Bassot ›

Sähkökitaralla tulee nykyään soiteltua V-Picksin Traditionilla tai sillä violetilla Dunlop Flow Petruccilla. Akustista flatpickaan Bluechipillä tai Dunlopin Primetonella.
 
Ei tulisi mieleenkään alkaa soittelemaan enää niillä ns. ohuilla perusplekuilla. Suosittelen kaikkia tutustumaan Dunlopin Flow ja Primetone sarjoihin. Niissä mielestäni paras hinta-laatusuhde.
 
EDIT. Hei täähän olikin bassopuolelta! Bassoa soitan tietysti sormin.

discominister: Hei täähän olikin bassopuolelta! Bassoa soitan tietysti sormin.
 
No ei siinä sitten mitään. Aika paljon jää hyvää matskua soittamatta jos haluaa autenttista saundia mutta kukin tavallaan. Vitsinäkin tuo alkaa olemaan niin kulunut että ei naurata.

J.Nikkanen: No ei siinä sitten mitään. Aika paljon jää hyvää matskua soittamatta jos haluaa autenttista saundia mutta kukin tavallaan. Vitsinäkin tuo alkaa olemaan niin kulunut että ei naurata.
 
Juu tyyli on vapaa, mutta pakollinen. Itsekin olen yrittänyt soitella aina joskus plektralla, mutta en vain osaa. Tyydyn sitten soittelemaan sormilla ja soundit on sen mukaiset (no sentäs Iron Maidenin biisit soitellaan sormilla jo alunperinkin. Itsellä vain ei ole Harrisin kahden sormen laukkabassotekniikka, vaan ennemminkin kolmen sormen kolmiloikkatyyli :D ). Pitänee taas jossain vaiheessa yrittää opetella soittamaan plektralla uudelleen, jos sitten olisi kärsivällisyyttä enemmän.

Tortex 0.7-1.0mm
 
Kuluu nopeasti, mutta saundaa paremmalle kun XL jazz joka oli joskus se juttu

Dunlop Ultex .88 Tällä saa kirkautta ja presenssiä roundwoundeilla ja etenki säröhommiin.
 
Dunlop Gatorgrip 0,96. Näillä sitte flatwoundien kanssa tai jos haluaa aavistuksen tummempaa tai vähemmän terävää atakkia. Toimii etenkin lyhytskaalasen hollowbodyn (Warwick Starbass) kanssa. Tätä vois kokeila myös .88 paksusena.
 
Näillä samoilla plektroilla rämmin myö kitaran kanssa.

Vihreeetä.

Moi.
 
Jim Dunlop
USA Nylon 1mm
 
Muitakin on vuosikymmenten varrella tullut koitettua, mutta tuo on se johon olen aina palannut.
Parasta tuossa plekussa on mun mielestä karheat valukuviot ja -teksti, pysyy sileitä tai kevyesti karhennettuja paremmin näpeissä hikisemmissäkin sessioissa.
 
RE: pelkkä sormisoitto vs.pleku.
J.Nikkanen: Aika paljon jää hyvää matskua soittamatta jos haluaa autenttista saundia mutta kukin tavallaan.
 
^Tämä.
 
Kukin toki taaplaa -ja hipelöi instrumenttiaan- tyylillään, mutta hurja määrä soundivariaatioita jää pois jos jääräpäisesti keskittyy vain yhteen bassonsoittotekniikkaan.
Sama pätee toki myös jos soittelee jääräpäisesti pelkällä plekulla.
 
Peukku, slap/pop ynnä muut perkussiivisemmat soittotyylit ovat sitten ihan oma haasteensa...
Näennäisestä umpiyksinkertaisuudestaan huolimatta yllättävän haastava on myös "alkuperäinen" Fender-soittotyyli, peukku tug-bar:ista tukea ottaen, mutta joihinkin tiettyihin autenttisiin 50-luvun bassosoundeihin kokolailla pakollinen taito.
 

 
J.Nikkanen: Vitsinäkin tuo alkaa olemaan niin kulunut että ei naurata.
 
Tässä(kin) tapauksessa tuo umpikulunut heitto taisi olla puhdas provo, ei edes vitsi...
 
Josta tulikin mieleen joskus 90-luvun loppupuolella Teatron lavalla tekniikkaa häärätessä keksimäni, senkertaiseen basistillevittuilutilanteeseen ainakin omasta mielestä hienosti sopinut toteamus:
 
Miksi basistivitsit ovat niin lyhyitä?
Jotta kitaristit ymmärtäisivät ja rumpalit osaisivat kertoa...
 
T:Samuli

Plektroillakin saa monenlaisia soundeja riippuen esim. plekun paksuudesta ja näppäilykäden asemoinnista, mahdollisesta demppaamisesta yms.
Suht. ohuella plektralla ja flatwound-kielillä saa soundiin pehmeännapsuvaa 60-luvun meininkiä ja carolkaytä. Paksulla plärällä taas aggressiivisempaa atakkia ja tuhdimpaa soundia. Ja tietysti näppäilykäden asemaa vaihtelemalla saa paljon variaatioita soundiin. Mun mielestä plektrasoitto on ihan yhtä arvostettavaa kuin sormin näppäily. Ja vaatii myös haltuun ottoa. Ei suju ihan tuosta vaan, jos ei ole harjoitellut. Mä tykkään vaihdella pletran paksuutta ihan biisin mukaan. Samoin biisin mukaan soitetaan plektralla tai ilman.

