Kitarat: kitarakamat ›

Moi,
 
Ostin vm.- 89 Laney AOR Pro Tube 50w combon. Takana on tarra, että käytettävä 110V jännitteellä suojaerotusmuuntajan kanssa. Suojaerotusmuuntaja tuli mukana.
 
Siinä vahvistimessa on kuitenkin takana käyttöjännitteen valitsin, josta saisi täkäläisen 230V. Ja kun vahvistin tehty englannissa, jossa myös 230V (ennen 240V) käytössä, niin ihmetyttää mistä moinen 110V ja suojaerotusmuuntaja vaatimus?
 
Toki muistelen, että aikoinaan mm. Voxit ei täyttäneet Suomen sähköturvallisuusmääräyksiä. Onko tuossakin joku tommonen juttu?
 
Tosin mulla on myös vm-86 30W Laney Pro Tube ja se toimii kyllä suoraan omalla piuhalla. Siinä ei ole edes valitsinta.
 
Eli, notta.. veikkaan, että vehje toimii suoraan verkosta, jos tuolta valitsimesta laittaa sen 230 asentoon, mutta onko tuossa joku "aito" turvallisuusriski? Vai onko vaanjoku vanha säädösjuttu joka vaatinut tuommoisen? Ilmeisesti ne enkuissa kuiten käyttää noita ihan turvallisesti ilman suojaerotusmuuntajia :-)
 
EDIT: Ja töpseli/piuha on ihan normi maadoitettu.
 
-Jukka

jkiva: Moi,
 
Ostin vm.- 89 Laney AOR Pro Tube 50w combon. Takana on tarra, että käytettävä 110V jännitteellä suojaerotusmuuntajan kanssa. Suojaerotusmuuntaja tuli mukana.
 
Siinä vahvistimessa on kuitenkin takana käyttöjännitteen valitsin, josta saisi täkäläisen 230V. Ja kun vahvistin tehty englannissa, jossa myös 230V (ennen 240V) käytössä, niin ihmetyttää mistä moinen 110V ja suojaerotusmuuntaja vaatimus?
 
Toki muistelen, että aikoinaan mm. Voxit ei täyttäneet Suomen sähköturvallisuusmääräyksiä. Onko tuossakin joku tommonen juttu?
 
Tosin mulla on myös vm-86 30W Laney Pro Tube ja se toimii kyllä suoraan omalla piuhalla. Siinä ei ole edes valitsinta.
 
Eli, notta.. veikkaan, että vehje toimii suoraan verkosta, jos tuolta valitsimesta laittaa sen 230 asentoon, mutta onko tuossa joku "aito" turvallisuusriski? Vai onko vaanjoku vanha säädösjuttu joka vaatinut tuommoisen? Ilmeisesti ne enkuissa kuiten käyttää noita ihan turvallisesti ilman suojaerotusmuuntajia :-)
 
EDIT: Ja töpseli/piuha on ihan normi maadoitettu.
 
-Jukka
 
Mä kyllä käyttäisin joka tapauksessa osaavassa huollossa, jos on yhtään epäselvyyttä laitteen kunnosta. Tuleepahan katsottua läpi ja saisi varman tiedon tuohon jänniteasiaankin. Jos vaatii jotain muutoksia, niin tulisi nekin siinä sitten samalla tehtyä.
 
Anteeksi tosikkomaisuus. Sähkö on sinistä ja sattuu, sen kanssa ei kantsi leikkiä.
 
Herra Kettunen osaa hommansa, ja veloitus on ollut varsin maltillista:
 
http://www.biaspiste.fi/

Moi.
 
jkiva: Siinä vahvistimessa on kuitenkin takana käyttöjännitteen valitsin, josta saisi täkäläisen 230V. Ja kun vahvistin tehty englannissa, jossa myös 230V (ennen 240V) käytössä, niin ihmetyttää mistä moinen 110V ja suojaerotusmuuntaja vaatimus?
 
Vanhassa laitteessa voi olla tehty aikojen saatossa ihan mitä tahansa, joten ääni täältäkin ammattiauttajalla käyttämisessä.
 
