Yleistä keskustelua musiikista ›

sub zero: Ehkä vähän turhan luovaa ollakseen edes campia.
 
Niin on, menee salaovelasti ihan oikean taiteen puolelle :)
 
Edit: sivukin jo vaihtui, puheena siis oli Army of Loversin Crucified.
 
Ajatus Blondiesta kitschinä on alkuun järkyttävä mutta tarkemman miettimisen jälkeen aika osuva... paha väittää vastaankaan!

Funkånaut: I Just Call to Say I Love You on kyllä täydellinen esimerkki tästä. Sellaiseen mauttomuuteen eivät pilipali-muusikot kykenekään.
 
Vrt. yhdys sana virheiden käyttö metatason tehokeinona vs. se, ettei oikeasti osaa kirjoittaa millään muulla tavalla.

Kefiiri: Niin on, menee salaovelasti ihan oikean taiteen puolelle :)
 
oikean ja oikean. Niin kuin joku käytti Lenny Kravitzista nimitystä "ruotsalainen tyyliharjoitus", tuo edellämainittu biisi on mulle "liian täydelllinen tuote ollakseen rehellinen"
 
ja tähän kosolti hymiöitä, biletän kys. biisiä sujuvasti ja arvostan säveltäjän tai sovittajan tietämystä länsimaisen musiikin toimintaperiaatteista (ne laskevat linjat jne) jne. jne.
 
jne.
 
+ hyvä maininta campista, sen ja kitschin rajankäynti on mulle hämärän peitossa - vielä.

Epämuusikko: oikean ja oikean. Niin kuin joku käytti Lenny Kravitzista nimitystä "ruotsalainen tyyliharjoitus", tuo edellämainittu biisi on mulle "liian täydelllinen tuote ollakseen rehellinen"
 
Hyvä luonnehdinta Lennystä :D
 
En ole varma tarvitseeko taiteen ylipäätään olla "rehellistä"? Andy Warholkin oli laitimmainen mulkku joka ei ollut rehellistä nähnytkään mutta olihan sen meininki taidetta. Tietty rehellisyyden taso löytyy Army of Loversilla ehkä juuri siitä että tehdään niin täydellisen laskelmoitu juttu että vastaanottajakin hokaa sen laskelmoinnin mutta siitä huolimatta joutuu tykkäämään musasta ja esillepanosta.
 
Kitschin ja oikean taiteen ero on minusta siinä jo mainitussa jutussa että taide tuo asioihin jonkin uuden näkökulman mutta kitsch hiihtää valmiiksi tampattuja latuja.

Kyllä mun mielestä hyvän taiteen määritelmään kuuluu vilpittömyys.
Mutta enhän minä mistään mitään tiedä.

Kefiiri: Tietty rehellisyyden taso löytyy Army of Loversilla ehkä juuri siitä että tehdään niin täydellisen laskelmoitu juttu että vastaanottajakin hokaa sen laskelmoinnin mutta siitä huolimatta joutuu tykkäämään musasta ja esillepanosta.
 
Hmm, mä olen olettanut, että ne teki enempi sitä, mikä heistä on kivaa verrattuna laskelmoituihin tuottajalähtöisiin projekteihin. Musiikki oli eurodancea selvemmin disco-vaikutteista ja ne panosti myös albumeihin eikä vain hitteihin (kuulema Gösta soitteli niiden albumiraitoja Mafialla).

sub zero: Hmm, mä olen olettanut, että ne teki enempi sitä, mikä heistä on kivaa verrattuna laskelmoituihin tuottajalähtöisiin projekteihin. Musiikki oli eurodancea selvemmin disco-vaikutteista ja ne panosti myös albumeihin eikä vain hitteihin (kuulema Gösta soitteli niiden albumiraitoja Mafialla).
 
En siis todellakaan väittänyt että se on _huonoa_ musaa :P

Carl Maria von Weber sanoi musiikin rappeutumisen alkaneen Rossinista ja monet muutkin kriitikot ovat todenneet hänen musiikissaan olevan kovin paljon pintakiiltoa, ja kitschiä.Taidemaalari Inres sanoi häntä epärehelliseksi säveltäjäksi. Ilmeisesti hekin kiinnittivät huomiota Rossinin musiikin soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuuteen. Sanoihan hän itsekin: Antakaa minulle pestävien vaatteiden luettelo niin sävellän siihehen musiikin. On myös huomautettu että ne jotka pitävät musiikissa tärkeimpänä tekijänä ja ominaisuutena tunnetta, älyä tyai syvällisyyttä, Rossini ei milloinkaan tule erityisesti vetoamaan heihin. Silä hän osasi olla sukkela ja sulava mutta ei milään tavoin älykäs tai viljellä suuria tunteita ja intohimoja musiikissaan.
 
