Yleistä keskustelua musiikista ›

No hitto, kyllähän nykyään hyvää musiikkia tehdään vaikka millä mitoilla. Tottakai kun nykyajan mainstream musakarttaa katselee, on musiikki läpeensä kiillotettua, tuotettua ja raha pursuaa välistä. Mutta kun katselee mainstreamin ohitse, niin takaa löytyy hyviä bändejä tuhottomasti ja on pelkästään typerää olla huomioimatta näitä...monesti olen kuullut sanonnan "aukeaa vasta monen kuuntelukerran jälkeen" ja tätä voisi soveltaa vallan mainiosti. Ei pidä lähteä niin pessimistisin ja skeptisin odotuksin niin voi jopa yllättyäkin kuulemastaan.
 
Helvetti, minä en tätä "valitusta" ymmärrä, anteeksi vaan. Kyllä niitä hyviä akteja löytyy kun hakee ja avartaa musiikkimakuaan. Itsekin myönnän pitäväni enemmän 60- ja 70-luvun musiikista mutta esim. viime vuosina olen löytänyt hienoja uusia bändejä, esimerkkejä on niin paljon että en niitä rupea edes luettelemaan.
 
Se on ihan yksilöllinen "ongelma" jos ei nykyajan musiikista innostu, ja jos kysytään mitä se kertoo ihmisestä, en siihen suorasukaista vastausta keksi. Minulla tätä ongelmaa ei ole ilmennyt ja siitä olen onnellinen.

Varmasti moni tulossa oleva, tuntematonkin bändi/musa/artisti/tyylilaji on mielestäni ihan perseestä! Ja semmonen vanha, unohdettu, mitä ei enää kukaan muistakaan, tota, joku niistäkin on ihan perseestä! Nii!
 
Ketä sä nyt niinkun dissasit? Uutta, vanhaa vai mediumia musiikkia haukkuvia, vai haukkumattomia? :D
 
No, onhan se totta, etenkin muusikoiden keskuudessa on usein huomattavissa uuden musiikin kollektiivista tyrmäämistä, mutta eipä voi sanoa tämän tapahtuvan syyttä..
 
Saahan noirikin vastata? Varmasti kuuntelen, ja paljon uutta.
 
Ns. vanha musiikki on valikoitu parhaimmisto noin kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että jonkun Herman's Hermitsien koko tuotanto on timangia kamaa.

Kyllä hyviä bändejä on koko ajan, ja uusia suosikkeja tulee, mutta tietenkään niillä ei oo sitä nostalgian painolastia mukanaan. Vielä
:-)
 
Älä Bonham luovuta. Pistä niitä "periaatteessa ehkä mielenkiintoisia" levyjä tehokuunteluun, ja yllättäen uusia ovia avautuu, ja niiden kautta kokonaisia bändisarjoja. Ainakin mulle käy noin säännönmukaisesti, kun ensin on ehtinyt jonkun aikaa tylsyä.
 
Ja sitten on ne toiset hetket, jolloin levyn pitää olla umpituttu, kuin mantra jota toistetaan. Silloin kun tarvitaan turvallisuuden tunnetta, on vaikea kiinnostua mistään vieraasta.

Alkaa ajoittain ahdistamaan ajatus, että olen fakkiintunut siihen vanhaan, enkä osaa löytää tästä nykymenosta sen hienoutta.
 
Mua sitten taas huolestuttaa se, että useimmat rock-musiikin vanhemmat edustajat (mm. Led Zeppelin) eivät herätä mussa mitään erityisiä tunteita.
 
Joku julkkis taisi joskus kirota mediassa, että häntä harmittaa kovasti se, että niitä kicksejä, joita hän teini-ikäisenä sai Nirvanaa kuunnellessaan, hän ei enää saa mistään. Eli siis yhden teorian mukaanhan musiikki, jota tuli teini-iässä kuunneltua on sitä musiikkia, jota kuunnellaan vielä kiikkustuolissa. Ongelmana on se, että tämä ei selitä tanssimusiikin suurta suosiota. Minä en nimittäin ainakaan tiedä yhtäkään teiniä, joka kuuntelisi tanssimusiikkia.
 
Ihan mielenkiintoinen aihe kuitenkin. Täytynee lukea nuo muutkin kirjoitukset.

Eli siis yhden teorian mukaanhan musiikki, jota tuli teini-iässä kuunneltua on sitä musiikkia, jota kuunnellaan vielä kiikkustuolissa. Ongelmana on se, että tämä ei selitä tanssimusiikin suurta suosiota. Minä en nimittäin ainakaan tiedä yhtäkään teiniä, joka kuuntelisi tanssimusiikkia.
 
