Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Regalis Apertura: Öö siis missä mielessä "suurin omistaja"? Deris vai Kiske? Vähän putosin kärryiltä...
 
Helloween Oy Ab mikä lieneekään suurimmat omistajat ovat Michael Weikath ja Andi Deris.

Ok kiitos selvennyksestä;)... Mielenkiintoista että juuri Deris mainittu kun ottaa huomioon että Weikath on sentään ollut bändissä alusta asti.

Niin onhan siinä basistia lukuunottamatta soittajaruletti pyöriny vuosien varrella. Andin aikana kitaristi ja rumpali lähti (kumpikaan ei alkuperäinen) ja uudet varmaan työsopparilla hommiin. Oisko ne Weikin kans "ostanu" ne Rolandin ja Ulin ulos ja Markus pienemmällä osuudella matkassa. Andi on voinu alunperinkin tulla 20% osuudella sisään.
 
Jostain Saksan "GmbH-rekisteristä" saattais löytyä jotain.
 
Pakkohan toki ei oo olla yhtiössä osakkaana vaikka bändissä olisikin. Tosin monesti ns. reilua jos kaikilla on samankokoinen piirakka. Tai sitten ovat "vain" palkkasoittajia vaikka jäseniä bändissä ovatkin. Ei vaan oo talousasioihin sitten sananvaltaa. Taiteellisella puolella voi olla eri säännöt toki.

Ensi kosketukseni Helliweeniin tapahtui herran vuonna 1987, silloisen Suomen yleisradion toimesta biisillä "Future World"se ja olin siitä lähtien se outo poika. Fanitus on jatkunut näihin päiviin asti katkeamatta ja jatkuu tod.näk. bändin loppuun asti. Olisin bändin päässyt tapaamaan erään sisäpiirin tutun kautta vuonna 2016 peurungalla, mutta sammuin autoni takapengille ja nukuin "onneni ohi".
 
On ihan turhaa vääntää mielestäni keskustelua aiheesta kiske vs deris, koska musiikki on se joka merkitsee ja Helloween on Helloween kunhan henki pysyy hommassa mukana. Omasta mielestä kaikkien aikojen paras levy on "Gambling with the Devil" ja seuraavana "Keeper vol. II" mutta tälläkään ei oikeastaan ole merkitystä, koska makuasioista ei kiistellä kannata. Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä.
 
Kunhan musiikki pysyy musiikkina ja herättää tunteita, niin alles gut, niin uuden kuin vanhankin matskun kohdalla.

agaman: Ensi kosketukseni Helliweeniin tapahtui herran vuonna 1987, silloisen Suomen yleisradion toimesta biisillä "Future World"se ja olin siitä lähtien se outo poika. Fanitus on jatkunut näihin päiviin asti katkeamatta ja jatkuu tod.näk. bändin loppuun asti.
 
Mulla vastaava herääminen tapahtui pari vuotta myöhemmin ja siitä on iloisesti fanitettu tähän päivään saakka :-)
 
Hell(`_')weeN on vuosikymmenten saatossa ollut se ainoa bändi, jonka musa ei missään vaiheessa (Chameleonia lukuunottamatta) ole kyllästyttänyt ja ajattomiin uusiin ja vanhoihin klassikkobiiseihin on aina ollut kiva palata. Ne nostaa hymyn naamaan ja ihokarvat pystyyn. Helloweenin musan voimalla on tullut selvittyä monesta elämän karikosta voittajana.
 
Jäsenvaihdokset ei ole poistanut sitä DNA:ta, jonka Weiki ja kumppanit saa loihdittua biiseihin. Alkupään tuotannossa Kiske on mielestäni paikallaan, kun taas Deris hoitaa oman aikanansa laulut suvereenisti. Andin pehmeämpi ääni on miellyttävämpi laaja-alaisuudessaan. Nyt kun molemmat pistää parastaan, niin fanina ei voi muuta kuin nauttia. Hansenin laulusta en ole koskaan pitänyt ja toivoisinkin hänen pitäytyvän kitaroinnissa pelkästään.
 
Uuden levyn matsku lupaa parhautta, onneksi sen julkaisuun ei oo enää kuin pari viikkoa :-)

Itse tutustuin bändiin vasta Master Of The Ringsin myötä, en muista olinko kuullut mitään Kiskenkään laulamia biisejä ennen sitä. Mutta tuosta se sitten lähti, ja aiempikin katalogi tuli otettua haltuun, ja paljon tuli niitä vanhempiakin levyjä sitten kuunneltua, siinä missä samalla MOTR:iä, Time Of The Oathia ja niiden seuraajia. Deris-tuotanto kuitenkin toimi itselle myöskin sen verran hyvin, etten osannut kaivata mitään comebackeja Kisken osalta. Luulin että ne sillat olisi olleet poltettu jo, ja niin varmaan luuli moni muukin.
 
