Kitarat: kitarakamat ›

fox:
Yksi pointti joka on tuohon hinnanmuodostukseen huomattavasti vaikuttava, on se, että siihen hetkeen kun se soitin tehtaalla lastataan ja 1.vaiheen jakelija suorittaa tehtaan haluaman/sovitun ns. tehdashinnan...
 
Tämähän näkyy nykyään Harley Bentoneissa ja aikanaan myös niissä kimppatilaus-Wolffeissa. Pitäisikö meidän tehdä kimppatilaus suoraan PRS:lle? Tilattaisiin 50 kpl private stockia Suomeen suoraan ilman välikäsiä (ei niille jää kuin pari sataa kuitenkaan hintaa per keppi), saataisiin markkinat kerralla tukkoon!

fox: (leikattu hyvää pohdintaa)
 
Sen verran se soitin maksaa...
 
Lisäisin, että sen verran se perussoitin maksaa. Isojen poikien keräilypelit tuovat samalla reippaasti isommat katteet ja toivottavasti kompensoivat halvempien esineiden (oletettua) pientä katetta. Sen hinnan määrää siis kysyntä lopulta

Halvoillahan se voitto kai tehdään... kalliimpia myydään suhteessa niin vähän. Ylärajan määrittelyä soittimen hinnalle vaikeuttaa tosiaan se, ajatellaanko kitaraa työkaluna, harrastusvälineenä, keräily- tai sijoituskohteena vai mistä vinkkelistä sitä katsotaan.
 
Ensimmäiset Gibson Firebirdit saavt minun puolestani maksaa mitä tahansa. Sellaiseen ei kuitenkaan ole varaa, ja jos olisi, vastaus olisi sama.

Mikko1978: En oikein lämpene sille ajatukselle, että kasarilla kitarat olisivat olleet jotenkin paremmin tehtyjä kuin nykyisin. Kyllä tämänkin päivän japsikitara on oikein hyvin tehty. Tosin satasella niitä ei myydä.
 
Onko sulla kokemusta sellaisista nykykitaroista, mitkä eivät ole jonkinlaisessa soittokunnossa myytäeasä?
 
Minulla on soittimet kestäneet useita vuosia, eikä nauhoille tai kaularaudalle ole tarvinnut tehdä mitään tuona aikana. Tiedän myös muutamankin kaverin, jotka on soittanut samalla kitaralla vieläkin pidempään ja vasta likempänä 10 vuotta tullut eteen nauhojen hionta.
En kuitenkaan usko, että ennen kitarat oli paremmin tehtyjä.
 
Jos nykyään osa soitinliikkeistä myy soittimia, jotka ei ole uutena kunnolla soittokuntoisia, niin en tiedä, miten sellainen toiminta voi pidemmällä juoksulla kannattaa.
Clas ohlsonilla kokeilin joskus jotain reilun satasen squier kitaraa, missä oli terävät nauhanpäät, mutta sehän ei ole varsinaisesti mikään soitinliike.
Täällä saa kuitenkin lukea jatkuvasti juttua, kuinka arvokaskin kitara on jouduttu viemään jo uutena huoltoon, vaikka on kotimaisesta soitinliikkeestä ostettu... On myös paljon kirjoituksia, joissa esim USA fenderiin on pitänyt nauhat hioa tai vaihtaa jo vuoden/kahden päästä, vaikka kuulemma uusi soitin. Osan mielestä tuntuu olevan ihan normaalia???
 
Pointti taisi olla se, että soittimia voi edelleen ostaa myös sellaisista liikkeistä, joissa soitinta voi kokeilla ja ne myydään myös säädettynä ja täysin soittokuntoisina, olipa kyseessä sitten satasen kitara tai useiden tuhansien cs soitin.
Uskon myös nykyään soittimien nauhojen kestävän soittoa ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka toisenlaista kirjoitusta on jatkuvasti.

mpekkanen: Minulla on soittimet kestäneet useita vuosia, eikä nauhoille tai kaularaudalle ole tarvinnut tehdä mitään tuona aikana. Tiedän myös muutamankin kaverin, jotka on soittanut samalla kitaralla vieläkin pidempään ja vasta likempänä 10 vuotta tullut eteen nauhojen hionta.
En kuitenkaan usko, että ennen kitarat oli paremmin tehtyjä.
 
