Kitarat: kitarakamat ›

msalama: Meksikon Fenderistä? Vaan kun ei luultavimmin saa
 
Tähänkin suuntaan sen näkee aika hienosti miten kitaran "leima" (eli merkki ja/tai valmistusmaa) määrittelee pitkälti soittimen rahallista arvoa, ei niinkään käytettävyys.
BMW tai joku muu tunne-ihmisten auto vs Toyota.
 
Minähän kuulun samaan pinnalliseen kastiin, enkä myöskään maksaisi Meksikon Fenderistä yli 400€, mutta voihan juurikin kyseinen yksilö olla huippukitara.

o0o: Väitän, että jos laittaisin ton Kitarapajalle myyntiin, saisin siitä heti kättelyssä sen 1500e. Kukaan etämies ei kitaraa ostaisi, mutta paikan päällä kokeilija kyllä. Mutta, kitara ei ole myynnissä.
 
Olen vähän msalaman kannalla... vaikka kitara olisi modattu kuinka hyväksi, porukka ajattelee että modatusta kitarasta ei voi maksaa enempää kuin mitä se on uutena maksanut. Logiikka ei auta tässä.

Kefiiri: Olen vähän msalaman kannalla... vaikka kitara olisi modattu kuinka hyväksi, porukka ajattelee että modatusta kitarasta ei voi maksaa enempää kuin mitä se on uutena maksanut. Logiikka ei auta tässä.
 
Kotimaassakin on se eräs firma mikä myy MIM ja MIA Fendereistä tehtyjä relicejä +2600e hintaan. Yksi MIM strato tolta pajalta multa joskus oli itselläkin.

Kefiiri: Olen vähän msalaman kannalla... vaikka kitara olisi modattu kuinka hyväksi, porukka ajattelee että modatusta kitarasta ei voi maksaa enempää kuin mitä se on uutena maksanut. Logiikka ei auta tässä.
 
Ja toinen peruste on jälleenmyyntiarvo. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät sitä ajattelisi ja ovat valmiita maksamaan brändittömästä kitarasta brändillisen hinnan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Ei ole järkijuttuja nämä.
 
Tai siis, kun tässä nyt on Fender, niin tuo "uuden hinta" taitaa olla parempi sana kuin brändi.

Paljonko lespa kopio/mukaelma saa maksaa? Tokai 2000e? Ruokangas 5000e? Entä se aito asia?

Anteeksi OT, mutta onko jossakin linjattu siten että enää ei kuulu merkitä viestiin mistä/keneltä kirjoitus tai sen osa on lainattu?

En tiedä menikön se mun pointti ohi, että pitäisi saada pari tonnia tosta mun MIM telestä. Selvennetään:
 
1. En halua sijoittaa yli 1500€ kitaraan, en tiedä miksi, tuntuu vain kovasti liioittelulta laittaa enempää rahaa kitaraan.
 
2. Oman n. 900e ostamani MIM telen muutos oli niin totaalinen, että se vei kaiken vapaa-ajan n. kuukauden ajalta (sisälsi muistaakseni lyhyen hiihtolomankin tuon kk aikana). Lisäksi tietty ajat mitä meni odotteluun kun lakka kuivui. Arvostan lopputulosta ja omaa aikaa (ja taitoa) sen verran, että 1500€ tuntuisi aivan ryöstöltä tosta. Mun pitäisi itse sijoittaa vähintään 2500-3000e , että saisin tilalle samanlaisen. Ja merkki olisi todennäköisesti jotain muuta kuin Fender. Fenderin tapauksessa pitäisi katsoa CS osastoa ja sopiva voisi löytyä ehkä sokkona jostain ulkomailta. Ehkä.
 
Eli, yhtä aikaa: en halua maksaa enempää kuin 1500€, mutta en myöskään möisi tota "halvempaa" kitaraani samalla summalla. Tässä logiikassahan nimenomaan _ei ole_ järkeä. Tiedän, että monen kalliimman soittimen hinta on täysin perusteltua, mutta siitä huolimatta en halua laittaa yli 1500€ kitaraan ellei kyseessä ole täysin poikkeuksellinen diili. Ja edelleen elän siinä uskossa, että toi mun kitara menisi kaupaksi sellaiselle joka haluaa ton tyylistä teleä ja osaa arvostaa soitinta soittimena, eikä tuijottaa sitä mitä se kitara alkujaan oli.

o0o: edelleen elän siinä uskossa, että toi mun kitara menisi kaupaksi sellaiselle joka haluaa ton tyylistä teleä ja osaa arvostaa soitinta soittimena, eikä tuijottaa sitä mitä se kitara alkujaan oli.
 
Epäilemättä menisikin mutta onko sellaisia soittajia?
 
