Kitarat: kitarakamat ›

msalama: Sekä alkuperäisen -73 LP Deluxen että -20 Epi LP Classic Wornin omistajana sanon tähän, että vaikka Epiluuri tietenkin on viimeistelyltään ja komponenteiltaan halvempi ja raffimpi, niin sen soitettavuus, saundimaailma ja käytettävyys ovat silti aivan yhtä hyvät kuin Gibsoninkin.
 
Se, missä pitkän päälle voi tulla eroa, on Epin raudan kulutuskestävyys, koska Indonesian halpiskitarahan tuo silti on. Mutta sellaiseksi se on kuitenkin niin hyvä, että aion varmasti laitattaa siihen sekä uudet rosterinauhat että uusia koko raudan kun tarvetta tulee.
 
Eli ovatko samalla viivalla vaiko eivät? Riippuu. Tietenkin tuo vanha LP on viimeistelyltään laadukkaampi ja komponenteiltaan kestävämpi, mutta Epi on silti erittäin hyvä käyttöpeli.
 
No noihan on just noita näennäisen pieniä eroja eli halpa muovilakka, rauta ja esim. nauhatyön viimeistely mistä se hintaerokin osittain koostuu. Itselle pelkästään paksu muovilakka antaa ritsamaisen vaikutelman. Jos ei tuollaiset seikat häiritse, niin toki Epi on ihan hyvä työkalu. En tosin tunne tuota Worn-mallia, mutta näin yleisellä tasolla kun puhutaan.
 
Jokainen tietää vasta itse kokeiltuaan, tarvitseeko se Gibson hommata vai ei.

Simeonii: Tässä pari viikkoa Gibson ollut omistuksessa ja on kyllä juuri sitä mitä straton vierelle kaivannut. Vintage Greco 335 ei sitten kuitenkaan ollut se juttu. Liian ohut kaula, ei pysynyt vireessä jne.
 
Lespaan tulossa nyt uudet mikit (OX4 low winded A4) ja haluaisin samalla muuttaa tuon elektroniikan 50s -tyyliseen. Kysymys kuuluukin kannattaako samalla kokeilla uusia potikoita ja konkkia? Omaan makuun alkuperäiset mikit bursbucker 1 ja 2 oli hiukan muhjuisia. Eli selkeyttä, kirkkautta ja ilmaa kaivattaisiin lisää. Kitara siis LP standard 50s 2019. Alkuperäiset potilat ilmeisesti 300k(?).
 
Luultavasti pelkkä potikoiden vaihtaminen 300k > 500k toisi halutun muutoksen, eihän nuo Burstbucker 1 ja 2 mitenkään luonnostaan muhjuisia ole.

halpa muovilakka, rauta ja esim. nauhatyön viimeistely...niin toki Epi on ihan hyvä työkalu
 
Niin on ja tämä käyttöarvo onkin justiinsa se pointti.
 
Tuo Classic Worn on mattapintainen, eli sitä halpaa muovilakkaa ei ole jynssätty latex-pornotähden rakobyysien perseen kiiltävyyteen, vaan jätetty tarkoituksella himmeäksi kuin allekirjoittaneen aivo. Rauta vaikuttaa lujalta, vehje intonoi täysin, talla ja kaularauta säätyvät kuten pitääkin, kaula on suora, Groverit pitävät vireen, mikit saundaavat hyvältä, TUSQ-satula on leikattu oikein ja nauhatyön jäljessä ei ole mitään huomauttamista - ei korkeita nauhoja, ei otelaudan yli irvistäviä nauhanpäitä, ei kiilloittamattomia ja rahisevia nauhoja, ei surinoita eikä räminöitä. Eli siinä mielessä Crapiphone on ihan yhtä hyvä kuin tuo vanha Gibbykin.
 
Mutta joo, puuttuuhan siitä sellainen Gibson-kimallus kuitenkin. Tosin aina voidaan debatoida, onko se gibbyglitteri sitten sen 4000€ lisähinnan väärtti. Mutta se lienee turhaa, koska toiset nyt vaan tykkää äiteestä ja toiset nakkisämpylästä.
 
PS. Mutta sen verran vielä, ettei tuossa mainitsemassasi nauhatyön viimeistelyssä tosiaankaan ole ainakaan tässä minun vedoksessani sanottavaa. Tosin tiedäpä häntä miten suuremmissa erissä, koska halpis kuitenkin on halpis ja QC ehkä sitten tehtaallakin sen mukaista...
 
