Kitarat: kitarakamat ›

Jos haluaa LP Customin niin mun mielestä sitä ei kannata teettää, vaan ostaa se LP Custom. Jos riittää että soitin on vain LP Customin näköinen niin sitten valinnanvaraa on vähän enemmän. Jos taas haluaa kitaran omilla spekseillä joita sarjatuotantokitaroista ei löydy, niin sittenhän se teettäminen on järkevin vaihtoehto.
 
Ymmärrän hyvin miksi Gibson Les Paul Custom houkuttaa, haluaisin ittekin sellaisen vaikka voisin sen tehdä ja olisi todennäköisesti parempi soitinkin. Jotain tossa silti vaan on: https://www.gibson.com/Guitar/CUSGS … -with-Maestro-Vibrola/Classic-White

Krice: Tätä outoa konservatiivisuutta näkee kohtalaisen paljon kitaroiden suunnittelussa kun puhutaan tehdasmalleista. Hyvä ja aina ajankohtainen esimerkki on kontrollien sijoittelu, erityisesti volumepotikan...
 
Monesti tässä yhteydessä puhutaan Straton volumen paikasta. Tuo on mielestäni niin vähäpätöinen muutostyö, etten kyllä antaisi vaikuttaa sen mihinkään.

mettän peikko: Toinen paha design virhe on kaularaudansäätö mutterin sijoittelu. 70-luvulla taisivat tulla järkiinsä vähäksi aikaa, kunnes palasivat takaisin. Charveleihinkin tunkivat sen silloin kun pro mod sarjaa alettiin tekemään. Nykyisiin Meksikon Charveleihin on onneksi laitettu järkevämpi systeemi.
 
Eikö noita Stratoja ole tarjolla riittävän monenlaisilla kaularaudan säädön muttereilla varustettuna? Jos se kaulataskuun jäävä säätö risoo, niin senkin voi helposti vaihtaa Musarin tyyliseksi säätöpyöräksi.

Mikko1978: Vaikka kitara tehtäisiin kuinka tarkasti määritellen, niin lopputulos on aina enemmön tai vähemmän arvailujen varassa. Jos tilaa kitaroita samalla määrittelylistalla useampia, niin eroja niistä löytyy. Varsinkin sitten eroja löytyy, jos tilaa eri tekijöiltä samanlaisia kitaroita. Vaihtoehtona tälle on usein se, että kokeilee erilaisia kitaroita niin pitkään, että eteen tulee mieleinen, jolloin lopputuloksen voi testata aivan niin tarkkaan kuin jaksaa. Mun Straton ostaminen on melko eeppinen tarina tuosta sopivan etsimisesta. Tuon Straton ostaminen nimittäin kesti toista vuotta muuttaen mm. makuni kitaroiden suhteen aika totaalisesti ja aiheutti kolmen tyystin erilaisen kitaran ostamisen ennen sen mukaan lähteneen Straton löytymistä. Jos alkaisin tilaamaan samanlaista customina, niin en oikein osaisi edes valita tekijää. Tuli noiden nimekkäiden suomalaisten custom-kitaroiden tekijoidenkin tuotteita kokeiltua, eivätkä ne päässeet kärkisijoille tällä kertaa.
 
Syitä myyntiin lienee monia. Maku kehittyy, tarpeet muuttuvat, muutto, tilan puute, rahapula jne. Todella hyviä kitaroita lähtee kiertoon koko ajan paljon. Monien hinta on ollut sellainen, että tuskin aivan kevein perustein niitäkään on alunperin valittu.
 
Mitä itse olen noita customeita seuraillut, niin niiden hinta ottaa aika paljon takkiin ja niiden myyntikin monesti kestää pitkään. Onhan se vähän koko homman idean mukaistakin. Jos tilaat custom-kitaran, jossa maksat paljon siitä, että se on tehty sinun mittojen ja maun mukaan, niin miksi kukaan muu haluaisi maksaa paljon sinun mittoihin ja makuun tehdystä kitarasta paljon? Ison valmistajan klassikkomallissa ei ole tuollaista ongelmaa, koska tosi moni haluaa ostaa sen aidon Jenkeissä tehdyn klassikkomallin nimenomaan tehtaan määrittelemillä mitoilla.
 
