Musiikkibisnes ›

Pitäisikö artistien ja levy-yhtiöiden yhdessä pyrkiä kaksikerroksiseen musiikkimarkkinaan?
16.8.2021
 
Minua on pitkään mietityttänyt tämä asia: kun kuulija ei enää halua maksaa musiikista, koska hän saa sen ilmaiseksi internetin moninaisista video- ja striimauspalveluista, niin miksi artistinkaan sitten pitäisi tai kannattaisi maksaa siitä? Tällä tarkoitan musiikin tuotantokuluja: äänittämistä, miksaamista, masterointia, yleisestikin levytys- ja jakeluprosessin eri vaiheita. Kannattaisiko musiikin ns. lopputuotteet erotella kahteen eri tasoon?
 
1. Demotasoinen halpismusiikki
2. Täysin tuotettu priimamusiikki
 
Nopeasti ja halvalla tuotettu demobiisi annettaisiin video- ja striimauspalveluihin, joista artistit ja levy-yhtiöt saavat yleensä vain niukasti tuloja. Nykytekniikalla ja ammattilaisten studiossa tuottamana se olisi aivan riittävän tasokas ilmaiskäyttäjien korville, mutta tuotantokulut olisivat vain murto-osa normaalista.
 
Kalliisti ja huolella tuotettu priimabiisi sen sijaan annettaisiin radio- ja televisiokanaville, elokuviin jne., eli sellaiseen käyttöön, mistä tuotantokuluihin käytetyn rahan saa takaisin. Sitä voisi myös myydä suoraan sellaisille kuluttajille, jotka haluavat maksaa korkealaatuisesta musiikkiäänitteestä joko digitaalisena tiedostona tai konkreettisenakin äänitteenä: CD-levy, vinyylilevy, muistitikku tai jokin muu vielä keksimätön tallennusväline. Tallenteen mukana annettaisiin mahdollisesti jotain muutakin lisäarvoa: vihkonen, jokin jäsenyys, jonkinlainen etu tai alennus, ehkä kylkiäisenä keikkalippu tms. Vain mielikuvitus on rajana.
 
Teknisesti tämän jaottelun toimivuus edellyttäisi tietysti sitä, että äänitteen kopiointi tiedostosta tai tallenteesta olisi estetty. Esim. e-kirjoissahan on jo käytössä tällaista tekniikkaa. Lisäksi edunvalvonnan pitäisi sitouttaa ilmaista musiikkia tarjoavat video- ja striimauspalvelut siihen, että ne kokonaan estäisivät tai välittömästi poistaisivat niihin luvatta ladatut priimabiisit.
 
Nähdäkseni niin artistit kuin levy-yhtiötkin hyötyisivät tällaisesta jaottelusta, samoin kuin kaikki muut musiikkituotannossa työskentelevät henkilöt. Luultavasti tämä käytäntö saisi video- ja striimauspalvelut maksamaan huomattavasti paremmin priimabiiseistä, verrattuna nykyiseen käytäntöön. Voitaisiin nimittäin olettaa, että se palvelu, joka tarjoaisi priimabiisejä ensimmäisenä ja eniten, kasvattaisi suosiotaan kovasti kilpailluilla markkinoilla.
 
Mitäs olette mieltä tällaisesta ajatuksesta? Itselleni ei toistaiseksi ole tullut mieleen mitään potentiaalisia ongelmakohtia.

Teknisesti tämän jaottelun toimivuus edellyttäisi tietysti sitä, että äänitteen kopiointi tiedostosta tai tallenteesta olisi estetty. Esim. e-kirjoissahan on jo käytössä tällaista tekniikkaa. Lisäksi edunvalvonnan pitäisi sitouttaa ilmaista musiikkia tarjoavat video- ja striimauspalvelut siihen, että ne kokonaan estäisivät tai välittömästi poistaisivat niihin luvatta ladatut priimabiisit.
 
Tämä ei teknisesti onnistunut 15 vuotta sitten CD-kopioisuojausten yhteydessä eikä se teknisesti onnistu myöskään nyt. Tietokoneen perusfunktio on kopioida asioita ja jos kankeasti toimivilla rajoitteilla tehdään kuluttajalle kehno tuote, kuluttaja ei siitä maksa, vaan joko ostaa jotain muuta tai siirtyy piratismiin. Kaikki suojaukset voidaan purkaa ja torrentilla kopioitavassa diskografiassa ei esiinny v-käyrää nostattavia rajoitteita.