Kitarat: kitarakamat ›

vastaan pitää jonku vääntää vaikka väkisin :P
 
Tässä mitään väkisin väännetä, omat kokemukset ovat vaan olleet ihan toiset. Mutta jos toimii sulle niin good for ya.

o0o: No, esim. Monster on tehnyt tota modattujen Fendereiden myyntiä iät ja ajat. Mun aikanaan omistama Monster Visual Clone Fender oli alunperin MIM Classic 60s. Joku oli sen sitten ostanut Monsterin modaamaa 3000e hintaan. Ihme juttu, alkuperäisiä sai silloin kaupasta alle tonnilla.
 
Tämä tuntuu nyt olevan mnetissä sitä, että ihan mitä tahansa sanoo ja miten perustelee, niin vastaan pitää jonku vääntää vaikka väkisin :P
 
Näille tämäntyyppisille kitaroille on kuitenkin todella pieni kysyntä. Myyjä saa varautua luultavasti vuosien myyntiaikaan, jotta löytyy se kuka haluaa maksaa kolmetonnia modatusta mehikokepistä. Tällaista ei voisi edes myydä ulkomaille, koska Monterin brändi ei ole siellä tunnettu.
 
https://www.monsteramps.fi/tuote/20 … ocaster-63-heavy-relic-clone-angie/
 
Mikään mahti maailmassa ei saisi itseäni maksamaan tuosta 2650 euroa. Kitara ei ikäänny soittamalla tuon näköiseksi ikinä, ja relikointi on vedetty liian överiksi. Toki näillekin se pieni fanikuntansa on olemassa.

The Jack: Näille tämäntyyppisille kitaroille on kuitenkin todella pieni kysyntä. Myyjä saa varautua luultavasti vuosien myyntiaikaan, jotta löytyy se kuka haluaa maksaa kolmetonnia modatusta mehikokepistä.
 
https://www.monsteramps.fi/tuote/20 … ocaster-63-heavy-relic-clone-angie/
 
Mikään mahti maailmassa ei saisi itseäni maksamaan tuosta 2650 euroa. Kitara ei ikäänny soittamalla tuon näköiseksi ikinä, ja relikointi on vedetty liian överiksi. Toki näillekin se pieni fanikuntansa on olemassa.
 
Olen kaikesta samaa mieltä.
 
Pakkohan noiden Fender -tyylisten on muuten olla alunperinkin aitoja Fendereitä. Muutenhan olis kovin kyseenalaista myydä niitä Fender logo lavassa.

The Jack: ........
 
https://www.monsteramps.fi/tuote/20 … ocaster-63-heavy-relic-clone-angie/
 
Mikään mahti maailmassa ei saisi itseäni maksamaan tuosta 2650 euroa. Kitara ei ikäänny soittamalla tuon näköiseksi ikinä, ja relikointi on vedetty liian överiksi. Toki näillekin se pieni fanikuntansa on olemassa.
 
Minä taas ajattelen, että sillä ei ole merkitystä minkälaiseksi kitara soittamalla ikääntyy, koska ajattelen reliikin olevan vain yhdenlainen pintäkäsittely. Toisaalta kitaran patinoituminen luonnollisissa oloissa on niin henkimaailman juttu kun siihen vaikuttaa mistä materiaalista kitara on tehty ja minkälaisilla pintakäsittelyaineilla päällystetty ja minkälainen happamuus soittajan hiessä on ja minkälaisia vaatteita hän käyttää ja minkälainen vyönsolki hänellä on ja millä korkeudella tykkää pitää soittaessa kitaraa ja lisäksi minkälaista musaa hän soittaa ja minkälainen soittotapa hänellä on.
 
Mutta joo, kaikillahan meillä on asioita joita emme ikikuunapäivänä ostaisi.

https://www.thomann.de/fi/fender_rory_gallagher_relic_strat.htm
 
https://reverb.com/p/fender-custom- … rory-gallagher-tribute-stratocaster
 
17. syyskuuta 2019
 
We have now Visual Clone Guitars 30th Anniversary Year on and here is some VCG / Fender Stratocaster Projects throught the years Eric Claptons Fender Stratocaster 56 Blackie Clone, Fender Stratocaster 63 Angie, SRVs Fender Stratocaster 59 Number One Clone and Rory Gallaghers Fender Stratocaster 61 Clone.
 