Mutta onhan tämä nyt aika ideaalitilanne, nyt vaan toivon että viimeinkin pääsisi tämän United-kokoonpanon livenä näkemään. 2017 oli lippu, mutta kertausharjoitukset pilasi homman.

TTV: Nyt kun molemmat pistää parastaan, niin fanina ei voi muuta kuin nauttia. Hansenin laulusta en ole koskaan pitänyt ja toivoisinkin hänen pitäytyvän kitaroinnissa pelkästään.
 
Uuden levyn matsku lupaa parhautta, onneksi sen julkaisuun ei oo enää kuin pari viikkoa :-)
 
Kiske on tehnyt aika monta vuotta (tai vuosikymmentä) töitä itsensä ja pääkoppansa eteen. Ja hyvä niin. Mies on oikeastaan nyt paremmassa live-kunnossa kuin silloin Keepersien aikaan. Ne 80-luvun lopun ja 90-luvun alun huumehuuruiset megalomaaniset egotrippailut on taidettu pyytää otsanahka rullalla anteeksi ja varmasti tuo puheyhteyden aukaiseminen Michaeliin ja muihin tyyppeihin on ollut pitkä prosessi. Luottamusta siis rakennettu hissukseen, kunnes sieltä löytyy ne samat tutut veijarit joiden kanssa oli 35 vuotta sitten kivaa.
 
Kiske ja Deris täydentävät hienosti toisiaan eikä mielestäni kumpikaan astu toisensa varpaille. Mä näkisin tuon tilanteen jopa yhtä hyvänä kuin aikoinaan The Cars -yhtyeessä, jossa Ric Ocasek ja Ben Orr vuorotellen lauloivat biisejä, vähän sen perusteella kumman äänelle musiikki toimi parhaiten. Hansen on siis bonusta ja ehkäpä enempi "efekti hihassa" jota voidaan käyttää.
 
Ainakin Skyfall-kappaleessa kaikkien kolmen lauluosuudet ovat täsmäosuma ja nappisuoritus. Hansenin biisikynä tuntuu olevan terässä ja nythän bändissä on tolkuttomasti sävellysvoimaa. Näiden kahden lohkaisun perusteella se voima on valjastettu oikein ja lopputulos on parasta Helloweenia, mun mielestä pitkään aikaan. The Dark Ridestä on aikaa kuitenkin jo 21 vuotta. Väliin mahtuu ihan OK-levyjä, mutta ei mielestäni mitään TODELLA maagista. Tää uusin lupailee kyllä sitä.
 
Tuplavinyyli ja 2CD ennakkotilattu. Nuke Blastin pakettia odotellessa...

Mielenkiintoinen haastattelu, jossa Kiske kertoo hieman historiastaan ja uudesta levystä:
https://loudwire.com/michael-kiske-helloween-interview-2021/
 
Henkinen puoli kuulostaa siltä, että liippaa huolestuttavan läheltä Timo Tolkin menoa. Mielestäni mielenkiintoista myös tuo, että Hansen olisi halunnut laulaa Skyfallin ja ilmeisesti tämän väärinkäsityksen takia hänen laulusuoritukset jäävät vähäisemmäksi. Toivotaan, että sieltä löytyy Hansenin kiekumista kuitenkin enemmän kuin Skyfallin pätkien verran. Muuten jää anti aika vähäiseksi levylle ja omasta mielestäni Hansenin tekemiset on aina parasta antia.

suojis666: Mielenkiintoinen haastattelu, jossa Kiske kertoo hieman historiastaan ja uudesta levystä:
https://loudwire.com/michael-kiske-helloween-interview-2021/
 
Henkinen puoli kuulostaa siltä, että liippaa huolestuttavan läheltä Timo Tolkin menoa. Mielestäni mielenkiintoista myös tuo, että Hansen olisi halunnut laulaa Skyfallin ja ilmeisesti tämän väärinkäsityksen takia hänen laulusuoritukset jäävät vähäisemmäksi. Toivotaan, että sieltä löytyy Hansenin kiekumista kuitenkin enemmän kuin Skyfallin pätkien verran. Muuten jää anti aika vähäiseksi levylle ja omasta mielestäni Hansenin tekemiset on aina parasta antia.
 
