Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Rahvaanomaiset vanhemmat ovat ostaneet niitä mukuloilleen ajan kulukkeeksi, toivottavasti strategia on toiminut ja uusi kitaristisukupolvi tuloillaan :D
 
Jees, tulevaisuuden kitarasankarien tarinat on luokkaa "kovina aikoina kun kadulle kuoli porukkaa viirukseen, niin karanteenissa laudat ikkuinoissa piti pimeässä huoneen nurkassa keksiä jotain tekemistä".

Fenkut on aina olleet kalliita, siis Amerikan pelit. Sunburst Stratocaster maksoi vuonna 1960 289,50 USD eli nykyrahassa noin 2657 US taalaa, Suomeen tuotuna hinta on ollut melkoinen.
 
1960 hinnasto:
https://muusikoiden.net/dyn/users/171215.jpg

Kuha: Fenkut on aina olleet kalliita, siis Amerikan pelit. Sunburst Stratocaster maksoi vuonna 1960 289,50 USD eli nykyrahassa noin 2657 US taalaa, Suomeen tuotuna hinta on ollut melkoinen.
 
1960 hinnasto:
https://muusikoiden.net/dyn/users/171215.jpg
 
Niinhän ne ovat olleet mutta eikös sentään halpoja verrattuna Gibsoniin? Mutta missä hinnoissa lienevät olleet kilpailevat kitaramerkit kuten vaikka Gretsch? Halpiksia on toki tehty Amerikassakin mutta jos puhutaan laadultaan vertailukelpoisista sähkökitaroista?
Äkkiseltään veikkaisin että esim. Rickenbackerit ja Gretschit ovat olleet tyyriimpiä.
 
Edit: viitaten Big Papan linkkiin, samassa hintaluokassa näemmä pyörivät Stratot ja Les Paulit. Höh.

Mahtaakohan tuo hintavertailu nykypäivään onnistua ihan noin vain.

Tuohon vaan asettelee rahamäärän, halutun alku- ja viimeisen vuoden.
 
https://www.in2013dollars.com/us/inflation/1920
 
Sunburst Les Paul Vuonna 1959 $265 nykyrahassa $2,474.21
 
Eli vastaus Kefiirin kysymykseen, että eivät olleet.

samiko: Ketjun nimeksihän voisi vaihtaa "Mitä Fender saa maksaa?".
 
Mä en edelleenkään pysty käsittämään, miten F:n ja G:n kohdalla kaikki keskusteluketjut somessa menee ihme jargoniksi. Ei samaa tule Suhrin tai vaikka PRS:n kohdalla.
 
Mutta Suomi/some on vapaa maa, jatkakaa.
 
Taidat olla oikeassa :D

Nythän on myyty enemmän kitaroita kuin koskaan.
 
Niin on, mm. koronalukotusten ja niistä johtuneiden pakkosäästöjen törsäämisen johdosta, mutta merkkejä kuulemma on siitäkin, ettei nuoriso ole enää kiinnostunut kitaroista. Ja myyntihän on kuulemma taas nyt ollut laskussa yhteiskuntien pikkuhiljaa avautuessa, koska jengi hilluu enemmän kylillä ja on ehkä muutenkin jo kyrsiintynyt himassa soffalla istuskeluun ja kitaran noodlaamiseen.
 
Sellainen terve seuraus tuosta markkinoiden oletetusta notkahduksesta voi olla, että hinnat laskevat. Ja syytä olisi, koska jos esim. seuraa Reverbin käyttetyjen ja/tai vintage-skittojen hintapyyntejä, niin aivan älyttömällä tasollahan nuo ovat jo pitkään olleet. Covid-efektiä sekin, luulemmä.

Kefiiri:
Edit: viitaten Big Papan linkkiin, samassa hintaluokassa näemmä pyörivät Stratot ja Les Paulit. Höh.
 
Näinpä näin. ;) Ja sellainen "hupaisahko tiedonmurunen" että kauan, kauan sitten esmerkiks Levytukun maahantuomat Ibanezin Artist-mallit olivat joko samalla hintatasolla kuin , sanotaan vaikka Gibsonin LP Deluxet, tai vaikkapa jopa tyyriimpiä. Vähän mallinumerosta riippuen. 2622 Artist maksoi enemmän kuin "Giba".
 
Ihan sellainen "perimmäisten totuuksien" havainto tuohon "paljonko skeba saa maksaa/pitäis maksaa" -ketjuun olis ehkä myöskin "paljonko sille soittimenrakentaja-kaverille pitäs oikein palkkaa maksaa", sekin vähän siihen soittimen myyntihintaan vaikuttaa aikas isosti. Palkkataso ehkä on "vähän" eri Jenkeissä kuin jossain Quing Dao:ssa tahi Indoneesiassa..
 
Vintagevärkkien hinnanromahdustahan on vuosien mittaan povailtu vaikka miten usein, etenkin yhden nimeämättömän merkin. Kumma kyllä, ei noissa oikein mitään hirveän radikaalia rabattia/alennusta/REAa oikeastaan ole tapahtunut. Ennen vuosituhannen vaihdetta sen sijaan esimerkiks Jim Burnsin Burns Londonit otti huiman piikin, ja tuossa 2000-luvun alkupuolilla sitten "jotkut Japsit".
 
Tämmösiä tuossa tuli mieleen, ihan vähän tuota hommaa seuranneena.

hinnanromahdustahan on vuosien mittaan povailtu
 
Tsekkaa tuolta mitä saa maksaa-langasta se löytämäni vintagekitaroiden hintaindeksi. Eivät ole romahtaneet, mutteivät myöskään sijoitusluokkana saavuttaneet vieläkään vuosien 2007-2008 ATH-tasoaan. Tosin vain Gibsoneita ja Martineita viisaasti ostamalla olisi kyllä voittoakin tehnyt.