https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.ne … 6da6fd5e3ad1b0d5b6e&oe=6133EA18

Oikeaa vastaustahan tähän ei ole, mutta ainahan sitä voi omia mielipiteitä höpistä. Ei tässä kovin tiukasti ole näköjään topicissa pysytty tähänkään asti... :D
 
Näkemykseni mukaan tämä riippuu muutamasta seikasta:
1) Millainen on oma taloustilanne
2) Minkä tasoinen on soittajana
3) Mitkä ovat itselle (miltei) ehdottomia vaatimuksia soittotyylin tms. takia
4) Kuinka monta kitaraa näkee järkeväksi omistaa
5) Kuinka kalliilla kitaralla vielä uskaltaa soittaa
 
Omalla kohdallani vastaukset näihin kysymyksiin johtavat siihen, että minulle sopiva kitaran hinta on tällä hetkellä 500-800 euroa. Tuon verran rahaa per kipale kehtaan pitää sidottuna muutamaan keihääseen, koska:
-Omat soittotaidot ovat vielä (valitettavasti) sen verran keskinkertaiset, että en yksinkertaisesti tarvitse huippukitaraa. Soitin ei ole rajoittava tekijä.
-Suhteellisen pienikätisenä tykkään ohutkaulaisista kitaroista, ja musiikki- ja soittotyylin takia yleensä kelluvatallaisina. Ohuita kauloja ei löydy ihan alkaen-mallistosta ja vireen pitäviä floikkia vielä vähemmän, joten nämä kääntävät katseet hieman kalliimpiin.
-Kun en enää ihan persaukinen ole, niin edellä mainitut toiveet on varaa toteuttaa, koska hintaloikkaus ei ole montaa satasta.
-Edellä mainitun hintaisilla kitaroilla on miellyttävää soittaa, ja niitä kehtaa pitää omistuksessa muutaman (eri vireisiin, ja ihan koska on kivaa). Tämän hintaiset myös liikkuvat tarvittaessa kohtuullisen ripeästi, eli niiden likvidointi onnistuu melko pienin tappioin.
-Tuon hintaisten kitaroiden omistaminen ei muutenkaan kuumota riskimielessä. Tällä hetkellä ei tule keikkailtua, mutta silloin kun tuli, niin instrumentin puolesta ei tarvinnut vielä tässä hintaluokassa pelätä. Nykyään kotona pööpöilevä taapero kyllä aiheuttaa vähintään keskimääräistä baarikeikkaa vastaavan riskifaktorin joka ilta, joten monen tonnin CS-pelin puolesta saisi pelätä huomattavasti enemmän.
 
Nykyiset Prestige-Ibanezit, joita käytettynä saa tuohon hintaluokkaan, ovat siis itselle juuri sopiva kompromissi. Jos haluaisi merkittävästi parempaa, pitäisi budjetti jo vähintään tuplata tai kolminkertaistaa, jotta saisi käytetyn J-customin. Se ei tunnu tällä hetkellä tarpeelliselta. Saatan joskus hommata sellaisen, mutta se vaatii merkittäviä muutoksia seikkoihin 1-5 (ts. varallisuuden kasvu, soittotaitojen paraneminen, kitaroiden määrän vähentäminen eli quality over quantity, lapsivaaran oleellinen pieneneminen).

msalama: Tässä mitään väkisin väännetä, omat kokemukset ovat vaan olleet ihan toiset. Mutta jos toimii sulle niin good for ya.
 
Niin no aivan sama saisinko tosta sitä 1500e, koska en sitä sillä hinta suostuis edes myymään :P

sillä hintaa suostuis edes myymään :P
 
No mutta siinäpä se justiinsa. Sulle se on arvokas ja kaikki tietenkin oikein ja hyvin niin, mutta muille se ei välttämättä sitä ole. Joten ole onnellinen että sulla on loistava kitara jota ei ole pakko myydä.

The Jack: Vaikka omat Gibsonit onkin halvempia, niin aina tarttuessa sellaiseen on tietty pelko persiissä. Kaaduin kerran Gibson käsissä pedaalilaudan päälle. Alitajunnassa oli kohtuullisesta päihtymistilasta huolimatta niin vahvasti Gibsonin herkkä rakenne, että suojelin kaatuessa kitaraa ennemmin kuin päätäni. Kitaraan ei tullut naarmuakaan, mutta edelleen kulmakarvojen alla näkyy haalistunut vekki muistona tapahtuneesta. Mad Professorin Little Green Wonder on muuten erittäin kova säröpedaali, ainakin jos sattuu kaatumaan sen päälle suoriltajaloilta.
 
