Kitarat: kitarakamat ›

elon arska: Omat hot rodit eivät ole mitään sen ihmeempiä kohisijoita, ainakaan clean-kanavalla. Säröä noista en juurikaan käytä, melkein mistä tahansa spedusta kun saa paremman rutun.
 
Itse olen soitellut treenikämpältä löytyvältä hotrodilla aika pitkään sekä keikkaillut. Mun setupin kanssa (fender am deluxe + joukko sekalaisia speduja edessä) en ole mitään hurinoita havainnut vaikka styrkkari alkaa olla kyllä muuten huollon tarpeessa.
 
Itse tykkään tuon kliineistä, särökanavaa en käytä koskaan (=aivan kamala), joidenkin mukaan nelosversiossa olisi jo lähes käyttökelpoinen särökanavakin. Mene ja tiedä.
 
Tehoa tossa on riittänyt kyllä reilusti vaikka meillä aika raskaskätinen runpali onkin, kotikäyttöön ehkä liiankin äänekäs kun volsa tuntuu loikkaavan aika nopeasti etten ehkä viitsisi sitä ainakaan ilman keinokuormaa tjms kotona huudattaa.

Kiitos vastauksista.
 
Mites vielä tuo Blues sarja?
 
Tai yleensäkin tweed päällysteiset aparaatit?
 
Hot rodeja täällä aika palkon(kin) nyt suositellaan. Eli paska se ei varmaankaan ole.

Huomiota herättävän hyvä kliini sointi on Blues Deluxessakin, sen verran olen kokeillut. Ja onhan se tweed hyvän näköistä.
 
Meinasin vielä jokerina vetäistä Pro Juniorin, sekin on tervesointinen mutta voimaperäisen rumpalin kanssa alkaa soundi mennä ruvelle kuten Bluesjunnussakin.
 
Uusi Blues Deluxehan näemmä nippa nappa niukin naukin menee aloittajan budjettiin, Blues Deluxen minäkin ottaisin ihan tweedin takia.
 
Thomannin kuvissa se tweed näyttää oikein vanhanaikaisen tummaksi käsitellyltä, mutta vaaleampaa se taitaa todellisuudessa olla kuten näissä piirilevyfendereissä aina on, eikä siinä mitään.
 
https://www.youtube.com/watch?v=oM9m8tIAiwI
 
En ehdi katsoa tuota videota kokonaan mutta jäpikällä tuntuu olevan asiallista analyysia äänenvärin säätämisestä ja se pitää uutta Blues Deluxea lähtökohtaisesti turhan kirkassointisena. Hmm?

Kefiiri: Huomiota herättävän hyvä kliini sointi on Blues Deluxessakin, sen verran olen kokeillut. Ja onhan se tweed hyvän näköistä.
 
Meinasin vielä jokerina vetäistä Pro Juniorin, sekin on tervesointinen mutta voimaperäisen rumpalin kanssa alkaa soundi mennä ruvelle kuten Bluesjunnussakin.
 
Uusi Blues Deluxehan näemmä nippa nappa niukin naukin menee aloittajan budjettiin, Blues Deluxen minäkin ottaisin ihan tweedin takia.
 
Thomannin kuvissa se tweed näyttää oikein vanhanaikaisen tummaksi käsitellyltä, mutta vaaleampaa se taitaa todellisuudessa olla kuten näissä piirilevyfendereissä aina on, eikä siinä mitään.
 
https://www.youtube.com/watch?v=oM9m8tIAiwI
 
En ehdi katsoa tuota videota kokonaan mutta jäpikällä tuntuu olevan asiallista analyysia äänenvärin säätämisestä ja se pitää uutta Blues Deluxea lähtökohtaisesti turhan kirkassointisena. Hmm?
 
En katsonut videota ollenkaan, mutta onkohan kyseinen kaveri ihan tosissaan vahvistimen kirkassoundisuudesta? Kun kyseisestä vahvarista löytyy sekä presence- että treble-säädöt, ei luulisi tuon olevan mikään ongelma (tai no tietenkin jos cleanin ja särökanavan eq:t poikkeavat liikaa toisistaan ja kun ei ole omia säätöjä kanavakohtaisesti.) Ellei sitten suunnittelijat ole suunnitelleet eq-piirin kytkentää aivan pieleen. Sitten olis isompi ongelma jos vahvarissa olisi vain volumesäätö, eikä äänensävyn säätöjä ollenkaan.