Jos kaupasta tai jostain löytyy sellainen kitara josta tykkää, niin sittenhän se kannattaa ostaa, jos siihen rahat löytyy.
Mikäli joku ulkomainen kitara maksaa enemmän kuin kotimaassa teetetty vastaava custom soitin, niin voihan sen ulkomaisenkin ostaa jos haluaa... Voi olla niinkin, että kotimaan kivijalkaliikkeessä on rajallinen määrä valikoimaa ja tilaukseen menee se ulkomaan kitarakin, jos ei sitten käy hyvä tuuri.
 
Soitinta ei kannata ostaa tai teettää sellaisella sepällä/pajalla, jos epäilee ettei laatu ole kohdillaan. Kannattaa siis kokeilla muitakin valmistajan tekemiä soittimia, olipa ne sitten kotimaisia custom soittimia tai jossain muualla tehtyjä.
Ja ei custom kitaraa kannata teettää jos ei tiedä mitä haluaa. Ei silloin kannata ostaa ehkä muitakaan arvokkaita soittimia, koska todennäköisesti niissäkin arvo laskee ja jostain löytyy aina parempi, olipa ostos uusi tai käytetty.

mpekkanen: Jos kaupasta tai jostain löytyy sellainen kitara josta tykkää, niin sittenhän se kannattaa ostaa, jos siihen rahat löytyy.
Mikäli joku ulkomainen kitara maksaa enemmän kuin kotimaassa teetetty vastaava custom soitin, niin voihan sen ulkomaisenkin ostaa jos haluaa... Voi olla niinkin, että kotimaan kivijalkaliikkeessä on rajallinen määrä valikoimaa ja tilaukseen menee se ulkomaan kitarakin, jos ei sitten käy hyvä tuuri.
 
Soitinta ei kannata ostaa tai teettää sellaisella sepällä/pajalla, jos epäilee ettei laatu ole kohdillaan. Kannattaa siis kokeilla muitakin valmistajan tekemiä soittimia, olipa ne sitten kotimaisia custom soittimia tai jossain muualla tehtyjä.
Ja ei custom kitaraa kannata teettää jos ei tiedä mitä haluaa. Ei silloin kannata ostaa ehkä muitakaan arvokkaita soittimia, koska todennäköisesti niissäkin arvo laskee ja jostain löytyy aina parempi, olipa ostos uusi tai käytetty.
 
Itse olen löytänyt Suomessa käytettyjen markkinoilta mielenkiintoisimmat kitarat. Jos on, ja minullahan on, aikaa odotella, niin vastaan tulee jos jonkinlaista herkkua uutta jo huomattavasti edullisempaan hintaan. Jo parikin kautta Suomessa talvehtinut yksilö alkaa myös näyttämään vakautensa. Ja kun se käytetyn kitaran hinnan ensipudotus on jo tapahtunut, niin laatukitaroissa hinta sen jälkeen laskee vain vähän tai jopa nousee.
 
Tuossa aiemminkin mainitsemassani eppiset mittasuhteet saaneessa Straton hankkimisessani loppusuoralla vaihtoehtoina olivat tunnettu putiikkivalmistaja, moderni CS-Fenkku ja kaiksi aitoa eli Leon aikakauden Fenkkua. Kaikki olivat käytettyjä ja hieman eri vahvuuksilla varustettuina varsin tasavahvoja kokonaisuutena. Uskon, että noista ainoastaan se, mihin valintani lopulta osui eli putiikkivalmistajan Strato, tiputtaa arvoaan. Vuosikerta-Fender suurella todennäköisyydellä vain nostaisi hintaansa ja mitä noiden käytettyjen CS-Fenkkujen kysyntää olen seurannut, niin uskon kyllä niidenkin voi odottaa vähintään säilyttävän arvonsa. Oletettavasti arvon tiputus valitsemallani putiikki-Stratollakin on kuitenkin hyvin pientä verrattuna uuteen mittatilauskitaraan suomalaiselta valmistajalta. Veikkaan, että ero hinnan alenemassa on dekadin luokkaa.
 