PPS: no kunhan editoin

Ostin tässä viime viikolla torilta Les Paul Junior Tribute DC:n, ja koska kyseessä on Gibson-ketju niin laitan tähän ensifiiliksiä kitarasta. Tämä on 2019 mallia, joka tarkoittaa sitä että jakki on rungon sivussa eikä pleksissä, ja kaulamikille on routattu paikka vaikka mikkiä ei siinä olekaan. Eli yhdellä P90:llä mennään.
 
Ensimmäinen tuntuma on kitarasta jämerä. Kitara painaa 3,1 kg kirjevaa'alla punnittuna, ja fyysiseen kokoonsa nähden kitara ei tunnu höyhenenkevyeltä, jos nyt ei nyt raskaaltakaan. Täsmälleen saman painoinen SG tuntuu jotenkin hontelommalta, johtuen ehkä siitä että body on ohut ja laaja kun taas DC on paksumpi ja pienempi.
 
Kitarassa on speksien mukaan slim taper -kaula, mutta oman yksilöni kaula on kyllä paksumpi. Lähimmäksi tuntumalta tulee Warmothin 59 Roundback, muuten on hankala löytää verrokkia kun en tunne kaikkia Gibsonin profiileita. Toisessa Gibsonissa minkä omistan on myös slim taper ja se on huomattavasti ohuempi koko matkalta kuin tämä DC:n kaula. Pääsy ylänauhoille on melkein samaa luokkaa kuin SG:ssä, valovuoden peruslespaa edellä ja parempi kuin 335:ssa jossa bodyn kaari ulottuu 21. nauhalle.
 
Kitara näyttää tosi hyvältä, body on kahdesta palasta mahonkia ja kaula on loimuvaahteeraa. Pinnoite on bodyn osalta sellainen että syyt tuntuvat läpi, kaula on paljon tasaisempi johtuen varmaan siitä että vaahterassa ei ole niin voimakas syykuvio. Otelauta on tumma ruusupuuta ja minusta tässä ei ole mitkään erityisen matalat nauhat vaan ihan tavalliset Gibsonin mediumit.
 
Soundista olen lukenut netistä että vaihtelua on ollut ohuesta tunkkaiseen, tämä yksilö on sangen tanakka soundiltaan. Yläpääässä on P90:n heleyttä, mutta alapäätä löytyy todella rutkasti ottaen huomioon että kyseessä on yksikelainen tallamikki. Hyvä niin. Ajattelin että jos tämä jää omaan käyttöön niin kuin nyt tuntuu, tähän voisi tilata pleksin kahdella mikinpaikalla ja ostaa kaulaan toisen P90:n. Tonerider Vintage 90 tulee mieleen, olisiko muita ehdotuksia kun ovh voisi pysyä alle satasen (BKP-polku alkaa olla kuljettuna osaltani loppuun)?
 
Ovh taisi olla jossain 750 huitteilla ja tarjouksessa vähemmän. Käytettynä alle viiden sadan pidän tätä sangen kovana pelinä ja tähän hätään en keksi yhtään mitään moittimisen aihetta.

Jos ei pidä slim taper -kaulaisista vermeistä, niin näissä esim. on oivalliset kaulat, eikä muutenkaan mitään valittamista, loisto soittimia kaikella tapaa, Gibson Les Paul Standardissa Vintage 50's neck ja Gibson Les Paul Juniorissa myös Vintage 50's neck.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4932.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4913.jpg
 
Sähköt tätä lajia, ei piirilevyä: https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4933.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4879.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4934.jpg

msalama: Mutta joo, puuttuuhan siitä sellainen Gibson-kimallus kuitenkin. Tosin aina voidaan debatoida, onko se gibbyglitteri sitten sen 4000€ lisähinnan väärtti. Mutta se lienee turhaa, koska toiset nyt vaan tykkää äiteestä ja toiset nakkisämpylästä.

Mutta mikäli ei ole välttämätöntä ostaa juuri 70-luvun Gibsonia, niin LP-Standardeja ilman vintagelisää saa taas vaihteeksi hiukan halvemmalla kuin puoli vuotta sitten. Noin puoleentoista tonniin saanee Torilta. Jo niissä on aika suuri ero n. 500 euron Epeihin.
 
Vähän lisää massia, ja saisi tällaisen glitterin kanssa.
 
