Kitarat: akustinen ›

Olen miettimässä elektroakustisen hankintaa 700-800 euron budjetilla.
Mitä on tänäpänä "ilmassa"? En ole juuri seurannut markkinoita.
Teräskielinen dreadnought lähinnä kiikarissa.
 
Nykyinen, yli 40-vuotias, Yamaha FG336SB II:ni soi hienosti, mutta kaipaisi pikkuhiljaa täyden laiton, on otelauta niin kuopalla, ja itse (vähän tökerösti) jälkiasennetun piezomikin/esivahvarin mikroskooppisen ohuet johdot viruneet poikki, enkä ole onnistunut niitä juottamaan.
 
Olisiko joku edullisen pään Martin helpoin ratkaisu? Niiden työn laadusta olen kiittäviä arvioita lukenut. vaikkei huippumateriaaleja ja rakenteita olisikaan käytetty.
 
Voi tosin olla, että tulen vielä toisiin aatoksiin koko hankinnan suhteen.

Tuolla budjetilla kannattaa katsoa uusista ja käytetyistä myös ainakin Sigmoja ja Takamineja. Ja hyvällä tuurilla saattaa löytyä jopa asiallinen käytetty Larriveekin. Ole liikkellä avoimin mielin, sillä jokin harvinaisempikin merkki voi yllättää.
 
Tärkeintä toki on, että kitara tuntuu omaan käteen hyvältä (mm. kaulan leveys, paksuus, action ja kopan koko). Toki pitäähän kitaran myös kuulostaa ja näyttää mieluisalta - ja ylipäätään olla riittävän hyvin tehty.

Kalmo: Tuntemattomampien merkkien osalta, ja ylipäätään, minulla on pelkona, ettei kokemukseni riitä huomaamaan jotain, mitä pitäisi huomata. Olen vain pahainen kotitarverämpyttäjä. Päätöksen tekeminen turvallisen konservatiivisesta, ja perusolemukseltaan tutusta sortimentista olisi lähinnä tilastollisen epäonnistumisriskin minimointia :o/
 
Käsittääkseni ihan laadukkaita merkkejä. Kauppaan mars testaamaan niitä jotka kiinnostaa. Sopivan tuntuinen mukaan ja ammattilaiselle säädettäväksi, oisko huntti. Mee testaan edullisempia martineja. Munst akustisessa se testaus on tärkeämpi kuin sähkökitaran suhteen. Tämmönen mielipide siis, ei faktaa.

Poika osti Martin DX1AE:n, hinta jossain 700:n huippeilla. Se on ihan hiton helppo ja johdonmukainen soitettava, muttei ääneltään kyllä yhtään Yamahaani parempi.

Kalmo: Poika osti Martin DX1AE:n, hinta jossain 700:n huippeilla. Se on ihan hiton helppo ja johdonmukainen soitettava, muttei ääneltään kyllä yhtään Yamahaani parempi.
 
Turussa täysnauhoitus on 250 e, muistaakseni. Osanauhoituksellakin voi hyvin selvitä. Mulla on kans Ibanez concord - 76 odottamassa, että veisin joku päivä laitettavaksi. Ei vaan oo kiire kun löytyy se martinkin, 00016gt, vallan erinomainen kitara.

Vihdistä ei taida olla paha matka tarkistamaan pääkaupunkiseudun liikkeiden tarjontaa. Muutama varteenotettava merkki on tässä ketjussa jo mainittu.
 
Vanhan kitaran uudistaminenkaan ei vältämättä ole ihan kamala rasti. Riippunee enimmäkseen siitä, missä kunnossa otelauta tarkalleen on ja tarviteeko kaulakulmaa korjata.

Sigma näyttää olevan myös merkki, jolla on paljon kokopuista mallistoa 600-800 hintaluokassa.

Suosittelisin katsastamaan Yamahan FGX830 mallia. Perusmalli ilman sähkö sai Guitarist -lehden vuoden 2016 parhaan ostoksen palkinnon (best buy award). Kyseessä oli tuolloin Yamahan mallistossa halvemman kategorian hintavin malli. Itseäni aikoinaan oli edellinen FG720- malli. Sekin oli ihan jees.
Tuosta on elektroakustinen FGX830, mutta mikin sen käyttökelpoisuudesta en osaa sanoa mitään.
Astetta parempia ja kallimpia ovat Yamahan LL6 tai LL16. Hyviä kitaroita nämäkin, mutta koppa menee silloin aika isoksi. Musa-Fasulla kannattaa käydä kokeilemassa, miten nuo itselle sopiin.
Näitä kaikkia liikkuu käytettyinä kohtuuhinnalla.