Niin säätimethän ovat säätämistä varten. Mutta tottahan se on, että joistakin vahvareista se tolkun sointi löytyy heti ja toisia saa ruuvata pitkään. Soittamissani Hot Rod- ja Blues Deluxeissa soinnin haku on ollut helppoa ja säätäminen loogista, mutta reissue-65 Deluxen kanssa olin kylmiltään ihan pulassa... jokin tottumiskysymys varmaan.
 
Siis jos trebleä on liikaa niin soinnin luulisi korjaantuvan kääntämällä treble-nupikkaa pienemmälle, mutta aina se ei tunnu menevän niin :D
 
Esimerkiksi Voxin combot ovat sellaisia, että riipivää, liian kireää soundia ei saa hakemallakaan. Eivätkä silti ole tumppuja.
 
Kaiutinelementin ominaisuudethan ovat olennaisia äänenvärikysymyksessä. Kaiuttimen vaihto on joskus paikallaan, kun taas kitaran mikkien vaihtelu on minusta joutavanpäiväistä hienosäätöä. Toivottavasti en nyt ohjannut keskustelua ohi aiheen ;)

Ihan ehdotuksena, joku Music Man malli.

Hyviä vastauksia taas.
 
Itselläni on ollut noita pikku voxeja (5 wattisia) nuppimalleja niin nehän menevät ruttuun kohtuu helposti. Kaiuttimesta riippumatta.
 
Music mania ovat jotkut myös kehuneet, lienee vain aika paljon harvinaisempi kuin markkinoiden fenderit.
 
Kuinkas nuo isot keikka jyrät, twin reverbit sun muut sitten, moni puhuu että alkaa soimaan vasta volumet Tapissa.
 
Onko niiden sointi sitten tunkkainen ennen sitä vai onko kyseessä vaan urbaani legenda / muutkin ovat joskus sanoneet?
 
Ehkä typeriä kysymyksiä mutta typerä on varmaan kysyjäkin;)

Twin Reverb kuulostaa hienolta hiljaisellakin, mutta koko auktoriteetti käy ilmi vasta kun hanaa avataan ;)
 
Jos hommaa liian painavan vahvarin, sitä ei jaksa roudata mihinkään ja sillä tulee soitettua vain treeneissä. Tai sitten opettelee soittamaan niin hyvin että tulee kuuluisaksi ja on varaa roudareihin.

Mites uusi Pro Jr IV? Siinä oli erinomainen cleani.

Shredator: Mites uusi Pro Jr IV? Siinä oli erinomainen cleani.
 
"Väärät" putket päätteessä. :)
 
No joo, pro jr on hieno pikkuvahvistin. Minullakin oli joskus semmoinen ja aina välillä käy mielessä että olisi komeata kun hommaisi kaksi pro junnua ja vetäisi stereona blyysiä. Se ei vaan välttämättä ole paras vaihtoehto jos haussa on nimenomaan puhdasta sointia.

mike tapping: "Väärät" putket päätteessä. :)
 
No joo, pro jr on hieno pikkuvahvistin. Minullakin oli joskus semmoinen ja aina välillä käy mielessä että olisi komeata kun hommaisi kaksi pro junnua ja vetäisi stereona blyysiä. Se ei vaan välttämättä ole paras vaihtoehto jos haussa on nimenomaan puhdasta sointia.
 
Riippuu vähän miten kovalla sitä soittaa. IV-versiossa se säröytyy myöhemmin ja ymmärsin aloittajan tarpeesta, että kovin kovaa ei tulla luukuttamaan.
 
Hieno vahvistin eritoten blues/country-touhuun.

Pro Jr on mainio mutta jos 5W Vox menee aloittajalla rutulle tuosta vaan niin Projunnunkin headroom voi olla tiukilla, jos ihan kliiniä pitää saada.
 
Blueshommaan kyllä ehdoton. Kevyt, soman näköinen ja juuri sopivan tehoinen.

Tälläinen voi tulla harvemmin vastaan, mutta cleanit ja muutkin tzoundit on parhauden kastissa.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2886.jpg

Pro Jr ei ole oikea valinta, jos etsii puhdasta soundia. Laite on varsin äänekäs ja säröytyminen alkaa jo aika volumen alkuasennoista.
Blues Junior oli joskus, mutta se oli itselle jotenkin hankala käyttää. Liian kirkas, minun makuun.
 
