Kitarat: kitarakamat ›

Hei,
 
hiljattain minulle saapui Dynacord Twen II vahvistin.
 
Isot pojat kertoivat, että sen kytkentä perustuu Fender Princetoniin. Dynacordissa watteja hieman enemmän ja isompi kaiutin (omassani Celestion greenback) verrattuna Fenderiin. Dynacordin tremolosta en niin välittänyt.
 
En ole koskaan päässyt Princetonilla soittamaan. Poikkeavatko näiden kahden vahvistimen soundit kovasti toisistaan?
 
Muu aiheeseen liittyvä keskustelu on myös tervetullutta.
 
https://www.radiomuseum.org/r/dynacord_twen_ii_2.html

Kokemuksia aiheesta?
 
Myös näkemykset käyvät.

Minä ostin viime kuussa Dynacord Twenin juurikin näillä markkinasanoilla, että siinä on köyhän miehen Princenton. Omassani tonesäätö tuntui tosi vaatimattomalta, mutta vaihdoin eilen orkkiselementin tilalle EV Force 12:n ja johan alkoi löytyä ääripäitäkin. Etuasteessa näytti olevan orkkis Telefunkenit, päätteessä myöhemmin vaihdetut TAD:it.

Alkuperäistä kaiutinta olen kuullut moitittavan, itselläni ei ole siitä kokemusta. Oliko se joku Philipsin kaksoiskartiomalli?
 
Tremoloon olen pikkuhiljaa tottunut ja se kuulostaa jopa hyvältä. Kovin jyrkkiä sävyä siitä ei saa irti.
 
Hyvä rock/blues-vahvistin, passeli särö irtoaa tarvittaessa.

jani72: Itse olen pitänyt säröä mukavan pehmeänä. No, sehän voi riippua monesta asiasta: elementistä, korvista jne.
 
Joo varmaan vahvistinyksilöissä on eroja, noin vanhoissa voivat kondensaattoritkin alkaa kuivua ja putket kulua, monelaista muutosta voi tulla. Kokeilemani vahvarin (alkuperäisillä) putkilla ainakin oli soitettu paljon ja ahkerasti, sekin saattoi vaikuttaa päätesärön laatuun. Kliinihän oli ihan maailmanluokkaa, lämmin, erotteleva ja mehukas :)

Jos on alkuperäiset elkot ja putket niin se mikä tuollaisessa vanhassa vahvistimessa kuuluu on vanhat elkot ja vanhat putket. Näin siitäkin huolimatta että sieltä kuuluu jotain ääntä joka saattaa jopa miellyttää.
 
Tuollainen pitäisi käydä läpi ennen käyttöön ottoa. Joka tapauksessa ainakin virtalähteen konkat uusiksi ja putket myös. Potikat huolletaan ja tarkistetaan sähköturvallisuus (maadoitus) ja säädetään bias jos se on säädettävä. Sitä ei koskaan tiedä mitä ihmeellisiä virityksiä tuollaisen vanhan vahvistimen sisältä saattaa löytyäkään.
 
Se mitä soundille tapahtuu saattaa olla aivan uskomatonta - paitsi jos tuo kaikki on tehty jo aiemmin. Jos ääni miellytti yhtään aiemmin niin nyt se vasta miellyttääkin.

Vertasin noita kytkentäkaavioita. Twen on etuasteeltaan lähempänä Fender Princeton 5F2-A-mallia, joka on kuitenkin 1x6V6GT-putkella varustettu single ended-kone. Twenissä taas on päätteessä 2x6V6GT-putket, mikä vaikuttaa osaltaan kokonaissaundiin verrattuna Tweniin. Twenissä on myös kytkiksen mukaan vain 10 nF:n erotuskondensaattorit vaiheenkääntäjältä, mikä tarkoittaa sitä, että siitä ei lähde ainakaan liikaa alataajuuksia sekoittamaan särösaundeja.

Fenderin Champ 12 on ollut vähän aliarvostettu combo masentavan särökanavansa takia, mutta kliinithän siinäkin ovat ihan asialliset. Soitin rinnakkain sellaista ja Twen II:ta ja puhdas sointi oli yllättävän samanlainen. Kummassakin oli alkuperäinen kaiutin.
 
Champ 12:ssahan on päätteenä yksi 6L6 -putki. Varsinainen bassojyrä ei sekään combo ole. Päätemuuntaja on muistaakseni pienehkö, se vaikuttanee asiaan.