Kitarat: kitarakamat ›

Käytätkö sitä perusmuotoista plektraa vai onko joku vähän muunneltu muoto parempi?
 
Pidän pehmeän tuntuisista plektroista. Käyttämieni plektrojen materiaali on siis ilmeisesti hieman kuluvaa. Jossain vaiheessa huomasin että hei, tämä plektran kärki on pyöristynyt. Nykyään tykkään enemmän pyöreä kärkisestä plekusta kuin siitä perinteisestä. Kolikkokin voisi olla parempi kuin liian teräväkärkinen pleku.

Jazz 3 on hyvä.

Jester44: Käytätkö sitä perusmuotoista plektraa vai onko joku vähän muunneltu muoto parempi?
 
Mun valintani on jokin muu muoto. Mä käytän aika montaa erilaista plektramallia, riippuen vähän siitä mitä soitan, miten ja millä. Esim. akkaria soitan huomattavasti ohuemmalla plektralla kuin sähkökitaraa ja akkarin soitossa plektran muodolla on vähemmän merkitystä.
 
Oma suosikkin on Dava Grip Tip Delrin sekä Pickboy Pos-A-Grip.
Dunlopin Jazz III XL (musta) ja saman plektran Flex 1,35mm versio ovat myös usein käytössä.
 
Käytin aikaisemmin tavallisia teardrop-muotoisia selluloidi-plektroja, yleensä vahvuudella Heavy tai Extra Heavy. Myös Tortex 0,88mm ja Ibanezin Paul Gilbert -plektroja. Joskus näitä edellä mainittuja tulee edelleen käytettyä kun niitä on kymmenittäin ja sadoittain kamalaukuissa jemmassa.

Suurimmaksi osaksi tulee soiteltua Dunlopin Ultex Jazz III XL-versiolla. Teräväkärkiset Ultex "sharp" -plekut siinä millin paksuuksissa ovat myös varsin mukavia soittaa.
 
Eli aika pitkälti mulla menee noilla teräväkärkisillä malleilla. Pidän siitä tarkkuudesta ja tuntumasta, minkä noilla saa. Se normijazzi on ollut aina mulle hieman liian pieni, ja vaikka moni siitä ominaisuudesta nimenomaan pitää noissa plekuissa niin mulle tuo XL-versio tuntuu huomattavasti paremmalta soittaa.
 
Jos vetäisin akkarilla ja/tai jotain kevyempää musiikkia niin kääntyisin varmaan normi-tortexien pariin. Ehkä niiden vihreiden (0.88 mm?).

25 v sitten tykkäsin kolmioplektroista. Sittemmin löysin nylonit joissa oli kunnon terävä kuvio ja ne pysyi kädessä. Nyt olen alkanut totutella pienemppin jazzeihin joista muinoin kans tykkäsin. Niitäkin kun lopulta löytyi karkealla kuviolla. Ympyrä sulkeutuu. Vielä kun löytäs mieluisen materiaalin tai tottuisi vaikka tuohon Ultexiin. Tuntuu vain että se alkaa pyörimään kädessä jos vähän hikoaa.
 
Kaikki siis toisaalta käy, toisaalta ei mikään.

Pari vuotta on ollut nyt käytössä 1,5 mm Dunlop Flow ja on kyllä omaan käyttöön ihan täydellinen. Sopivan paksu ja gripin ansiosta pysyy näpissä hyvin.

Dunlopin jotain puoltoistamillin suuntaiset Tortexit ovat olleet mulla eniten käytössä. Pari jännempääkin plektraa on päätynyt mulle, mutta harvemmin jäänyt käyttöön. En tykkää Jazz III:sta tippaakaan.

Jazz III XL on muodoltaan paras, mutta vähän liian paksun tuntuinen. Onneksi Dunlop tekee läskijazzeja myös muista materiaaleista nykyään eli voin ostaa paksuudeltaan ja materiaaliltaan erinomaisia vihreitä Tortexeja ilman että tarvitsee tyytyä liian isoon ja tylppäkärkiseen perusversioon.

