Klassinen ›

megatherium:
Missä muussa mielessä Sibelius muka hakkaa mainitsemani säveltäjät jos saan kysyä?
 
Siinä, ettei hän lähtenyt säveltämään mitään kunnianosoitusta sotilaille ja sodalle.

Henri Henri Olavi: Siinä, ettei hän lähtenyt säveltämään mitään kunnianosoitusta sotilaille ja sodalle.
 
Mutta sekin mitä ilmeisimmin johtui vain Sibeliuksen suhteettoman suureksi kasvaneesta ja hänet säveltäjänä musertaneesta itsekritiikistään jota seurasi Ainolan hiljaisuudeksi kutsuttu vaihe ja 8. sinfonian suuret polttajaiset. Tästä syystä mitään muutakaan musiikkia hän ei sitten tuon takassa poltetun sinfonian käsikirjoitusaineiston lisäksi tuonut julkisuuteen eikä näin ottanut osaa maansa sotaponnistuksiin kuten niin monet muut isänmaalliset säveltäjät teoksillaan joita sota ja sen menetykset erityisesti koskettivat. En yhtään ihmettele että laadullisesti niin heikkoja ja emotionaalisesti niin köyhiä ja vähänsanovia sinfonioita säveltänyt säveltäjä heitti pyyhkeen kehään jo niin varhaisessa vaiheessa ollessaan luonnostelemassa vasta 8. sinfoniaansa kun hän katsoi ettei hänellä ole maailmalle enää mitään annettavaa ja sekin mikä hänen kynästään oli lähtenyt aiemmin oli sangen ala arvoista musiikkia.

Kyllä meidän sotasankarisäveltäjät sävelsivät sota-aiheisia teoksia tai muuta absoluuttista musiikkia sota-aikanakin kuten esim. Pylkkänen, Karjalainen, Sonninen, Saikkola, Haapalainen, Fougstedt ym. mutta Sibeliukselta ei vain ilmestynyt ainuttakaan teosta korpisotureittemme kunniaksi, muistoksi tai hengennostatukseksi mikä kyllä jättää hänet omaan arvoonsa epäisänmaallisena säveltäjänä joka ajatteli vain omaa eikä kansakunnan etua.
 
Sota-aikana sotilaiden hengennostattamiseksi sävellettyjä teoksia olivat mm. Väinö Haapalaisen Pro Patria, Tauno Pylkkäsen Kullervon sotaanlähtö ja sinfonietta, Fougstedtin Preludio Eroico etc ja esim. Kalervo Tuukkasen 2. sinfoniassa v 1949 finaalina on massiivinen marssi joka kummunnee sotakokemuksista. Pylkkänenhän tosin vapautettiin rintamapalveluksesta mutta hän palveli pääesikunnassa ja ehti säveltää tuona aikana. Fougstedt kykeni säveltämän keskellä taisteluitakin tykkien jylistessä ja Saikkola sai hengennostatusta kuunnellessaan tykistökeskityksen aikana teltassa matkaradiosta omaa orkesterisarjaansa Kuvia karjalasta josta miehet intoutuivat niin että lähtivät vastahyökkäykseen ja valloittivat vanjalta tärkeän kukkulan. Saikkola sävelsi myös sinfonisen kuvan Karjala palaa joka on valituslaulu menetetylle Viipurille saaden v. 1941 tapahtuneessa kantaesityksessään innostuneen vastaanoton ja Traaginen sinfonia kaatuneille aseveljille. Ahti Karjalainen sävelsi myös sota aikana 1. sinfoniansa kaatuneiden aseveljien muistolle jonka avausosassa kuullaan myös laukauksia. Ahti Sonnisen sinfonisissa tuokioissa kuuluvat sotakokemukset. Kaikki nämä teokset edustavat korkeampaa laadullista tasoa kuin Sibeliuksen askeettinen ja frigidi sinfonikkous.

Marlowe: Sibelius oli talvisodan syttyessä 74-vuotias. En tiedä, mutta voisin tässä tapauksessa ajatella sen olevan jonkinmoinen lieventävä asianhaara.
 
Ehkäpä tuo Sibeliuksen korkea ikä asetti jonkin verran rajoituksia ja esteitä sävellystyölle varsinkin kun ajatellaan että Sibeliukselle säveltäminen oli aina ollut niin vaikeaa ja hermoja repivää työtä ajoittaisesta käsien vapinasta puhumattakaan joka entisestään hankaloitti ratkaisevasti nuottien kirjoittamista jota hän sitten yritti alkoholin ja valeriaanan käytöllä lievittää. Ja voimakas itsekritiikki murskasi hänen luomihalunsa lopullisesti. Mutta oli miten oli Turtolan mukaan meillä on kuulemma yleiset syyt olla esittämättä muutoinkaan tämänkaltaista musiikkia kun Saikkolan ym. sotasinfoniat makasivat esittämättöminä pöytälaatikossa samaan aikaan kun Shostakovitsin Leningrad sinfoniaa soitettiin ja soitetaan yhä edelleen kaikkialla teoksen sangen vaatimattomista musiikillisista kvaliteeteista huolimatta.
 
