Koskettimet ›

Tuli mieleen kun täällä torilla on alkuperäistä Moog Model D:tä ja reissueta sen verran suolaisella hinnalla, että alkaa miettiä vaihtoehtona kaikkea väliltä Moog One ja Behringer Model D. Silmiin pisti myös esim. Studio Electronicsin Midimini v30 ja Moog Matriarch. Onko kokemuksia mitä vaihtoehtojen kanssa menettää alkuperäiseen nähden ja/tai mitä saa lisää?

teroyk: Tuli mieleen kun täällä torilla on alkuperäistä Moog Model D:tä ja reissueta sen verran suolaisella hinnalla, että alkaa miettiä vaihtoehtona kaikkea väliltä Moog One ja Behringer Model D. Silmiin pisti myös esim. Studio Electronicsin Midimini v30 ja Moog Matriarch. Onko kokemuksia mitä vaihtoehtojen kanssa menettää alkuperäiseen nähden ja/tai mitä saa lisää?
 
Rahaa säästyy, mutta loppupeleissä olet kuitenkin se mies, jolla on aidon asian korvike :). Tämä oli vitsi, ainakin osittain. Minimoog (se alkuperäinen D tai re-issue) on kuitenkin niin rajallinen peli verrattuna melkeinpä mihin tahansa moderniin monofoniseen, että siirtyminen esim jostain Sub 37:sta Minimoogiin voi olla melkoisen yllättävä, ellei ole tutustunut Minin olemukseen vaikkapa softapuolella tai jollain halpiskopiolla. Minimoogin soundipaletti on kuitenkin varmaan käytetyimpiä kevyessä musassa ikinä eli saa olla aikamoinen velho, jos meinaa siitä vääntää jotain ennenkuulumatonta, jolla on käyttöä tonaalisessa mainstream-pop-musassa. Eli jos ajatuksena on soundin monipuolisuus ja mahdollisuudet, kannattaa katse kääntää ihan muihin monofonisiin...
 
Sitten toisaalta Mini on klassikko erittäin hyvistä syistä. Se mitä siitä irtoaa on kyllä sitten timanttia ja koko laitteen käyttöergonomia on tehty ilman kompromisseja eli soittajan peli se on jos mikä. Sen jälkeen oikeastaan melkeinpä kaikki muut tuntuu jotenkin hutaistuilta ja nappula-arkkitehtuuriltaan puoliväliin jääneiltä. Siinä ei ole paljon, mutta se mikä on, on sitä mitä juuri pitääkin olla.
 
Itse ryhtyisin etsimään korvaajaa Moogin Matriarkoista tai G-mothereista... tai sitten vaikka joku vähän vanhempi Dominion. Niissä on hinta/monipuolisuus/laatu-suhde kohdallaan eikä varmasti tarvitse katua. Boog on varmaan soundeiltaan ihan tyydyttävä useimpiin tarkoituksiin, jos juuri Minisoundia etsii, mutta käyttöergonomialtaan se on kyllä kammottava miniatyyri ja kestävyys jää nähtäväksi. Toisaalta hinta renderöi tuollaiset asiat merkityksettömiksi, jos halvalla budjetilla haluaa edetä.
 
Itselläni on mono-osaston kuninkaiksi jääneet Mini (1974) sekä Voyager (2003). Näistäkin Mini hakkaa ominaissoundissa nuoremman veljensä, vaikka sillä taas on ominaisuuksia moninkertaisesti ja muistit. Erän tuttavan isä oli sotalentäjä (mersuilla), joka uransa loppuvaiheessa pääsi lentämään vielä ensimmäisillä suihkuhävittäjillä Suomessa jokusen vuoden. Kun monet ihmetteli myöhemmin, miksei hän ryhtynyt enää lentämään siviilikoneilla eläkkeellä, hän vastasi: "kun on kerran Ferrarilla ajanut, ei Ladat enää kiehdo" :). Ehkä tässä on joku opetus/varoitus meillekin. Laadulla tahtoo olla hintansa ja houkuttelevat oikotiet voi johtaa pettymyksiin.
 