Sillon, kun me (en kyllä ikääs tiedä, omani 17) istutaan kiikkustuolissa, niin en kyllä usko, että tanssimusiikki on enää välttämättä hurjassa suosiossa. Ne, jotka sitä nyt diggaavat (40-100 v.) ovat hyvinkin saattaneet kuunnella juuri tanssimusiikkia aivan teini-iässäänkin.
 
Nyt, kun asiat ovat niin, että teinit eivät tanssimusiikkia kuuntele, ja kun seuraava sukupolvenvaihdos tapahtuu niin voipa olla, että ei sitä tanssimusiikkia juuri enää silloin kuule. Tähän voi päätyä, jos teini-iässä kuunneltu musiikki on siis sitä musiikkia, jota kuunnellaan myös vanhoilla päivillä.

Eppu Normaali: Vanha kellarissa valittaa
 
"Kaljan ääressä vanha kellarissa sopertaa
Miksei olla mukana tällä kertaa?
On surkeeta kun 60-lukuun vertaa"

Jospa onkin niin, että nämä 60-70-jne -lukujen mahtibändit, joita muistellaan kaiholla, olivatkin "timantteja paskan seassa". Varmasti "vanhankin" musiikin seassa oli aivan kamalaa kukkua, jota kukaan ei muistanut parin vuoden perästä. Vai?
 
Timantit erottaa kyllä paskasta, mutta ylenmääräinen skeida vaikeuttaa aarteenetsintää. Nykymuhjun keskeltä löytyy hyvääkin musiikkia, mutta ei välttämättä helpolla. Paska kuitenkin maatuu, ja timantit jäävät jälkipolvien ihasteltaviksi.
 
Eri asia sitten on, josko ennen timantit olivat suurempia ja kauniimpia. Ja kakkakin parempaa ja laadukkaampaa.

Jospa onkin niin, että nämä 60-70-jne -lukujen mahtibändit, joita muistellaan kaiholla, olivatkin "timantteja paskan seassa". Varmasti "vanhankin" musiikin seassa oli aivan kamalaa kukkua, jota kukaan ei muistanut parin vuoden perästä. Vai?
 
Timantit erottaa kyllä paskasta, mutta ylenmääräinen skeida vaikeuttaa aarteenetsintää. Nykymuhjun keskeltä löytyy hyvääkin musiikkia, mutta ei välttämättä helpolla. Paska kuitenkin maatuu, ja timantit jäävät jälkipolvien ihasteltaviksi.
 
Eri asia sitten on, josko ennen timantit olivat suurempia ja kauniimpia. Ja kakkakin parempaa ja laadukkaampaa.
 
hyvin sanottu :D!

Eri asia sitten on, josko ennen timantit olivat suurempia ja kauniimpia. Ja kakkakin parempaa ja laadukkaampaa.
 
Kakka ainakin sulaa paremminh :D

Just tykästyin Jimppaan
 
edit:korjaan, siis musiikillisesti, ja Jimi Hendrixiin

Mites muut vanhukset?
 
Ei taida koskea mua mutta.. Ainakin mun duuni ja muukin toiminta vie sen verran aikaa ja jatkuvasti vähenevää aivokapasiteettia, että en esim. yksinkertaisesti viitsi ostaa levyjä joiden sisällöstä pitäisi kaivaa esille se hienous joka ei jo kertakuuntelulla, ainakin jossain mielessä, aukea.
 
Aivan sama, onko musa tuoretta listakamaa tai tai vanhoja standardeja; pääasia että siitä nauttii. Toiset pohtikoot syvempiä merkityksiä ja syy-yhteyksiä. Ja kyllä ne pohtiikin ;>

Helvetti, minä en tätä "valitusta" ymmärrä, anteeksi vaan. Kyllä niitä hyviä akteja löytyy kun hakee ja avartaa musiikkimakuaan. Itsekin myönnän pitäväni enemmän 60- ja 70-luvun musiikista mutta esim. viime vuosina olen löytänyt hienoja uusia bändejä, esimerkkejä on niin paljon että en niitä rupea edes luettelemaan.

 
Komppaan. Voi olla, että nuorempana musiikki vain oli jotenkin "tärkeämpää", ainakin minä kuunntelen sitä paljon rennommalla otteella kuin n. 20 vuotta sitten.

Jospa onkin niin, että nämä 60-70-jne -lukujen mahtibändit, joita muistellaan kaiholla, olivatkin "timantteja paskan seassa". Varmasti "vanhankin" musiikin seassa oli aivan kamalaa kukkua, jota kukaan ei muistanut parin vuoden perästä. Vai?
 
Timantit erottaa kyllä paskasta, mutta ylenmääräinen skeida vaikeuttaa aarteenetsintää. Nykymuhjun keskeltä löytyy hyvääkin musiikkia, mutta ei välttämättä helpolla. Paska kuitenkin maatuu, ja timantit jäävät jälkipolvien ihasteltaviksi.
 
