Kitarat: kitarakamat ›

että mikään ei ole maalaisempaa
 
Melkeinpä yhdyn omiin sanoihini, että mikään ei ole tyhmempää kuin autoilun vihaaminen.
 
1) Asuin Helsingin kantakaupungissa 30 vuotta. Auto oli lähes koko ajan, koska A) Espoossa duunissakäynti imi pitkää ja käyrää julkisilla ja B) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en.
 
2) Asun nyt OKT:ssa kaupungin itäpuolella ja auto on edelleen, koska A) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en ja B) auton tuoma ajan- ja vaivansäästö on NIIN suurta, että mussuttakaa mitä mussutatte, mutta se pysyy.
 
Joo kitox ja antex. Ja niin paljonkos se kitara nyt sitten saa maksaa?

msalama: Melkeinpä yhdyn omiin sanoihini, että mikään ei ole tyhmempää kuin autoilun vihaaminen.
 
1) Asuin Helsingin kantakaupungissa 30 vuotta. Auto oli lähes koko ajan, koska A) Espoossa duunissakäynti imi pitkää ja käyrää julkisilla ja B) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en.
 
2) Asun nyt OKT:ssa kaupungin itäpuolella ja auto on edelleen, koska A) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en ja B) auton tuoma ajan- ja vaivansäästö on NIIN suurta, että mussuttakaa mitä mussutatte, mutta se pysyy.
 
Joo kitox ja antex. Ja niin paljonkos se kitara nyt sitten saa maksaa?
 
Niin joo, mun mielestä mitään ylärajaa ei välttämättä ole. Itse ehkä en reilua paria tonnia enempää tehdaskitarasta kuitenkaan maksaisi.
 
Tähän asti vintagekitaroiden hinnat eivät ole vielä koskaan romahtaneet. Eli niillä markkinoilla ei kysynnän ja tarjonnan laki päde. Laskusuhdanteen aikana vintagekitara vaan jätetään mieluummin myymättä. Näin ei välttämättä tietenkään ole ikuisesti.

Tähän asti vintagekitaroiden hinnat eivät ole vielä koskaan romahtaneet.
 
Ehkä eivät, mutta laskeneet ovat. _Mikään_ omaisuusluokka ei ole immuuni markkinavaikutuksille.
 
https://www.vintageguitarprice.com/guitar_indexes/vgp50

msalama: Ehkä eivät, mutta laskeneet ovat. _Mikään_ omaisuusluokka ei ole immuuni markkinavaikutuksille.
 
https://www.vintageguitarprice.com/guitar_indexes/vgp50
 
Tässä tuskin on edes inflaatiota huomioitu, joten reaaliarvo on laskenut selkeästi vuoteen 2002 verrattuna.

Hyvä pointti, tuskin on huomioitu eli nimellishintojahan nuo lienevät. Sekin vielä.

hallu: No jaa, enpä tiedä onko se ihan noin suoraviivaista kun olen katsellut telkkarista noita antiikki/arvokaman metsästäjiä. Kyllähän vanhojen huonekalujen kohdalla aina mietitään että miten sitä entrataan. Sohvassa esimerkiksi kankaan kuluminen voi olla okei, mutta tietenkään se ei saa olla repaleinen. Mutta joo olet tietenkin oikeassa, että riippuuhan se tosi paljon kontekstista. Mutta esimerkiksi eräällä ystäväpariskunnallani on ruokapöytä ja tuolit, jotka ovat erittäin patinoituneita ja silti ihan uusia, mutta ne kai on valmistettu jostakin kierrätysmateriaaleista.
 
Autoissa ja moottoripyörissä patinoiminen on samalla tavalla vain yksi pintakäsittelytyyli muiden joukossa ja ihan sama kuin kitaroissa, niin autoissakaan se ei sovi kovin moderneihin autoihin, mutta perinteismpi auto on mielestäni todella makea jos se on patinoitu. Sama prätkissä..... ja muuten ajovaatteissa sama juttu. Moderni tekninen ajovaate ei välttis patinoitumisesta erityisesti muutu tyylikkäämmäksi, mutta perinteinen vanhahtava nahkahousut, bootsit ja nahkatakki ovat patinoituneena moninverroin tyylikkäämpiä enkä itse oikein kehtaa uutta nahkarotsia narisevana ja kiiltävänä edes päälleni laittaa, vaan ensin sitä pitää rasvata ja saada edes pikkuisen eloa siihen :-D .
 
