Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen haeskellut 70-luvun lespalle mikrofoneja ja kokeillut monia, kalliitakin vaihdellut
kieliä, tallaa, potikoita ja konkkia tuloksena on ollut ihan hyvät saundit, mutta kun haussa on erinomainen niin tämä ei ole riittänyt. Lähinnä tallamikki on ollut se joka on liian kirkas tai jotenkin kireä tai nasaali.
Kokeilin vanhaa alnico 8 humpparia tallaan ja jouduin vaiheistuksen takia magneetin kääntöön ja tästä äljähti päähäni, että miksi en vaihtaisi tallahumpparin 5 magneettia kasiin. Tuumasta toimeen ja lopputulos on juuri se mitä olen hakenut alnico 2 kaulassa ja alnico 8 tallassa.
Se mitä halusin kertoa on se että ei mikkejä aina tarvitse vaihtaa vaan pieni halpa tuunaus toimii

Moi.
 
Winse: Se mitä halusin kertoa on se että ei mikkejä aina tarvitse vaihtaa vaan pieni halpa tuunaus toimii
 
Toimii jos kaikki menee kuin "Strömsössä", mutta aina ei käy noin hyvä tuuri.
Sulla kävi, onneksi olkoon.
 
Itse aihehan ei ole millään tapaa uusi, tuota magneettien vaihtemista on tehty iät ja ajat.
Melkoisella todennäköisyydellä kaikki 70-, 80-, ja vielä 90- luvullakin instrumenttimikkiväkästelyt aloittanut on ekoina projekteinaan vaihdellut halpismikkien magneetteja (päikseen).
 
Tuolloin kun sen enempää tasopinnoiltaan magnetoituja magneetteja, kuin käämilankaakaan ei Suomesta saanut kuin "tukkuerissä".
Ja pien-erissä mikin kikareet maksoivat laatumikin verran, tai yli.
Nykyään saa osia halvemmalla ja helpommin kuin vaikkapa 80-luvulla, mutta valmiit mikit ovat halventuneet vieläkin enemmän joten edelleen pitää oikeasti olla innostunut miikkirakentelusta että edes jollain mittarilla kannattaa.
 
Aiheesta on jonkin verran täällä mnetissäkin turistu, mm:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … ts.php?c=31&t=198761&co=360
 
ja paljon tuoreempi kun mnet-hakukone "toimi" tyypilliseen tapaansa:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … ts.php?c=31&t=233102&co=180
 

 
Tuossa ekassa linkissä jäsen fox avasi keskustelun tuttuun tapaansa kylmillä faktoilla ;).
 
fox: Mikin "soundiin" vaikuttaa muut asiat ehkä prosentuaalisesti enemmän kuin pelkkä summittainen magneetin kanssa "kikkailu".. Mikin "herkkyyteen" taas voi olla dramaattistakin vaikutusta.. =)
Kukaan ei varmaankaan tietenkään estä, jos koet ko. jutun kiinnostavaksi, tosin ihan perus-perus magneeteilla ehkä ei kovin dramaattisiin juttuihin päästä.
Sen sijaan joku rare earth -magneetti (neodyymi-seosmetallinen) saattaa tehdä dramaatillisen magneettikentän, jos sellasta tarjoaa tavan humpparin alle.. Eräs ulkomaanelävä kiteytti kokeilun päätelmään
"Darn near to weld the strings to the pickup".. =)
 
Mutta onnea kokeiluun, magneetteja saa eri lähteistä, hommaat vaan vaikka SP-Elektroniikasta alkajaisiks muutaman eri paksuisen keraamisen tms. ja sitten muualta noita alnicoita.
 
Ihan hauskaa -ja halpaa kunhan ei mikkiä peruuttamattomasti vioita- puuhaahan tuollainen kuitenkin on, mutta pelkkään magneetin "gradeen" tuijottaminen magneettivuota mittaamatta ja/tai mikin muuta rakennetta huomioon ottamatta jättäminen tekee puuhasta arpapeliä.
 
