Kitarat: kitarakamat ›

"Omistan FMIC:in tuotteen ja kaikki on hyvin"
 
No olis joo, en vaan keksinyt.

Tähänkin muuten sopii tää video, joka tietty 100% todistaa Squjun olevan paras :D
 
Plekattu Squju vs Custom Shoppi
https://www.youtube.com/watch?v=gChFHnQkmJ4

Minä omistan jonkinlaisen määrän FMIC:in kitaroita, eikä asiat ole sen takia huonosti.
 
Paras stratocasterini on Jackson SDX. Toiseksi paras on Charvelin So-Cal.

eikä asiat ole sen takia huonosti.
 
Eli ovat siis huonosti jostain muusta syystäkö? (vrt. kys. "joko olette lakanneet lyömästä vaimoanne")

msalama: Eli ovat siis huonosti jostain muusta syystäkö? (vrt. kys. "joko olette lakanneet lyömästä vaimoanne")
 
Ei tää oo mikään terapiapalsta. Kai.

Japanilaisesta Fenderistä kysymys.

Olen melkein ostamassa japanilaista Jazzzmasteria ja siinä on kaulan säätö rungon päässä. Pidän sitä hankalana ratkaisuna mutta kysyn kuitenkin, että millaisia kokemuksia on japanilaisten Fenderin kitaroiden kaulan elämisestä kotimaan ilmastossa? Onko kaamosmasentujia tai kesäaikaan joka vuosi siirrettäviä yleisesti? Kauppiaat sekä kaveri sanoi että harvoin tarttee japanilaisia ruuvata. Oma Amerikan std strato tarttee kaulan säädön puolivuosittain säiden mukaan.

lifer: Japanilaisesta Fenderistä kysymys.

Olen melkein ostamassa japanilaista Jazzzmasteria ja siinä on kaulan säätö rungon päässä. Pidän sitä hankalana ratkaisuna mutta kysyn kuitenkin, että millaisia kokemuksia on japanilaisten Fenderin kitaroiden kaulan elämisestä kotimaan ilmastossa? Onko kaamosmasentujia tai kesäaikaan joka vuosi siirrettäviä yleisesti? Kauppiaat sekä kaveri sanoi että harvoin tarttee japanilaisia ruuvata. Oma Amerikan std strato tarttee kaulan säädön puolivuosittain säiden mukaan.
 
En ole eroa tehny valmistusmaan mukaan, enkä juuri merkin tai muunkaan vastaavan ominaisuuden mukaan. Joissaki kepeissä se kaula vain elää enemmän ku toisissa. Varmaan merkkaa enemmän se monestako palasta (ja millasesta materiaalista) kaula on tehty. Esim mun yamahan akkarissa on muistaakseni 5 palasta, eikä ole juuri tarvinu säätää.

Heroin: Olispa Fender. Japsit on ainakin kaupassa vieneet kirkkaasti kaikkia viimeaikona käpälöityjä USA fenkkuja 100-0. Meinasin tilata Ultran sokkona, onneks en. Muut huomannu samaa vai onko vaan ollut sattumaa? Kovin vanhoja USA Fendereitä en ole pitkään aikaan päässyt kokeilemaan.
 
Itse olen kyllä tykännyt monista CS-jenkeistä. Millä tavalla japsit ovat mielestäsi ylivertaisia?

Mikko1978: Itse olen kyllä tykännyt monista CS-jenkeistä. Millä tavalla japsit ovat mielestäsi ylivertaisia?
 
CS kepeissä kieltämättä on oma viehätyksensä, kolme on ollu ja nyt tuli vähän ikävä kaikkia niitä :D Toki normi usa kitaratki on ollu oikein hyviä kamppeita. Japseja ei ole montaa ollu mutten niitäkään osaa mennä moittimaan. Fenkullakin tuntuu löytyvän helmiä kaikissa hintaluokissa ja valmistusmaissa. Esim velipojan meksikon stankku on aivan järjettömän hyvä strato.

Heroin: Olispa Fender. Japsit on ainakin kaupassa vieneet kirkkaasti kaikkia viimeaikona käpälöityjä USA fenkkuja 100-0. Meinasin tilata Ultran sokkona, onneks en. Muut huomannu samaa vai onko vaan ollut sattumaa? Kovin vanhoja USA Fendereitä en ole pitkään aikaan päässyt kokeilemaan.
 
Pari japanin Fenderin koreilee seinällä. Onhan ne hyviä, mutta on niissä laittamistakin ollut. Telestä vaihdettu lähes kaikki liikkuvat osat ja stratossakin työn alla. Paras puoli ehdottomasti monipuolinen ja uudistuva valikoima mielenkiintoisilla viimeistelyllä. Oisin mä silti jenkkiläisen hommannut jossain välissä jos ei olisi niin helvetin kalliita.

Ei tää oo mikään terapiapalsta. Kai.
 