Kyse ei ole oikeastaan siitä, että onko valmistajan laatu kohdallaan vai ei. Tosi hyvää laatuahan monet suomalaiset valmistajat tuottavat. Siitä ei ole epäilystäkään. Laatu ei vain välttämättä johda siihen, että soitin olisi sitä mitä haluan. Joskus oikein hyvältä maistuva soppa syntyy vaatimattomista aineksista. Joskus kalliitkaan ainekset ja nimekkäät kokit eivät takaa maistuvaa lopputulosta. En ole vielä löytänyt sellaista valmistajaa, jonka kaikki kitarat puhuttelisivat minua. Siksi kynnys ostaa kitara kokeilematta on suuri. Custom-puolella asia menee myös vähän niin, että kaupalliset vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän muokkaamaasi muiden visiota, mutta itse tekemällä saat juuri sellaisen kuin haluat.

Mikko1978: Itse olen löytänyt Suomessa käytettyjen markkinoilta mielenkiintoisimmat kitarat. Jos on, ja minullahan on, aikaa odotella, niin vastaan tulee jos jonkinlaista herkkua uutta jo huomattavasti edullisempaan hintaan. Jo parikin kautta Suomessa talvehtinut yksilö alkaa myös näyttämään vakautensa. Ja kun se käytetyn kitaran hinnan ensipudotus on jo tapahtunut, niin laatukitaroissa hinta sen jälkeen laskee vain vähän tai jopa nousee.
 
Tuossa aiemminkin mainitsemassani eppiset mittasuhteet saaneessa Straton hankkimisessani loppusuoralla vaihtoehtoina olivat tunnettu putiikkivalmistaja, moderni CS-Fenkku ja kaiksi aitoa eli Leon aikakauden Fenkkua. Kaikki olivat käytettyjä ja hieman eri vahvuuksilla varustettuina varsin tasavahvoja kokonaisuutena. Uskon, että noista ainoastaan se, mihin valintani lopulta osui eli putiikkivalmistajan Strato, tiputtaa arvoaan. Vuosikerta-Fender suurella todennäköisyydellä vain nostaisi hintaansa ja mitä noiden käytettyjen CS-Fenkkujen kysyntää olen seurannut, niin uskon kyllä niidenkin voi odottaa vähintään säilyttävän arvonsa. Oletettavasti arvon tiputus valitsemallani putiikki-Stratollakin on kuitenkin hyvin pientä verrattuna uuteen mittatilauskitaraan suomalaiselta valmistajalta. Veikkaan, että ero hinnan alenemassa on dekadin luokkaa.
 
Kyse ei ole oikeastaan siitä, että onko valmistajan laatu kohdallaan vai ei. Tosi hyvää laatuahan monet suomalaiset valmistajat tuottavat. Siitä ei ole epäilystäkään. Laatu ei vain välttämättä johda siihen, että soitin olisi sitä mitä haluan. Joskus oikein hyvältä maistuva soppa syntyy vaatimattomista aineksista. Joskus kalliitkaan ainekset ja nimekkäät kokit eivät takaa maistuvaa lopputulosta. En ole vielä löytänyt sellaista valmistajaa, jonka kaikki kitarat puhuttelisivat minua. Siksi kynnys ostaa kitara kokeilematta on suuri. Custom-puolella asia menee myös vähän niin, että kaupalliset vaihtoehdot ovat enemmän tai vähemmän muokkaamaasi muiden visiota, mutta itse tekemällä saat juuri sellaisen kuin haluat.
 
Kyllä käytettynä voi löytyä todella hyviä soittimia, joskus uutenakin. Kun tässä aiheena oli, ettei itselle sopivaa kitaraa löydy valtavasta valikoimasta, niin sillä mainitsin tuosta custom kitaran tilaamisesta.
Aika monella kun tuntuu olevan sellainen käsitys, että kaikki tai suurin osa custom soittimista maksaa saman verran kuin esim Ruokangas, mutta kyllä kitaran voi teettää myös halvemmallakin. Tosin ei Ruokankaan Fender johdannaiset ole juurikaan sen kalliimpia kuin CS Fenderitkään.
 