Mä luulen, että myös kitaroissa patina on vain tyylikeino ja pidän sitä pintakäsittelynä yhtenä muiden joukossa. Ja kuten muuallakin, niin myös kitaroissa patina ja relikointi sopii perinteisiin paremmin, kovin moderneihin kitaroihin se on vähän siinä ja siinä..... no onhan esimerkiksi Kiiras keksinyt hienon tavan tuoda myös moderneihin kitaroihin sellaista raffia tyyliä niin, että se istuu hyvin myös hevimuotoihin.
 
Loppupeleissä kyse on siitä MITEN se objekti on patinoitunut. Esim. nahkatakki on hyvä kun on tummentunut hieman, mutta ei enää sitten, kun se on niin kulunut, että sen alkuperäistä väriä saa vaan arvuutella. Keinonahkatakit ovat hyvä vertauskohta, ne eivät vaan kulu kauniisti vaan ovat vähän niin kuin polylakka eli pinta lähtee palasina irti. Samalla tapaa ne sohvat lähinnä lytistyvät ja rispaantuvat tavalla, joka ei tarjoa samanlaista estetiikkaa, kuin joku puinen vitriini, josta lakkapinta on haalistunut ja lohkeillut miellyttävällä tavalla.
 
Mun 1996 vuoden G&L Legacyn jälleenmyyntiarvo on varmaan ihan pohjamudissa sen jälkeen kun vähän urpoilin vanhan tallan holkkeja poistaessani ja onnistuin lohkaisemaan takaosasta ison siivun puuta irti. Liimasin irronneen palan takasin, mutta ei se ihan kauniisti ja tasaisesti siellä istu saatikka näytä kauniilta patinalta. Koko kitaran runkoa pitäisi varmaan retuuttaa jossain auton perässä mökkiteillä ennen kuin se vastaisi muuten sitä hajonnutta kohtaa. Vuosia omistamani käyttöpeli joten ei tuo menoa haittaa, lähinnä vituttaa.

LaXu:
Mun 1996 vuoden G&L Legacyn jälleenmyyntiarvo on varmaan ihan pohjamudissa sen jälkeen kun vähän urpoilin vanhan tallan holkkeja poistaessani ja onnistuin lohkaisemaan takaosasta ison siivun puuta irti. Liimasin irronneen palan takasin, mutta ei se ihan kauniisti ja tasaisesti siellä istu saatikka näytä kauniilta patinalta. Koko kitaran runkoa pitäisi varmaan retuuttaa jossain auton perässä mökkiteillä ennen kuin se vastaisi muuten sitä hajonnutta kohtaa. Vuosia omistamani käyttöpeli joten ei tuo menoa haittaa, lähinnä vituttaa.
 
Luulenpa, että tässä tarinassa on yksi syy sille miksi relic on olemassa.
Varmaan jokainen jo vuosia soittimia harrastanut on kokenut kuinka uusi kitara saa ensimmäisen kolauksen. Sen lisäksi, että se vaikuttaa arvoon, niin se harmittaa. Tietysti riippuu vahingosta, sen suuruudesta ja paikasta.
Yksi tai kaksi kolhua ei tee soittimesta vielä vanhan näköistä...joten soittimella pitäisi soittaa todennäköisesti vuosikymmeniä, että vuosien varrella kaikki elämän jäljet ja kolhut "peittäisi" nuo ensimmäiset taisteluarvet.
 
Joten...valmiiksi relic kitara tai sitten luonnollisesti relicoitunut on siinä mielessä järkevä, ettei siinä pienet kolhut syö niin psyykettä, eikä välttämättä vaikuta soittimen arvoon.

Sinällään asialla ei ole väliä, mutta sopii keskustelun aiheeseen. Minua on pitkään ihmetyttänyt, että kun ulkonäkö on monelle se tärkein ominaisuus kitarassa, niin olemme valmiita maksamaan kaiken maailman dingeltangelista ja loimukansista, niin miksi yksi pintakäsittelytyyppi on niin paheksuttava. Jos minä sanoisin, että loimukansi on makea, niin se tuskin herättäisi reaktioita, mutta jos pidän reliikkiä makeana, niin se herättää aina vähintäänkin muutaman vastalauseen ja puolitopikkia ihmettelyä miten se voi maksaa enemmän.
 
Pintakäsittely on käsittääkseni iso osa kitaran hintaa ja siten on oikeastaan aika olennainenkin kysymys paljonko siitä on valmis maksamaan. Onko Gibson peräti ainoa valmistaja, joka tinkii juurikin pintakäsittelystä halventaakseen kitaroitaan? Minusta on hieno ajatus ettei tingitä soittimen laadusta halvempien mallisarjojen kohdalla, vaan pienennetään kustannuksia vähemmällä blingillä ja pintakäsittelyllä.

hallu: Gibson peräti ainoa valmistaja, joka tinkii juurikin pintakäsittelystä halventaakseen kitaroitaan? Minusta on hieno ajatus ettei tingitä soittimen laadusta halvempien mallisarjojen kohdalla, vaan pienennetään kustannuksia vähemmällä blingillä ja pintakäsittelyllä.
 