Tai vaihtoehtoisesti voi tietysti edelliseltä omistajalta tai myyjältäkin kysyä ellei kyseessä ole kuolinpesältä tmv. ostettu laite.
 
50W putkivahvistimenkin suojaerotusmuuntaja on sen verran arvokas laite että tuskin noita kukaan huvikseen ostaa/käyttää/myydessä mukaan antaa jos oikeasti ei ole tarvetta.
 

 
jkiva: Eli, notta.. veikkaan, että vehje toimii suoraan verkosta, jos tuolta valitsimesta laittaa sen 230 asentoon, mutta onko tuossa joku "aito" turvallisuusriski?
 
Himpun huono kohta veikkailla kun et oikeasti tiedä millainen jännitemuuntaja vahvistimessa tällä hetkellä on.
Tai miten jännitteenvalintakytkin on kytketty, jos ylipäätäänkään on kytketty.
Edelleen, ammattiauttaja osaa kertoa miten edetä.
 

 
jkiva: Ilmeisesti ne enkuissa kuiten käyttää noita ihan turvallisesti ilman suojaerotusmuuntajia :-)
 
:/
 
Et ole ilmeisesti koskaan nähnyt engelsmannien pistoke-pistorasiayhdistelmää?
Toisin kuin huonoin mahdollinen suojamaadoitettu yhdistelmä Shuko, sekä Briteillä että Jenkeillä maadoitettua pistoketta ei väärin päin voi kytkeä.
Shukon voi, kuten moni on karvaasti todennut.
 
jkiva: EDIT: Ja töpseli/piuha on ihan normi maadoitettu.
 
Totta kai on, tuossa vaiheessa ei määräykset muuta tuontyyppisissä laitteissa sallineet.
Tosin, jos suojaerotetaan sen lisäksi että suoritetaan jännitteenmuunnos, aika pöhköä tehdä suoja tyhjäksi maadottamalla.
 
Toisaalta, itselläkin vastaan on tullut sellaisiakin laitteita joissa maadoitttamattoman pistokkeen tilalle on laitettu vaikkapa myyntitapahtumaa varten maadoitettu, ja joskus jopa maa on kytketty.
Ja noissa toisinaan nallit palaa kun lykkääkin töpselin "väärin" päin pistorasiaan kun suojamaata vasten ei olekaan nolla vaan vaihe.
 
T:Samuli

Omassa AOR50 Series 2:ssa on myös tuo lappu takana. Omastani se jännitteenvalitsin on jossain kohtaa hävitetty. Avasin vehkeen konkkaremppaa varten, ja ainakin tässä omassa yksilössäni muuntajassa on vain 110VAC ensiökäämi. Joten kehottaisin olemaan koskematta siihen jännitevalitsimeen, kunnes ko. homma on tarkastettu omasta vahvaristasi.

Invader: Omassa AOR50 Series 2:ssa on myös tuo lappu takana. Omastani se jännitteenvalitsin on jossain kohtaa hävitetty. Avasin vehkeen konkkaremppaa varten, ja ainakin tässä omassa yksilössäni muuntajassa on vain 110VAC ensiökäämi. Joten kehottaisin olemaan koskematta siihen jännitevalitsimeen, kunnes ko. homma on tarkastettu omasta vahvaristasi.
 
Aa, mielenkiintoista. Eipä tullut mieleenkään. Täytyypä tsekata mitä sieltä löytyy. Juu, sen verran löytyy itseltäkin sähköalan tutkintoa ja osaamista, että tuosta kyllä selviän.
 
Ja pariin muuhum kommenrtiin. Ostin ensimmäisrltä omistajalta ja laite on sellainen kun se liikkeestä on aikoinaan tuon muuntajan kera myyty. Ei ole mitään tuunailuja matkan varrella.
 
Ihmetyttää kyllä, että miksi siellä on vain se 110, onko nuo aikoinaan jostain jenkeistä roudattu, joka taas ei käy järkeen ollenkaan. Mystistä.