On myös totta, että laadukaskin kitara voi olla itselle ns huono ostos. Kokeilemalla erilaisia soittimia, saattaa joskus löytyä todellisia helmiä myös edullisemmista kitaroista.
Kuitenkin jos on useita vuosia haaveillut jostain tietynlaisesta kitarasta, niin sellaisen ostaminen tai teettäminen voi olla järkevää ja halvempaa kuin hommata edullisempia, ihan soitettavia kompromissejä joihin parhaimmillaan vaihdetaan osia parempiin ja sitten niitä vaihdetaan jonkun ajan päästä "parempaan".
Customin teettäminen voi olla myös edullisempaa kuin ns originaali ostaminen, mutta tämä ei tietysti kaikille ole paras ratkaisu.
 
Kotimaan sepiltä tilatessa yleensä maksetaan osa tilatessa ja loput kun soitin valmistuu. Tällöin ehtii säästää kitaran hintaa ja se voi olla joskus ihan hyväkin juttu. Kivijalkaliikkeessä, jos jotain ei ole ja se menee tilaukseen, niin siinäkin saattaa mennä aikaa, joskus jopa useita kuukausia kauemmin kuin luvattiin.
Käytetyissä on varmaan rahalle usein eniten vastinetta, mutta siltikin soittimet kannattaisi ostaa harkiten ja vain käyttöön. Jos alkaa hommaamaan hyviä diilejä, joilla voi joskus muutaman satasen tienata, niin luultavasti kohta on kämppä täynnä kitaroita...
Kaikki soittimet kannattaa hommata käyttöön, minun mielestä, ja jos kitara on itselle mieluinen, niin silloin voi hieman arvokkaampikin soitin olla ihan huokea, mikäli hintaa miettii pidemmällä juoksulla.
Toki varmaan jokaisen mielestä olisi paras jos se itselle mieluinen peli löytyisi käytettynä, mutta aina niin hyvin ei käy.

hallu: Mun mielestä tämä on se olennainen kysymys johon jokaisen täytyy vastata ihan itse ja tekee sen jälkeen niinkuin parhaaksi katsoo. Ei customin teettäminen ole mikään huono ajatus. Jos itse sellaisen teettäisin, niin ottaisin malliksi jonkun normi sarjatuotanto kepin tosta omasta ständistä ja pyytäisin, että tee tämmöinen mutta parempi :-).
 
Tälleen mä tein aikanaan, kolme RR:ää piti ostaa ja myydä että osas teettää oikeenlaisen. 2015 alkuvuodesta valmistui ja viimeks eilen sillä soittelin.

Vuosikerta-Fender suurella todennäköisyydellä vain nostaisi hintaansa
 
Ajan kanssa todennäköisesti näin kävisi.
 
Mutta yleisemmin aika jännää tuo, mitä kukakin pitää vuosikertasoittimena. Boomerijääräthän ovat sitä mieltä, ettei mikään vuoden 1969 jälkeen tehty voi olla sellainen, koska heidän vintagekäsityksensä perustuu heidän omien nuoruusvuosiensa idoleiden soitinvalintoihin. Mutta ovatko he oikeassa?
 
Eivät tietenkään, koska sama pätee jokaiseen sukupolveen. Itse olen 60-luvulla syntynyt 70-luvun teini-ikäinen ja omat mieltymykseni sen mukaiset, ja tämän meidän sukupolvemme keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen näkyy nyt karvaasti 70-luvun laitteiston hintatasossa. Hyvää tai huonoa, mutta näin se näyttää menevän.
 
Tosin aina voidaan väitellä siitä kuinka sähkösoittimien, ml. kitarat, laatu romahti 70-luvulla ja kuinka ne eivät voi täten koskaan olla keräilykamaa, mutta tätähän eivät markkinat näy allekirjoittavan...