Itse asiassa luulen että on, mutta sellaiset tyypit eivät välttämättä pyöri M.netissä esittämässä hintapoliittisia spekulaatioita vaan käväisevät ostamassa hyväksi havaitsemansa soittimen sopivaksi kokemallaan hinnalla.

o0o: En tiedä menikön se mun pointti ohi, että pitäisi saada pari tonnia tosta mun MIM telestä. Selvennetään:
 
1. En halua sijoittaa yli 1500€ kitaraan, en tiedä miksi, tuntuu vain kovasti liioittelulta laittaa enempää rahaa kitaraan.
 
2. Oman n. 900e ostamani MIM telen muutos oli niin totaalinen, että se vei kaiken vapaa-ajan n. kuukauden ajalta (sisälsi muistaakseni lyhyen hiihtolomankin tuon kk aikana). Lisäksi tietty ajat mitä meni odotteluun kun lakka kuivui. Arvostan lopputulosta ja omaa aikaa (ja taitoa) sen verran, että 1500€ tuntuisi aivan ryöstöltä tosta. Mun pitäisi itse sijoittaa vähintään 2500-3000e , että saisin tilalle samanlaisen. Ja merkki olisi todennäköisesti jotain muuta kuin Fender. Fenderin tapauksessa pitäisi katsoa CS osastoa ja sopiva voisi löytyä ehkä sokkona jostain ulkomailta. Ehkä.
 
Eli, yhtä aikaa: en halua maksaa enempää kuin 1500€, mutta en myöskään möisi tota "halvempaa" kitaraani samalla summalla. Tässä logiikassahan nimenomaan _ei ole_ järkeä. Tiedän, että monen kalliimman soittimen hinta on täysin perusteltua, mutta siitä huolimatta en halua laittaa yli 1500€ kitaraan ellei kyseessä ole täysin poikkeuksellinen diili. Ja edelleen elän siinä uskossa, että toi mun kitara menisi kaupaksi sellaiselle joka haluaa ton tyylistä teleä ja osaa arvostaa soitinta soittimena, eikä tuijottaa sitä mitä se kitara alkujaan oli.
 
Juu, ymmärsin pointtisi ja minusta siinä on paljonkin järkeä. Ja varmaan joku sen voisi sillä hinnalla ostaakin, mutta itse pidän sitä kuitenkin epätodennäköisenä, koska hinnoitteluun vaikuttaa niin moni muukin asia kuin sen kitaran "absoluuttinen" hyvyys. Kovaan hintaan ei yksinkertaisesti riitä, että kitara on hyvä, vaan siinä vaaditaan jo kaikenlaisia "ulkomusiikillisia" tekijöitä, kuten brändiä, tekijän nimeä, hypeä, mojoa, taikapölyä sekä muita asioita kuten markkinahinta, haluttavuus, jälleenmyyntiarvo ynnä muut.
 
Sitä en epäile, etteikö kitarasi olisi yhtä hyvä kuin vaikkapa se CS Fender, mutta em. tekijöistä johtuen, en usko, että saat siitä yhtä paljon rahaa myydessä.

Kaihua: Nehän on juuri niitä . Me kamapalstan tyypit ollaan sitten eri porukkaa...
 
Mutta eikö Soittajat soita niillä parin kolmen sadan kitaroilla?
 
Lähde: mnet.com

Laulava Kylätohtori: Mutta eikö Soittajat soita niillä parin kolmen sadan kitaroilla?
 
Lähde: mnet.com
 
Nyt kyllä täytyy myöntää vajavaisuuteni, en minä vain tiiä. Minä vain harrastan kitaroiden ostelua :/

Kefiiri: Epäilemättä menisikin mutta onko sellaisia soittajia?
 
Itse asiassa luulen että on, mutta sellaiset tyypit eivät välttämättä pyöri M.netissä esittämässä hintapoliittisia spekulaatioita vaan käväisevät ostamassa hyväksi havaitsemansa soittimen sopivaksi kokemallaan hinnalla.
 
Juuri siksi painotinkin, että uskon saavani / saisin sen 1500e jos veisin sen _kitarapajalle_ myyntiin. Netissä sitä ei todellakaan saisi myytyä tolla hinnalla, mutta joku _soittaja_ sen kyllä ostaisi siellä liikkeessä.
 
Ps. Tämä luurilla kirjoittaminen tänne mnetiin on yhtä jälkimuokkausta...

o0o: saavani / saisin sen 1500e jos veisin sen _kitarapajalle_
 
Mä en usko, koska 1) alkuperäisen uuden saa halvemmalla ja sen voi sitten moddata itse juuri haluamakseen puhtaalta pöydältä ja 2) jos moddaus kiinnostaa ylipäätään niin näin luultavasti tapahtuisikin, koska sun ihanne modisetti ei tn. ole sen uuden jantterin ihanne, vaan se haluaa lyödä kuitenkin siihen skebaan oman tassunkuvansa. Eli en usko että menis kuten Strömsöön saaren pursiseuran rantakapakassa ihanaan suvi-ilta-aikaan tämä homma.