Kaivelin kuvia hieman, ja tämä inspection-tägi selittää hyvin sen, ettei siellä muuntajassa ole 230V ensiötä. Harmi sinänsä, olisi ollut kiva päästä tuosta suojaerotusmuuntajasta eroon.
 
https://imgur.com/a/X3HOydG

Kiitos! Joo siinähän se lukee, että 110 USA malli kyseessä. Todella outoa miksi tänne on jenkkiversioita aikoinaan tilattu/toimitettu. Ei voi ymmärtää. Ihmetyttää vain. :)
 
Täytyypä vilkaista nuo omankin vehkeen sisukset. Menee ainakin ens viikkoon. Kerron sitten mitä sieltä löytyy.
 
-Jukka
 
Invader: Kaivelin kuvia hieman, ja tämä inspection-tägi selittää hyvin sen, ettei siellä muuntajassa ole 230V ensiötä. Harmi sinänsä, olisi ollut kiva päästä tuosta suojaerotusmuuntajasta eroon.
 
https://imgur.com/a/X3HOydG

Moi.
 
Invader: Kaivelin kuvia hieman, ja tämä inspection-tägi selittää hyvin sen, ettei siellä muuntajassa ole 230V ensiötä. Harmi sinänsä, olisi ollut kiva päästä tuosta suojaerotusmuuntajasta eroon.
 
https://imgur.com/a/X3HOydG
 
Tuo selvittää asiaa erittäin paljon, kiitos kuvasta.
 

 
jkiva: Kiitos! Joo siinähän se lukee, että 110 USA malli kyseessä. Todella outoa miksi tänne on jenkkiversioita aikoinaan tilattu/toimitettu. Ei voi ymmärtää. Ihmetyttää vain. :)
 
Olen ollut tuossa vaiheessa vielä vahvasti DIY- ja Marshall-uskovainen, eikä toisaalta uusiin laitteisiin ollut sen enempää halua kuin taloudellista mahdollisuuttakaan, mutta nyt kun tuo kollektiivisempi uusien laitteiden maahantuontiasia tuli puheeksi, jotain hataria muistikuvia moisesta mieleen palasi.
 
Aikajana on jo pahasti sotkeentunut, mutta muistelisin jälkeenpäin kuulleeni että jossain vaiheessa 80-luvun loppupuolta Jenkkilän sähkölaitemääräykset muuttuivat tiukemmiksi, ja tuonaikaisia uusien määräysten vastaisia jenkki- (ja japsi-) muuntajilla varustettuja laitteita kulkeutui/jäi Eurooppaan.
Noihin sitten kohdemaassa lisättiin suojaerotusmuuntaja tai pelkkä stepperi maasta riippuen.
Verkkomuuntajiakin olisi toki saanut, mutta lainsäädännön koukerot ja puuhan kustannusrakenne tekivät ulkoisen sovitusmuuntajan käytöstä kannattavampaa.
 
Kautta vuosikymmenten pieneriä vahvareitakin tuli kuulemma maahantuojien messutuliaisina, joten voihan olla että joku edustaja heikkona hetkenä olisi tuollaisenkin sortunut.
Yleensä kyllä olivat tiemmä täkäläiselle sähkölle sopivia, koska vaikka olisi kuinka halvalla (kuitilla) saanut, silloiset tullit, rahdit ja alvit nousivat herkästi varsin koviksi.
Tuossa vaiheessa ei soittokamoista kuitenkaan enää varsinaisesti pulaa ollut.
 
Jenkki- tai toisaalta Japsituliaiset, kuten yksityinen tuontikin esimerkiksi tuontijenkkien hudlaareissa on toinen juttu, tuota tapahtui tietysti jonkin verran (itselläkin ollut SWR SM400 oli jenkkituontia), mutta onhan virallinen maahantuontikin mahdollinen vaihtoehto.
 