Jos nykyään osa soitinliikkeistä myy soittimia, jotka ei ole uutena kunnolla soittokuntoisia, niin en tiedä, miten sellainen toiminta voi pidemmällä juoksulla kannattaa.
Clas ohlsonilla kokeilin joskus jotain reilun satasen squier kitaraa, missä oli terävät nauhanpäät, mutta sehän ei ole varsinaisesti mikään soitinliike.
Täällä saa kuitenkin lukea jatkuvasti juttua, kuinka arvokaskin kitara on jouduttu viemään jo uutena huoltoon, vaikka on kotimaisesta soitinliikkeestä ostettu... On myös paljon kirjoituksia, joissa esim USA fenderiin on pitänyt nauhat hioa tai vaihtaa jo vuoden/kahden päästä, vaikka kuulemma uusi soitin. Osan mielestä tuntuu olevan ihan normaalia???
 
Pointti taisi olla se, että soittimia voi edelleen ostaa myös sellaisista liikkeistä, joissa soitinta voi kokeilla ja ne myydään myös säädettynä ja täysin soittokuntoisina, olipa kyseessä sitten satasen kitara tai useiden tuhansien cs soitin.
Uskon myös nykyään soittimien nauhojen kestävän soittoa ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka toisenlaista kirjoitusta on jatkuvasti.
 
Soiton määrällä ja laadulla on vaikutusta (montako tuntia päivittäin soittaa ja paljonko bendailee ja kuinka kova soittotatsi on otelautakädessä). Minulla kestää kitarassa nauhat hyvin, sillä välillä on pitkiäkin taukoja kitaroiden kanssa (joskus tulee bassokausi, joskus akustinen kausi ja joskus sähkökitarakausi). Vastaavasti jos soittaa joka päivä vähintään kaksi tuntia ja bendailee helkkaristi, kuluvat ne nauhatkin nopeammin.
 
Ja tuohon nauhamateriaaliin liittyen ainakin havaitsin, että Epiphone Les Paullin (vm 2010) nauhamateriaali oli esimerkiksi pehmeämpää kuin vaikka PRS SE:n. Epiphonen nauhat kuluivat kuopille ja PRS:n ei, vaikka soittelin suunnilleen saman verran ja samankaltaisia biisejä ja käytin silloin samanlaisia kieliä. Tuskin tuossa välissä mun soittotekniikka muuttui mihinkään suuntaan. En myöskään huomannut nauhamateriaaliongelmia Gibson LP Worn Red Studiossa (olisko ollut vuodelta 2007). Eli on siinä nauhamateriaalissakin eroa. Ihan tasan tarkkaan riippuu siitä mitä isot kitaratehtaat tilaavat isoilta nauhavalmistajilta minkäkin hintaluokan kitaroihin.

Nauhamateriaali on sen verran edullista, että en ehkä siitä lähtisi kovin suuria johtopäätöksiä hinnan/laadun suhteen vetämään. Voin olla kyllä väärässäkin ja toki halvoissa kitaroissa käytetään kaikki säästökohteet, mutta noh.. onhan niissä varmasti eroja. Lisäksi rosterinauhoja tuppaa olemaan hinnastokatalogin yläpäässä useammin, mutta ehkä se johtuu niiden isommasta työmäärästä tai työkalujen kulumisesta? Indonesian pojat kuitenkin vääntää ihan hyviä rosterinauhoja kolmensadan kitaroihin, että ei ehkä mikään kynnyskysymys kuitenkaan?

Heroin: Nauhamateriaali on sen verran edullista, että en ehkä siitä lähtisi kovin suuria johtopäätöksiä hinnan/laadun suhteen vetämään. Voin olla kyllä väärässäkin ja toki halvoissa kitaroissa käytetään kaikki säästökohteet, mutta noh.. onhan niissä varmasti eroja. Lisäksi rosterinauhoja tuppaa olemaan hinnastokatalogin yläpäässä useammin, mutta ehkä se johtuu niiden isommasta työmäärästä tai työkalujen kulumisesta? Indonesian pojat kuitenkin vääntää ihan hyviä rosterinauhoja kolmensadan kitaroihin, että ei ehkä mikään kynnyskysymys kuitenkaan?
 
