Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Jokainen tietää, että Gibsonin laatu on ihan mitä sattuu
 
En omista Gibsonia. Lähellä oli, mutta aika erikoinen kommentti. Ennemminkin saa lukea sellaista, että tietyn ajan Gibsoneissa oli laatuongelmia. Nykygibbet hyviä uuden johdon alla, samoin vanhemmat. Olihan tuosta muistaakseni Gibson ketjussakin jo juttua, mitkä oli ne synkimmät vuosikymmenet. Asiat muuttu ja kehittyy.
 
Tämäkin on vain yksi kommentti Gear Pagelta, käyttäjältä RayBarbeeMusic, mutta sinänsä mielenkiintoinen:
 
"As someone that works on guitars, is pickier than anyone you'll ever know about fretwork, does highly precise fretwork for outrageously low action, that becomes my litmus test. Here's my observations:
 
About 60% of Gibsons I see (Nashville made, Memphis wasn't nearly as good) require me to do 0 fretwork, just a setup. Another 35% only require some minor touch up in the 12+ area. This is not just plekking; other companies (G&L leaps to mind) factory plek and have garbage results. The fretwork (really the way the board is planed before the frets go in) has to be very good before the plek sees it for good results. Most companies are using a plek to polish a turd, which yields bad results.
 
With PRS, that number is more like 30%, and when they aren't right, they generally require a lot more extensive fretwork than a Gibson, often a partial refret since the frets are under .050" to start and removing rise/adding correct fall away results in the frets at the end of the board being lower than I'll tolerate.
 
With Fender, out of thousands of usa fenders I've seen, I've seen 0% that didn't need extensive fretwork or a partial or full refret to fix the piss-poor board planing from the factory, if you want low action. I've seen some MIM/MIJ that were decent and only required minor rework. When I buy a Fender, I do it with full expectation of having to do a refret to make it play the way I want.
 
All of the above comments apply to all price ranges of usa production. You're just as likely to see fantastic or less than fantastic results on a R9 vs a tribute, or an s2 vs a core."
 
Eli 60% Gibsoneista olisi hyviä nauhojen osalta, 30% PRS:sistä ja 0% Jenkkifenkuista. Sen sijaan Japanifenkut (ja MIM) ovat toisinaan hyviä. Noh, tuo osuus heijastaa omiakin kokemuksia. Varsinkin kokeilemissani Japanin Fendereissä on ollut hyvät nauhatyöt, kokeilemissani USA Fendereissä välttävät. Mistään se ei mitään kerro, mutta voi aiheuttaa tiettyjä mielikuvia.
 
Nauhatyöt on varmaan itselle yksi tärkeimpiä juttuja kitaroissa, ellei se tärkein. Tietty speksit pitää olla, mutta ne on niin monessa kitarassa kohdallaan, että lähinnä tuo nauhatöiden laatu on ratkaiseva asia. Siitä voisin jopa maksaa, mutta toisaalta 130€-250€ saa ne täysin kuntoon tai vaikka kokonaan uudet rosterinauhat ~400€. Eli jos kitara on muuten ok, mutta nauhat paskaa, ei asia ole suhteellisesti kovin kallista korjauttaa. Enemmän siinä on se vitutus kun kitara pitää raahata huoltoon.
 
Ongelmaksi kuitenkin muodostuu puut, jotka on amerikkalaisten tehtaiden vahvuus - JOS mainospuheet niiden kuivuudesta pitävät paikkaansa. En ole kovin ekspertti näissä, mutta karkea käsitykseni on, että puun pitää olla sopivan kuivaa, ettei se elä liikoja olosuhdevaihdosten takia - ainakaan niin paljoa, että nauhoja pitäisi ronkkia ihan liikaa.
 
Nyt on kuitenkin hyvä ehkä kysyä, että mikä helvetti kitaroissa sitten voi maksaa? Jos nauhat saa kuntoon 130€-400€ karkeasti, niin miten ihmeessä kitaroista pyydetään 10 000€ ja joku vielä kuvittelee, että se on jotenkin "parempi" kuin esimerkiksi puolet halvempi? No ehkä ei kukaan niin kuvittele, mutta kaikenlaisia ihmisiä mahtuu maailmaan ja tuohonkin osunee joku.
 
Keppimies kuitenkin vetelee 100 taalan kitaralla yhtä hyvin kuin 10 000 taalan kitaralla: https://www.youtube.com/watch?v=KDA9iw4po1c
 
Samalla voisin haastaa toki jonkun kertomaan ihan rehellisesti, että mikä siinä kalliissa kitarassa on sitten niin paljon paremmin? Mä en tiedä. Haluan ihan vilpittömästi tietää ilman ylimielisiä kommentteja, koska olen soittanut vasta 30 vuotta, ei ole vielä silleen pahemmin kokemusta kitaroista. Oman järjen mukaan jos puut ja nauhat on kunnossa, ollaan aika vähissä mitä tarvitsee lisää koska loput voi vaihtaa edullisestikin itse. Maku- brändi- ja ulkonäköasiat sitten erikseen, niistä ei voi oikein hirveästi mitään sanoa, kun kukin laittaa sellaisiin just niin paljon kun haluaa.
 
Sanoisinkin hatusta, että sarjatuotantokitaroissa laadullinen maksimi on 1500-5000€ välimaastossa, mutta melkein tekisi mieli ruuvata lähtöhintaa huomattavasti alemmaksi. Sen verran hyviä halpiksia on käpistelty ja toisaalta kolmen kilon kitaroita, joissa ei ole mitään ihmeellistä. Ihan tuon hatusta heitetyn haarukan yläpäähän en osaa sanoa mitään, mutta siellä on kuulemma täydellisiä James Tylereita - ehkä ne on, en tiedä.