Lainataan samaa ketjua; 30v lahjaksi ajattelin ostaa itselle kerrankin kunnollisen kitaran. Budjetti jossain 600-1000€ luokassa ja elektroakustinen haussa. Kovin isoa koppaa ei mielellään, kun melko pieni mies kyseessä.

Lisätään edellisiin pari mielenkiintoista kohtuuhintaista elektoakustista Tanglewoodia, joista varsinkin OM-koppainen TW400 kiinnostaisi itseäkin, jos olisin uutta kitaraa ostamassa. Näistä ei siis ole pienintäkään omaa kokemusta. Musamaailma myy ja itse testaamalla selviää lisää.
 
https://kitarablogi.com/2016/04/04/ … nce-historic-tw40o-an-e-tw40d-an-e/

Pinewood: Lisätään edellisiin pari mielenkiintoista kohtuuhintaista elektoakustista
 
https://kitarablogi.com/2016/04/04/ … nce-historic-tw40o-an-e-tw40d-an-e/
 
Kirjoittaja vertaa vaneripohja d-mallin kitaroita Guildin vaneripohja kitaraan, mutta jälkimmäisessä on kaareva pohja, kuten tyypillisesti archtop jazz-kitaroissa, joka projisoi ääntä eritavalla. Jos akustista soitetaan mikitettynä, niin kokopuisilla pohjilla ja sivuilla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Yleensä (ei aina) kokopuinen on kuitenkin rakennettu muutenkin vähän paremmin ja jos vedetään mutkia suoriksi jossain, niin yleensä sitä tehdään muuallakin kate maksimoidakseen.
 
Kannattaa miettiä, että tarvitseeko oikeasti mikitettyä akustista, eli soitat livenä bändin kanssa tai trubaduurina ympäristössä, jossa pitää olla vahvistettu ääni. Kotisoitossa ja pienemmissa kokoonpanoissa se on täysin turha ja sillä lisähinnalla saa vähän paremman akustisen ilman mikkejä (jotka voi tarvittaessa asentaa tulevaisuudessa).
 
Suosittelen käytetyn akustisen ostamista, koska niissä on hinnasta yleensä viilattu 20-40% pois ja käyttö ei välttämättä näy mitenkään.

flattopguitar2: Kannattaa miettiä, että tarvitseeko oikeasti mikitettyä akustista, eli soitat livenä bändin kanssa tai trubaduurina ympäristössä, jossa pitää olla vahvistettu ääni. Kotisoitossa ja pienemmissa kokoonpanoissa se on täysin turha ja sillä lisähinnalla saa vähän paremman akustisen ilman mikkejä (jotka voi tarvittaessa asentaa tulevaisuudessa).

 
Jos mikki on tallan alla, niin se vielä pilaa vähän soundia. Ainakin Gibson bluesking parani entisestään, kun otin LR Baggsin Elementin pois. Ei ole järkevä tuollainen metallilankapunos akustiikan kannalta yhdessä tärkeimmistä paikoista.
 
https://www.thomann.de/fi/l_r.baggs_element_active_system_vtc.htm

500e-1000e luokassa Eastmanit aika lyömättömiä mielestäni. Hommasin vähän aika sitten E10 00 ss/v eli käytännössä Gibsonin L-00 -kopio. Tosi iso saundi mielestäni pienikoppaiseksi. Taitaa olla vaan aika harvassa täällä Suomen päässä.

Tuossa hintaluokassa kannattaa myös tsekata PRS:n akustiset. Tampereella Kaksi Kitaraa -liike on ainakin ottanut niitä myyntiin..

oksatboys: Jos mikki on tallan alla, niin se vielä pilaa vähän soundia. Ainakin Gibson bluesking parani entisestään, kun otin LR Baggsin Elementin pois.
 
Joo totta. Se liuska tallan alla tekee soundista vähän pehmeämmän, kun värinä ei siirry maksimaalisesti kanteen ja sitä kautta koppaan vahvistettavaksi. Ero on jostain syystä pienempi suurempi koppaisissa kitaroissa.

Resonaattorikitaroissa on usein ääni todella hyvä, jopa niissä halvemmissakin. Vaikka alle tonnilla irtoaa lähinnä Aasian tuotantoa, niin niistä saa helposti parempia kun vaihtaa sen kennon amerikkalaiseen. Eli noin satasen investoinnilla pystyy soundia fiksaamaan paremmaksi.