Kitarat: kitarakamat ›

munkero: "Joku funktio" on aika laaja käsite. Funktiohan se on sekin että "tämmöstä mä kakarana halusin"?
 
"Näyttää hyvältä seinällä/telineessä/kamalistauksessa"-funktio... se vahvin kaikista.

Hiljainen foorumihan tämä oikeastaan on
 
On kyllä. Mutta kuten sanoit, niin kiva, että täälläkin vielä jauhetaan. Koska jos TÄMÄKIN menisi Twatteriin tai Faecesbookkiin, niin moro.

Se on varmaan Ibanez RG560 vuodelta 1990. Uutena hankittu ja ensimmäinen oikea kitarani (jos lasketaan pois treenikämpän murron yhteydessä tuhottu westone). Ei ole jostain syystä raaskinut myydä vaikkei nykytyyliin sovi millään tavalla. No sen sarvista on ollut hyvä roikottaa vanhoja backstagepasseja. Jos jollain tällaiselle vasurille olisi tarvetta, niin voisin kyllä myydäkin.

dropD: Se on varmaan Ibanez RG560 vuodelta 1990. Uutena hankittu ja ensimmäinen oikea kitarani (jos lasketaan pois treenikämpän murron yhteydessä tuhottu westone). Ei ole jostain syystä raaskinut myydä vaikkei nykytyyliin sovi millään tavalla. No sen sarvista on ollut hyvä roikottaa vanhoja backstagepasseja. Jos jollain tällaiselle vasurille olisi tarvetta, niin voisin kyllä myydäkin.
 
Ei kai vaan oo vaahteraotelautaa?

munkero: Ei kai vaan oo vaahteraotelautaa?
 
Munkero hold your horses, se on vasuri. :D

dajackal: Munkero hold your horses, se on vasuri. :D
 
Oikoreitti reverselapaan siis... Tapitus kunniaan!

munkero: Ei kai vaan oo vaahteraotelautaa?
 
Ihan ruusupuuta tässä.

Kaikki, koska kaikki ovat rikki.
 
En ymmärrä ihmisiä, joilla on ''turhia'' kitaroita. Miksi hommata useampi kitara. Eikö yksi riittäisi?
 
Menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta avaudun nyt kuitenkin. Haluaisin Squier Strato.n yksikelaisilla mikeillä, koska en tykkää kaksikelaisista. Humbuckereista tulee liian stereofoninen ääni. Paljon raaemman metallisoundin saa yksikelaisilla mikrofoneilla.

Eikö yksi riittäisi?
 
Kaksi riittäisi, Les Paul ja Tele. Niillä tekee kaiken tarvittavan. Hyväkuntoinen ja alkuperäinen 1973 LP Deluxe on jo, mutta vintage-Teleen ei nyt ole pätäkkää, joten sen sijaan ostoon menee tn. Skuju 70's Custom Tele sunburstina.
 
Vituttaa, ettei mulla ole enää sitä 1973 Tele Customia, jolla aikoinaan soitin ziljoona keikkaa ja useamman studiosession. CBS:n Fenkkuhan se oli, mutta silti helvetin hyvä ja hyvin tehty kitara. No, Squier ajakoot nyt saman asian, koska nämä kaksi on oltava.

msalama: Kaksi riittäisi, Les Paul ja Tele. Niillä tekee kaiken tarvittavan.
 
Paitsi jos noi kaksi löytyy yhdestä ja samasta kepistä. Silloin riittää yksi: Gretsch Power Jet!

Joillekin voi riittää, mutta ei niille jotka haluavat ja tarvitsevat käyttöönsä niin Les Paulin, kuin Telecasterinkin.,

Itselläni myös ankaran pyörittelyn jälkeen jäi käteen Baja Tele ja Gibson Stankku Lespa.
Näillä on menty nyt pidemmän aikaa ja ei liene tarvetta muille...

haluavat ja tarvitsevat käyttöönsä niin Les Paulin, kuin Telecasterinkin
 
No näinhän just.
 
En muuten sitten ostanut Squju Teleä, vaan sen sijaan läppänä HB Red Blast Cabronita-kloonin. Hinta 199€... ja tuohon hintaan saatiinkin sitten aika vitun hyvä kitara, joskin viimeistely- ja säätöosastoltaan ruvella. Mutta skeba silti peruspuu-, rauta- ja nauhatöiltään täysin kondiksessa, ja esmes kaulan profiili ihan saatanan HYVÄKIN vielä. YEAH! Ja jäipä sitä fyrkkaa sitten säästöönkin siihen oikean ja alkuperäisen keeffiskeban hankintaan...
 