Kieltämättä tuon luettua jäi jotenkin erikoinen kuva koko haastattelusta ja Kiskestä.
No mieshän saa olla ihan mitä mieltä tahtoo. Pääasia, että yhteistyö muiden kanssa ei kärsi ja kaikilla on kivaa.
 
Mitä Hansenin kiekumiseen tulee, pidän kyllä miehen äänestä, mutta koen, että Helloweenissa on jo kaksi niin tasokasta laulajaa, että en näkisi suurena menetyksenä vaikka Hansen ei niin paljoa sinne laulupuolelle panostaisikaan.
Ei se kyllä toisaalta haittaisi yhtään vaikka panostaisikin.

Toisaalta muistelisin että Hansen halusi keskittyä enemmän soittamiseen kuin laulamiseen Gammarayssa. Sen takia joku vuosi sitten bändiin otettiin mukaan "varsinainen" laulajakin. Miksi Hansen haluaisikin nyt sitten laulaa enemmän Helloweenissa?

Täytyy kyllä sanoa että Pumpkins United -livellä eniten sykähdytti Kaitsun vetämä medley. Kunnon hymyn huulille nostava nostalgiapläjäys.

Regalis Apertura: Toisaalta muistelisin että Hansen halusi keskittyä enemmän soittamiseen kuin laulamiseen Gammarayssa. Sen takia joku vuosi sitten bändiin otettiin mukaan "varsinainen" laulajakin. Miksi Hansen haluaisikin nyt sitten laulaa enemmän Helloweenissa?
 
Siis onko Gamma Ray:ssä ollut muitakin laulajia kuin alussa mukana ollut Ralf Scheepers ja Hansen itse?

zedder: Siis onko Gamma Ray:ssä ollut muitakin laulajia kuin alussa mukana ollut Ralf Scheepers ja Hansen itse?
 
Frank Beck - lead vocals (2015-)

En itse kyllä mitään sen ihmeellisempää Kisken psyykkeessä havaitse. Mies on ollut kai aina kova lukemaan ja näköjään tietyt ajatukset ovat omalaatuisia, mutten tuossa mitään Tolkkiin viittaavaa näe, varsinkin jos tarkoittaa että olisi mahdollisesti sairas. Maailman katsomus on poikkeava toki.
 
Olin yllättynyt kyllä, että Hansen olisi halunnut laulaa koko Skyfallin. Vielä enemmän olen yllättynyt, että tällainen pieni yhteenotto tuli Kisken ja hänen välille. Olen ajatellut, että tällainen voisi tulla Deriksen ja Hansenin välille. Toinen on perustanut Helloweenin ja toinen ollut sen kantavin voima 90-luvun puolivälistä, eivätkä ole ennen ollut yhtäaikaa bändissä. Lisäksi Hansen on Kisken lauluäänen ystävä. Toivottavasti pysyy kuitenkin näpeissä nämä kiistat. Hansenilla on kuitenkin se Gamma Ray, missä voi päästellä höyryjä.
 
Itse en kaipaa Hansenin laulua. Hän on tietysti erinomainen parissa debyytin klassikossa, mutta pidän huomattavasti enemmän Deriksestä ja Kiskestä. Gamma Raysta en ole oikein koskaan innostunut. Sellainen old school medley kyllä mahtuu settilistaan ja kelpaa myös minulle.

Regalis Apertura: Toisaalta muistelisin että Hansen halusi keskittyä enemmän soittamiseen kuin laulamiseen Gammarayssa. Sen takia joku vuosi sitten bändiin otettiin mukaan "varsinainen" laulajakin. Miksi Hansen haluaisikin nyt sitten laulaa enemmän Helloweenissa?
 
Muistaakseni tässä oli kyse enemmän siitä, että Hansenin rokkenroll-elämäntyyli on heikentänyt ääntä niin paljon, että pitkät kiertueet eivät meinaa onnistua. Voin toki olla väärässäkin. Ymmärrettävä veto tietenkin.
 
Omastakin mielestä Pumpkins United-keikkojen parasta antia oli Hansenin medleyt, takuuvarmaa viihdyttävää räkäisyyttä.
 
EDIT: Ylempään vastaten, en toki tarkoittanut että yhtäläisyydet Tolkkiin liittyisi mahdolliseen sairauteen, vaan yleisesti tuohon ajatusmaailmaan.