Eipä kai. Mutta mä toivoinkin kysymystäni verrattavan klaissiseen "joko olette lakanneet lyömästä vaimoanne" ja implikoin siten sen olevan enempi nk. läbäl vedettyy eli basapuhetta.

Jaa että Fendereistäkö puhutaan sitten? No tässä on täydellinen lista niistä mitä mä olen vuosien varrella omistanut jos muisti serveeraa:
 
1961 Fender Duosonic
1962 Fender Jazzmaster
1965 Fender Jaguar
1965 Fender Jazzmaster
1968 Fender Telecaster
1969 Fender Stratocaster
1969 Fender Stratocaster (eli oli juu 2 vanhaa Stratoa)
1972 Fender Telecaster
1972 Fender Duosonic
1973 Fender Telecaster Custom
1974 Fender Stratocaster
 
Näistä loistokeppejä olivat eka -69 Strato ja -73 Custom, sysipaskoja puolestaan tuo toinen -69 Strato ja -72 Tele, ja loput sitten ihan tavallisia kitaroita, jotka eivät vintagemojon lisäksi tuoneet soittoon mitään olennaista lisäarvoa. Ja jos nyt vertaan tuota mun 2018 Skujua näihin, niin soitettavuudessaan se on kevyesti samaa luokkaa kuin nuo mainitsemani loistokitarat, vaikka kaukoidän halpispaska onkin ja täten tietenkin esim. tulevalta kulutuskestävyydeltään kysymysmerkki. Joten olivatkohan asiat kuitenkaan yhtään sen paremmin noiden fenkkujen aikana varsinkin kun otetaan huomioon, että mä myin ne hyvällä voitolla just ennen finanssikriisiä ja onnistuin sijoittamaan rahat (+ säästöt) kiinteään omaisuuteen, jonka arvonnousu on ollut HUOMATTAVASTI suurempaa kuin mitä noiden skittojen olisi ollut?
 
PS. Mutta jotta asiat todellakin olisivat taas paremmin, säästän nyt rahaa alkuperäiskuntoiseen 70-luvun alkupuolen Tele Customiin. Koska sen ja tuon ekan kuusysi Straton myynti kiistämättä kaduttavat edelleen, olivat nimittäin unelmaskeboja...

Kolme kappaletta noita on tällä hetkellä (basso Japanista ja skebat USA). Ja aika monta on ollut ennen noita. Näiden suhteen on ollut "pitkään" (eli noin 1,5 vuotta, onko se nyt sitten pitkään vai ei?) se fiilis, että näistä ei voi luopua, koska ovat jatkuvassa käytössä ja ovat itselle täydellisiä. Ilmeisen hyvin siis asiat.

Oma Fender Roadworn tele on aivan täydellinen. Se ei vaatinut muuta kuin kaulan ja rungon täydellisen uudelleenlakkauksen ja miedon relikoinnin, mikkien ja potikoitten vaihdon, jakkikupin vaihdon, kaulaprofiilin pienen muokkauksen, pleksin hionnan, kontrollipaneelin vaihdon, tallapalojen vaihdon, luusatulan asennuksen, mikkikytkimen hatun vaihdon, hihnatappien vaihdon ja nauhojen kiillotuksen.

No eihän siinä sitten paljoa ollut sanomista. Omistat siis Fenderin ja aikaa, vaivaa ja rahaa on mennyt hyvin :D

o0o: Oma Fender Roadworn tele on aivan täydellinen. Se ei vaatinut muuta kuin kaulan ja rungon täydellisen uudelleenlakkauksen ja miedon relikoinnin, mikkien ja potikoitten vaihdon, jakkikupin vaihdon, kaulaprofiilin pienen muokkauksen, pleksin hionnan, kontrollipaneelin vaihdon, tallapalojen vaihdon, luusatulan asennuksen, mikkikytkimen hatun vaihdon, hihnatappien vaihdon ja nauhojen kiillotuksen.
 
Mutta kielet oli kuitenkin ilmeisesti hyvät?
 
he he.

No joo, kieletkin vaihdoin 9-42 setistä 12-54 settiin ;) Vaivaa ja aikaa meni, mutta rahaa ei kovin paljoa. Laitoin vanhat osat kiertoon ja kun itse lakkasin, niin käytettynä 800e maksaneelle soittimelle tuli lopulta hintaa n. 1100e. Tallissa oli yhtäaikaa tän kanssa myös vähän alle 3K uutena maksanu kotimainen relic tele. Tämä roadworn pesi ja linkosi sen, kuten myös aikaisemmin omistamani Fender CS Smugglers telen.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/171170.jpg
 
Profiilissa pari lisäkuvaa.

No ihan pätänkin näkönen tele. On siinä ihan omaa mojoa jo.

Neljä Fenderiä on eksynyt hallintaani. Kaksi jenkkistratoa, yksi meksikaani (deluxe) strato ja yksi meksikaani tele. Noiden kanssa pärjää ihan mukavasti, eli kaikki on ihan hyvin.