Voidaan luetella yhden käden sormilla ne säveltäjät joille oli suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja henkilöiden psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen omaten tarkan psykologisen silmän, näyttämövaiston, luonnehtimiskyvyn, ei ennen sitä eikä pitkään aikaan myöhemminkään parhaista oopperalibretoista ei löydy tasavertaisuuden häivääkään vaan ainoastaan lähtökohtia musiikillisen partituurin kehittymiselle. Hänen hahmoissaan on jokin syvää objektiivista totuudellisuutta huokuva määrittelemätön elementti.

KaRa: Kyllä mun mielestä hyvän taiteen määritelmään kuuluu vilpittömyys rahan perään. Onhan se yksi tapa tienata leipänsä.
 
Olen kyllä samaa mieltä. Myös "huonon" taiteen osalta. Ne miljoonat kärpäset.
 
Onko Martti Servoa vielä mainittu? Tai ehkä paino olisi sanalla "camp".

KaRa: Ihan hauska vitsi juu.
(Mutta)
Vilpittömyys on ainoa asia missä on mitään järkeä.
 
Mutta ei taide tai Mozartin musiikki ole kuitenkaan yhtä viatonta kuin luonto kuten Hugo Hoffmansthal näin joskus runoilikin sikäli kun haluamme antaa luonnolle sellaisia attribuutteja kuin viaton tai syyllinen.

OT on:
 
Viaton ja vilpitön ovat täysin eri asiat.
 
OT off.

Henri Henri Olavi: Viaton ja vilpitön ovat täysin eri asiat.
 
Puhun vilpittömästä.
 
Nii.. mun mielestä itsestäänselvää.

KaRa: Puhun vilpittömästä.
 
Nii.. mun mielestä itsestäänselvää.
 
Vastasin megalle.

megatherium: Camp on muuten kuin kitschiä, mutta se on tehty tarkoituksellisesti mauttomaksi toisin kuin kitsch.
 
Entäs avantgarden yhteys noihin?

Prophet: Entäs avantgarden yhteys noihin?
 
Avantgardehan on kokeilevaa ja olemassaolevaa rikkovaa. Uusien juttujen kokeilua, sääntöjen rikkomista. En näe että liittyisi kumpaankaan mielestäni.

Mä oon avant garde, tippunut matrixista ja koko mun olemassaolo rikkoo existentiaalisia todennäköisyyksiä.

Henri Henri Olavi: OT on:
 
Viaton ja vilpitön ovat täysin eri asiat.
 
OT off.
 
Jos on vilpitön, siis rehellinen, omaa korkean moraalin ja moraalissa hyvä tahto on kaikki kaikessa, taiteessa ei mitään, sillä taiteessa merkitsee yksin taitaminen.

"Kyse on viime kädessä siitä mikä ihmiselle on täyttä totta. Melkein kaikki tarkoittavat sillä yksinomaisesti oman minän ja omien hyvää.
 
Siksi he eivät kykene edistämään mitään muuta kuin sitä, sillä mikään aikomus, mielivaltainen tai tarkoituksellinen ponnistus ei luo todellista, syvää ja varsinaista vakavuutta.
 
Äärettömän harvat, epänormaalit ihmiset, joiden todellinen vakavuus ei sisälly persoonalliseen eikä käytännölliseen, vaan objektiiviseen ja teoreettiseen, kykenevät käsittämään ja ilmaisemaan olioiden ja maailman olemuksen, siis korkeimpia totuuksia, ei pelkkiä matemaattisia kaavoja tai luonnointieteellisiä teorioita, vaan ennen kaikkea luomaan suurta taidetta..

Sillä sellainen ihmisen ulkopuolinen, objektiiviseen kohdistuva vakavuus on ihmisluonnolle jotakin vierasta, luonnotonta, oikeastaan yliluonnollista ja kuitenkin se yksin tekee ihmisen suureksi."

sub zero: Tomásh Kulkan määritelmä (kuvataiteen kitschille) en.Wikipediasta:
-Vetoaa kiistattomasti massoihin
-On koulutetun taide-eliitin mielestä huonoa
-Kuvaa kaunista tai tunnelatautunutta kohdetta
-On aiheensa puolesta välittömästi tunnistettavissa
-Ei oleellisesti rikasta näkemystämme siitä, mitä kuvattuun aiheeseen kuuluu
 
Tämän soveltuvuudesta musiikkiin oli vähän niinkuin kyse
 
Tässä tulee heti mieleen Armi ja Danny ja toinen missi, eli Pirkko Mannola. Nämä eivät mitenkään nousseet laulajiksi musiikillisin perustein. Biisit olivat yksinkertaisia ja upposivat juurikin edellä esitetyn määritelmän vuoksi kansaan joka meni tanssilavoille vain katsomaan kaunista missiä. Sama ilmiö oli aiemmin Marilyn Monroessa.
 
Entäs nämä erikseen kasatut bändit kuten Rubettes ja Village People, joiden musiikki sinänsä oli ok. Matti Nykänen lienee ihan omaa luokkaansa.

Yallup: Matti Nykänen lienee ihan omaa luokkaansa.
 
Matti Nykäsestä voidaan olla montaa mieltä, muttei hän kai kitschiin tipahda? Pikemminkin Matti oli hyvin camp.