Gibsonin lisäksi ainakin PRS mainostaa tekevänsä juurikin noin, ja näkyyhän se hinnoissa myös. Tuossa joitain viestejä taaksepäin linkkasin kaksi identtistä PRS kitaraa, jossa viimeistelystä maksaa yli 300€. Pieni heitto, mutta edullisempaa sarjaa niin prosentuaalisesti iso. Core osastolla varmaan kalliimpiakin esimerkkejä.

Heroin: Gibsonin lisäksi ainakin PRS mainostaa tekevänsä juurikin noin, ja näkyyhän se hinnoissa myös. Tuossa joitain viestejä taaksepäin linkkasin kaksi identtistä PRS kitaraa, jossa viimeistelystä maksaa yli 300€. Pieni heitto, mutta edullisempaa sarjaa niin prosentuaalisesti iso. Core osastolla varmaan kalliimpiakin esimerkkejä.
 
Itselleni on myös mieluisaa, ettei kitara ole krumeluuri, mutta pääsee nauttimaan sen laadusta. Siksi ostinkin vanhemman jenkki PRS Miran, jossa ei ole mitään blingblingiä.
 
Mitä taas aiheen ohi menee noista road worn-hommista, niin Vuoren Sakun kitaroissa tuo on tehty niin ettei minkäänlaista muuta haluakaan. Harmittaa vieläkin, kun en soittanut kun torille ilmaantui tuollainen sopuhinnalla.

Tympee Huttunen:
Mitä taas aiheen ohi menee noista road worn-hommista, niin Vuoren Sakun kitaroissa tuo on tehty niin ettei minkäänlaista muuta haluakaan. Harmittaa vieläkin, kun en soittanut kun torille ilmaantui tuollainen sopuhinnalla.
 
Se on se harmaa lp special meinannut tulla uniin asti

hallu: kun ulkonäkö on monelle se tärkein ominaisuus kitarassa, niin olemme valmiita maksamaan kaiken maailman dingeltangelista ja loimukansista, niin miksi yksi pintakäsittelytyyppi on niin paheksuttava.
 
No kun siinä relikoinnissa on semmoista väärennöksen makua, ja rokkihomman pitää olla _aitoa_ ;)

Kefiiri: No kun siinä relikoinnissa on semmoista väärennöksen makua, ja rokkihomman pitää olla _aitoa_ ;)
 
On taas niiiiin off-topicia, mutta menköön. Muuttuuko tilanne, jos relikoinnin tarkoituksena ei ole edes näyttää käytetyltä vaan muuten paiskotulta ja traktorin perässä vedetyltä?

Relikoimisen voi ajatella olevan oma taiteenlaji, jossa tarkoitus on saada aidosti ajansaatossa kuluneen näköistä jälkeä. Ei kai siinä mitään, mut onhan siinä vähän maku poissa, kun se ei ole aitoa. Varsinkin kun nykykitaraan tehdään sellaista, jossa lakat kestää tyyliin ydinräjähdyksen, niin on vähän häiritsevää että siinä jotain "ajan patinaa" on. Muoviosatkin nykyään sellasia että ne ei juurikaan kellastu.

Nykyajan puritanistikitaristit eivät vaadi autenttista Vox tai Marshall soundia, ne voidaan tehdä Kemperillä.
 
Nykyajan puritanistikitaristit eivät vaadi Gibson Les Paulia, LP voi olla ihan mikä aasialainen vain, ne ovat jopa autenttisempia.
 
Nykyajan puritanistikitaristit ovat sitä mieltä, että ts808 on ylihintaa, osta Mooerin väärennös tai joku multiefekti.
 
Mutta se on virhe, jos kitaraa on kulutettu tehtaalla, ei ole aitoa kulumista. Tirsk.

Haeroe: On taas niiiiin off-topicia, mutta menköön. Muuttuuko tilanne, jos relikoinnin tarkoituksena ei ole edes näyttää käytetyltä vaan muuten paiskotulta ja traktorin perässä vedetyltä?
 
Minusta muuttuu. Ja jos itsellä ei ole traktoria, pitää tietenkin suostua maksamaan lisähintaa hinausrelikoinnista. Ei tämä relikointikeskustelu mitään offtopicia ole, liittyyhän hinaus hinnanmuodostukseen siinä missä käsityökin :D

2randpo: Eikä autoa, täällä vois ottaa vähän mallia Ranskasta, missä ainakin keskiluokan piireissä uuteen autoon kuuluu lommo jos toinenkin. Auto on Suomessa pyhä lehmä.
 