Säveltäjä Jean Sibeliuksen säveltämistyötä ratkaisevasti vaikeuttaneelle vapinalle jota hän lääkitsi alkoholilla on löytynyt hyvin todennäköinen lääketieteellinen syy. Kyseessä on "essentiaalinen vapina", jota on kutsuttu myös aktiovapinaksi ja ryhdyntävapinaksi. Myös valeriaana rauhoitti Sibeliuksen hermoja ja vähensi säveltäjän rauhattomuutta. Mutta kaikkein ratkaisevin syy Sibeliuksen sävellystyön lopettamiselle oli suunnattoman suureksi kasvanut itsekritiikki joka kahlitsi hänen luomistyötään ja sai säveltäjän tuhoamaan ilmeisesti valmiin 8. sinfonian käsikirjoitusaineiston jonka jälkeen hän joitakin tilapäisluonteisia sovitustöitä lukuun ottamatta lopetti kokonaan säveltämisen.
 
Sibelius ei ilmeisesti tuntenut niin suurta sympatiaa ja kunnioitusta suomalaisten sotilaiden uhrauksia kohtaan että olisi vielä kirvoittanut sodan tragediaa kohtaan tuntemansa tunnot säveliksi kuten Saikkkola oli niin urheasti sydän verellään kirjoittanut mm. sinfoniassaan Tragica ja sinfonisessa kuvassa Karjala palaa mutta nyt on anteeksiantamattomasti ja halveksittavasti joutunut unohduksiin.
 
Sibeliuksen olisi pitänyt unohtaa itsekriittisyytensä ja säveltää sinfonia suuren isänmaallisen sodan muistolle ja sodassa kaatuneiden sankareiden kunniaksi muttei hänestä ollut siihen sen vertaa miestä van vietti valtion myöntämällä eläkkeellä' lokoisia päiviä Ainolassa tekemättä mitään. Sibeliuksen 4. sinfonia on staattinen pettuleipäsinfonia kamarimusiikillisessa tekstuurissaan ja askeettisuudessaan mutta viimeinen osa on suorastaan hilpeä. Minulle Sibeliuksen musiikki ja varsinkaan sinfoniat eivät kelpaa koska ne eivät täytä taidemusiikille asetettuja laatukriteereitä emotionaalisessa köyhyydessä ja tyhjyydessään mutta jonkun Tuukkasen tai Saikkolan ja Aaltosen sinfonioita kuuntelisin sen sijaan kernaasti.

Yle Vegalla on oikein hyvä klassisen musiikin tarjonta. Operaguiden, Klassiska podden ja Den klassiska kvällen. Kaikki ohjelmat peräkkäin. Siispä kuuntele Yle Vegaa!

Prophet: Yle Vegalla on oikein hyvä klassisen musiikin tarjonta. Operaguiden, Klassiska podden ja Den klassiska kvällen. Kaikki ohjelmat peräkkäin. Siispä kuuntele Yle Vegaa!
 
Eikös se ole sitä samaa musiikkia jota on julkaistu massoittain cd levyinä ja jota YouTube on pullollaan eikä se pidä sisällään unohdettujen suomalaisten säveltäjä nerojen teoksia?

megatherium: Eikös se ole sitä samaa musiikkia jota on julkaistu massoittain cd levyinä ja jota YouTube on pullollaan eikä se pidä sisällään unohdettujen suomalaisten säveltäjä nerojen teoksia?
 
Olettaisi ulkomaisista klassisen musiikin nettiradioista löytyvän jokin sopiva. Tosin mainstream on läsnä koko aurinkokunnassa.

Prophet: Olettaisi ulkomaisista klassisen musiikin nettiradioista löytyvän jokin sopiva. Tosin mainstream on läsnä koko aurinkokunnassa.
 
Kyllä näitä ylen omaa tuotantoa edustavia kantanauhatallenteita harvinaisemmasta suomalaisesta ohjelmistosta saa joskus vaikkakin aniharvoin kuullakseen yle klassisen nettiradiosta joka ei siis ole pelkkää mainstreamia vaikka se valtaosaltaan sitä tuppaa olemaankin. Olen myös vakuuttunut siitä että monet näiden unohdettujen suomalaissäveltäjien teoksista ovat laadukkaampia ja vaikuttavampia kuin mainstreamiin kuuluvat Sibeliuksen frigidit ja askeettiset sinfoniat.

