Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin ja tuli vielä toi tekninen puoli mieleen, jos on tottunut vanhempiin soundeihin kun mitä nykyiset mainstream-popaktit käyttää, niin nekin voivat olla osatekijä nykymusasta vieroittumiseen. Niinko vaikka sillä aina-niin-ylistetyllä Piitlesillä on ihan kivoja poppisralleja, jotka kaikki eivät edes niin ällistyttävän "nerokkaita" ole. Jos joku Britney Spearsin popimman pään ralli sovitettaisiin samaan tyyliin niin voisko se kolista Piitles-dikkareille yhtä lailla?

Kyllä kait sitä on jotenki vanha ja henkisest kalkkeutunut.
 
Vaikka monenlaista (nyky) musaa avoimin mielin kuuntelenkin, aina se ympyrä lopulta sulkeutuu ja palaan huojentuneena 'kotiin' iänikuisten Deep Purplen, Rainbown ja Blackmoren pariin, heh. Niihin ei kyllästy ikinä ja aina niistä löytää jotain uutta.

mnusta on hienoa etten ole enää tai vielä mitenkään fakkiintunut tiettyihin musiikkityyleihin tahi maneereihin, vaan voin kuunnella mitä tahansa musiikkia miltä tahansa aikakaudelta tai mistä tahansa genrestä ja etsiä niistä itselleni mieluisia elementtejä ja soundeja.
Toisaalta musiikissa merkitsee myös sen ulosannin energia ja muoto, joka varmana vaikuttaa myös suosikkibändien valinnassa (eli ne ulkomusiikilliset seikat?) Ehkä joskus hamaassa tulevaisuudessa se energia ei enää ole niin ratkaisevaa, vaan alkaa kiinnittämään huomiota johonkin muihin tekijöihin. (anteeksi kielenkäyttö, jeesustelen aina nousuhumalassa)
 
isukki kuunteli seitkääntluvulla uriah heepia, t-rexia, tasavallan presidenttiä ja jimi hendrixiä, nykyään se kuuntelee vaimon kanssa jari sillanpäätä, jos jaksaa.

Meikällä löytyy joka vuosikymmeneltä jotain, vaikka nämä kaikki olisivatkin pelkkää rockin johdannaista.

Ei tietenkään ole kyse pelkästään vuosiluvuista, mutta jostain syystä soundi josta pidän eniten, eli kulta-aikaansa muutamia vuosikymmeniä sitten. Aiheeseen liittyen jotakin:
 
Joissain tapauksissa, kuten King Crimson ja Tom Waits, pystynen selittämään järkevästi, että pidän heidän tuotoksiaan suuremmassa arvossa, koska kumpaisellakin on takanaan pitkä ura ja näin ollen sekä uudempi ja vanhempi tuotanto antavat toisillaan sellaista syvyyttä, mitä muutaman levyn julkaissut hiljattain aloitellut artisti ei yksinkertaisesti voi tarjota.
 
Eli myös nautin niistä lähtökohtaisesti enemmän kuin uudemmista yrittäjistä.
 
Toki on tapauksia, kuten Kingston Wall, jotka eivät ehtineet lopulta elää kovin pitkään, mutta saivat verrattain paljon aikaan. Totta kai "kuolleet aktit" omaavat luonnostaan enemmän mystiikkaa kuin vielä elossa olevat, joita voit ainakin periaatteessa mennä katsomaan, tai vaikka tapaamaan jäseniä henkilökohtaisesti.
 
Tietenkään esim. keulahahmon kuolema, olkoon se kyseenalainen tapaus tai ei, ei itsessään riitä pitämään yllä mielenkiintoa itse musiikkia kohtaan, mutta 'there's no story without a tragedy', vai miten se sanonta menikään... tarinan luonne muuttuu, kun siihen lyödään arvoituksellinen loppu.
 