T:Samuli

Netti on pullollaan kirjoituksia ja videoita magneettien vaihdosta, jos näihin perehtyy on homma aika turvallista tehdä, jos et osaa kysy kaverilta apua.
Menee se uuden mikin hankintakin aika useasti pieleen, huomattu on.
Mikäli lopputulos ei miellytä on helppo palata alkuperäiseen
Oma muutostyö tuli tehtyä yli 200€ maksaneeseen mikkiin ja hintaa tälle tuli posteineen 11€, vastaavaa ei näytä kellään olevan suoraan myynnissä joten kokeilu oli paikallaan
Itse olen rakentanut ensimmäisen sähkökitaran 70-luvun alussa ja siitä eteenpäin puuhastellut varsikannelten kanssa, omien ja muitten.

Olisi kätevää mikäli useammat kitaravalmistajat varustaisivat kitarat Reverendin tyylisillä säädöillä, eli tone- ja bass-cut -säädöillä. Esim stratossa voisi helposti tehdä näin (myös modata jälkikäteen). Tuon yhdistelmän idea on parempi kontrolli mikrofonien taajuusvasteeseen, eli jos tuntuu liian bassovoittoiselta, voi bassoa leikata pois. Käytännössä tuo Reverendin kytkentä on tavallaan kuin bass & treble, mutta sillä ei voi korostaa korkeita tai matalia ääniä, eli vain leikata niiden tasoa suhteessa keskialueeseen tai toisiinsa nähden.
 
Jäisi monelta ne mikkien / magneettien vaihdot kokonaan ;)

iec: Jäisi monelta ne mikkien / magneettien vaihdot kokonaan ;)
 
Kunhan kuvittelet ;)

Kefiiri: Kunhan kuvittelet ;)
 
Ainahan sitä saa unelmoida ;) Eipä mulla ole itsellänikään ollut kovin monta kitaraa johon en ole mikkejä vaihtanut :D. Ainoat viimeaikaiset ovat vissiin olleet kaksi telecasteria, Reverend ja Gibson LP Studio, joihin ei tarvinnut vaihtaa. Jopa PRS:ään tuli vaihdettua.

Onko kukaan testaillut halpis stratomikkien duunausta, keraamisen tankomagneetin tilalle vaihtamalla neodyymi kiekkomagneetit? yotubessa ainakin on tarinaa. Ikuisuusprojekti on nytkähtänyt silleen että sain keväällä nappimagneetteja hommattua ja vanhat magneetit irrotettua

Kokeiluna yleinen. Tuloksien ennustaminen on lottoamista puhtaimmillaan: magneeteista on tietona vain ja ainoastaan materiaali. Tätä voi verrata vaikka siihen, että käytössä on sähköä mutta ainut tieto sähköstä on, että se on mallia tasa (DC). Onko se siis 1 voltti, puolitoista, tai ehkä 9? Saattaahan se olla 40 mutta kukaan ei tiedä. Modaus on siis hyppy tuntemattomaan.
 
Olen joskus toisaalle täällä kirjannut, ettei magneettityyppikään välttämättä kerro edes magneetin voimakkuudesta juuri mitään. Kun eräässä firmassa työskennellessäni pääsin tutkimaan magneettitoimittajan luetteloa, speksit olivat tarkat ja moninaiset (muutakin kuin Gaussit) mutta turistille kaupassa myydään "neodyymiä".
 
Mittari on aika hintava ja sitä pitää osata käyttää. Myös mittauspaikka vaikuttaa lopputulokseen. Opimme tämän karvaasti, kun erästä hankalaa ja arvokasta tuotetta piti romuttaa läjä vain magneettikentän vinouden tähden. Joku teki ympäristössä muutoksen ja kenttämielessä testipaikka yksinkertaisesti hajosi. Emme ensin tajunneet muutosta, kun mittasimme vain tasoa yhdessä suunnassa. Mutta se siitä. Magnetismi on todella hankala alue. Olen lukenut väitöksiä ja keskustellut oppineitten kanssa - tunnen silti olevani asiasta kuutamolla vielä kaikkien vuosien jälkeen.