Tuon Minimoogin pyynti, johon viittasit oli kyllä mielestäni aika posketon... ainakin 40% liikaa. Alle parilla tonnilla saa kyllä aivan varmasti niin hyvän monofonisen, että se riittää kaikkeen tarpeelliseen... opettelee vaan ottamaan siitä kaikki ominaisuudet käyttöön ja koettaa välttää täyttä vintage-kuumetta, joka johtaa lopulta sitten kuitenkin siihen ylihintaiseen Minimoogiin :)

Ostin omaan analogi ja Minimoogi kuumeeseen Behringerin Poly D:n ja olen ollut tosi tyytyväinen. Se soundaa hyvältä ja käyttöliittymä on tuttu alkuperäisestä ilman mitään kutistettuja potikanhattuja. Koskettimisto on asiallinen ja noille lisätoiminnoille on ollut käyttöä. Onhan siinä väärät logot, mutta jos sen pystyy sivuuttamaan, niin saa paljon vastinetta rahalle.

cyberiad2001: Alle parilla tonnilla saa kyllä aivan varmasti niin hyvän monofonisen, että se riittää kaikkeen tarpeelliseen... opettelee vaan ottamaan siitä kaikki ominaisuudet käyttöön ja koettaa välttää täyttä vintage-kuumetta, joka johtaa lopulta sitten kuitenkin siihen ylihintaiseen Minimoogiin :)
 
Tuota vintagekuumetta tällähetkellä pelkäänkin, sillä omistan analogisia, mutta en mitään Moogia (ellei thereminia lasketa) ja tuntuu, että juuri se Moogmainen perussoundinsävy minulta puuttuu siis se josta on häivähdys myös 80-luvun Moogeissa esim. MicroMoogissa ja Prodigyssä sekä jopa 2000-luvun Little Phattyssä, mutta noihan on vielä yksinkertaisempia, kuin MiniMoog, joten niitä en ihan kuitenkaan vaihtoehtoiksi laske. Mietintä jatkuu..

teroyk: Tuota vintagekuumetta tällähetkellä pelkäänkin, sillä omistan analogisia, mutta en mitään Moogia (ellei thereminia lasketa) ja tuntuu, että juuri se Moogmainen perussoundinsävy minulta puuttuu siis se josta on häivähdys myös 80-luvun Moogeissa esim. MicroMoogissa ja Prodigyssä sekä jopa 2000-luvun Little Phattyssä, mutta noihan on vielä yksinkertaisempia, kuin MiniMoog, joten niitä en ihan kuitenkaan vaihtoehtoiksi laske. Mietintä jatkuu..
 
Ymmärrän täysin tuon sävyasian. Esim: Micromoog ja Prodigy kuullostavat "oikealta", Phattyista en ihan ole samaa mieltä. Siinä on samaa kuin Voyagerissakin, vaikka on ihan eri hintaluokan aparaatti; soundi on liian kliini ja jotenkin kova ja kulmikas verrattuna noihin vanhuksiin. Oletkos harkinnut, että suuntaisit johonkin halvempaan vintage-synaan? Esim. Kawai/Teisco P1000... se on presetsyna, mutta kuullostaa aivan taivaalliselta ja muokkaamaankin pääsee. Yamahan CS-sarja ei ole kallista luokkaa, mutta kuullostaa myös törkeän hyvältä... Mielestäni molemmat näistä soundaavat paremmalta kuin useimmat nykyanaloogit. Matrixbrutea en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta arvostelukykyisinä pitämät henkilöt ovat sitä kovasti kehuneet...

teroyk: Tuota vintagekuumetta tällähetkellä pelkäänkin, sillä omistan analogisia, mutta en mitään Moogia (ellei thereminia lasketa) ja tuntuu, että juuri se Moogmainen perussoundinsävy minulta puuttuu siis se josta on häivähdys myös 80-luvun Moogeissa esim. MicroMoogissa ja Prodigyssä sekä jopa 2000-luvun Little Phattyssä, mutta noihan on vielä yksinkertaisempia, kuin MiniMoog, joten niitä en ihan kuitenkaan vaihtoehtoiksi laske. Mietintä jatkuu..
 
Itsellä kävi jonkun aikaa Boog. Se oli halpa ja kuulosti ihan sairaan hyvältä, mutta niin kuin tuossa yllä mainitaan niin se on kyllä niin sitä perusosastoa soundiltaan että itse en saanut siitä mitään järkevää irti. En ole sillä tavalla puristi että olisi jotain väliä jos johonkin biisiin laittaa kahden sahan detunetettua leadia että onko se MiniMoog vai DSI Mopho, ajavat minulle saman asian kunhan kuulostaa kivalta. Vaihdoin Boogin Neutroniin, joka oli jo sitten monipuolisempi laite, mutta sekin lähti sitten Summitin tieltä kun piti saada tilaa ständiin.
 