Gibson Historic 58 Les Paul 2018, hp.3200 euroa
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1657589
 
Väitän, että täytyy elää itsepetoksessa jos kuvittelee polylakassa uitetulla halpiksella saavan samaa soittofiilistä kuin tällaisesta.

Itsellä jäi nuo Standardit välistä, kun hyppäsin kuudensadan (käyt.) MIJ Tokaista Navigatoriin ja Historic -sarjaan suorilta. Ero sellaisen '02 R8 Custom Authenticin ja em. Tokai LS85:n välillä ei ole kyllä soittajan vinkkelistä merkittävä, väittäisin. Itse olen lähinnä kitaranomistaja, joten mennään hinta edellä. Pelimanni saisi tietysti seitsemän erinomaista Tokaita yhden paremman pään R8:n hinnalla

Väitän, että täytyy elää itsepetoksessa jos kuvittelee polylakassa uitetulla halpiksella saavan samaa soittofiilistä kuin tällaisesta.
 
Sen kun, koska väittämiä ja mielipiteitä ja rektumeita on kullakin omansa. Koska mä sekä vanhemman arvogibsonin että uudemman halpisepin omistajana väitän, että eläisin itsepetoksessa, jollei mulle tulisi itse asiassa jopa parempi soittofiilis tuosta epistä. Koska:
 
1) Se on hyvä skeba, so. hyvältä saundaava ja virheettömästi toimiva peruskitara hyvillä säädöillä
2) Sitä ei tarvitse varoa paskaakaan vs. Deluxe joka on vanha ja orkkiskuntoinen
3) Se oli hullunhalpa eli hinta-laatusuhde pesee lattiaa melkein millä vaan
4) Korkinhaistelijat sviduun
 
Eli kuten sanoin, toiset tykkäävät äidistä ja toiset hodarista. Vaikka tässä tapauksessa tykkään kyllä itse kummastakin, tosin eri syistä, mutta se onkin jo toisen horinan paikka se.

The Jack: Mutta mikäli ei ole välttämätöntä ostaa juuri 70-luvun Gibsonia, niin LP-Standardeja ilman vintagelisää saa taas vaihteeksi hiukan halvemmalla kuin puoli vuotta sitten. Noin puoleentoista tonniin saanee Torilta. Jo niissä on aika suuri ero n. 500 euron Epeihin.
 
Vähän lisää massia, ja saisi tällaisen glitterin kanssa.
 
Gibson Historic 58 Les Paul 2018, hp.3200 euroa
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1657589
 
Väitän, että täytyy elää itsepetoksessa jos kuvittelee polylakassa uitetulla halpiksella saavan samaa soittofiilistä kuin tällaisesta.
 
Pientä feelua 12. nauhan kohdalla otelaudassa?

ei ole kyllä soittajan vinkkelistä merkittävä, väittäisin
 
Yhdyn edelliseen puhujaan, tosin vain veljellisen platonisesti. Mutta koitapa saada korkinhaistelijaosastokin uskomaan se :D

msalama: Yhdyn edelliseen puhujaan, tosin vain veljellisen platonisesti. Mutta koitapa saada korkinhaistelijaosastokin uskomaan se :D
 
Tässä olet kyllä väärässä. Viittaat ikään kuin joku pitäisi saada uskomaan joku fakta ja muuttamaan väärä mielipide. Siinä taas olit erinomaisen oikeassa, että kuka mistäkin tykkää ja jokaisella on omat makunsa ja mieltymyksensä.
 
Sä saat fiilikset halpiksesta, joku muu siitä 6000 Gibsonista, joka sinun mielestäsi ei ole hintaansa parempi. Se on sun mielipide ja olet siinä absoluuttisen oikeassa. Mutta yhtä oikeassa on se jannu, jonka mielestä se 6000 Gibson on hintansa verran halpista parempi. Eihän näissä ole absoluuttisesti oikeaa ja väärää, vaan pelkkiä mielipiteitä. Ja mielestäni niissä jokainen on osaltaan oikeassa. Jonkun muun mielestä taas minä olen mielipiteineni väärässä ja on siinä oikeassa, vaikka mielestäni on väärässä ja olen siinä täysin oikeassa. :D

uskomaan joku fakta ja muuttamaan väärä mielipide
 
Joskokaan en nyt niinkään kauhean tosissani. Sitä paitsi mähän olen itsekin korkinhaistelija moniaita vintageluuttuja aikojen saatossa omistaneena, eli saan kiksejä kumpaisestakin kategoriasta.

msalama: Joskokaan en nyt niinkään kauhean tosissani. Sitä paitsi mähän olen itsekin korkinhaistelija moniaita vintageluuttuja aikojen saatossa omistaneena, eli saan kiksejä kumpaisestakin kategoriasta.
 
