Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ali: Niin -- mielestäni DT ei ole ollut progressiivinen enää ToT:n tai Octavariumin jälkeen, tai ehkä jopa 6DOIT:n jälkeen (periaattessa metalli- ja poppijutut jo kokeiltiin Awakella ja FII:llä), "progea" se toki edelleen on, samoja vanhoja jo vuosikymmeniä sitten keksittyjä ja etabloituja juttuja vain kierrätetään uudelleen ja uudelleen. Ei progessa sinänsä mitään vikaa ole, otetaan vaikka joku blues esimerkkinä -- blues on bluesia, on ollut sitä vuosikymmeniä, ja sillä selvä -- mutta musiikin ja bändin, jotka eivät tippaakaan kehity tai haasta (positiivisessa mielessä, itselleni haaste on jaksaa kuunnella suurinta osaa 2000-luvun DT:tä) itseään -- muuten kuin ehkä soittoteknisesti -- tai kuulijaansa, kutsuminen progressiiviseksi on mielestäni falskia.
 
Ja onhan heillä vähiten prog laulaja mitä laulaja voi kuvitella. Tämän voisi heittämällä laittaa mihin vaan american softrock bändiin. Foreignerista Survivoriin.

bedlam:
Six Degreesin ykköslevy on mulle tän bändin parhaimmistoa ehdottomasti (The Glass Prisonista en tykännyt aluksi, mutta sekin löysi oman paikkansa myöhemmin). Niissä biiseissä bändi on jopa hämmästyttävää pidättyväisyyttä kerrankin keskittyä itse sävellykseen ja tunnelmaan.
 
Sama itellä. Paljon matskua jossa ei oo menty soittotaito edellä. Misunderstood on esim yks suosikki koko pändin tuotannossa

pehko: Six Degreesin
 
Sama itellä. Paljon matskua jossa ei oo menty soittotaito edellä. Misunderstood on esim yks suosikki koko pändin tuotannossa
 
Six Degrees tietty, kiitos kun korjasit. Pitääpä kuunnella pitkästä aikaa tuo koko lätty.

pehko: FIF en oo aikoihin kuunnellu. Olipas hyvä levy. Mitä nyt Burning My Soul ja Just Let Me Breath on vähän mitä on. Jälkimmäinen kuitenkin ihan ok. Jotenkin myös muistelin että Peruvian Sky ois ollu paskaa, mut sehän on tosi hyvä siihen "heviriffiin" asti. Sooloki muistaakseni oli oikein hyvä.
 
En edelleenkään tajua, miten kenenkään mielestä on voinut olla hyvä idea jättää Raise the Knife pois levyltä ja pistää tilalle Burning My Soulin, Just Let Me Breathen ja You Not Men kaltaisia puujalkavitsejä. Take Away My Pain menee kans vähän samalle osastolle, mutta se olis sentään alkuperäisenä versiona ollut huomattavasti siedettävämpi.

Eiköhän ne levy-yhtiön, Kevin Shirleyn ja Desmond Childin mielestä varmaan olleet hyvä idea.

Kirjassa avaavat noita tarkemmin. Kantsii lukaista.

Ali: Eiköhän ne levy-yhtiön, Kevin Shirleyn ja Desmond Childin mielestä varmaan olleet hyvä idea.
 
No siis joo, nämähän ne toki olivat asialla, mutta en kyllä ymmärrä siltikään.

Vessajono: En edelleenkään tajua, miten kenenkään mielestä on voinut olla hyvä idea jättää Raise the Knife pois levyltä ja pistää tilalle Burning My Soulin, Just Let Me Breathen ja You Not Men kaltaisia puujalkavitsejä. Take Away My Pain menee kans vähän samalle osastolle, mutta se olis sentään alkuperäisenä versiona ollut huomattavasti siedettävämpi.
 
Kävinpä kuuntelemassa tuon biisin, kun tuo ei soittanut mitään kelloja. Oon mä tätä joskus kuunnellut, mutta aika vieraan kuuloinen biisi oli näin ylipäätään, kun vuosiin ei ole tullut DT:tä liiemmin kuunneltua. Saakelin toimiva veisu kyllä, suorastaan rikos että tämä on levyltä jätetty pois.
 
https://www.youtube.com/watch?v=GKZkL4dL58Q
 
Tykkään tuosta Petruccin saundin raakuudesta. Harmi kun tällaista ei kovin usein päästetä levylle asti.