Olisiko sillä merkitystä, että Suomessa autot ovat "väliaikaisen" veron vuoksi suunnattoman kalliita keskiluokalle? Lisäksi lommot väärässä paikassa edesauttavat ennenaikaista ruostumista. Siksi niistä olosuhteiden pakostakin pidetään huolta. Edullisemman hankintahinnan vuoksi Ranskassa paalikynnyskin on matalampi, kun kallita vikoja tulee.
 
Ranskassa jos auto pääsee ruostumaan, mikään katsastusmies ei mielivaltaisesti ahdistele, että tuosta pitää hitsata. Jos siellä mitään katsastussysteemiä onkaan.
Saksassa on, mutta heillä autoteollisuus on sen verran vahva poliittisestikin, että TÜV:n langettamilla ajokielloilla uusien autojen kauppa pidetään täysillä kierroksilla
 
msalama: Melkeinpä yhdyn omiin sanoihini, että mikään ei ole tyhmempää kuin autoilun vihaaminen.
 
1) Asuin Helsingin kantakaupungissa 30 vuotta. Auto oli lähes koko ajan, koska A) Espoossa duunissakäynti imi pitkää ja käyrää julkisilla ja B) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en.
 
2) Asun nyt OKT:ssa kaupungin itäpuolella ja auto on edelleen, koska A) hullut tehkööt Suomen tai Keski-Euroopan lomareissujaan jopolla, minä en ja B) auton tuoma ajan- ja vaivansäästö on NIIN suurta, että mussuttakaa mitä mussutatte, mutta se pysyy.
 
Joo kitox ja antex. Ja niin paljonkos se kitara nyt sitten saa maksaa?
 
Plussalla paukautin. Suomessa on muitakin kaupunkeja kuin Helsinki. Olen asunut mm. Vantaalla ja Espoossa ja kyllä molemmissa kaupungeissa auto on paras liikkumisväline. Espoo varsinkin on sen verran desentrinen, eihän siellä ole oikeaa keskustaakaan (Tikkurila on 2010-luvun jälkeen alkanut jo vähän muistuttamaan "Vantaan keskustaa")
 
Saivartelu Länsimetrosta on turhaa, koska asemilta matkaa on jatkettava jollain muulla kulkuneuvolla eikä metro kata kuin marginaalisen osan koko Espoon pinta-alasta.
 
Helsingissä voi hyödyntää maanalaisia tunneleita, koska kallioperä on yhtä reikäjuustoa, mutta yhtälailla sielläkin (kantakaupungin ulkopuolella) kauppa-asioinnin tekee huonolla säällä mieluiten autolla, jonne saa koko viikon ruokaostokset kuivin jaloin.

msalama: Hyvä pointti, tuskin on huomioitu eli nimellishintojahan nuo lienevät. Sekin vielä.
 
Ja samaan aikaan esmes Hermés Birkin -laukku on nostanut keskimäärin noin 15% per vuosi. Puhumattakaan siitä, jos osti Rolexin GMT-Masterin, Daytonasta puhumattakaan, tolloin vuosituhannen alussa. Arvonnousu luokkaa vähintään kymmenkertainen alkuhetkeen verrattuna.
 
Mut voi sitä uskotella, että se strato olisi arvonnousultaan hyvä artikkeli.

Kefiiri: Miten tämä keskustelu nyt luirahti tämmöiseksi spekuloinniksi? Ostamansa kitaran arvon saa nousemaan hyvinkin korkeaksi ryhtymällä yhtä tunnetuksi kitaristiksi kuin Clapton, soittamalla aina sillä samalla kitaralla ja sitten myymällä sen pois. Kannattaa ostaa aika halpa soitin niin kate jää suuremmaksi, kun ostaja ei kuitenkaan varsinaisesti maksa soitto-ominaisuuksista.
 
Ja ovelat hakee vanhan Landolan kierrätyskeskuksesta julkisilla, niin pysyy capex alhaalla.
 
Mutta joo. Kitara voi mun mielestä maksaa just sen verran kuin on siitä itse valmis maksamaan. Jälleenmyyntiarvo voi olla relevantti tekijä tai sitten ei. Kumpikin nykyistä stratoista tai olla 800e pintaan kappaleelta (jos nyt muistan oikein). Sinällään arvotan itse käytettyyn soittimeen laitetun rahamäärän tuovan "enemmän" kuin uuteen soittimeen laitetun. Samalla tuo kommentti on kuitenkin totta vain siihen saakka kunnes eteen osu se "pakollinen" uusi soitin, joka onkin saatava. Ja taas tuli tehtyä "hyvä kauppa".