Juu, ymmärsin kyllä. Oma kirjoituksenikin oli vähän huumoripohjalta paitsi siinä olen tosissani, että mielipidejuttujahan nämä ovat. Tässä uskoakseni näkemyksemme ovat varsin yhteneväiset.

Yhteneväiset ovat, eikä vääriä mielipiteitä tietenkään näissä meidän konteksteissa ole olemassakaan. Prost! (tosin reaalisesti vasta klo 17 lähiterassilla, mutta kuitenkin)

mutta enpä tiedä, joku niissä aina tökkii
 
Fiilisjuttujapa nämä. Tökki muakin kautta aikain, mutta nämä uudet ovat materiaalien ja osien laadultaan jo ihan oikeasti niin hyviä, ettei töki enää. Tosin näiden kanssa joutuu aina varautumaan omien kätösten likaamiseen, koska kaikki eivät pakasta vedettynä _todellakaan_ ole soivia pelejä ryssittyine säätöineen sun muineen. Eli riskinsä näissä edelleen toki on...

msalama: Fiilisjuttujapa nämä. Tökki muakin kautta aikain, mutta nämä uudet ovat materiaalien ja osien laadultaan jo ihan oikeasti niin hyviä, ettei töki enää.
 
On hyviä halpisversioita Gibsoneista aika pitkään kuitenkin tehty. Monet 80-luvun Tokait ja Burnyt on kasvattaneet hyvinkin arvoaan. En usko nykyisten Benttonien ja Epien kykenevän samaan. Ei halpiksiin enää vahingossa eksy mitään jumalaisia kansipuita.
 
Olen tyytyväinen jäljelle jääneisiin Gibsoneihin, mutta myin tässä juuri 1/4 Gibsoneistani pois. Kyseinen SG Standard ei lopultakaan puhutellut ja jäi olemattomalle käytölle. Yksi SG riittää ja selvästi parempi jäi pitoon. Ihan hyvä diili ja matka meillä kuitenkin oli. Maksoin 990 euroa uudesta, ja 900 euroa sain 8 vuoden käytön jälkeen. Oli tuosta toisaalta murhettakin johtuen täysin perseelleen tehdystä satulasta. Useampikin "asiantuntija" väitti ongelman korjaantuvan viilauksella, mutta ainoastaan luusatulalla se korjaantui. Fiilis kitarasta oli kuitenkin jo siinä vaiheessa pilalla. Oli poikkeuksellisen nätti SG, mutta soi huonommin ja hiljaisemmin kuin 50s kaulalla oleva.

https://www.kaksikitaraa.com/tuote/ … d-120-light-flame-top-2014-kaytetty
 
Mitä mieltä palstan gurut näistä? Tuo on kyl varmaan jo myyty ennen kuin ehtii edes kokeilemaan.

Minulla oli tuossa edellisessä postauksessa kysymyskin, eli mikä P90 sopisi Gibsonin talla-P90:n pariksi? Gibsonin oma mikki kait on kaupasta ostettuna vain sama, eli haluaisin kuitenkin reverse wound + polarity ja mielellään niin että vola ei kaulassapositiossa kasva.

En usko nykyisten Benttonien ja Epien kykenevän samaan
 
Yep. They don't make them like they used to - and they never did.
 
Mutta paskan väliä, onko jollain Burnyllä jälleenmyyntiarvoa vs. vaikkapa nyky-Epi. Kumpiakin olen soittanut, ja ainakin tää mun halpispaska on aivan yhtä hyvä kuin se erään studion about -81 Burny LP Custom, jolla yhden levyn skittatkin vedin... JA VEDIN SIITÄ SYYSTÄ, että ko. Nipponin halpispaska oli itse asiassa _parempi_ soitin kuin mun mukaan roudaamaani hevonvitun kuuskytäluvun Stratot sun muut vintage-riivinraudat :D
 
Eli usko ihan mitä haluat. Mutta käytännöt onkin sitten ihan eri juttu.