Kitarat: kitarakamat ›

Kolmella pärjäisi, yksi floikallinen, yksi kiinteätallainen ja akustinen. Kuusi noita on joten siitä voi laskea.

Mikähän "turha ketju" nostellaan seuraavana, mitä veikkaatte?

zedder: Mikähän "turha ketju" nostellaan seuraavana, mitä veikkaatte?
 
No kiva että jostain keskustellaan? Hiljainen foorumihan tämä oikeastaan on kun katsoo etusivulla olevien keskustelujen viimeisiä aikaleimoja.

PekkaM: No kiva että jostain keskustellaan? Hiljainen foorumihan tämä oikeastaan on kun katsoo etusivulla olevien keskustelujen viimeisiä aikaleimoja.
 
Onhan se toki noinkin.
 
Mutta onko niinkin, että se on vähän outoa että käy potkaisemassa jotakin vanhaa ketjua osallistumatta keskusteluun itse käytännössä juuri lainkaan? Toki huvinsa kullakin.

Tuntuu, ettei turhia kitaroita olekaan, mutta toki ne on ne, jotka on - tai tulee olemaan - myynnissä.
 
Mielenkiintoista olis kuulla kuitenkin, mitkä on ne kitarat (ja miksi), mistä "en luovu!".
 
Ja turha kitarahan ei todellakaan ole sellainen, jolla ei soiteta. Jonkun tietyn soittimen tai laitteen jo pelkkä omistaminen voi tuoda paljonkin mielenrauhaa, tai onnellisuutta, vaikka sillä ei soittaiskaan.

ESP "Talbot" Horizon FR-II:
 
Liian kapea ja tikkumainen kaula soitettavakseni, ja mikinvaihtovipukin liian pieni ja huonossa paikassa, mutta muuten niin kevyt ja hyvä sekä hyvin tehty kitara ettei siitä viitsi luopua. Ja kun on "ihan oikea ESP" eikä E-II, niin arvo varmaan vaan nousee...
 
Edwards "kirsikka" E-FV (mikälie mallinumero olikaan):
 
Niin ikään liian kapea ja tikkumainen kaula, mutta koska flygarikin pittää olla, niin olkoon sitten tuo.

Ostin viime kesänä nailonkielisen akustisen, ja soittokerrat voi laskea metsurin/sahurin yhden käden sormin.
 
Pitäisi vaihtaa se poikki mennyt kieli, ja laittaa torille. Mutta kun aina on muutakin tekemistä, eikä myynnillä ole kiire. Vaikka se kielen vaihto vaatisi vain laatikosta kielipaketin kaivamisen ja kielen vaihtamisen sen jälkeen. Mutta kun ...

jaripat: Ja turha kitarahan ei todellakaan ole sellainen, jolla ei soiteta. Jonkun tietyn soittimen tai laitteen jo pelkkä omistaminen voi tuoda paljonkin mielenrauhaa, tai onnellisuutta, vaikka sillä ei soittaiskaan.
 
Tämähän tietty on vaan yksi skenaario. Mulla on oma eka kitara seinällä ja se on ehkä lempparini. Silti soitan sitä varsinkin tositilanteissa vähiten. Ei kuitenkaan turha. Sitten taas pari vuotta sitten oli pitkään puoliakustinen, joka osoittautui oikeasti turhaksi. En kehdannut myydä kun olin uuteena ostanut. Luulin että siitä tulee joka paikan höylä, mutta lopulta jäi täysin soittamatta, eikä haitannut ollenkaan. Se oli turha monta vuotta.

Meikällä on tasan yks soittopeli, jonka myyminen on jäänyt kaivelemaan. Tosin, tarvitsin sillä hetkellä enemmän hilloa ja se oli se, josta sai rahaa. Ikäviä reaaliteetteja välillä. Ja kun kyseisen kaltaisia soittimia on tasan se yksi, eikä nykyinen omistaja ole suostunut sitä myymään mulle takaisin, niin vähän on sen suhteen pattitilanne.
 
Yleisemmillä ritsoilla on se hyvä puoli, että jos myyminen kaduttaa turhan paljon jälkikäteen, niin rahalla saa samanlaisen ostettua uudelleen.

jaripat: Tuntuu, ettei turhia kitaroita olekaan, mutta toki ne on ne, jotka on - tai tulee olemaan - myynnissä.
 
Mielenkiintoista olis kuulla kuitenkin, mitkä on ne kitarat (ja miksi), mistä "en luovu!".
 
Ja turha kitarahan ei todellakaan ole sellainen, jolla ei soiteta. Jonkun tietyn soittimen tai laitteen jo pelkkä omistaminen voi tuoda paljonkin mielenrauhaa, tai onnellisuutta, vaikka sillä ei soittaiskaan.
 
Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä. Vaikka soitankin kaikilla hallussani olevilla kitaroilla säännöllisesti, niin ei yhden syystä tai toisesta pimentoon jääminen tekisi siitä mitenkään turhaa. Olen toki dynaamisesti inkonsistentti siinä mielessä, että en osaa sanoa mistään omistamastani kitarasta että tästä nyt en varmasti luovu. Toki tiettyjen kohdalla se todari on huomattavasti pienempi, johtuen mm. huonommasta saatavuudesta.
 
En ole mikään keskisuuri kitaraliike kuten eräät *kröh kröh munkero kröh* tällä foorumilla, joten kokemusta mulla on lähinnä tuosta kitaroiden ostelupuolesta. Vanhan sotaratsu-JS:n myin viime vuonna, mutta ei sekään ollut "turha", vaan mielenkiinto vain vaihtui silloin aika kokonaisvaltaisesti RG-malleihin, joilla ainakin tällä hetkellä soittelen iloisesti.
 
Ja tosiaan kuten toveri Funkånaut ylempänä totesikin, niin hyvänä puolena näissä standardimalleissa on se, että jos nyt alkaa vanha suola janottaa niin sitten vaan ostelemaan rahalla taas.

Jackson Minion Rhoads: Lähinnä huumorinäppäilyyn itselle, mutta lapset tykkää räimiä joten miksipä ei.
 
Telecaster: Joo, on sillä kiva kesällä soitella kantria. Muuten istuu pitkälti pölyttymässä.
 
Akustinen: lähinnä seinäkoriste.

Funkånaut: Meikällä on tasan yks soittopeli, jonka myyminen on jäänyt kaivelemaan. Tosin, tarvitsin sillä hetkellä enemmän hilloa ja se oli se, josta sai rahaa. Ikäviä reaaliteetteja välillä. Ja kun kyseisen kaltaisia soittimia on tasan se yksi, eikä nykyinen omistaja ole suostunut sitä myymään mulle takaisin, niin vähän on sen suhteen pattitilanne.
 
Yleisemmillä ritsoilla on se hyvä puoli, että jos myyminen kaduttaa turhan paljon jälkikäteen, niin rahalla saa samanlaisen ostettua uudelleen.
 
Mä myin joskus rahapulassa BJF Baby blue overdriven ja isolla peltikotelolla olevan EHX Electrix Mistressin, ja niissä kyllä harmittaa just se, että niitä ei niin vaan osteta takaisin.
 
Kitaroita on varmaan tarpeettomiakin, mutta toisaalta, sinne ne kotiin mahtuu ja ovat niin erilaisia, että kyllä niille käyttöä tulee sitten kun kitaroille muutenkin, enemmän harmittaa soittamattomuus kuin liiat kitarat.

Kahdella tai kolmella varmaan pärjäisi, mutta näitä on päässyt kuitenkin yhdeksän kertymään nurkkiin. Kahdeksan superstatoa ja yksi single cut.
 
Turhaksi / myyntiin päätyy jos ei tule soiteltua, kuten nyt yksi Jackson saa lähteä, kun tulee ennemmin soiteltua noilla 90-luvun Professionaleilla!

gemisti: Mä myin joskus rahapulassa BJF Baby blue overdriven ja isolla peltikotelolla olevan EHX Electrix Mistressin, ja niissä kyllä harmittaa just se, että niitä ei niin vaan osteta takaisin.
 
Kitaroita on varmaan tarpeettomiakin, mutta toisaalta, sinne ne kotiin mahtuu ja ovat niin erilaisia, että kyllä niille käyttöä tulee sitten kun kitaroille muutenkin, enemmän harmittaa soittamattomuus kuin liiat kitarat.
 
Mä just myin esmes Höfnerin uusiotuotanto-viulubasson, eikä harmita yhtään vaikka kiva basso olikin. Puhumattakaan muista myydyistä massa-ritsoista, kyllä niitä löytää kun vaan etsii ja ostaa.
 
Jos haluan takaisin, niin piankos sellaisen löydän. Mutta toi harmittamaan jäänyt basso, sitä ei niin vain osteta takaisin.

Turha 80-luvun Kramer pyörii jaloissa, Duncanit ja Floikka, eipä kelpaa myytäväksi niin pidän sitten itsellä. Kele.

zedder: Mikähän "turha ketju" nostellaan seuraavana, mitä veikkaatte?
 
Turhat vahvistimet. Turhat anopit. Turhat kaverit.

McNulty: Turhat vahvistimet. Turhat anopit. Turhat kaverit.
 
Turhat mnet ketjut

Myin kaikki "turhat" kitarat pois. Nyt on perus setti tarpeellisia kitaroita jäljellä. Kaikilla on joku funktio

juhakki: Myin kaikki "turhat" kitarat pois. Nyt on perus setti tarpeellisia kitaroita jäljellä. Kaikilla on joku funktio
 
"Joku funktio" on aika laaja käsite. Funktiohan se on sekin että "tämmöstä mä kakarana halusin"?