E: Täytyy kyllä myöntää, että melko monet artistit (kuten Jack White "yhtyeineen" {The White Stripesin tie ei välttämättä tule jatkumaan sellaisenaan kovin pitkään, huhuillaan...}), joita povailisin tulevaisuuden pitkän linjan tekijöiksi ja joista pidän, ammentavat hyvinkin paljon vuosikymmenien takaa, mutta en näe mitään syytä huoleen - joku sen sanoi täällä M.netissä: "Kierrätys vähentää paskan määrää."

Kukaan ei koskaan kyllästy, ala inhoamaan sitä musaa joka sytytti joskus 15 +-5 vuotiaana.
 
Erittäin totta. Ikävuosien 12-17 (suunnilleen) suosikkimusiikki herättää aina positiivisia tunteita, vaikka se olisi millaista skeidaa todellisuudessa. Itselläni kävi onneksi niin hyvä tuuri, että kuuntelin jo tuolloin lähes pelkästään hyvää musiikkia...
 
Minä en enää jaksa murehtia sitä, että uusiin bändeihin ei tule tutustuttua. Rockmusiikki on nuorisomusiikkia ja minä en enää ole nuori. Ei näillä tämän päivän suosikeilla ole (juuri) mitään annettavaa jo jopa kymmeniä vuosia rockmusiikkia kuunnelleille, koska heillä on vertailukohtaa asettaa nykymusiikki sille kuuluvaan arvoonsa.
 
Kärjistetysti sanoen: Kaikki on jo tehty, nyt ainoastaan kierrätetään vanhoja ideoita, ja näiden vanhojen ideoiden kierrätyksestä innostuvat ainoastaan ne, jotka niiden kautta tutustuvat rockmusiikkiin. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.
 
Elvis, Beatles, Sex Pistols, Duran Duran, speedmetalli, hiphop, rap jne. Mikään noista ei merkitse "edellisen sukupolven" edustajalle mitään, koska kyse on/oli nimenomaan nuorisolle suunnatusta musiikista.

Kyllä tässä jonkinsorttista aikalaisvihaa podetaan.
 
Eikä!!, tai no, ehkä vähän. Mutta vain koska nykymusiikista on vaikeampi löytää piirteitä joihin ihastua.
 
Itselläni menee molemmat, vanha ja nykymusiikki. Yli puolet diggailemastani kuitenkin on vanhempaa päätä. Syitä on monia. Esim. haluan luoda tietää uuden musiikin "pohjasta", siitä musiikista joka sen uuden tekoon on innoittanut.. Kumma juttu, mutta se vaan tuntuu kiinnostavammalta ja alkuperäisemmältä jos joku on hinkannut kolmen soinnun biisiä vaikka -68 kuin -98 (vaikkei konkreettisesti olisikaan tätä, lähes sama pohja on ollut molemmilla tekijöillä)
 
Menneisyydessä on ihan mukava elää.
 
Kaipa se näin on. Oma juttuni jostain syystä vain löytyy enimmäkseen menneisyydestä. Silti..pitäisin kyllä "vanhan ajan meininki"-musiikista, jos sitä nytkin julkaistaisiin (vrt. retrorockpläjäys Screaming Stukas / "A lotta rhytm"!)
 
"Ennen hyvä, tänään latteaa, eilisestä kunnon kicksit saa. Eilistä on nasta ehommaksi ehostaa, on nyt ja tässä liian vaikeaa"

Kenkkusella oli hyvä kirjoitus. Tai ainakin hyvin perusteltu. Niinhän se on.

Kyllä kait sitä on jotenki vanha ja henkisest kalkkeutunut.
 
Vaikka monenlaista (nyky) musaa avoimin mielin kuuntelenkin, aina se ympyrä lopulta sulkeutuu ja palaan huojentuneena 'kotiin' iänikuisten Deep Purplen, Rainbown ja Blackmoren pariin, heh. Niihin ei kyllästy ikinä ja aina niistä löytää jotain uutta.
 