PS. Sanokaa VITTU miks mä siitä orkkisesta customtelestä silloin luovuin??? Tai siis älkää. Setä nyt vaan itkee menetettyä nuoruuttaan :D

Perinnöksi saatu kusen polttama nylonkielinen Landola, jota ei saa vireeseen. Tuommonen löytyy jokaisen suomalaisen rintamamiestalon seinältä. Se on ruma ja haisee pahalta mutta ei sitä voi hävittääkään, koska kyseessä on perintökalu.
 
Pöljä kun olen asennutin siihen joskus aikoinaan uuden satulan fasun soitinverstaalla. Aattelin josko sillä stuntilla siitä tulisi soittopeli. Ei tullu.
 
Yksissä hautajaisissa sillä soittelin. Ihme kyllä piti vireen. Pappi tuli jälkikäteen sanomaan, ettei ole koskaan ennen kuullut bluesia hautajaisissa, vaikka virttä koetin rämpytellä. Kritiikkiä on aina kiva vastaanottaa. Vaimon tädin 70v juhlissa piti myös säestellä mutta tällä kertaa oli ulkoilmatapahtuma ja balsajouskari päätti, ettei edes yritä olla vireessä. Se oli kyllä pitkä ja kivinen matka päästä biisi loppuun asti. Ehkä sekin trauma joskus laimenee. Eipä kyllä ole sen jälkeen tullut soittokutsuja eukon suvulta, joten voiton puolelle periaatteessa jäin.
 
Viime syksynä siitä katkesi yksi kieli. Puoli vuotta harkitsin josko laittaisin uudet kielet. Onnistuin kuitenkin lopulta venyttämään sen katkenneen takaisin, kun oli jenkoja jemmassa virityskoneiston päässä. Säästyi nekin rahat.

Kaikki...kuuntelin joitain +10 vuotta siitten soittamiani juttuja ja tulin siiihen tulokseen että paree ois myydä kaikki kamat, omaa taantumista on vaikea hyväksyä.
64 on vain luku mutta kun se on oma ikä niin ei paljoa naurata.

se on oma ikä niin ei paljoa naurata
 
Älä masennu, koska samaanhan me päädytään joka ikinen ennemmin tai myöhemmin, eikä se kaukana ole enää itsellänikään. Ja soittaminenhan on _silti_ aina kivaa, eikö olekin?

dropD: Se on varmaan Ibanez RG560 vuodelta 1990. Uutena hankittu ja ensimmäinen oikea kitarani. Ei ole jostain syystä raaskinut myydä vaikkei nykytyyliin sovi millään tavalla.
 
Haha, tämä pätkä voisi olla suoraan omasta kynästäni myös :D
RG560 vuodelta -90, uutena ostin ja ensimmäinen "kunnon" kitara jonka vuoksi en ole raaskinut myydä vaikka ei ole juurikaan käyttöä. Ei tosin vasuri tämä minun.
 
Mutta aiheeseen palaten, ei tämäkään turha kitara ole, se on minulle nostalginen esine 30 vuoden takaa ja sen vuoksi hyvinkin merkityksellinen.

Jaa niin turhia kitaroita? Mulla oli läjä 60- ja 70-lukuisia vintagefendereitä ja toden sanoakseni lähes kaikki olivat turhia, joten myinkin ne hyvällä voitolla myöhemmin pois. Mutta se epäturhin, eli vm. -73 100% alkuperäinen Telecaster Custom, meni hetkellisessä mielenhäiriössä siinä samalla myös! Ja sekös se vituttaa vieläkin :(
 
Mutta uuteen, eli siis vanhaan ja alkuperäiseen, täytetään kuitenkin jo säästöpossua sitä mukaa kun perse kestää. Joten kyllä tästäkin kaivosta vielä noustaan brkl...

Akustinen teräskielinen on aika turha.
 
Siinä on liian kova ääni mutta ei tarpeeksi kova kuitenkaan, ja tilaisuudet jossa sitä joutuu käyttämään ovat järjestään sellaisia että silloin toivoisi sydämensä pohjasta olevansa jossakin aivan muualla.