Joka teollisuuden alalla pyritään optimoimaan tuotto. Se on ihan senttipeliä massatuotteiden osahinnoissa millä pelataan. Kitaroiden kohdalla ei voida tehdä niin että kitara valmistetaan tappiolla ja otetaan tuotto kielten myynnistä (vrt. Pelikonsoli ja niiden pelit). En hämmästyis yhtään jos siellä kitaravalmistajan/valmistuttajan "Cost Reduction"-osastolla olisi ihan kunnon saituri/oman edun tavoittelija töissä. Esim firman bonukset riippuvat siitä kuinka suuren osahintojen pudotuksen saa tuotteelle kyseisen tulosvuoden aikana. Elektroniikkateollisuudessa on huonoja esimerkkejä siitä kun on tingattu alihankkijalta aina vain halvempaa hintaa. Osien laatukin on laskenut hinnan mukana suunnilleen samassa suhteessa tai jopa enemmänkin.
 
Pienemmillä custom-valmistajilla (esim kotimaisilla kitarasepillä) joku nauhamateriaalin hinta on lähes merkityksetön, jolloin on sama käyttää varmasti laadukasta nauhaa. Ja sama koskee muitakin osia. Ja maksavat muuten vielä aika kovan hinnan kitaran osista verrattuna isoihin valmistajiin/merkkeihin.

Kyllä minäkin luulen että kiinalaisen kierrätystinan osuus nauhamateriaalissa on kasvamaan päin kun halvemman pään soittimista puhutaan. Miksipä näin ei olisi?
 
Mikrofonitkin ovat nykyään halvimmillaan niin pöyristyttävän halpoja että voiko se kuparilankakaan olla yhtä asiallista kuin ennen vanhaan?

Kefiiri: Kyllä minäkin luulen että kiinalaisen kierrätystinan osuus nauhamateriaalissa on kasvamaan päin kun halvemman pään soittimista puhutaan. Miksipä näin ei olisi?
 
Koska materiaalin kestävyys ei heijastu suoraan hintaan. Siitä olen samaa mieltä, että jokainen sentti säästetään, mutta se korrelaatio kulumisherkkyyden ja hinnan välillä ei ole suora. Käsittääkseni tyypillisen nauhamateriaalin tulisi sisältää sinkkiä ollakseen kovempaa, mutta sinkki on muistaakseni halvempaa kuin yleisempi kupari. Lisäksi tässä on sourcing tekijät, logistiikka jne. jotka tuovat eri tehtaiden kohdalla säästöjä aivan eri rahamäärissä, kuin materiaalin käyttösoveltuvuus kitaraan.
Ruostumaton teräs vs nikkeli/kupari on jo ehkä eri keskustelu, en tiedä.
 
Mutulla :) vähän muullakin.
 
EDIT: Hyvä taulukko BigPapalta! Kiitos. Mielenkiintoista, että EVO on kestävintä, eikä teräs.

BigPapan linkissä on tosiaan kiintoisaa juttua. Siinä annetaan ymmärtää että nikkeli olisi se jolla saadaan kestävyyttä perusnauhamateriaaliin. Taulukosta kerrotaan jätetyn pois alle 18% nikkeliä sisältävät nauhat... semmoisia varmaan siis on muitakin kuin messinkinauhat, jotka toki ovat vanhanaikaisia ja pehmeitä. (Mutta joista silti joissakin soittimissa tykkään.)
 
Yllättävä tieto tosian että on rosteriakin kestävämpää nauhamateriaalia. Itsehän olen sen verran vintagemuumio että en huolisi rosterinauhojakaan, jokin korrektius se pitää olla nauhoissakin :)

Kefiiri:... nikkeli olisi se jolla saadaan kestävyyttä perusnauhamateriaaliin...
 
Mutta jos säästön kohteena ei olekaan nauhojen materiaali, vaan kovemman materiaalin viimeistelyyn käytettävä aika? Nauhojen viimeistely imaisee helposti työtunteja muutenkin. Siinä on helppo, joskin aika ikävä paikka säästölle.

Heroin: Hyvä taulukko BigPapalta! Kiitos. Mielenkiintoista, että EVO on kestävintä, eikä teräs.
 
No, termi "teräs" kuulostaa samalta kuin että muovi on kirkasta/punaista/ämpäriä/lujitettua. Pitäisi pystyä vertailemaan materiaaleja lajinimillään. Rostereitakin on niin kovin monia ruostumattomista haponkestäviin ja nikkelittömiin.