TTV: Mitkäs on fiilikset uutukaisesta? Omaani odottelen (samoin kuin Fear Factoryä) X:n perinteisen tukkuperseilyn viivästämänä :-(
 
Ens viikolla toivottavasti saapuu levy sekä Saksasta tilatut faniroinat :-)
 
Mä ajattelin kanssa että Nuclear Blast toimittaisi levyn mulle julkaisupäiväksi, mutta paskanmarjat. Perjantaina 18. päivä se vasta oli lähetetty Saksasta meikäläiselle. Siispä ennakkotilaajat saavat levyn vasta julkaisupäivää seuraavalla viikolla... hieno homma.
 
No, toivottavasti hyvää kannattaa odottaa.

Muutama kerta kuunneltu Spotifystä töissä, kun ei ole aikaa istua levysoittimen vieressä.
 
Aluksi tuli hämmennys. Levyä on hehkutettu niin paljon, että tahtomattakin odotukset olivat Keepereissä, vaikka sellaiseksi uutta levyä ei ole mainittu. Kappaleissa on hyvin odottamattomia sovituksia ja ratkaisuja, jotka eivät yhdellä kuuntelulla aukea. Avausbiisiä on hehkutettu niin paljon ennakkoarvioissa, että sen kanssa on ollut vähän tekemistä. Biisi on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta ei missään nimessä iske samalla tavalla kuin kaksi maistiaista ennen albumia. Siis iske samantien kuin tuhat volttia. Biisi saattaa nousta niitä paremmaksi.
 
Nyt kun muutama kerta on pyöräytetty niin kyllä se lähes mestariteos sieltä pilkistelee. Paljon on hehkutettu tätä albumia vuosikymmenten tauon jälkeen parhaaksi ja se saattaakin sellainen olla, mutta aistin näissä hypetyksissä vähän Hansenin ja Kisken jalustalle nostoa. Myös suuremman yleisön Andi Deris vähättelyä saattaa olla mukana. Gambling With The Devil ja vaikka Straight Out Of Hell olivat erinomaisia albumeja. Veikkaan että iso osa vuosikymmenten hehkuttajista eivät ole noihin albumeihin edes perehtyneet.
 
Mutta tämä levy vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja ennenkaikkea hitaasti avautuvana saattaa kestää myös aikaa. Oma suosikkini tähän alkuun on ehdottomasti Best Time. Mielestäni yksi parhaista hyvän mielen hevikappaleista, mitä olen koskaan kuullut. Biisi on yksinkertainen, mutta se sisältää salakavalaa koukkua. Myös Mass Polution on aika makea rockeri. Rise Without Chains sisältää upean aloitusriffin. Ihmetyttää, miksi sillä ei ole herkuteltu I Want Outin tyyliin. Biisi menee mielestäni vähän pilalle temmon laskiessa lähestyttäessä kertsiä... Mutta pitää kuunnella lisää. Levy on ostamisen arvoinen ehdottomasti.

Onhan tossa paljon matskua. Ei hirveesti vielä mitään skipattavaa. Deris on kirjoittanu paljon matskua, muilta se 2-3 biisiä. Weikin tunnistaa omakseen eli aina joku sen juttu siellä, Saschalla taas vähän erilaista. Kaitsu ei ollu kuin tossa massiivisessa sinkkubiisissä (ja sen introssa), vaan siinä sitä onkin. Markus taas omassaan tekee vähän erilaista bassolinjaa (ja toinen biisi bonarina). Eli melkoinen cocktail ja sekoitus biisintekoa, soittoa ja lauluhommia. Hankala erottaa mitään superhittejä, matskua on paljon ja kuunneltavaa riittää. Pitänee pala kerrallaan vielä kuunnella. Mutta oikein viihdyttävä kokonaisuus, ei käy tylsäksi. Jokunen melodia sieltä on jääny jo päähän soimaan, että saattaa yhtäkkiä tulla korvamatona ihan toisessa tilanteessa :-)
 
Mulle tuli tommonen cd-versio, missä on pari bonusbiisiä ja kotelo on kova, missä tommonen kirjatyyppinnen sisällä. Tähän on takakanteen liimattu musta lappu peittämään varsinainen takakansi. En oo vielä keksiny miksi. Onneksi sen sai nätisti vedettyä pois, parilla liimapisaralla oli kiinni. Viivakoodi tässä toki on. Ihan samalla fontilla kuin varsinainenkin kansi.

Nythän mää tajusin tuon Mass Polutionin. Deris on tehnyt biisin 90-luvun alun Pink Cream 69:lle, mutta sen soittaa 2020-luvun Helloween.