Dunlop tortex .60. Nopeestihan ne kuluu, muttei ne mitään maksakaan. Joskus tuntui, että nopeemmat jutut olis helpompi soittaa paksummilla, mutta vähän rytmisemmät hommat alkoi vaan mennä liian tönköksi ja vaikeaksi.

mutta vähän rytmisemmät hommat alkoi vaan mennä liian tönköksi ja vaikeaksi
 
Pointti ja iso! Mullakin itse asiassa on pari pussia Tortex 0.73:sia just ton takia, eli liioittelin kun sanoin vetäväni kaiken yksimillisellä. No en vedä, vaan kompit tulee hyvin usein vedettyä juuri tuolla ja juuri tuosta syystä johtuen.

rainmaker: Jazz 3 on hyvä.
 
Tuosta vielä se gripillinen versio etteivät hikoilevat nakkini heitä sarjatulella noita nurkkaan.

Näitä:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_346_dura_tone_picks_oly.htm
 
https://www.thomann.de/fi/fender_triangle_picks_wh_set_medium.htm
 
https://www.thomann.de/fi/fender_triangle_picks_shell_set_med.htm
 
https://media.sweetwater.com/api/i/ … es/closeup/750-APRGG73M_detail1.jpg

rainmaker: Jazz 3 on hyvä.
 
Tähän on kans jääty, 40 vuoden omien viilailujen ja hifistelyjen jälkeen.

Vedin näillä jotain 12 vuotta https://m.thomann.de/fi/dunlop_nylon_max_grip_150_player_pk.htm
 
Kunnes tuli vähän laajennettua näkemystä jonkun petrucci -setin kautta ja nyt kädessä on useimmiten tämmönen https://m.thomann.de/fi/dunlop_plektren_ultex_427_jazz_iii.htm

Dunlop Ultex sharp 1.0, siihen ihastuin ehkä 15-v sitten enkä ole sen koommin mitään muuta edes kokeillut, muistan kun tilasin muitten hehkuttamina Jazz3 monta pakettia ja totesin heti käyttökelvottomiksi ne ja annoin pois. Jokaiselle on se oma juttu, soitan akustistakin samalla plekralla, Voin hyvin sen kanssa eikä sitä tarvitse miettiä ikinä.

Mä en rehellisesti sanottuna ole oikein kiinnittänyt huomiota plektrojeni yksityiskohtiin. Sähkistä ja bassoa soittelen tarvittaessa tiukemmalla plektralla, akustisella kitaralla suosin löysempää plektraa.
 
Useimmiten soitan sormin sekä bassoa, että kitaraa. Diggaan enemmän soittamisesta plektrattomana, ja äänikin on useimmiten mielestäni miellyttävämpi. Tietty joidenkin asioiden soittamisesta sormin tulee vähintäänkin tarpeettoman haastavia plektrattomana, mutta vastapainoksi toiset ovat helpompia.

Dunlop Tortex Standard .60 mm (oranssi) yleisplektrana, jollaisen koitan pitää aina myös taskussa ja lompakossa. Akkarilla käytössä myös saman sarjan .50 (punainen) ja sähkiksellä .73 (keltainen). Yli 95 % plektrasoitoista menee noilla. Väritkin ovat ok - osoittavat heti paksuuden ja niiden ansiosta plektrat löytyvät vähän helpommin. Monenlaisia plektroja olen kokeillut ja kerännyt purkkiin vuosien varrella.

Niin kauan kuin jaksan muistaa olen soitellut Dunlopin 2.0 mm:n kanssa. Aina olen pitänyt jämäköistä plektroista, koska kieliä tulee hakattua turhankin kovaa. Ei ole varmasti paras, mutta ostelen näitä isoissa satseissa ja halvalla. Miinuksena on että kuluvat nopeasti ja ovat kohtuullisen liukkaita. Pitäisi varmaan testailla muitakin, mutta samaten kuin kielissä hinta on kulutusosissa itselleni aina merkittävä tekijä. Kitarasta tai vahvistimesta voin maksaa kertaluonteisesti paljon, mutta jostain syystä kielistä tai plektroista en.

Plektroja pitääkin vähän sisään ajaa. Plektra kun tietysti kuluu ja pyöristyy oman soittotyylin mukaisesti.
E: liika tietysti on liikaa, mutta en ymmärrä mikä juju on siinä että vaihdetaan plekua kun vähänkin on kulunut. Ihan kuin pleku olisi tehtaalta täydellinen juuri oman soiton nyansseihin. Mitkä tsäänssit silhen olisivat.