Onko niin että meikäläinen keskikoulupohjalta ilman korkeakoulututkintoa ja säteilyturvakeskuksen lupaa suorittanut luvattomia toimenpiteitä.
Ajattelin kirjoittaa KITARAMIKROFININ MAGNEETISTA ja vain ja ainoastaan siitä.

Kumiankka: Onko kukaan testaillut halpis stratomikkien duunausta, keraamisen tankomagneetin tilalle vaihtamalla neodyymi kiekkomagneetit? yotubessa ainakin on tarinaa. Ikuisuusprojekti on nytkähtänyt silleen että sain keväällä nappimagneetteja hommattua ja vanhat magneetit irrotettua
 
Juu paha sitä on ennustaa millaisia muutoksia tulee mutta jotakin eroa vanhaan syntyy varmasti. Sittenhän sen näkee onko tuunattu mikki käyttökelpoisempi kuin ennen virittelyä :)
 
Itse en ole havainnut mitään magneettityyppiä sen paremmin ylivoimaiseksi kuin kelvottomaksikaan... kokonaisuus ratkaisee.

Winse: Onko niin että meikäläinen keskikoulupohjalta ilman korkeakoulututkintoa ja säteilyturvakeskuksen lupaa suorittanut luvattomia toimenpiteitä...
 
Ei todellakaan. Olen myös lukenut onnistumisista toisenkin kerran. Viittaan vain siihen, ettei lopputuloksesta voi vetää mitään tarkkoja johtopäätöksiä, koska jos paketti toimii, hyvä. Toimiiko joku toinen satunnainen magneetti jollain toisella modaajalla, kukaan pysty ennustamaan varmaksi. Sitä tarkoitin lottoarvonnalla.
 
Modaaminen on kyllä kivaa. Jos joku juttu onnistuu, tieto kannattaa ilman muuta jakaa. Magneettien kohdalla on vain hiukka hankalaa, kun ne voivat todellakin olla mitä tahansa. Tämän jaan ihan tiedoksi muillekin, kun olen ollut magneettien kanssa tekemisissä.

Moi.
 
Winse: Onko niin että meikäläinen keskikoulupohjalta ilman korkeakoulututkintoa ja säteilyturvakeskuksen lupaa suorittanut luvattomia toimenpiteitä.
 
:D
 
Et todellakaan, ainakaan tämän keskustelunaloituksesi tiimoilta.
 
Toisaalta, verraten tarpeetonta on vetää palkokasvia sieraimeen jos muilla on syystä tai toisesta syvempi tietämys ja kokemus keskustelun aiheesta kuin itsellä.
 
Vaikken työni puolesta magneettien kanssa olekaan touhunnut, jäsen ituvirtasen kanssa olen tismalleen samaa mieltä ~30 vuoden harrastekokemuksella siitä että pääsääntöisesti kaikki magnetismia hyväkseen käyttävät laitteet ovat haastavia suunniteltavia ja mitattavia.
 
Kitaramikkien (ja niiden magneettimateriaalien) mittaamiseen ei välttämättä tarvita kuin teinitsesäästin hall-anturia hyväkseen käyttävä Gauss-mittari, mutta omat sudenkuoppansa on tuollaisellakin mittaamisessa jotta mittauksista olisi edes jotain hyötyä.
Hallittu magnetoiminen puolestaan onkin aivan toista luokkaa haastavuudessaan, enemmän tai vähemmän hallitsematon hyvinkin helppoa teeseitsesähkömagnetoijalla tai neodyymimagneettien avulla.
 

 
Winse: Ajattelin kirjoittaa KITARAMIKROFININ MAGNEETISTA ja vain ja ainoastaan siitä.
 