Oli miten oli, jos vahvarissasi on vain 110V käämillä varustettu verkkomuuntaja, kyllähän tuohon(kin) melkoisella varmuudella löytyy korvaava verkkomuuntaja jos sellaisen haluaa, ja nykyään Suomesta löytyy useampikin paja joka muutostyön suorittaa jos ei suojaerotusmuuntajan/stepperin kanssa halua toimia.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Tuo selvittää asiaa erittäin paljon, kiitos kuvasta.
 
Olen ollut tuossa vaiheessa vielä vahvasti DIY- ja Marshall-uskovainen, eikä toisaalta uusiin laitteisiin ollut sen enempää halua kuin taloudellista mahdollisuuttakaan, mutta nyt kun tuo kollektiivisempi uusien laitteiden maahantuontiasia tuli puheeksi, jotain hataria muistikuvia moisesta mieleen palasi.
 
Aikajana on jo pahasti sotkeentunut, mutta muistelisin jälkeenpäin kuulleeni että jossain vaiheessa 80-luvun loppupuolta Jenkkilän sähkölaitemääräykset muuttuivat tiukemmiksi, ja tuonaikaisia uusien määräysten vastaisia jenkki- (ja japsi-) muuntajilla varustettuja laitteita kulkeutui/jäi Eurooppaan.
Noihin sitten kohdemaassa lisättiin suojaerotusmuuntaja tai pelkkä stepperi maasta riippuen.
Verkkomuuntajiakin olisi toki saanut, mutta lainsäädännön koukerot ja puuhan kustannusrakenne tekivät ulkoisen sovitusmuuntajan käytöstä kannattavampaa.
 
Kautta vuosikymmenten pieneriä vahvareitakin tuli kuulemma maahantuojien messutuliaisina, joten voihan olla että joku edustaja heikkona hetkenä olisi tuollaisenkin sortunut.
Yleensä kyllä olivat tiemmä täkäläiselle sähkölle sopivia, koska vaikka olisi kuinka halvalla (kuitilla) saanut, silloiset tullit, rahdit ja alvit nousivat herkästi varsin koviksi.
Tuossa vaiheessa ei soittokamoista kuitenkaan enää varsinaisesti pulaa ollut.
 
Jenkki- tai toisaalta Japsituliaiset, kuten yksityinen tuontikin esimerkiksi tuontijenkkien hudlaareissa on toinen juttu, tuota tapahtui tietysti jonkin verran (itselläkin ollut SWR SM400 oli jenkkituontia), mutta onhan virallinen maahantuontikin mahdollinen vaihtoehto.
 
Oli miten oli, jos vahvarissasi on vain 110V käämillä varustettu verkkomuuntaja, kyllähän tuohon(kin) melkoisella varmuudella löytyy korvaava verkkomuuntaja jos sellaisen haluaa, ja nykyään Suomesta löytyy useampikin paja joka muutostyön suorittaa jos ei suojaerotusmuuntajan/stepperin kanssa halua toimia.
 
T:Samuli
 
Liittyykö sähköturvallisuuden kiemuroihin, ettei muuntajaa tarjottu vaihdettavalla jännitteellä? Luulisi olevan kustannustehokkainta valmistaa suoraan yhdellä ja samalla muuntajalla noita.

basisti1971, kiitos hienosta historiakatsauksesta! Jotain tuommoista jenkkiylijäämää tms erikoiserää vois olla kyseessä.
 
Tympee Huttunen: Liittyykö sähköturvallisuuden kiemuroihin, ettei muuntajaa tarjottu vaihdettavalla jännitteellä? Luulisi olevan kustannustehokkainta valmistaa suoraan yhdellä ja samalla muuntajalla noita.
 
Niin sitäkin ihmettelin, kun alkuperäisissä skemoissa ja tossa mun laitteessakin on käyttöjännitteen valitsin takapanelissa. Pelkkä 110 muuntaja + turha valitsin "doesn't make sense". No tuo selviää sitten kun saan sen avattua ja tsekattua mitä siellä on.
 