Ei ole Fender, mutta itseä on kiinnostanut pitkään päästä kokeilemaan Peavey Delta Blues 115 comboa. Noita voi löytää vielä ihan kohtuu hinnallakin.

mpekkanen: Pro Jr ei ole oikea valinta, jos etsii puhdasta soundia. Laite on varsin äänekäs ja säröytyminen alkaa jo aika volumen alkuasennoista.
Blues Junior oli joskus, mutta se oli itselle jotenkin hankala käyttää. Liian kirkas, minun makuun.
 
Ei ole Fender, mutta itseä on kiinnostanut pitkään päästä kokeilemaan Peavey Delta Blues 115 comboa. Noita voi löytää vielä ihan kohtuu hinnallakin.
 
Joo se oli Pron aiemmissa versioissa, mutta tässä uudemmassa (ja parhaimmassa) ei ala säröytyä ennen kuin volume on 4:lla ja sillon ollaan aika lujalla jo pubi- tai kirkkoympäristöön. Kannattaa testata, ollut mulla jo useampikin Pro ja Blues Jr.

En itse Fenderin reissueista niin perusta mutta tämä voi olla aivan passeli peli ja helposti roudattavakin:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1627431

Tuohan vaikuttaa varsin soivalta peliltä.
 
Pitääkin alkaa hieromaan jotain diiliä.

jusa82: Kuinkas nuo isot keikka jyrät, twin reverbit sun muut sitten, moni puhuu että alkaa soimaan vasta volumet Tapissa.
Twin Reverbistä saa hienot soundit sekä hiljaisella että lujalla volyymillä. Toki särösoundeihin tarvitaan säröpedaaleja, mutta niiden kanssa homma hoituu mainiosti. Twini on hyvä pedaalialusta. Puhtaat soundit siinä on aivan hunajata; sopivasti lämpöä ja kirkkautta, ei koskaan tunkkainen. Headroom ei lopu kesken.

jusa82: Terve!
 
Nyt olisi hakusessa hyvä clean saundi. Fenderin putkicombosta.
Eli semmoinen hunajainen ja kuulas, ei kirskuva.
 
-suljetaan heti pois twin reverb sun muut jäätävän kokoiset keikka jyrät.
 
Lähinnä kiinnostaa erot vaikkapa blues Deville / Bassman (vaikka bassman keikka jyrä onkin)
 
Entäpä hot rod -sarja?
 
Olettaen että nämä vahvarit ovat ilman mitään kaiutin / vastaavia modauksia
 
Mulla oli Fender BluesDeVille. Oli kliini ja hyvä pääntilaa riittävästi ei mikään särölaite. Siinä oli vissiin jotenkin idiksenä että kahteen kanavaan pakattuna Fenderin klassikot Bassman ja se toinen kanava oli joku..... ei kai se mikään princenton ollut? no molemmat kanavat siinä on aika kliinejä ja soundi on juurikin tuollainen kuvailemasikaltainen kuulas ja lämmin. Mulla oli 4x10 versio joka oli myös aika botnekas. Niin kyllä se aika iso oli 4x10 taisi olla jotain 23kg tjsp. kyllä sitä kanteli kuin painavahkoa matkalaukkua, mutta hmmmm..... no kyllä minä sen kanssa kävin keikoilla ja reeniksissä.
 
Ainoa semmoinen pikkuinen huomioitava seikka siinä oli se aika äkkinäisesti käyttäytyvä vola- ja masterpotikat. Eli oli vähän semmoinen "ampuu kottaraiset taivaalta laite". Joku sanoi, että asiaan olisi auttanut kun olisi vaihtanut logaritmiset volapotikat, mutta se ei ole totta koska ne ovat jo tehtaan jäljiltä logaritmiset. Se on vain skaalattu jostakin syystä semmoiseksi. Keinokuorma, volapotikka efektilenkkiin, kesymmät etuasteputket, olivat keinoja joita kokeilin kesyttääkseni sen kotikäyttöön ja ne kaikki kyllä toimi. Mutta siis tää juttu on hyvä tietää jos on bluesdevilleä ostamassa.