Mutta jännempi juttu on että miten näille käy, kun boomerit alkavat siirtyä ilmavampiin hiippakuntiin. 60-luvun idolit kun eivät nykynuorisoa voisi vähempää kiinnostaa, eli sen suurempaa kitarahinkua ei sieltä suunnasta ole näillä näkymin tulossa. Toisaalta kaikki muoti-ilmiöt ovat syklisiä ja niin myös kitarismi, joten todella pitkällä holdauksella näitä tietenkin saattaa kannattaa vieläkin ostaa. Tai ainakin perikunta kiittää vaikket itse sijoituksillasi voittoa välttämättä päässytkään tekemään :D

msalama: Toisaalta kaikki muoti-ilmiöt ovat syklisiä ja niin myös kitarismi, joten todella pitkällä holdauksella näitä tietenkin saattaa kannattaa vieläkin ostaa. Tai ainakin perikunta kiittää vaikket itse sijoituksillasi voittoa välttämättä päässytkään tekemään :D
 
Näinpä juuri. Kirjassa "Ibanez- The Untold Story" eli Ibanezin (Tai oikeammin Hoshinon) historiateoksessa on luku "Near death of Ibanez guitars" joka noita syklejä yhden valmistajan osalta käsittelee. 1982-86 olivat vaikeita, koskapa soittajat siirtyilivät kosketinsoittimiin, syntetisaattoreihin ym. Kitarakauppa hiljeni. Akustisten myynti putos 80-luvulla noin yleisesti, kun "folk-boomi" hiipui. Mutta näinhän se menee. Jenkeissä ei 1985 kieppeissä tehty kuin "kourallinen" kitaroita, toki tuohon ajanjaksoon Fender Japan sitten paikkasi. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, -86 Gibsonkin oli "muutaman kuukauden" päässä osituksesta ja realisoinnista.
"Sijoituskitara-kuvioista" oli joskus 90-luvulla juttua, ei virsikirjan lisälehdillä, vaan Kauppalehden liitelehdykässä, ja siihen tuli jotain kommentoitua. Täysin totta se on, että sijoituksena joku kitarakama on pitkäjänteistä hommaa, ja epävarmuustekijöitä on, vallankin jos ei ole huomattavan perehtynyt aiheeseen. Ja ne isommat rahat (ja mahdolliset voitot) on noitten alan "isojen poikien" heiniä, joku Gruhn ynnä muut.
 
Suomessa tuo "tilin tekeminen" on vielä haastavampaa kuin, sanotaan nyt vaikka keskellä Eurooppaa tai brittilässä... Täällä markkinat on pienet.
 
Vanhassa Guitar Trader Bulletin -julkaisussa oli joskus taulukkoa joka käsitteli Gibsonin Flying V .mallin hintakehitystä verrattuna mm. jonkun jenkkilän rautatieyhtiön osakkeeseen..

"markkinat on pienet" kuulostaa niin menneiden vuosikymmenien lausahdukselta näin maailman yhdistymisen ja internetin aikakautena.

Nonnih, omistan Fenderin ja kaikki on ihan SAATANAN hyvin. Mulla oli aikoinaan -73 vastaava, mutta menin sitten tyhmänä nuorukaisena myymään sen. Vaan nytpä on taas!
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/171599.jpg
 
Potikat sanoo -75, kaulan leima sanoo loppuvuosi -75, ja sarjis (716XXX) sanoo alkuvuosi -76, joten -76 se on kasattu. Vehje on täysin orkkis mikkikytkimen nuppia ehkä lukuunottamatta ja hyvin vähän soitettu, ja vaikka kakarana vierastinkin noita muovilakattuja ja tuhteja vaahterakauloja, niin ainakin tämä on pirun hyvän tuntuinen näpeissä. Ei liian hammastikku mutta ei liioin kauhea pesismailakaan, joten jeah ja rogänsrol!

Tuhisen hyväksyvästi.

Kiitos tuhinoista! Joo, pervo juttu sinänsä, koska aikoinaan inhosin noita muovissa uitettuja CBS:n vaahterakauloja kuni myrkkyä ikään, mutta täähän tuntuu aivan stanan hyvältä käteen! Toisaalta eipä myöskään ole mikään ihan kauhee pesismailakaan tosiaan kyseessä, eli profiili just passeli. Owwow mä olen ekstaasissa... joskaan en kemiallisesti, se jääköön ysäriretroilijoille :D

Minäkin tuhisen.

Ja kaunis kiitos tuhinoista myös sinnepäin!

Vajaa 30 vuotta siinä ehti kulua, ennen kuin ensimmäinen Fender tarttui mukaan. Ensikokemukset Eric Johnson thinline Stratosta ovat positiiviset. Muutokset lavassa tuntuvat toimivat ja kitara pysyy mainiosti vireessä, vaikka kitara nojaa vahvasti 50-luvun Stratoon. Kitaran soundi on selkeästi omanlaisensa ollakseen Strato ja hyvä niin, koska täyslankku mulla olikin jo. Kaula on virkistävä poikkeus modernien C-profiilien täyttäessä kauppojen hyllyt. Profiili on ymmärtääkseni 50-luvulta, mutta otelaudan kaarevuus on 12 tuumaa. Kaulaan on osunut niin hyvä pala puuta, että se tuskin tulee samasta tapulista kuin perusstankkujen kaulat.