Kefiiri:
Yllättävä tieto tosian että on rosteriakin kestävämpää nauhamateriaalia. Itsehän olen sen verran vintagemuumio että en huolisi rosterinauhojakaan, jokin korrektius se pitää olla nauhoissakin :)
 

 
Tuo on kyllä varsin kiistanalainen näkemys. Ihmettelen myös vähän listan tekijän kommenttia melko nopeasti kuluvista rosterinauhoista. Ainakaan omassa käytössäni eivät rosterinauhat ole kuluneet millään asteikolla nopeasti. Jotenkin välittyi sellainen fiilis, että kyseistä seppää kyrsii asentaa rosterinauhoja ja varsinkin työkalujen kuluminen syö miestä.

Kefiiri: BigPapan linkissä on tosiaan kiintoisaa juttua. Siinä annetaan ymmärtää että nikkeli olisi se jolla saadaan kestävyyttä perusnauhamateriaaliin. Taulukosta kerrotaan jätetyn pois alle 18% nikkeliä sisältävät nauhat... semmoisia varmaan siis on muitakin kuin messinkinauhat, jotka toki ovat vanhanaikaisia ja pehmeitä. (Mutta joista silti joissakin soittimissa tykkään.)
 
Yllättävä tieto tosian että on rosteriakin kestävämpää nauhamateriaalia. Itsehän olen sen verran vintagemuumio että en huolisi rosterinauhojakaan, jokin korrektius se pitää olla nauhoissakin :)
 
Mulle laitettiin aikanaan stratoon semmoiset EVO nauhat ja tekijä sanoi sen materiaalin olevan yhtä kestävää kuin rosteri. En itse asioista niin ymmärrä, mutta on nuo nyt jokusen vuoden tuossa pysyneet ja hyvin toimineet. Mulla on vanhemmissa kitaroissa ihan perusnauhojen oloista materiaalia ne nauhat ja hyvin ovat kestäneet nekin.
 
Mä vähän luulen, että kitaran säädöt on aika tärkeässä roolissa kuinka herkästi nauhat kuluu. Siis että jos kielten korkeus on ihan limitillä että kielet jo oikeastaan rätisee nauhoja vasten puolet ajasta, niin luulisin semmoisen syövän nauhoja ja toisaalta oikein tarkalle säädetty soitin voi olla aika herkkä kaikenlaisille pikkujutuille säätöjen suhteen. Itselläni kun kitarat on melko perussäädöissä lyön kieltä kovaa ja siksikään en halua että ne nuolevat otelautaa, niin ei haittaa samalla tavalla vaikka nauhat ei ihan justiinsa olisikaan ja toisaalta korkeammalla kulkevat kielet ei rätise nauhoihin niin eipä ne kai siitä silloin kulukaan.

mpekkanen: Minulla on soittimet kestäneet useita vuosia, eikä nauhoille tai kaularaudalle ole tarvinnut tehdä mitään tuona aikana. Tiedän myös muutamankin kaverin, jotka on soittanut samalla kitaralla vieläkin pidempään ja vasta likempänä 10 vuotta tullut eteen nauhojen hionta.
En kuitenkaan usko, että ennen kitarat oli paremmin tehtyjä.
 
Jos nykyään osa soitinliikkeistä myy soittimia, jotka ei ole uutena kunnolla soittokuntoisia, niin en tiedä, miten sellainen toiminta voi pidemmällä juoksulla kannattaa.
Clas ohlsonilla kokeilin joskus jotain reilun satasen squier kitaraa, missä oli terävät nauhanpäät, mutta sehän ei ole varsinaisesti mikään soitinliike.
Täällä saa kuitenkin lukea jatkuvasti juttua, kuinka arvokaskin kitara on jouduttu viemään jo uutena huoltoon, vaikka on kotimaisesta soitinliikkeestä ostettu... On myös paljon kirjoituksia, joissa esim USA fenderiin on pitänyt nauhat hioa tai vaihtaa jo vuoden/kahden päästä, vaikka kuulemma uusi soitin. Osan mielestä tuntuu olevan ihan normaalia???
 
Pointti taisi olla se, että soittimia voi edelleen ostaa myös sellaisista liikkeistä, joissa soitinta voi kokeilla ja ne myydään myös säädettynä ja täysin soittokuntoisina, olipa kyseessä sitten satasen kitara tai useiden tuhansien cs soitin.
Uskon myös nykyään soittimien nauhojen kestävän soittoa ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka toisenlaista kirjoitusta on jatkuvasti.
 
Nauhojen hiomis- ja vaihtotarve riippuvat niin paljon käytön raskaudesta ja soittajan herkkyydestä nauhojen kulumiselle, että yhden vuosi on jonku toisen kymmenn vuotta.
 
