Kitarat: kitarakamat ›

perttime: No joo, mutta AR520H on puoliontto ja sen nappulatekniikka miellyttää.
 
Puolionttous ei minunkaan kirjoissani ole lankkukitaralle hyve, mutta ilmeisesti nuo toimii koskapa esim. Gibson on kovertanut jopa Lesojaan ontoksi pitkään ja Fenderillä on niitä ontokse koverrettuja telluja eipäkä niistä ole isompia haukkuja voorumilla näkynyt.
 
Tuo nappulatkeniikka elikkäs kotosammin trisound on omasta mielestäni aivan nerokas keksintö. Mulla on AR sarjan kitara jostain kasarin hämäristä ja trisound-kytkimet tekevät siitä todella monipuolisen vermeen. En tiedä mikä sinua nappulatekniikassa mietityttää (heikkous, hauraus, vai tsoundit?), mutta tota mun kitaraa on soitettu ja käytetty keikoilla ja reeneissä ja vaikka mitä ja sähköpuoli on alkuperäinen eikä siinä ole ollut pienintäkään murhetta...... edes potikat ei ole pölyyntyneet (mikä voi johtua osittain siitä, että näissä kitaroissa potikoita tulee ruuvattua kun niillä ihan oikeasti muokataan soundia ihan jokaisessa trisoundin moodissa). Osansa tuon kitaran suuremmoisuutta on nuo super58 mikit, jotka edelleen on itselleni ihan suosikit.
 
Jos super58 tai trisound on sulle vieras, niin voin parilla sanalla kuvata niitä ihan mutuomanfiiliksen perusteella joten soundista puhuessani kyse on minun ihanteistani, tunteistani ja korvistani (sekä tietenkin muusta laitteistosta ja huoneesta jossa soitan). Mulla on parissa kitarassa nuo super58 mikit olleet (tämä nykyinen lankku että edellinen jazzloota). Mikkien soundi on aika hyökkäävä ja intensiivinen, mielestäni keskialuetta korostava ja ehkä siksi erityisesti säröillä pysyy paketti hyvin kasassa. Kliinissä soitossa oma mielipiteeni on, että ovat aika neutraalit mutta säröillä tiukat ja ehkä vähän agressiiviset. Tykkään säröillä siitä, että eivät kihise yläpäästä mutta tiukan keskialueen ansioista saattaa pahimmoillaan mennä vähän kuivakan narisevaksi virkamiessäröksi (yhden vahvistimen kanssa jouduin vähän taajomaan tämän seikan kanssa). Trisoundit taas toimii niin, että sarjaankytkentä on se "normaali" moodi ja toimii kuten mikä tahansa humpparikitara. Keskellä on sitten kelanpuolitus ja siinäkään ei ole mitään yllätyksiä jos yksikelaisen käytös on tuttua. Se rinnakkain kytketyt kelat ohentaa ja tekee soundista "miedomman" kliinillä vähän samanlainen kuin kela puolitettuna, mutta vain vähemmillä häiriöillä. Säröillä trisoundin asennot vaikuttavat enemmän ja omasta mielestäni kiehtovin juttu on, että tonepotikan käytön muuttuu totaalisesti kun humppari käännetään rinnakkainkytkentään. Normaalissa sarjaankytketyssä tilassa ja yksikelaisessa tilassa tone toimii ihan normaalisti ja leikkaa ylätaajuuksia ja muuttaa soundin lopulta semmoiseksi kuin vahvistin olis tyynyn alla. Mutta kelat rinnakkainkytkettynä tone ei paskokaan tsoundia niin suoraviivaisesti vaan soundi muuttuu vähän samaan tapaan kuin jossakin wahwah pedaalissa eli yläpäät toki leikkautuu, mutta soundi muuttuukin keskialuevoittoiseksi ja semmoiseksi honottavaksi ollen edelleen selkeä. Mutta kun ne diskantit sieltä leikkautuu niin siitä tulee semmoinen paksu ja kermainen leadi jollaista voi kuulla monilla vanhoilla levytyksillä. Kun säröä vähentää kohti bluesrosoa, niin honottavuus muuttuu semmoiseksi jollaista voit kuulla esimerkiksi Money for Nothing biisin kuuluisassa kitarariffissä (Mark on saattanut käyttää siinä wahia? mene ja tiedä). Sitten kun mikkien välillä alkaa yhdistellä sarjaan ja rinnan kytekntää ja tai kelapuolitusta, niin saa aikaa varsinkin säröillä tosi herkullisia yhdistelmiä joissa tone on todellinen soundin säädin eikä pelkkä kirskuvuuden kesyttäjä ja jos olet tottunut käyttämää volapotikoita soittaessasi niin variaatiot sen kun kasvavat.
 
Voi varmaan huomata, että tykkään todella tästä ratkaisusta :-D . Voi olla että telefilosofiselle soittajalle, joka keskittyy mieluummin soittamaan kuin vääntelemään potikoita, tämä ei ole se kaikkein mieluisin vaihtoehto ja varsinkin jos ei kaipaa kuin sen yhden hyvänsoinnin kitarastaan jota sitten vahvistimensa ja purkkiensa väriliiduilla värittelee, niin tämä ei ehkä miellytä. Minä kummiskin tykkään ja laadukaskin tämä on kuin mikä :-) mulla tosin on vanhempi AR300 eli ei tämä ihan yksiyhteen ehkä noiden uusien kanssa ole, mutta en jotenkin usko että Ibanez olisi näin loistavaa kitaraa lähtenyt kovin agressiivisesti muuttamaan. Ehkä nuo uudet ovat vähän kevyempiä vähemmän messinkipainoja ja kevyempää puuta.... tiedä sitten.