsityksen omasta kehityksestä. Mikä taas ruokkii omaa innostusta vielä lisää.

Luulen että kaikilla on aina joku ajatus biisin soundista kun alkaa äänittämään kitaroita. Jätän kuitenkin sen mahdollisuuden että alkuperäinen ajatus voi muuttua ja jalostua (näin ainakin itse haluan ajatella) kun biisiä sovitetaan ja äänitetään. Tämä voi myös tarkoittaa sitä että kitaroita tai mitä tahansa äänitetään uusiksi eikä siinä mitään sen kummempaa.
 
En EQta kitaroita äänitysmikseristä vaan haen mikeillä ja niiden asemoinnilla soundin niin pitkälle kuin on mahdollista. High pass filtterit on kyllä päällä. Compressoin jo äänitettäessä puhtaat soundit joko pedallilla tai räkkikompuralla. Särösoundeja ei ole tarvinnut toistaiseksi kompressoida. En ole reampannut. Äänittäisin uudestaan jos niin metsään menisi soundin kanssa.
 
Tämä koskee siis kotistudiossani äänittetyjä biisejä jolloin mitään pre production vaihetta ei ole.

Kampela77: Noob miksaajan kysymys. Kuinka viilaatte kitaran saundia ennen äänitystä ja kuinka paljon jätätte miksausvaiheeseen? Äänitättekö kitaran tuhdimpana ilman liikaa EQ:ta ja kompressointia ennen miksausta, jolloin miksausvaiheessa olisi äänessä ehkä varaa tehdä enemmän kun taajuuksia ei olisi etukäteen viilailtu pois? Toisin sanoen yritättekö saada kitaran aluksi kuulostamaan hyvältä yksinään ja miksaus vaiheessa hiotte sen sopimaan koko biisin kanssa yhteen?
 
Mahdollisimman valmiina narulle, tietysti. DI-raita on toisaalta aivan hyödyllinen backup, yhden session olen pelastanut re-ampaamalla pätkän jossa soittosuoritus oli virheetön mutta analogimikseri päästi parit räpsyt läpi. Mikäli sessio on menossa eri henkilölle miksattavaksi, hän osannee kertoa haluaako niitä di-raitoja vai ei.
 
Yhtä lead-soundia hierottiin asiakkaan kanssa lähes tuntitolkulla, jotta saatiin se kestämään layeroinnit ja efektoinnit - yksinään kuunneltuna oli aivan kammottava, mut siinä kontekstissa teki just sen mitä siltä vaadittiin.
 
jannu: Ei oo mitään käryä, mitä alan oppilaitoksissa nykyään näistä opetetaan, mutta puoltoista vuosikymmentä sitten meinas vähän huuli pyöristyä, kun niin kovin monelle imeytyi kaaliin semmoinen "jätetään valinnanvaraa seuraaviin työvaiheisiin"-ajattelu, joka itsessään ja raamitettuna on joskus ihan fiksuakin, mutta joka käytännössä sai aivan liian monen hahmon äänittämään kaiken flättinä ja pienellä gainilla, ettei vaan vahingossa pilaa mitään ja että "pääsee radioon".
 
Täähän on aivan horroria, jos miksattavaksi tulee biisi missä sama asia usealla raidalla, valkkaan parhaan ja mykistän loput. Vahvistimia useammalla mikillä äänittäessä oon alkanut träkkäämäänkin kaiken samalle raidalle, tuleepahan kerralla valmista.

Danko: Vahvistimia useammalla mikillä äänittäessä oon alkanut träkkäämäänkin kaiken samalle raidalle, tuleepahan kerralla valmista.
 
Mulla taas, kun itse äänitän ja miksaan, niin harvemmin summaan monen mikin juttuja heti kättelyssä, koska monesti varsinkin särökitaraa siepatessa tykkään rakentaa soundia silleen, että joko editissä tai miksatessa voin tarpeen tullen mykistää jostain kolmelle raidalle äänitetystä jutusta vaikkapa säkeistön mitalta sen yhden paskamikin, jonka middleruoto on tarpeen ainoastaan siinä vaiheessa kun pitää laskea kertsissä helvetti irti. Tai sit se kurasoundi pitää ehkä saada johonkin lofiin c-osaan yksinään.
 
Tykkään siis pitää ne raidat saatavilla lähinnä, koska jos pitäisi siitä summasta alkaa leikkaamaan joku pätkä omalle raidalleen ja mutiloimaan "jotenkin sinnepäin" dynamiikkaa luodakseni, niin se katkaisee mun työvirran; pieni hetki eteenpäin ja tajuan testailevani plugareita ja piirteleväni jotain automaatiokäppyröitä sen sijaan, että vetäisin mutella ja clip gainilla maaliin hiton paljon nopeammin.
 
Mut nää on just näitä hommia, että jokainen tyylillään. :D
 
EDIT: korjauksia.

Kitaran taajuuskaistaa pyrin istuttamaan biisiin jo nauhoitusvaiheessa, mm. laittamalla bassopotikkaa suorilta pienemmälle. Melkein aina nauhoitan kaikki tärkeät efektit kuten delayt, fuzzit ja jopa reverbin suoraan pedaalilaudasta raitaan. Sitoudun siinä samalla kokonaissoundiin ja vähennän valintoja miksausvaiheessa. Nykyisten DAW:ien kanssa kun on sitä tuunausvaraa liikaa jo muutenkin.
 
Dillinger Escape Planillä oli hyvä levyn nimi tätä ilmiötä kuvaamaan: Option Paralysis.
 
Kovis levy muuten :)

Soundi niin valmiiksi kuin mahdollista eli ruuvaan niin sopivan tsoundin kuin pystyn ja sitten toivon, että äänittäjä saa sen purkkiin. Viimeksi kyllä tehtiin niin, että äänittäjä pyysi vähän lisäämään bassoa, mutta sitä ei vissiin ihan kamalasti tarvinnut enää työstää jälkituotannossa.... tai mistä minä tiedän :-D ihan oikealta se kuitenkin kuulosti lopullisessa miksauksessa. Itse kun äänittelen kotosalla, niin koitan tehdä mahdollsimman vähän jälkeenpäin, koska aina kun olen alkanut säätään, niin olen sotkenut sen vaan huonommaksi :-)