Ammattilaisen otteet. :D

Vainottu: En jaksanut lukea koko ketjua, eli varmaan tämä on jo käsitelty, mutta höpöttelen silti lämpimikseni.
 
Jos puhutaan työkaluista joiden kanssa haluaisin keikkailla ja voin luottaa kaikissa olosuhteissa, sanoisin hintahaarukaksi jotain vajaasta 1000€:sta reiluun 2000€:n. En koe, että 2000 euroa on liikaa tavarasta, joka on osa rakasta harrastusta tai työväline.
 
Jos mietin mitä olisin valmis maksamaan kitarasta... Tein jossain vaiheessa virheen ja testailin Ruokankaan kitaroita. Seuraava virhe oli heidän suunnittelusoftan lataaminen. Nyt sanoisin, että kunhan raha on säästössä, 12000€ ei välttämättä ole liikaa kitarasta... :) Siihen en ota kantaa, onko järkeä vai ei, mutta ei kaikessa aina pidä järkeä ollakaan.
 
Viisaampaa se on kitaraan laittaa kuin autoon.

Vainottu: En jaksanut lukea koko ketjua, eli varmaan tämä on jo käsitelty, mutta höpöttelen silti lämpimikseni.
 
Jos puhutaan työkaluista joiden kanssa haluaisin keikkailla ja voin luottaa kaikissa olosuhteissa, sanoisin hintahaarukaksi jotain vajaasta 1000€:sta reiluun 2000€:n. En koe, että 2000 euroa on liikaa tavarasta, joka on osa rakasta harrastusta tai työväline.
 
Jos mietin mitä olisin valmis maksamaan kitarasta... Tein jossain vaiheessa virheen ja testailin Ruokankaan kitaroita. Seuraava virhe oli heidän suunnittelusoftan lataaminen. Nyt sanoisin, että kunhan raha on säästössä, 12000€ ei välttämättä ole liikaa kitarasta... :) Siihen en ota kantaa, onko järkeä vai ei, mutta ei kaikessa aina pidä järkeä ollakaan.
 
Ainut vaan, että mihin 12000€ kitaran kehtaa ottaa mukaan. Toki kotistudiossa on kiva äänitellä, tai no en kyllä uskaltaisi varmaan edes ottaa syliini sen hintaista!

HXY: Ainut vaan, että mihin 12000€ kitaran kehtaa ottaa mukaan. Toki kotistudiossa on kiva äänitellä, tai no en kyllä uskaltaisi varmaan edes ottaa syliini sen hintaista!
 
Se lyödään keikan jälkeen lavan kulmaan. Luulevat muuten köyhäksi.

Vainottu:Jos mietin mitä olisin valmis maksamaan kitarasta... Tein jossain vaiheessa virheen ja testailin Ruokankaan kitaroita.
 
No Juhahan itse on sitä mieltä, että myös hänen edullisimmat mallinsa ovat yhtä hyviä
https://youtu.be/3HEh73Vp21k?t=1019
 
Isommat hinnat muodostuu sitten erikoisuukista, materiaaleista jne. Mutta eipä ne kaikille kitaraa tee, varsinkin jos gainia tykkää ruuvata vähän enemmän.
 
Ruokangas on kyllä itselläkin tähtäimessä, mutta ehkä ei nyt ihan vielä. Hyviä kitaroita on ihan tarpeeksi ja tänään tuli yksi lisää.

HXY: Ainut vaan, että mihin 12000€ kitaran kehtaa ottaa mukaan. Toki kotistudiossa on kiva äänitellä, tai no en kyllä uskaltaisi varmaan edes ottaa syliini sen hintaista!
 
No kyllä sitä voi mukana pitää kunhan se on maksettu. Käyttötavaraa nuo kuitenkin on.

Heroin: No Juhahan itse on sitä mieltä, että myös hänen edullisimmat mallinsa ovat yhtä hyviä
https://youtu.be/3HEh73Vp21k?t=1019
 
Isommat hinnat muodostuu sitten erikoisuukista, materiaaleista jne. Mutta eipä ne kaikille kitaraa tee, varsinkin jos gainia tykkää ruuvata vähän enemmän.
 