Tuossahan se pähkinänkuoressa ylivoimaisesti yleisin kompastuskivi rakentavaan keskusteluun tämäntyylisissä viestiketjuissa tulikin.
 
Magneetti -ja etenkin pelkkä materiaali/grade- kun ei anna minkäänlaista kuvaa siitä mitä (muilta osin onnistuneesta) vaihdosta voi soundillisesti olettaa.
Asiaa ei piiruakaan helpota se että varsinkin AlNiCo-magneettimateriaalit myydään usein "lataamattomina" tuotantoteknisistä syistä, eli loppukäyttäjä magnetoi materiaalin kun tuote on valmis.
Valmiiksi "ladatut" voivat olla mitä tahansa ko. graden vaihteluvälillä.
Tuon lisäksi vasta muun rakenteen huomioon ottaen ja lopputuloksen jollain luotetavalla tapaa systemaattisesti mitaten on mahdollista edes arvailla miltä modauksen kohteena oleva mikki valmiina soundaa.
 

 
Autoanalogioita kun tiedän kaikkien ylettömästi rakastavan, tässäpä jälleen sellainen:
 
Magneetin valintaa ja vaihtoa instrumenttimikkiin voisi verrata vaikka nelitahtimoottorin nokka-akselin valitsemiseen ja vaihtamiseen.
Mahdollisimman monet muuttujat huomioon ottaen ja oikein valkaten on mahdollista saada huomattaviakin käyttöominaisuuksien parannuksia aikaiseksi vaikkei muita rakenteellisia muutoksia tehtäisikään.
Ja etenkin jos muihinkin kaasunvaihdon osa-alueisiin perehdytään.
HYPERSUPERULTRA-RACE-nenän valkkaaminen puolestaan johtaa liki poikkeuksetta epätoivottuun lopputulokseen.
Ja kaikkea siltä väliltä.
 
Ja vaikka ehkä muuta kuvitteletkin, edelleen olen oikeasti sitä mieltä että on mukavaa kuulla että sulla sattui käymään hyvä tuuri magneettia vaihtaessa ja soundi on vaihdon jälkeen(kin) mieleinen.
Jopa mieleisempi kuin ennen vaihtoa :).
 
T:Samuli

Hyväksi todettu mittari tässäkin asiassa on korva, vaikka vähän pakkasen puraisema
 
Magneettien vaihdon sijasta minua kiinnosta enemmän pure nickel ja nickel wound kielien vaikutus mikrofonin magneetteihin, onko eroa
 
Jos joku asiaan perehtynyt voisi kommentoida

Otsikkohan oli muuten "Vaihtoehto mikkien vaihdolle", joten tässähän on vielä käsittelemättä potikoiden vastusarvojen muuttamiset ja napapalojen korkeudet jne jne...
 
Hyvä pointti sinänsä, että magneettikentässä heiluvan kielen materiaalikin voi vaikuttaa, kuten myös kielen paksuus.
 
Mutta joo, tässä on muutamalla muusikoiden.netin jäsenellä aika kova kokemus työ/harrasteuralta sähkömagneettisista ilmiöistä, joten kannattaa lukea esim Samulin ja ituvirtasen kommentteja ihan ajatuksen kanssa läpi. Täysin asiaa mitä tuossa aiemmin kirjoittelivat. Se ei poista sitä kuitenkaan sitä faktaa, että magneettia vaihtamalla joillakin paranee soundi ja joillakin huononee. Ja ihan mukavaa hommaa se virittely on ja sitä harrastusta kannattaa jatkaa. Mikrofonivalmistajilla on isommat resurssit ja hyvät laitteistot, joilla voivat vakioida ja mitata magneettinen parametrit kotiharrastajaa paremmin. Pointti on nyt tässä se, että tavalliselle harrastajalle se mikin magneetti on varmaan se kaikkein epämääräisin asia kitaran virittelyssä, ellei sitten vaihtele magneetteja uusista laadukkaiden valmistajien mikeistä keskenään (kuten jotkut harrastajat tekevätkin).