Rämppy: Plektroillakin saa monenlaisia soundeja riippuen esim. plekun paksuudesta ja näppäilykäden asemoinnista, mahdollisesta demppaamisesta yms.
Suht. ohuella plektralla ja flatwound-kielillä saa soundiin pehmeännapsuvaa 60-luvun meininkiä ja carolkaytä. Paksulla plärällä taas aggressiivisempaa atakkia ja tuhdimpaa soundia. Ja tietysti näppäilykäden asemaa vaihtelemalla saa paljon variaatioita soundiin. Mun mielestä plektrasoitto on ihan yhtä arvostettavaa kuin sormin näppäily. Ja vaatii myös haltuun ottoa. Ei suju ihan tuosta vaan, jos ei ole harjoitellut. Mä tykkään vaihdella pletran paksuutta ihan biisin mukaan. Samoin biisin mukaan soitetaan plektralla tai ilman.
 
Niin tämä on kyllä hyvä pointti, että ei se plektrasoitto ole helppoa. Voi kaikille plektroista vitsaileville sanoa takaisin, että otappa plektrasoitto bassolla haltuun ensin ja tule sitten vasta kettuilemaan. Itse tosiaan arvostan kyllä kaikkia basson soittotekniikoita, sillä itse en osaa niistä kovinkaan montaa. Tämä on jatkuvaa opettelua ja koskaan ei voi osata soittaa täydellisesti.

Kyllä toi plektralla soittaminen on haastavaa vähintään siinä, missä sormillakin. Ja sävyjäkin sillä saa tosi värikkäästi. Anthony Jacksonin "puhtaus" plektatyöskentelyssä. Bobby Wegan perkussiivisuus ja vaikkapa Rex Brownin yltiö-agressiivinen soundi.

Dava Rock Control Delrin Picks toimii mulla ja kestävyys ihan omaa luokkaa muihin mitä oon kokeillu. Sopii niin hakkaamiseen kuin kevyempään pimputteluunkin.

Teatteriproggiksissa ja 60-70-luvun viihdemusassa (esim. The Walker Brothers - Summertime) tarvitsee usein pehmeää plektrasoundia lyhyellä sustainilla. Yleensä soitan plektran kanssa myös palm mute-tekniikalla, että soundi on oikeasti aika tumppu. Tämä soundi-ihanne ohjaa myös plektravalintaa.
 
Joskus luin juuri tuota musaa levyttäneen Carol Kayen näkemyksiä ja hänen mukaansa paksumpi plektra = pehmeämpi soundi ja oma kokemus vahvistaa hänen näkemyksensä. Näin ollen itsellä käytössä Dunlop Delrin 500 1.5mm tai saman muotoinen Dunlop Gator Grip 1.5mm (koska siitä krokotiilin kuvasta tulee hyvälle tuulelle). Joskus saattaa olla myös 2.0mm vähän mikä käteen sattuu. Näitä löytyy myös about kaikista musaliikkeistä niin saatavuus on aika varmaa.
 
Joskus käytin niitä isompia kolmiomallisia plektroja, mutta koska soitan usein palm mutea samalla niin normaalikokoinen plektra on toiminut itsellä paremmin. Lisäksi joissain tilanteissa joutuu vaihtamaan nopeasti sormisoitosta plektraan jolloin pitelen plektraa samalla kun soitan sormilla.

Itse käytän 3 eri paksuista plektraa: 2mm, vajaa 1mm ja ihan ohutta. Ihan ohutta en bassossa käytä, mutta kitaralla kolmen paksuista. Saa eri soundeja. On biisejä, mitkä soitetaan plekulla ja sit biisejä, mitkä sormilla.

Kyllä mä käytän sujuvasti ihan sitä mikä sattuu käteen osumaan jopa tulitikku tai viiden sentin kolikko on suorastaan hyvä. Tykkään myös kokeill akaikenlaisia ja hainevä (vai onko sen nimi virallisesti joku konserttiplektra se missä on yhdellä sivulla se sahalaita) on kiva kun se soundaa ja tuntuu joka sivultaan erilaiselta senkun vaan kääntää vähän plekua kädessä. Viimeaikoina tullut soitettua kokonaan ilman plekua. Yksi pitkäaikainen suosikki on Dunlopin Big Stubby siinä on pehmeä ja miellyttävä soundi ja tarkka soittotuntuma ja lisäksi se näyttää kestävän kulutusta ihan loputtomiin :-D

Jäksy on plärä eli soittolehdykkä.

Jos plektralla soitan, yleensä käytössä on vihreä Dunlop Tortex 0,88. Nykyään yritän tosin kehittyä sormilla soittamisessa ja plektraa käytän hieman vähemmän. Ja on tietysti ollut pakko hommata myös purppuran värisiä 1,14 Tortexeja, kun joskus muinoin At the Gatesin keikalla satuin saaman kouraani Jonas Björlerin plektran ja jannu soitti samanlaisilla.

M -merkkisillä paksuhkoilla lärpäköillä. Samoilla soitan kitaraakin. Hyvin pysyy hyppysissä.
 
Kuvassa niitä ämmiä: https://static.mikseri.net/m/34b/110003714370.jpg

pehko: Dunlopin keltasta..
 
Päivitän: Dunlopin tai Fenderin normikokosia 0,88mm gripillä varustettuja harmaita lätkiä. Sen mitä parissa biisissä käytän.

Tortex 0,60mm oranssi kolmio. Käytän vaan metalliproggiksessa ja kun haluu vaan räimii menee hiki otsassa.
En itse asiassa oo käyttäny plektraa kun vasta muutaman vuoden versus 20v kestänyt soitto "ura". Jotenki tollanen lerpumpi plektra toimii paremmin, millä voi lyödä kielen "läpi".