Joo, mukavan räyhäkästä soundia.

Nyky DT:ssä heikoin lenkki on ehkä nämä instrumentaalit väliosat. Miettii vaikka jotain Dark Eternal Nightia (joo, on 14vuotta vanha mutta silti minusta nyky DT:tä). Raskaita likasen kuulosia riffejä ja lyriikat kertoo faraon kirouksista jne jne sit sinne on heitetty se väliosa mikä on täyttä sirkusta, Rudess vetää siellä jotain saluuna pianoa jne. Täysin irtonainen koko biisistä. Tämä oli vaan esimerkki, mutta tuntuu että sama on toistunu vähintäänkin sieltä SC:stä asti vakiona.

Vessajono: En edelleenkään tajua, miten kenenkään mielestä on voinut olla hyvä idea jättää Raise the Knife pois levyltä ja pistää tilalle Burning My Soulin, Just Let Me Breathen ja You Not Men kaltaisia puujalkavitsejä. Take Away My Pain menee kans vähän samalle osastolle, mutta se olis sentään alkuperäisenä versiona ollut huomattavasti siedettävämpi.
 
Minusta Raise the Knife on ihan äärimmäisen tylsä biisi, enkä ihmettele yhtään että se on jätetty pois. Siinä on pari ihan ok-kohtaa, mutta esim. kertsi ei vain kertakaikkiaan uppoa ollenkaan. Biisi paranee kyllä loppua kohti van lässähtää totaalisesti kun yksi kertosäe on sen väkisin pitänyt vielä ympätä sen luonnollisen kliimaksin ja lopetuksen perään. Sanon nyt ihan suoraan että pidän Just Let Me Breathesta musiikillisesti enempi kuin tästä. Vaikka lainaileekin Queenia ja on höpsö sanoituksiltaan, mutta siinä alkuriffissä on ainakin meininkiä.
 
Ja vaikka inhoan Burning My Soulia ihan huolella, niin jos kaikki nuo kolme suoraviivaista rokkibiisiä olisi ehdotuksesi mukaan heivattu pois tämän kipaleen tieltä niin olisihan tuo levy todella puuduttava kokonaisuus. Alunperin tästä piti tulla tupla-albumi ja silloin ehkä tälle olisikin löytynyt paremmin paikka.
 
Take Away My Pain on minustakin musiikillisesti huonoin levyn balladeista, mutta kun ajattelee sanoitusten aihetta niin en tohtisi sen olemassaolon oikeutusta silti kyseenalaistaa.
 
pehko: Miettii vaikka jotain Dark Eternal Nightia (joo, on 14vuotta vanha mutta silti minusta nyky DT:tä). Raskaita likasen kuulosia riffejä ja lyriikat kertoo faraon kirouksista jne jne sit sinne on heitetty se väliosa mikä on täyttä sirkusta, Rudess vetää siellä jotain saluuna pianoa jne. Täysin irtonainen koko biisistä.
 
Minä olen ymmärtänyt tuon kipaleen ihan tarkoituksellisena camp/kalkkuna-osaston huumoripläjäyksenä jo biisin nimeä myöten. Tuon biisin alkaessa ei ainakaan jää epäselväksi että rumpali on tuottajana, bassorumpu on miksattu niin isolle että sen kuvittelisi olevan itsekseen koko bändin suurin stara.

bedlam: Minusta Raise the Knife on ihan äärimmäisen tylsä biisi, enkä ihmettele yhtään että se on jätetty pois. Siinä on pari ihan ok-kohtaa, mutta esim. kertsi ei kertakaikkiaan uppoa ollenkaan. Biisi paranee kyllä loppua kohti van lässähtää totaalisesti kun kertsi on sen väkisin pitänyt vielä ympätä sen luonnollisen kliimaksin ja lopetuksen perään. Sanon ihan suoraan että pidän Just Let Me Breathesta musiikillisesti enempi kuin tästä.
 
Jokseenkin samoilla linjoilla, vaikken kyllä tykkää tai inhoa kumpaakaan biisiä kauheasti. Aika sellasia mitäänsanomattomia. Tosin muistan kyllä joskus teininä toi Just Let Me Breathe oli ehkä viikon meikän lempibiisi.
 