Onko noista uusien Fenkkujen nauhojen vaihdosta tosiaan kirjoitettu paljon vai puhutaanko tässä nyt yhdestä kymmenen vuotta vanhasta Kitaratohtorin jutusta?
 
Sellaisiakin kauppoja tosiaan on, jonne voi viedä käyttämänsä kielisetin ja pyytää kitaran omiin säätöihin, mutta harvinaisia ovat. Muunlainen säätely on lähinnä hukkaan heitettyä aikaa.

hallu:
Mä vähän luulen, että kitaran säädöt on aika tärkeässä roolissa kuinka herkästi nauhat kuluu. Siis että jos kielten korkeus on ihan limitillä että kielet jo oikeastaan rätisee nauhoja vasten puolet ajasta, niin luulisin semmoisen syövän nauhoja ja toisaalta oikein tarkalle säädetty soitin voi olla aika herkkä kaikenlaisille pikkujutuille säätöjen suhteen. Itselläni kun kitarat on melko perussäädöissä lyön kieltä kovaa ja siksikään en halua että ne nuolevat otelautaa, niin ei haittaa samalla tavalla vaikka nauhat ei ihan justiinsa olisikaan ja toisaalta korkeammalla kulkevat kielet ei rätise nauhoihin niin eipä ne kai siitä silloin kulukaan.
 
Itse ajattelin tuon niin, että oikein alas säädetyillä kielillä ei voi soittaa kuin hennolla tatsilla, joka pidentää nauhojen ikää.

"SS indicates Jescar's stainless steel wire. SS eats normal tools fairly fast, which means you have to buy diamond stuff if you work with it very often. "
 
No työkalut varmaankin kuluu, kun kyseessä melkolailla kovempi materiaali, kuin normi nauha.
 
"I have done enough stainless to know what it did to my tool budget, and saw that the stainless frets still wore out pretty fast, and so I've stopped using it. Your mileage may vary. I'll stick with nickel for the traditionalists, or when I can with EVO, which is a dream to install. It's the most durable fretwire I know of."
 
Mitä tulee niiden rosterinauhojen kulumiseen, niin siitä ei itselllä ole havaintoa, mutta ilmeisesti tällä sepällä on ja mikäs keskustelu se on jossa ei vähintäänkin kyseenalaisteta ammatikseen mm. nauhojen parissa paljon työskennellyttä kitarakorjaajaa.
 
https://kitaratohtori.org/2012/06/02/nauhamateriaalit/
 
Nauhojen kuluminen on myös hyvin paljon soittotyylistä kiinni: joillakin soittajilla nauhat täytyy hioa vuoden välein, toisilla taas kovassakin käytössä olevan soittimen hiontaväli voi olla viisi vuotta tai enemmänkin.
 
http://www.wiredguitarist.com/2016/ … 21/nickel-vs-stainless-steel-frets/

hallu: Mulle laitettiin aikanaan stratoon semmoiset EVO nauhat ja tekijä sanoi sen materiaalin olevan yhtä kestävää kuin rosteri. En itse asioista niin ymmärrä, mutta on nuo nyt jokusen vuoden tuossa pysyneet ja hyvin toimineet. Mulla on vanhemmissa kitaroissa ihan perusnauhojen oloista materiaalia ne nauhat ja hyvin ovat kestäneet nekin.
 
Mä vähän luulen, että kitaran säädöt on aika tärkeässä roolissa kuinka herkästi nauhat kuluu. Siis että jos kielten korkeus on ihan limitillä että kielet jo oikeastaan rätisee nauhoja vasten puolet ajasta, niin luulisin semmoisen syövän nauhoja ja toisaalta oikein tarkalle säädetty soitin voi olla aika herkkä kaikenlaisille pikkujutuille säätöjen suhteen. Itselläni kun kitarat on melko perussäädöissä lyön kieltä kovaa ja siksikään en halua että ne nuolevat otelautaa, niin ei haittaa samalla tavalla vaikka nauhat ei ihan justiinsa olisikaan ja toisaalta korkeammalla kulkevat kielet ei rätise nauhoihin niin eipä ne kai siitä silloin kulukaan.
 
Bendailuhan niitä eniten kuluttaa, kitaran säädöillä on tuskin mitään vaikutusta materiaalin kulumiseen. Ja matalammalla tatsilla voi kyllä lyödä lujaa, mutta siinäkin tulee raja vastaan ettei mene ylävireiseksi.