Eri asia sitten on, josko ennen timantit olivat suurempia ja kauniimpia. Ja kakkakin parempaa ja laadukkaampaa.
 
Justiinsa näin. Ajalla on semmonen ominaisuus, että se karsii pois kuuntelusta kaiken töhnän, joka kenties ilmestymisaikanaan on ollut 'in', mutta jolla ei ole edellytyksiä klassikoksi. Eli kun kolmenkymmenen vuoden kuluttua muistellaan 2000-luvun alkua, niin kukaan ei muista näitä tusinaliukuhihnascheissejä, vaan pelkästään se paras on kestänyt ajan hampaan. Aika kuorii paskan ja jättää kerman!

Vaikea sanoa mistä johtuu, mutta tuntuu kuin vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen tehtäisiin huonompaa musiikkia. Tosin muutamia hyviä bändejä ja kappaleita toki edelleen ilmaantuu tämänkin päivän musakuvioista. Itsellänikin levyhylly kostuu suurimmaksi osaksi menneiden vuosikymmenien kamasta.

Sitten on tietty myös hiton "cool" diggailla vanhaa musaa ja halveksua nykymeisinkiä.
 
Tämä toimii muuten myös varsin tehokkaasti toisin päin; auta armias, jos et ole samaa mieltä vaikka Rumban kanssa maailman suraavasta suuresta ihmeestä... omituisena ja ihme idioottina pidetään...

Kyllä, varmasti, ellei minua sitten aivopestä totaalisesti. Eli kuuntelen blues-rockia, bluesia....

Tämä toimii muuten myös varsin tehokkaasti toisin päin; auta armias, jos et ole samaa mieltä vaikka Rumban kanssa maailman suraavasta suuresta ihmeestä... omituisena ja ihme idioottina pidetään...
 
Ei kannattaisi valittaa noinkin joutavista asioista, munst.
 
Mites muut vanhukset?
 
En taida kuulua kohderyhmään, mutta Noten kanssa olen täsmälleen samaa mieltä sillä varauksella, että se "uusi" saattaa löytyä miltä vuosikymmeneltä tahansa, ja myös miltä mantereelta.
 
Tosin täytyy myöntää, että sen verran sukupolvirasisti olen, että 20-30 -l taltioinnit ei tipahda, jossei (a) biisit ole ihan ...tanan hyviä (b) orkka soita enkelimäisesti. Kohtaan (a) vastaan H. Salomaa ja kohtaan (b) Dallapé. Tosin samat rajat koskevat jokaista vuosŽkymmentä.
 
Näistä aineksista, A. Aimosta, Buddy Hollysta, Beatleseista, Motörheadista, KLF:sta, Palefacesta, Vandaaleista (vai mitä Kivi?), AD:sta, Nirvanasta, Matti Jurvasta, Omara Portuondosta, Charles Aznavourista, Metallicasta, Neil Youngista, John Lee Hookerista, Marc Almondista, Branded Womenista, Airista, Tapio Rautavaarasta, Joakim Thåströmista, Studio Onesta, Bob Marleysta, Salif Keitasta, Sielun Veljistä, Kraftwerkista, The Triffidseistä, The Troggseista, Bob Dylanista, Blind Lemon Jeffersonista, Brita Koivusesta, Depeche Modesta, Hurriganeseista jne jne jne syntyy sitten se keitos, mitä mä kutsun tsukaberiksi.
 
Huomasin muuten, että tuohon lyhyeen listaan ei mahtunut esmes Bonhamin (ilmeisesti) arvostama Deep Purple. Ei ihme, sitä tuli männä viikolla Radio Helsingistä ja taas muistin, minkä takia se oli kornia jo ilmestyessään...
 
No summa summarum, ei hätiä mitiä, jos ei niitä hätiä itse tee. Kaikki on ihan jees.

En lukenut nyt kaikkia postauksia läpi, mutta kirjoitanpa silti.
 
Minua 60- ja 70-lukujen soundi ärsyttää. En tiedä mistä moinen johtuu, sillä pidän esimerkiksi black metal -bändeistä, joilla soundit ovat kaikkea muuta kuin kliinistä. Minulle tulee vain jotenkin huono fiilis aina kun kuuntelen vanhaa musiikkia. Tavallaan sellainen ahdistava tunnelma, en osaa selittää. Mieluummin kuuntelen vaikka Radio Novaa päivästä toiseen kuin niitä 80-lukua aikaisemmin tehtyjä levyjä.

No, erää tutun mukaan on älytöntä kuunnella vaikkapa Rolling Stonesia, koska se on vanhanaikaista. Onhan nyt sen jälkeen tapahtunut kehitystä!