Yks ajatus itsellä on, että ehkä 80-luvun lopulla tuotehallinta ei kuitenkaan noissa ollut niin tarkkaa, että onko sitten vain laitettu muuntaja mikä sattuu hyllystä käteen osumaan, näin vähän kärjistettynä. Että jos säädettävät muuntajat ollu loppu tms. niin on sitten tehty 110 muuntajalla jos niitä on ollut yllin kyllin.
 
Tai jenkkien suhteen tietenkin tuommoinen jännitteen valitsin voi olla tuotevastuuriski, kun joku sen kuitenkin tuppaa väärään asentoon ja räjäyttää vehkeen, talon kissan, ehkä itsensäkin jne.

Moi.
 
Tympee Huttunen: Liittyykö sähköturvallisuuden kiemuroihin, ettei muuntajaa tarjottu vaihdettavalla jännitteellä?
 
Ehkä.
Toisaalta esimerkiksi (Rose Morris) Marshalleissa noita oli mun käsittääkseni "aina" riippumatta siitä mihin päin maailmaa olivat tarkoitettu.
Ja Fenkuissa vain ja ainoastaan export malleissa.
 
Toisaalta kaikissa jännitemuuntajalla varustetuissa laitteissa pitää erottaa toisistaan vaihdettavalla jännitteellä oleva muuntaja, ja KÄYTTÄJÄN mahdollisuus vaihtaa käyttöjännitettä.
Ovat etenkin sähköturvallisuusteknisesti olleet jo vuosikymmeniä kaksi tyyten eri asiaa.
Tuosta lisää jäljempänä.
 
Rose Morris Marshalleissa oli monen ehkä syystä kavahtama irtoplugi kuten impedanssinvalinnassakin, export-Fenkuissa hieno punainen chiken-head potikannuppi, joka tosin aika helposti lipsahti väärään asentoon kun vahvarin perspuolta käsikopelolla kaiveli...
 

 
jkiva: basisti1971, kiitos hienosta historiakatsauksesta! Jotain tuommoista jenkkiylijäämää tms erikoiserää vois olla kyseessä.
 
Ole hyvä.
Nuo muistelemani perustuvat parin vuosikymmenen takaisiin toisen käden kertomuksiin, joten satavarmaa todenperäisyyttä en voi tietenkään taata, mutta järkeen kyllä kävisi.
Toivottavasti mnetin keskusteluita vielä lukee henkilöitä jotka olivat musalaitebisneksessä tuolloin mukana, ja jotka voivat valottaa oliko asia noin kuin mulle on kerrottu vai ei.
Jäsen Fox ainakin taisi olla, toivotaan että häneltä tulee kommenttia, olkoon sitten puolesta tai vastaan noihin muistelemiini.
 

 
jkiva: Niin sitäkin ihmettelin, kun alkuperäisissä skemoissa ja tossa mun laitteessakin on käyttöjännitteen valitsin takapanelissa. Pelkkä 110 muuntaja + turha valitsin "doesn't make sense".
 
Skemoja noihin on usein säästynyt nettiin asti skannattuina usein vain yksi tai kaksi, yleensä se ensimmäinen on lähtenyt leviämään kulovalkean tavoin heti kun joku sellaisen on jakoon laittanut.
Todellisuudessa valtaosasta vahvareita on joka revisiosta -joita voi olla kymmeniäkin- olemassa, tai ainakin on ollut olemassa, paperiversiot.
Se onko kaikkia skannattu ja laitettu jakoon riippuu harrastajista.
Pohjimmiltaan ovat kuitenkin yleensä korjaustoiminnan kannalta täysin riittäviä vaikkeivät 1:1 olisikaan, pääsääntöisestihän skemoista katsotaan karrellepalaneen komponentin arvo tai verrataan testipisteiden jännitteitä, ehkä tutkitaan etukäteen missä vika voisi olla.
 