Hyvä noin. Minäkin palaan aina vaan Beatlesiin. Löydän silti jatkuvasti uutta ja mielenkiintoista musiikkia.

Sitten on tietty myös hiton "cool" diggailla vanhaa musaa ja halveksua nykymeisinkiä.

Sitten on tietty myös hiton "cool" diggailla vanhaa musaa ja halveksua nykymeisinkiä.
 
Luonnollisesti. Kun sanoo, että uusi musiikki on ihan perseestä, niin kaikki myhäilee ja nyökkäilee hyväksyvästi. Mutta meeppä sanomaan samaa vanhasta musasta, niin siitä nousee sellainen parku ja poru ettei sitä kestä kukaan. Hyvä jos ei vedetä turpaan.
 
Itsehän en tietenkään koskaan syyllisty moiseen ahdasmielisyyteen. Hoho!

Mites muut vanhukset? Entäs nuoriso.. miltä tuntuu, kuunteletteko samaa musaa vuonna 2034 kuin nyt?
 
Samaa.............!
 
Näppituntumalta kuuntelemani musiikki yleensä , on 80% 1950-70 luvuilta ja loput sitten sitä vanhempaa tai uudempaa. Synnyin v-56.
 
willie

Mites muut vanhukset? Entäs nuoriso.. miltä tuntuu, kuunteletteko samaa musaa vuonna 2034 kuin nyt?

Toivottavasti EN!

Ainakin mun mielestä musiikin tekoon kuuluu se, että kuuntelee ja oppii musiikista koko ajan uutta. Se on tapa pysyä hengissä, muutenkin kuin fyysisesti. Tottakai menneisyydestä pitää olla tietoinen ja ylpeä, mutta pelkästään siinä eläminen on vaarallista ja tuollainen kaikenlainen fundamentalistinen retroilu ei ainakaan mun filosofiaan kuulu.

Mua on aina hämmästyttänyt jotkut ihmiset, joilla ei tunnu edes olevankiinnostusta mihinkään uuteen...koko musiikillinen maailma on hyvin rajattu ja mitään vähänkään uutta ei suostuta siihen ottamaan. Siinä on hyvin vähän mitään luovaa. Ja kaikista kummallisinta, tuo tuntuu aivan helvetin tylsältä!!

Maailma on täynnä inspiroivaa musaa, joka on entistäkin helpommin ihmisten saatavilla. Kaikkialta löytyy helvetin luovia tyyppejä, jotka tekevän ällistyttävän kuuloista musaa. Suurin osa ihmisistä vain onnistuvat fakkiintumaan ennen aikojaan. Mun mielestä on hyvä olla mahdollisimman avoin kaikenlaisille jutuille, koska se on ainoa keino kehittyä ihmisenä ja muusikkona.

Mikään uusi juttu ei mun mielestä vähennä vanhojen arvoa, pikemminkin päinvastoin. Vanhojakin voi kuunnella tuorein korvin.

Mun mielestä on hämmästyttävää että monasti juuri monet rock-ihmiset ovat niitä konservatiivisimpia, vaikka rock aikoinaan oli monessa jutussa edelläkävijä. Tuoreimmat ja makeimmat jutut tuntuvat tulevan muualta...jopa popista. Jotkut Britneyn tai vaikkapa Timbalandin jutut ovat ihan eri tasolla kuin monien heitä arvostelevien rokkareiden tylsät/laiskat biisit.

Loppujen lopuksi kysymys on kai myös siitä, että ihmiskunnassa on aina ollut säilyttäviä ihmisiä ja edelläkävijöitä. Jossain vaiheessa on niin pirun helppoa juuttua rutiineihin ja valmiisiin malleihin ja valmistautua kuolemaan "vanhoja kultaisia aikoja" muistellen, samaan aikaan kun seuraava sukupolvi raivaa tilaa.