Ymmärrän kuitenkin myös tuon Moog-soundin kaipuun, itselläkin kutkuttelisi periaatteessa joku monipuolisempi vehje samalla perussoundilla. Varmaan itsellä valinta osuisi Grandmotheriin tai Matriarchiin, mutta tilaa ei onneksi ole kummallekaan ja jo Grandmother venyttelee budjetin äärilaitaa ollessan mono ja perusanalogi, Matriarchista puhumattakaan.

cyberiad2001: Ymmärrän täysin tuon sävyasian. Esim: Micromoog ja Prodigy kuullostavat "oikealta", Phattyista en ihan ole samaa mieltä. Siinä on samaa kuin Voyagerissakin, vaikka on ihan eri hintaluokan aparaatti; soundi on liian kliini ja jotenkin kova ja kulmikas verrattuna noihin vanhuksiin.
 
Kieltämättä Phatty on just siinä rajoilla, että vain ajoittain tulee fiilis, että tämähän kuulostaa Moogilta. Eli oikeastaan etsinnässä syntikka jossa olis Moog:mainen perussoundinsävy edes vähän lähempänä, kuin Phattyssä.
 
cyberiad2001: Oletkos harkinnut, että suuntaisit johonkin halvempaan vintage-synaan? Esim. Kawai/Teisco P1000... se on presetsyna, mutta kuullostaa aivan taivaalliselta ja muokkaamaankin pääsee.
 
Niin, siis järkevämpäähän olisi Moog-sävyn tilalta, vaikka Prophet 5:n sävyä, sillä sitäkin minulta vielä puuttuu, vaikka yksi Sequentialin soitin onkin. Mutta noi Kawain analogit onkin jääneet minulle vieraammiksi, poikkeuksena puolianalogi K3:n. Mutta eipä noita Kawai/Teisco vehkeitä näy oikein myynnissäkään.
 
cyberiad2001: Yamahan CS-sarja ei ole kallista luokkaa, mutta kuullostaa myös törkeän hyvältä... Mielestäni molemmat näistä soundaavat paremmalta kuin useimmat nykyanaloogit. Matrixbrutea en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta arvostelukykyisinä pitämät henkilöt ovat sitä kovasti kehuneet...
 
Vaikka CS-sarjalaiset kuulostavat hyviltä (kokemukseni perustuu vain CS-40m:ään), niin ei siinä ole sitä moogin perussävyä, vaan niiden arvo on juuri siinä CS-sävyssä ja sitäkin tietenkin haluaisi CS-80 muodossa, jolloin pitäisi ostaa Black Corporationin Deckard's Dream ja eipä sekään missään edullisessa hintaluokassa ole.

18is9: En ole sillä tavalla puristi että olisi jotain väliä jos johonkin biisiin laittaa kahden sahan detunetettua leadia että onko se MiniMoog vai DSI Mopho, ajavat minulle saman asian kunhan kuulostaa kivalta.
 
Juu eipä minulle haittaa, vaikka Moogin tilalla lukisi vaikka Behringer...tavallaan Moogin virkaa on minulla hoitanut Waldorfin Pulse, joka sinänsä hoitaakin sen virkaa aika hyvin, paitsi ei sen soundissa ole juurikaan sitä "Moogia" ja vaikka käyttöliittymä ei ole mikään ihan huono, niin kaukanahan se on myös nuppi per toiminto hommasta.
 
18is9: Vaihdoin Boogin Neutroniin, joka oli jo sitten monipuolisempi laite, mutta sekin lähti sitten Summitin tieltä kun piti saada tilaa ständiin.
 
Tätä vähän itsekin miettinyt, että kuinka paljon kannattaa maksaa moog-soundista, vai pitäisikö sittenkin katsella jotain ihan muuta.
 
18is9: Varmaan itsellä valinta osuisi Grandmotheriin tai Matriarchiin, mutta tilaa ei onneksi ole kummallekaan ja jo Grandmother venyttelee budjetin äärilaitaa ollessan mono ja perusanalogi, Matriarchista puhumattakaan.
 