Koska elektroniikkateollisuus eli sumuisilla saarillakin 80-luvulla varsin vaikeita aikoja, useammatkin valmistajat kasauttivat laitteitaan siellä missä milloinkin sattui sopivanhintaista kasaushenkilökuntaa vapaana olemaan.
Joten eri paikoissa kasatuissakin voi olla eroja syystä tai toisesta.
Tietoa ei ole, mutta muistaakseni Marshall, ja ehkä Orange olivat ainoita jotka tekivät kasauksen ainakin pääsääntöisesti saman katon alla.
Osat tuli tietysti ainakin osittain alihankintana jo 60-luvulla.
 

 
Mitä yksinkertaiseen ensiöjännitteeltään 1:2 muuntajien rakenteeseen tulee:
 
jkiva: Yks ajatus itsellä on, että ehkä 80-luvun lopulla tuotehallinta ei kuitenkaan noissa ollut niin tarkkaa, että onko sitten vain laitettu muuntaja mikä sattuu hyllystä käteen osumaan, näin vähän kärjistettynä. Että jos säädettävät muuntajat ollu loppu tms. niin on sitten tehty 110 muuntajalla jos niitä on ollut yllin kyllin.
 
Ja
 
Tympee Huttunen: Luulisi olevan kustannustehokkainta valmistaa suoraan yhdellä ja samalla muuntajalla noita.
 
Varsin usein yksinkertaiset verkkomuuntajat eivät tuolloinkaan olleet ensiökäämeiltään 110 tai 220 jännitteelle tarkoitettuja, vaan ensiökäämin muodosti kaksi identtistä käämiä jotka 220V käytössä kytkettiin sarjaan, ja 110V käyttöön rinnan.
Käämin väliulosotto on kuitenkin mitätön kustannus verrattuna siihen että kappaletilauksen voi esimerkiksi kaksinkertaistaa, tai jompaa kumpaa ei tarvitse tilata vaikkapa kymmenesosaa siitä mitä enemmän menevää.
 
Silloin jos mukaan ympätään Japanin 100V, ja tuolloin jossain päin maailmaa käytössä ollut 240V, joudutaan tietysti ottamaan väliulosotot toisella tapaa.
 
Koska teho/kuorma ei tietenkään muutu miksikään, 110V käytössä virta on tuplat 220V käyttöön verrattuna joten sulakekin on tuplat.
Ja tuosta löytyy myös syy siihen miksi 110V käytössä käytetään mielellään kahta käämiä, muuten yksinäisen käämilangan poikkipinta-alan pitäisi olla tuplat 220V käyttöön verrattuna.
Kuten löytyy syy siihenkin miksi joissain tietyissä vahvareissa jännitemuuntajassa on hämmentävän monta johtoa, ja miksi irtonaisesta muuntajasta saattaa olla hyvinkin hankalaa päätellä edes sitä mitkä ovat ensiö, ja mitkä toisiojännitepiuhoja.
 
Joten on mahdollista, tosin ei ehkä todennäköistä koska on toteutettu stepperin kera, että jännitemuuntajan voi laitteen sisällä kytkeä joko 110V tai 220V käyttöön.
 
T:Samuli

https://www.thetubestore.com/lib/th … /Laney-AOR50-Series-2-Schematic.pdf
 
Tässä skeemassahan näkyy että jännitevalitsimella saa valittua hyvin kummallisesti 100/120VAC tai 220/240VAC väliltä. En ihan heti keksi mikä järki tuollaisessa valinnassa on. Toki verkkojännitteen tasot vaihtelee maittain ja varmaan paikkakunnittainkin, olisiko toi joku maahantuojalla tehtävä maakohtainen "esiasetus" sitten.
 
edit: siinähän tuo tulikin jo basisti-Samulin viestissä yllä. Japanin 100 voltista jossain päin käyttössä olleeseen 240 volttiin. On siinä skaalaa kerrakseen.

Invader: https://www.thetubestore.com/lib/th … /Laney-AOR50-Series-2-Schematic.pdf
 
Tässä skeemassahan näkyy että jännitevalitsimella saa valittua hyvin kummallisesti 100/120VAC tai 220/240VAC väliltä. En ihan heti keksi mikä järki tuollaisessa valinnassa on. Toki verkkojännitteen tasot vaihtelee maittain ja varmaan paikkakunnittainkin, olisiko toi joku maahantuojalla tehtävä maakohtainen "esiasetus" sitten.