Soittaako Yle Klassinen koskaan Sibeliuksen säveltämää veljeskunnan rituaalimusiikkia Opus 113? Olisi ollut hienoa nähdä suuri ja mahtava Sibelius, aikamme legenda, soittamassa Mannborg -urkuharmonilla Mozartin, Beethovenin, Händelin ja Bachin sävellyksiä ja koraaleja.
 
http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/vapaamuurari.htm

Prophet: Soittaako Yle Klassinen koskaan Sibeliuksen säveltämää veljeskunnan rituaalimusiikkia Opus 113? Olisi ollut hienoa nähdä suuri ja mahtava Sibelius, aikamme legenda, soittamassa Mannborg -urkuharmonilla Mozartin, Beethovenin, Händelin ja Bachin sävellyksiä ja koraaleja.
 
http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/vapaamuurari.htm
 
Vaikka viimeksi tänään kuuntelin Helvi Leiviskän monumentaalista ja polyfonista 3. sinfoniaa pakahtuneena ja haltioituneena ollessaan Skandinavian ja ehkä koko musiikinhistorian suurin naissinfonikko ja totta kai myös Sibeliusta suurempi, niin vastaan sinulle että kyllä arvatenkin Yle klassinen soittaa myös Sibeliuksen rituaalimusiikkia vaikka itse en sitä aio koskaan kuunnellakaan kuten en tosissani ja vakavissani muutoinkaan mitään Sibeliuksen säveltämää puhumattakaan nyt rituaalimusiikista joka lienee Sibeliuksen tuotannossa eräänlainen pohjanoteeraus ja jota Spotifysta vastentahtoisesti hieman makustelin vaikkei hänen laadullisesti vaatimattomassa ja jopa heikossa tuotannossaan voi havaita minkäänlaisia silmiinpistäviä tai korvinkuultavia tasoerojakaan heikoimpien ja parhaimpien teosten välillä esim. frigidien sinfonioiden hyväksi niin onnistuneena luomuksena kuin jotakin tilapäisluonteista jääkärimarssia voidaankin omassa genressään käyttömusiikkina pitää enkä nyt tuosta Sibeliuksen suuruudesta ja mahtavuudesta niin tiedä sillä kooltaan hän ei todellakaan ollut mikään iso mies eikä mielestäni hengeltäänkään jättiläinen kuten vaikkapa Erkki Melartin vaan Sibeliuksen mainetta voidaan pitää selkeästi ylimitoitettuna.

Totta muuten, mut kuukaus sitten einar eglundin kiinan muuri onko se nyt sinfonia, i dont no mut rakastuin.. todella ihana kappale.. tykkään myös kun joka viikko tulee joku ooppera, sen yleensä kuuntelen oopperan ystävänä

Villefinn00: Totta muuten, mut kuukaus sitten einar eglundin kiinan muuri onko se nyt sinfonia, i dont no mut rakastuin.. todella ihana kappale.. tykkään myös kun joka viikko tulee joku ooppera, sen yleensä kuuntelen oopperan ystävänä
 
"Orkesterisarja Kiinan muuri valmistui alunperin Max Frischin samannimiseen näytelmään. Tässä kuvataan kriittisesti valtaa ja diktatuuria ja Englundin musiikki aleviivaa parodis-satiirisia aineksia sisältäen "Marssin a la Shostakovitsh", tangoa, rumbaa ym. tyylitelmiä" Sitaatti on kirjasta Suomalaisia säveltäjiä (MH).

Arvostan että jaksoit mainita lähteen.

Kumma että edes suomen ja saksan välinen aseveljeys jatkosodassa, joidenkin professionalististen suomalaissäveltäjien kuten Fougstedtin polyfonisten sinfonioiden postwagneriaaninen tyyli tai Melartinin saksalaiseen orkesteritradition liittyvien muodoltaan Mahleriin ja tematiikaltaan Bruckneriin liittyvien Sibeliusta kontrapunktisemmin ajateltujen sinfonioiden saksalaisuus sekä hänen saamansa suosio 1920 luvulla Berliinin filharmoniassa 4. sinfoniallaan ei riitä saksalaiselle cpo levy yhtiölle meriitiksi levyttää suomalaisten historiallisten säveltäjien musiikkia vaan cpo:lle kelpaa jostain syystä suomalaista musiikkia mieluummin ruotsalaisten tyyliltään anakronististenkin, duuri molli tonaalisten ja kudokseltaan homofonisempien säveltäjien kuten Larssonin vanhanaikaiset sinfoniat.

Eihän tuolta Yle klassiselta tule suomalaista musiikkia juuri lainkaan kun sen sijaan ohjelmistonlaatija osoittaa mieltymyksensä venäläistä musiikkia kohtaan soitattamalla esim. ansaitusti unohdetun sinfonikon Aleksander Glazunovin pintakoreita sinfonioita kuten mielestäni jossain määrin sekavaa ja emotionaalisesti köyhää 8. sinfoniaa joka soi eilen kanavalla ja tänään saksofonikvartettoa. Siis varsin venäläispainotteinen ohjelmisto vaikka olen toivonut suomalaista musiikkia palautteessa.