Kun sanoo, että uusi musiikki on ihan perseestä, niin kaikki myhäilee ja nyökkäilee hyväksyvästi. Mutta meeppä sanomaan samaa vanhasta musasta, niin siitä nousee sellainen parku ja poru ettei sitä kestä kukaan. Hyvä jos ei vedetä turpaan.
 
Varmasti moni tulossa oleva, tuntematonkin bändi/musa/artisti/tyylilaji on mielestäni ihan perseestä! Ja semmonen vanha, unohdettu, mitä ei enää kukaan muistakaan, tota, joku niistäkin on ihan perseestä! Nii!
 
Ketä sä nyt niinkun dissasit? Uutta, vanhaa vai mediumia musiikkia haukkuvia, vai haukkumattomia? :D
 
No, onhan se totta, etenkin muusikoiden keskuudessa on usein huomattavissa uuden musiikin kollektiivista tyrmäämistä, mutta eipä voi sanoa tämän tapahtuvan syyttä..
 
Mites muut vanhukset? Entäs nuoriso.. miltä tuntuu, kuunteletteko samaa musaa vuonna 2034 kuin nyt?
Saahan noirikin vastata? Varmasti kuuntelen, ja paljon uutta.

Tekniikan kehittyminenkin on varmasti vaikuttanut suuresti siihen että saadaan kaikkea paskaa myytyä. Nykyään tehdään kappaleita ilman mitään ideaa kliseisillä pop-soundeilla ja yritetään kaupata se kauniilla pärställä.
 
Mielestäni sellaiset artistit/yhtyeet jotka eivät pysty tekemään minkäänlaista akustista keikkaa, eivät ole oikeutettuja levyttämäänkään.
 
Asia erikseen ovat tietysti konemusiikkiyrittäjät joista minä en tiedä mitään.

Ai että musiikkimakua pystyy rajoittamaan ? Ei kai sentään, sitä kyllä pystyy mitä kuuntelee.

Niin ja tuli vielä toi tekninen puoli mieleen, jos on tottunut vanhempiin soundeihin kun mitä nykyiset mainstream-popaktit käyttää, niin nekin voivat olla osatekijä nykymusasta vieroittumiseen. Niinko vaikka sillä aina-niin-ylistetyllä Piitlesillä on ihan kivoja poppisralleja, jotka kaikki eivät edes niin ällistyttävän "nerokkaita" ole. Jos joku Britney Spearsin popimman pään ralli sovitettaisiin samaan tyyliin niin voisko se kolista Piitles-dikkareille yhtä lailla?
 
Ei kolise. Beatles oli aikoinaan ainutlaatuinen, mutta todella ainutlaatuisen siitä tekee se, että se musiikki on edelleen, 40 vuoden jälkeen, ainutlaatuista. En tarkoita niitä 60luvun alun "pop-ralleja" vaan erityisesti myöhempää tuotantoa, kun he alkoivat tehdä mitä oikeasti halusivat ja osasivat. Mutta: kyllä nykybändeissäkin on todella mielenkiintoisia, joku mainitsikin Mother Goosen ja itse lisäisin vielä demovaiheessa olevan Marble Framen - mistä tulikin mieleeni, että jostain syystä täällä meidän ikiomassa Suomessa tehdään ihan loistaavaa(kin) musaa, vertailee sitten mihin tahansa.

Kuuntelen vain omasta mielestäni hyvää musiikkia. Kuka sitä nyt huonoa musaa kuuntelisi.

Kyllä pääsääntöisesti tiedän etukäteen, mitä musiikkia menen ostamaan... ei siihen paikka vaikuta.
 
Pointti mulla oli se, että tämä uudempi musa ei saa mua ostamaan/kuuntelemaan sitä.
 
no, mutta mistä sä sitten tietosi hankit? nykyajan biitlesit ei välttämättä enää listoilla paljon pyöri...
 
ehkä sun pitää ettiä sitä musiikkia uusista paikoista?