Juu jotenkin alkanut tulla olo, että Moogit on niille, jotka ei kysy mitä maksaa, vaan onko se hyvä. Eipä silti minunkin kannattaisi muutama halpiainen myydään ja ostaa hyvä. Toisaalta halvoissakin syntikoissa on hyviä omalaatuisia soundimaailmoja ja moni kalliskin soitin on saattanut olla hyvä, mutta vain melko kapealla alueella.
 
Vaihtoehdon etsintä jatkuu, vaikka tulen antamaan mahdollisuuden Behringerille.

Toisaalta kävipä mielessä euroräkki vaihtoehtokin, josta on ihan kiva sivu:
https://www.sweetwater.com/insync/r … -synthesizer-with-eurorack-modules/
Toki Seetwater on kauppana suosinut valinnoissa itse myytäviään.
Eikä tämäkään vaihtoehto mikään edullinen ole, tosin voi hankkia palapalalta ja muokata omaan suuntaansa.
 
Onko kellään kokemuksia moog-soundin rakentamisesta euroräkillä?

teroyk: Toisaalta kävipä mielessä euroräkki vaihtoehtokin, josta on ihan kiva sivu:
https://www.sweetwater.com/insync/r … -synthesizer-with-eurorack-modules/
Toki Seetwater on kauppana suosinut valinnoissa itse myytäviään.
Eikä tämäkään vaihtoehto mikään edullinen ole, tosin voi hankkia palapalalta ja muokata omaan suuntaansa.
 
Onko kellään kokemuksia moog-soundin rakentamisesta euroräkillä?
 
Moogin Mother 32 on erinomainen semimodulaarinen startti euroräkkiin, mutta kovin rajattu se on jos klassista monoa meinaa rakennella. Itse olen euron kanssa reilu kolme vuotta pelannut ja pakko sanoa, että en modulaariformaattia suosittele jos tarkoitus on emuloida standalone-klassikoita. Modulaarihomman, ja mainittakoon monipuolisuutensa takia erityisesti euron, juju, ainakin minulle, on vähemmän soundissa ja enemmän eri tekniikoiden yhdistelyssä, uniikeissa modulaatiomahdollisuuksissa, kompleksisessa patchaamisessa ja taktiiliudessa kaikkine piuhoine ja potikoineen. Toki valikoin palikoita joiden soundista tykkään, Make Noisen DPO on yksi parhaista analogioskillaattoreista mitä olen kuullut eikä lähde räkistäni minnekään, mutta se on formaatissa oikeastaan sivuseikka. Toki klassisen Minimoogin voi euroräkissä rakentaa, moogklooneja mistä tahansa moduulista löytyy joka sormelle, mutta se on tarpeettoman kallista ja käy hankalakäyttöiseksi ihan peruspätsäämisessä verrattuna tarkoituksenmukaisempaan soittimeen. Ihan perus kaksioskillaattorinen mono filttereineen, envelopeineen, vca:ineen ja miksereineen, plus virrat ja case ja joku jolla sitä soittaa, käy helposti Grandmotherin hintaiseksi eikä tarjoa mielestäni merkittävästi lisäarvoa. Modulaariin kannattaa ehdottomasti lähteä jos sen tarjoamat uniikit mahdollisuudet kiinnostavat, mutta Minimoogin emulointi onnistuu muutenkin, lisäksi todennäköisesti halvemmalla (jos sielu antaa myöten antaa B:lle rahaa) ja kokonaisuudessaan myös paremmin. Sweetwaterin mainitsema Dixie 2+ ei ole erityisesti Moog-oskillaattori, Doepfer on ottanut lähinnä perusajatuksia Moogilta ilman erityistä tähtäintä autenttiseen kloonaamiseen ja Minimoogin VCA:tkin ovat nähdäkseni sille soundille niin oleellinen pala ettei sitä voi autenttisuutta hakiessa luovuttaa mille tahansa samaa funktiota toimittavalle moduulille, vaikka sinänsä artikkelissa mainittu Quad VCA olisikin hyvä lisäys melkein mihin tahansa räkkiin. Oikein mikään tuossa ei viittaa siihen, että olisi lähdetty rakentamaan nimenomaan Minimoogilta soundaavaa räkkiä vaan on menty ihan klassisen, Minimoogin luoman monosynan topologian mukaan, paitsi että kalliimmalla kuin vaikka Arturian Minibrute 2, joka tarjoaa käytännössä samat syntetisaattorin rakennuspalikat, kontrollit ja lisäksi patchbayn ja kosolti halvemmalla.