 
Juu tuo mun AOR eka sarjaa, jossa skemassa näkyy se (takapaneelin) jännitteenvalitsin, jossa valittavissa muistaakseni ainakin 110, 220, 230, 240. Ja nyt on siis 110 asennossa ja aina siinä ollut ainakin sen 32 vuotta.
 
http://www.thetubestore.com/lib/the … ics/Laney/Laney-AOR50-Schematic.pdf

basisti1971:
Olen ollut tuossa vaiheessa vielä vahvasti DIY- ja Marshall-uskovainen, eikä toisaalta uusiin
Aikajana on jo pahasti sotkeentunut, mutta muistelisin jälkeenpäin kuulleeni että jossain vaiheessa 80-luvun loppupuolta Jenkkilän sähkölaitemääräykset muuttuivat tiukemmiksi, ja tuonaikaisia uusien määräysten vastaisia jenkki- (ja japsi-) muuntajilla varustettuja laitteita kulkeutui/jäi Eurooppaan.
Noihin sitten kohdemaassa lisättiin suojaerotusmuuntaja tai pelkkä stepperi maasta riippuen.
Verkkomuuntajiakin olisi toki saanut, mutta lainsäädännön koukerot ja puuhan kustannusrakenne tekivät ulkoisen sovitusmuuntajan käytöstä kannattavampaa.
 
Kiinnostavaa! Itselläni on vuonna 1990 uutena Suomesta ostamani Ampeg SVT II nuppi joka on USA-malli ja käyttää 110V jännitettä. Mukana tuli suojaerotusmuuntaja joka on iso ja painava mötikkä, ehkä joku päivä vien sen huoltoon tsekattavaksi voisiko sen muuttaa käyttämään 240V jännitettä.

Moi.
 
Groovelover: Kiinnostavaa! Itselläni on vuonna 1990 uutena Suomesta ostamani Ampeg SVT II nuppi joka on USA-malli ja käyttää 110V jännitettä. Mukana tuli suojaerotusmuuntaja joka on iso ja painava mötikkä, ehkä joku päivä vien sen huoltoon tsekattavaksi voisiko sen muuttaa käyttämään 240V jännitettä.
 
Tuo mahdollisuus koskee aiheesta lukemani ja rajallisen omankin kokemuksen perusteella (mm. em. SWR, 2*Carver PM1.5, muutama sekalainen pikkuvahvari) ainoastaan alunperin ulkomailta Jenkkeihin päin vietäviksi tarkoitettuja sähkölaitteita.
Ei toisin päin.
 
Pikaisella googletuksella en löytänyt syytä siihen miksi juuri tuossa vaiheessa 80-90 lukujen taitteessa Jenkeissä oltiin tavallistakin nihkeämpiä usempijännitteisten verkkomuuntajien asentamiseen/hyväksymiseen kuin aiemmin, mutta eipä Ampeggisi tarkistuttaminen paljoa ota jos ei välttämättä annakaan.
 
En ole koskaan tutkinut minkä verran II:lla, II Prolla ja 2-Prolla on virtalähteiden puolesta eroa, mutta:
 
https://www.talkbass.com/threads/ha … -svt2-pro-from-110v-to-240v.405714/
 
Vastauksessa #15 Ampegilla tuolloin työskennellyt putkivahvistin- ja Ampeg guru Jerrold Tiers kertoo kuinka 2-pro:n muuntajien (hehkumuuntajakin pitää vaihtaa/konvertoida) koodeista voi päätellä ovatko muuntajat useammalle jännitteelle vai vain 110V:lle.
Itse ehdotin empiirisempää lähestymistapaa, joka toimii toki sekin.
Muuntajan koodilla saat joka tapauksessa netistä varmistettua asian.
 