Ruokangas on kyllä itselläkin tähtäimessä, mutta ehkä ei nyt ihan vielä. Hyviä kitaroita on ihan tarpeeksi ja tänään tuli yksi lisää.
 
Juu laatu on ihan yhtä hyvä halvemmissa. Tämä oli se Unicorn kaikilla mausteilla. :D Todennäköisesti täytyy nöyrtyä ja hankkia joskus lähivuosina ensin se 'karvalakkimalli".

Ammattilaisen otteet. :D
 
No nyt on pakko kertoa. Ja on täyttä offtopikkia, joten rykäröijät gonna rykäröi.
 
Oltiin Tampereen Tullikamarilla(?) Waldemar Walleniuksen viiskymppisillä keikalla, ja hommahan lähti jo Zadista lähdettyä enemmän viettämään kuin tuottamaan. No Tampesteriin tultaessa oli ainakin meikäläinen jo aikoon tuiterissa, joten se pari tuntia ennen vetoa täytyi tietenkin käyttää vielä pariin keventäviin (kas kun asiat nyt vaan kertakaikkisesti tuntuivat luistavan ja ne surullisenkuuluisat velatkin saatavilta). Tulee sitten showtime. Sain kitaran sentään jotenkuten auttavaan vireeseen, mutta Kiss-tyyppisen kainaloita tuulettelevan roktähden lavalle ryysäämisen jälkeen huomasin, että olen hävittänyt piuhani eikä bäklinessäkään ollut kiinni yhtään. No, jätkätkin oli (paitsi viulisti joka oli täysin selväpäinen ja herttainen ammattimuusikkorouva) jostain kumman syystä kanssa snadisti muigeessa, joten aloittivat sitten ekan biisin ollenkaan havaitsematta mun senhetkistä soittoimpotenssiani.
 
Biisiin kuului yksi riffi, jonka soitin ennen seuraavan säkeistön alkua ja jota kaikki ikään kuin odottelivat merkkinä jatkolle. No soita nyt siinä mokomaa ilman piuhaa, joten jampat sen kun jatkaa yhden soinnun jyystämistä samalla, kun meiksi nuohoaa piuhan perässä stagen nurkkia perse pystyssä. Tulee sitten paikalle vittuuntuneen näköinen roudari joka huutaa "vitun urpo!", ojentaa mulle piuhan jonka mä työnnän styrkkariin, väännän KAIKKI nupit kaakkoon, totean että tilanne vaatii riffin sijaan jykevää powerchordia jonka sitten vedän...
 
Puoli sävelaskelta alemmasta laatikosta. Koska otteistaan ammattilainen tunnetaan.

msalama: No nyt on pakko kertoa. Ja on täyttä offtopikkia, joten rykäröijät gonna rykäröi.
 
Oltiin Tampereen Tullikamarilla(?) Waldemar Walleniuksen viiskymppisillä keikalla, ja hommahan lähti jo Zadista lähdettyä enemmän viettämään kuin tuottamaan. No Tampesteriin tultaessa oli ainakin meikäläinen jo aikoon tuiterissa, joten se pari tuntia ennen vetoa täytyi tietenkin käyttää vielä pariin keventäviin (kas kun asiat nyt vaan kertakaikkisesti tuntuivat luistavan ja ne surullisenkuuluisat velatkin saatavilta). Tulee sitten showtime. Sain kitaran sentään jotenkuten auttavaan vireeseen, mutta Kiss-tyyppisen kainaloita tuulettelevan roktähden lavalle ryysäämisen jälkeen huomasin, että olen hävittänyt piuhani eikä bäklinessäkään ollut kiinni yhtään. No, jätkätkin oli (paitsi viulisti joka oli täysin selväpäinen ja herttainen ammattimuusikkorouva) jostain kumman syystä kanssa snadisti muigeessa, joten aloittivat sitten ekan biisin ollenkaan havaitsematta mun senhetkistä soittoimpotenssiani.
 