Mutta mitäs se skeba sitten saa maksaa, jos/kun asiat tuntuvat luistavan ja velatkin tuntuvat saatavilta? Kuten usein Strömsöön saaren pursiseuran rantakapakassa ihanaan suvi-ilta-aikaan.

Kefiiri: Olen vähän msalaman kannalla... vaikka kitara olisi modattu kuinka hyväksi, porukka ajattelee että modatusta kitarasta ei voi maksaa enempää kuin mitä se on uutena maksanut. Logiikka ei auta tässä.
 
Monesti nämä modaukset on aika henkiläkohtaisia juttuja. Pitäisi löytää ostaja, oka arvostaisi juuri samaa näkemystä kuin modaaja. Vähän sama, kuin vaikka custom-kitarat. Ei niistä kovin hyvin rahojaan takaisin saa, vaikka alkuperäinen tilaaja olisi mielestään tilannut oikein mainion soittimen.

No just kuten Mikko tuossa yllä sanoo.

Ne ns. henkilökohtaiset modaukset harvoin nostavat soittimen rahallista arvoa, mutta onko esim. Floyd Rose Special > OFR siirrettävissä edelleenmyyntihintaan edes 50 € edestä?

msalama: Mä en usko, koska 1) alkuperäisen uuden saa halvemmalla ja sen voi sitten moddata itse juuri haluamakseen puhtaalta pöydältä ja 2) jos moddaus kiinnostaa ylipäätään niin näin luultavasti tapahtuisikin, koska sun ihanne modisetti ei tn. ole sen uuden jantterin ihanne, vaan se haluaa lyödä kuitenkin siihen skebaan oman tassunkuvansa. Eli en usko että menis kuten Strömsöön saaren pursiseuran rantakapakassa ihanaan suvi-ilta-aikaan tämä homma.
 
No, esim. Monster on tehnyt tota modattujen Fendereiden myyntiä iät ja ajat. Mun aikanaan omistama Monster Visual Clone Fender oli alunperin MIM Classic 60s. Joku oli sen sitten ostanut Monsterin modaamaa 3000e hintaan. Ihme juttu, alkuperäisiä sai silloin kaupasta alle tonnilla.
 
Tämä tuntuu nyt olevan mnetissä sitä, että ihan mitä tahansa sanoo ja miten perustelee, niin vastaan pitää jonku vääntää vaikka väkisin :P

Kaihua: Paljonko lespa kopio/mukaelma saa maksaa? Tokai 2000e? Ruokangas 5000e? Entä se aito asia?
 
Jos The Jack voittaa tänään Eurojackpotista 72 milliä, niin hän ostaa silmääkään räpäyttämättä Kris Derrigin kopion 17 000 eurolla. Voisin ottaa vanhoja Love Rock-kopsuja myös seinät täyteen. Ne olisi sijoituksia luokassa turvasatama. Ei niillä voittaisi ehkä yleisindeksiä tuotossa, mutta niitä voisi ajatella samanlaisena sijoituksena kuin kultaa. Kulta on ollut myöskin perinteisesti huono sijoitus verrattuna osakkeisiin.
 
https://reverb.com/item/21672614-kr … -derrig-les-paul-replica-1984-burst
https://reverb.com/item/41183388-to … it-single-cut-1959-clean-conditions
 
Niin kauan kuin olen normaaleissa varoissa, en maksaisi yli kahtatonnia sen enempää Gibsonin LP:stä kuin kopiostakaan. Harkitsin pitkään Custom Shoppia ja muutaman muunkin valmistajan näkemyksiä 59 Burstista , ja ehkä olisin voinut jotenkin sen rahoittaakin. Kuitenkin LP:n rakenne on niin herkkä, ettei 4000-5000 euron arvoista lespaa oikein uskaltaisi käsitellä laukun ulkopuolella. Mun kallein kitara on kolmentonnin RG-tyyppinen Ibanez. Se on siitä mukava kitara, että luotan sen kestävyyteen ihan eri tavalla ja kohtelen sitä kuin instrumenttia ja kulutusesinettä. Vaikka omat Gibsonit onkin halvempia, niin aina tarttuessa sellaiseen on tietty pelko persiissä. Kaaduin kerran Gibson käsissä pedaalilaudan päälle. Alitajunnassa oli kohtuullisesta päihtymistilasta huolimatta niin vahvasti Gibsonin herkkä rakenne, että suojelin kaatuessa kitaraa ennemmin kuin päätäni. Kitaraan ei tullut naarmuakaan, mutta edelleen kulmakarvojen alla näkyy haalistunut vekki muistona tapahtuneesta. Mad Professorin Little Green Wonder on muuten erittäin kova säröpedaali, ainakin jos sattuu kaatumaan sen päälle suoriltajaloilta.