Mut ei Raise the Knife mikään Seasons ole.

Ianuarius: Jokseenkin samoilla linjoilla, vaikken kyllä tykkää tai inhoa kumpaakaan biisiä kauheasti. Aika sellasia mitäänsanomattomia. Tosin muistan kyllä joskus teininä toi Just Let Me Breathe oli ehkä viikon meikän lempibiisi.
 
Mut ei Raise the Knife mikään Seasons ole.
 
Ja kun ajattelee että levyllä on jo muutenkin kaksi yli kymmenen minuutin spektaakkelia jotka on ihan eri leveleillä, niin en oikein näe syytä miksi tämä olisi vielä mahdutettu mukaan. Tosiaan alunperin tästä piti tulla tupla ja silloin ehkä olisi puolustanut paikkaansa.

Dream Theaterillahan on kaksi laulua: Another Day ja Hollow Years.
 
Vai onko muitakin?
 
Nuohan on siis todella hienoja biisejä, mikä jo itsessään on osoitus siitä, että kyllä nää tyypit osaa säveltää muutakin kuin sormiharjoituksia.

Jucciz: Dream Theaterillahan on kaksi laulua: Another Day ja Hollow Years.
 
Vai onko muitakin?
 
Nuohan on siis todella hienoja biisejä, mikä jo itsessään on osoitus siitä, että kyllä nää tyypit osaa säveltää muutakin kuin sormiharjoituksia.
 
Space-Dye Vest? Jaa no tais olla Kevin Mooren teos. Tietysti tämmöstä ja muutaki hevimusaa arvioidaan eri metodeilla kuin ns Abba -asteikolla. Mutta joo. Taitaa Pull me under olla ainut hitti. Itse tietysti pidän monistakin, mutta jos itse olisin luonut ns matikkaprogen ja hevimusiikin risteytyksen, niin ehkä pitäytyisin siinä.

Jos balladiosastoa tarkoitetaan niin mainitsisin vielä Silent Manin. Taitaa olla DT:n ainut kokonaan akustinen sellainen?

Britannica määrittelee
Song, piece of music performed by a single voice, with or without instrumental accompaniment.
 
Eli instrumentaalit ei ole lauluja, ne on vaan piece of musiceja.
 
Mutta jos nyt lähetään arvailemaan, että mikä on jokaisella se henk.koht. laulun määritelmä, nii varmaan haetaan jonkinlaista kokonaisuutta, missä muusikon taidot on taka-alalla ja jonkin sortin sanoma se pääpointti.
 
Pull Me Under
Another Day
Surrounded
Wait for Sleep
The Silent Man
Space-Dye Vest
Lifting Shadows Off a Dream
You Not Me
Peruvian Skies
Hollow Years
Take Away My Pain
Anna Lee
Through My Words
Through Her Eyes
The Spirit Carries On
Disappear
Solitary Shell
Vacant
The Answer Lies Within
I Walk Beside You
These Walls
Beneath the Surface
The Looking Glass
Our New World
 
Ja ihan sama kenen teoksia ne on. Jos bändin jäsen on sen biisin tehny ja se on levylle päätynyt, niin sitten se on Dream Theateria. Vai herääkö tästä jonkinlainen argumentti, että Iron Maidenin alkupään tuotanto onkin jotain Steve Harrisin soolouraa?

Regalis Apertura: Jos balladiosastoa tarkoitetaan niin mainitsisin vielä Silent Manin. Taitaa olla DT:n ainut kokonaan akustinen sellainen?
 
Beneath the surface, jossa tosin on vähän synaakin.

Jucciz: Dream Theaterillahan on kaksi laulua: Another Day ja Hollow Years.
 
Vai onko muitakin?
 
Nuohan on siis todella hienoja biisejä, mikä jo itsessään on osoitus siitä, että kyllä nää tyypit osaa säveltää muutakin kuin sormiharjoituksia.
 
Onhan niitä paljonkin. Nuo mainitsemasi ovat omaan makuun liian juustoisia, balladeistaan vaikkapa Anna Lee on minusta noita paljon parempi. Ja tietty Space-Dye Vest joka on minusta bändin paras biisi.