 
Kuten tuossa ekassa vastauksessani sivusin, nykyään lähestulkoon kaikkiin kuviteltavissa oleviin massatuotantoinstrumenttivahvistimiin saa uustuotantona verkkomuuntajan josta löytyy mahdollisuus useampaan syöttöjännitteeseen, joten iän karttuessa ja terveyden rapistuessa varsin moni on stepperinsä/suojaerotusmuuntajansa heivannut ja asennuttanut luottovahvariinsa uustuotantoverkkomuuntajan.
Ellei satu olemaan siinä pisteessä uraa ettei tarvitse välittää koska joku muu roudaa... ;).
 
Oma juttunsa on tietysti jotkut 30-40-50 lukuiset instrumenttivahvarit jotka vaativat jo sähköturvallisuussyistä suojaerotusmuuntajan, riippumatta siitä suoritetaanko samalla jännitteenmuutos vai ei.
Ja noissa pelkkä stepperi ei riitä turvalliseen käyttöön, on oikeasti käytettävä suojaerotusmuuntajaa.
 
T:Samuli

Noita kytkentäkaavioita kun katsoin, niin jommassa kummassa Laneyssä oli kolme toisiokäämiä vai neljäkö niitä oli, lieneekö helppoa löytää sellaista 230 V muuntajaa jossa olisi valmiina juuri sopivat jännitteet? Yksi käämi oli puolijohteiden kaksipuoliselle käyttöjännitteelle.
 
Voisiko eri jännitteet hätätilassa hoitaa erillisillä muuntajilla? Onhan mikä tahansa ratkaisu parempi kuin vahvarin ulkopuolella möllöttävä tunnelman latistusmöhkylä.

Jos chassiksessa on tilaa mekaanisesti niin mikään ei estä esim. tuota pienempiä +-jännitteitä tuottaa erillisellä muuntajalla.
Mutta edelleen se pitää teettää ammattimiehellä joka sitten laskee sulakkeiden arvot,asentaa sähköturvallisesti, vastaa teoistaan ym.

Nonii, eilen pääsin tutkimaan tarkemmin, meni mielenkiitoiseksi..
 
- muuntajan on mallia valitse syöttöjännite, eli tämä näyttäis olevan OK, mutta sit
 
Se valitsin on asennossa 120V vaikka vieressä lappu, että käyttöjännite oltava 110V! Valitsin on myöskin liimattu siihen 120V asentoon, ei voi kääntää esim. siihen 110 asentoon. Weird.
 
Kuva:
https://muusikoiden.net/dyn/users/171662.jpg
 
Suojaerotusmuuntaja on 220/110.
 
Aikamme tuota ihmettelimme, mutta tulimme tulokseen, että varmaan se on 120 asennossa siksi, kun Suomen sähkö nousi noihin aikoihin joskus 30v. sitten 220:stä 230 volttiin. Ja siksipä se 220/110 muuntaja käytännössä pukkaa about 115V. En mitannut vielä.
 
Elikkäs juu suunnitelma on, että vielä mittaukset ja varmistukset ja vois poistaa liimaukset ja ottaa se 230V suoraan käyttöön, jos kaikki OK. Mutta edelleenkin ihmetyttää miksi moinen asetus aikoinaan tehty. (EDIT: ei ole OK. Lue myöhempi päivitykseni. Riskinä on Suomen systeemissä kytkeä verkkojännite kuoreen...SÄHKÖISKUVAARA!)

jkiva: Mutta edelleenkin ihmetyttää miksi moinen asetus aikoinaan tehty.
 
Verkkosähkö saa huojua prosenttikaupalla, joten jos pistotulpan takaa tulee tänään 196 V ja huomenna 253 V, olemme edelleen toleranssien piirissä (-15 ja +10 prosenttia). Ismo Ivo on kyllä tarkka ja vakaa eikä tuollaisia vaihteluita juuri valtakunnan verkossa näe mutta on Euroopassakin jo erilaisia sähkölaitoksia.
 
Liimaus kyllä ihmetyttää, sille olisi kiva tietää syy - ja onko se lähtöisin jo tehtaalta? Jos olisi sopivat työkalut käsillä, mittaisin sen muuntajan sisäänmenot ja ulostulot.