Biisiin kuului yksi riffi, jonka soitin ennen seuraavan säkeistön alkua ja jota kaikki ikään kuin odottelivat merkkinä jatkolle. No soita nyt siinä mokomaa ilman piuhaa, joten jampat sen kun jatkaa yhden soinnun jyystämistä samalla, kun meiksi nuohoaa piuhan perässä stagen nurkkia perse pystyssä. Tulee sitten paikalle vittuuntuneen näköinen roudari joka huutaa "vitun urpo!", ojentaa mulle piuhan jonka mä työnnän styrkkariin, väännän KAIKKI nupit kaakkoon, totean että tilanne vaatii riffin sijaan jykevää powerchordia jonka sitten vedän...
 
Puoli sävelaskelta alemmasta laatikosta. Koska otteistaan ammattilainen tunnetaan.
 
Tää oli kyllä jo aika hyvä :-D . Tuli mieleen ysäriltä yksi oma sekoilu, jossa taas meni niin päin, että HIFK:ta kannattavan rockkukon piuha päädyttiin irroittamaan vahvaimesta ja parasta oli ettei hän edes huomannut sitä :-D

HIFK:ta kannattavan rockkukon piuha päädyttiin irroittamaan vahvaimesta
 
Toi kuulostaa ihan perkeleen tutulta. Oltiinkohan samalla keikalla? Siis mä en välttämättä soittajana, koska tein myös radiolle äänitarkkailu- ja kaiken maailman liveääneen liittyviä hommia samaan aikaan kanssa. Mutta miten toi kuulostaa niin VITUN tutulta...
 
Menee nyt kyllä tooosi rankasti offariks :D

msalama: No nyt on pakko kertoa. Ja on täyttä offtopikkia, joten rykäröijät gonna rykäröi.
 
Oltiin Tampereen Tullikamarilla(?) Waldemar Walleniuksen viiskymppisillä keikalla, ja hommahan lähti jo Zadista lähdettyä enemmän viettämään kuin tuottamaan. No Tampesteriin tultaessa oli ainakin meikäläinen jo aikoon tuiterissa, joten se pari tuntia ennen vetoa täytyi tietenkin käyttää vielä pariin keventäviin (kas kun asiat nyt vaan kertakaikkisesti tuntuivat luistavan ja ne surullisenkuuluisat velatkin saatavilta). Tulee sitten showtime. Sain kitaran sentään jotenkuten auttavaan vireeseen, mutta Kiss-tyyppisen kainaloita tuulettelevan roktähden lavalle ryysäämisen jälkeen huomasin, että olen hävittänyt piuhani eikä bäklinessäkään ollut kiinni yhtään. No, jätkätkin oli (paitsi viulisti joka oli täysin selväpäinen ja herttainen ammattimuusikkorouva) jostain kumman syystä kanssa snadisti muigeessa, joten aloittivat sitten ekan biisin ollenkaan havaitsematta mun senhetkistä soittoimpotenssiani.
 
Biisiin kuului yksi riffi, jonka soitin ennen seuraavan säkeistön alkua ja jota kaikki ikään kuin odottelivat merkkinä jatkolle. No soita nyt siinä mokomaa ilman piuhaa, joten jampat sen kun jatkaa yhden soinnun jyystämistä samalla, kun meiksi nuohoaa piuhan perässä stagen nurkkia perse pystyssä. Tulee sitten paikalle vittuuntuneen näköinen roudari joka huutaa "vitun urpo!", ojentaa mulle piuhan jonka mä työnnän styrkkariin, väännän KAIKKI nupit kaakkoon, totean että tilanne vaatii riffin sijaan jykevää powerchordia jonka sitten vedän...
 
Puoli sävelaskelta alemmasta laatikosta. Koska otteistaan ammattilainen tunnetaan.
 
Kunnon röytöä. :D
 
Tuo on kyllä ikävä tila, kun humalatila ylittää sen pisteen, että asiat todella tuntuvat luistavan ja soitto kulkevan, mutta oikeasti on jo siinä pisteessä, että soitto kuulostaa paskalta. Onneksi yleisö on usein siinä kohtaa samassa kunnossa. Seuraavana päivänä on hataria muistikuvia, kuinka hienosti loppukeikka meni, mutta järki tietää, että totuus on jotain aivan muuta. :D
 
Tosin itse olen jo pitkän aikaa soitellut vain selvinpäin. Nössöä, mutta varsinkin keikan tilaajat ovat kovasti mielissään, kun bändi on tikissä, sovitut asiat pitää, hommat toimivat ilman säätöä ja bändivola on kohdillaan. Tosin nythän bändihommat ovat olleet jäissä.