Studiotyöskentely ›

Hyvää keskustelua tosiaan.
 
Tuohon valintaan vaikuttaa oikeastaan kaksi asiaa: käyttöliittymä ja soundi.
 
Käyttöliittymän osalta fyysisten nuppien vääntelyssä on tiettyä välittömyyttä. Sen halutun soundin kaivaminen esille saattaa olla nopeampaa kuin hiirtä heiluttelemalla. Tulee ehkä enemmän kuunneltua sitä soundia eikä tuijotettua tuloksia ruudulta - ainakin itse huomaan että EQ:ta tulee helposti pyöriteltyä rohkeammin raudan kanssa, kun ei vastekäppyröitä näe ruudulta. Softassa taas selkeänä etuna on toistettavuus - samaa plugaria voi käyttää moneen kertaan samassa sessiossa ja palata helposti aiempaan tilanteeseen. Rauta pakottaa tekemään valintoja ja sitoutumaan niihin, kun taas softan kanssa voi helpommin palata tekemään muutoksia. Itselleni näistä jälkimmäinen toimii paremmin, kun työstän useampaa biisiä kerrallaan ja vaihtelen eri projektien välillä.
 
No entäs se oleellisin, eli soundi? Siihen moni minua kokeeneempi jo ottikin kantaa - softat kehittyvät ja paranevat kaiken aikaa, eikä hyvien soundien tekeminen softalla ole ollut ongelma vuosikausiin. Mikrofonit ja etuasteet ovat tietysti analoginen linnake, jota ei voi korvata softalla, mutta niidenkin soundipuoleen digitekniikka on jo hiipinyt mukaan. Eroja toki on, mutta kyse on hienovaraisista sävyeroista, ja vaatii kehittynyttä korvaa ylipäätään tunnistaa näitä.
 
Monitorointipuolesta vielä sen verran, että nykyaikaisella studiokoneella ja kunnollisella audio interfacella latenssit saa puristettua niin pieniksi, että monitorointi DAWin kautta on ihan realistinen vaihtoehto. Vielä pienempiin latensseihin pääsee, jos monitoroi interfacen oman digimikserin kautta. Efektitkin saa mukaan esim UADin tai Antelopen systeemeillä. Minulla on silti tuossa pöydällä systeemin jatkeena myös pieni mikseri, jolla voi nopeasti ja näppärästi hienosäätää monitorointia lennossa.
 
Itse ehdottaisin rakentamaan ensin äänitysympäristön ja aloittamaan testailut ilmaisilla plugareilla, joita löytyy vaikka kuinka paljon. Toki se vaatii vähän perehtymistä, mutta netti on väärällään suosituslistoja. Niitä kun vähän vertailee, sieltä alkaa erottua tietyt plugarit, joita suositellaan usein. Maksullisia plugareita on tietysti myöskin pilvin pimein. Niihin ei kannata ihan sokkona laittaa kovin isoja summia, koska erilaisten tarjouskampanjoiden yhteydessä monia todella hyviä plugareita saa erittäin paljon listahintaa halvemmalla.
 
Kokemuksen lisääntyessä voi rautapuoltakin alkaa pohtia enemmän, kun alkaa muodostua näkemystä siitä, missä kohtaa softa ehkä muodostuisi pullonkaulaksi. Silloin puhutaan kyllä jo monesti suhteellisen arvokkaista laitteista.