Eiköhän sovita niin, että vitnake-museokitararekisteriin voi saada keppinsä kun se on yli 30v... ja mnetin raati tarkistaa ennen sitä että skeba on asianmukaisessa kunnossa.

zedder: Eiköhän sovita niin, että vitnake-museokitararekisteriin voi saada keppinsä kun se on yli 30v... ja mnetin raati tarkistaa ennen sitä että skeba on asianmukaisessa kunnossa.
 
Ehdottomasti vaatii mnet-foorumin hyväksynnän :D

msalama: Ajan kanssa todennäköisesti näin kävisi.
 
Mutta yleisemmin aika jännää tuo, mitä kukakin pitää vuosikertasoittimena. Boomerijääräthän ovat sitä mieltä, ettei mikään vuoden 1969 jälkeen tehty voi olla sellainen, koska heidän vintagekäsityksensä perustuu heidän omien nuoruusvuosiensa idoleiden soitinvalintoihin. Mutta ovatko he oikeassa?
 
Eivät tietenkään, koska sama pätee jokaiseen sukupolveen. Itse olen 60-luvulla syntynyt 70-luvun teini-ikäinen ja omat mieltymykseni sen mukaiset, ja tämän meidän sukupolvemme keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen näkyy nyt karvaasti 70-luvun laitteiston hintatasossa. Hyvää tai huonoa, mutta näin se näyttää menevän.
 
Tosin aina voidaan väitellä siitä kuinka sähkösoittimien, ml. kitarat, laatu romahti 70-luvulla ja kuinka ne eivät voi täten koskaan olla keräilykamaa, mutta tätähän eivät markkinat näy allekirjoittavan...
 
No kysehän on hyvästä suosikerrasta ja jos olen mitään mistään ymmärtänyt, niin vuosikerta nyt vähän riippuu sen soittimen merkistä ja valmistusmaasta. Esimerkiksi japanian kitaroissa seitkytluku ja varsinkin kaheksankytluku oli sitä kulta-aikaa jolloin jaappanilaiset näytti amerikkalaisille närhen munat. Osittain tietenkin myös siksi, että ameriikan valmistajat olivat niihin aikoihin kriisissä. Gibsonin seitkytluku on kai huonomaineista niiden rakenteellisten kokeilujen takia, laittaa nyt Lessuun vaahterakaula, pannukakkupody ja vallankin jokin ihmeellinen vahvistus siihen lavan tyveen. Omissa kirjoissani tuon ajan Gibsonit nauttii kylläkin myyttistä mainetta ja jos olisin rikas, niin pari G-pajan lessua ostaisin seiskytlukulaisia ihan samantien. Fender rämpi myös seiskytluvun lopussa varsinkin, mutta uskon että ne kelvottomimmat käppyrät päätyivät saunanpesään siltä ajalta ja ne jotka ovat säilyneet ovat varsin hyviä kitaroita..... vaikkakin se helvetin tinatalla on kertakaikkiaan surkea esitys. Mutta luulen, että Fenderin seiskytluvun kitaroiden vintagearvoon vaikuttaa ainakin kaksi asiaa, joista ensimmäinen on Yngvie Malmsten ja toinen Richie Blacmore :-D . Kaksi aivan käänteentekevä kitarasankaria, joiden myyttisimmät toimet liittyvät isolapaiseen stratoon.... jaa enpä nyt muistakkaan tarkkaan oliko Blacmoren straton myyttisin versio juuri seiskytluvulta (äijähän oli jo elänyt ennen sitäkin, vaikka olikin aivan huimassa luomisvireessä juuri ennen Punkin tuloa).

mnet-foorumin hyväksynnän :D
 
Eihän siitä tulis mitään. Me vaan alettais taas hakkaamaan toisiamme mammutinluilla päähän joka ainoan skeban kohdalla.

pari G-pajan lessua ostaisin seiskytlukulaisia ihan samantien
 
Mä ostin just pari viikkoa sitten alkuperäiskuntoisen 1973-74 LP Deluxen ja voin kertoa, että on helvetin hyvä kitara.
 
Fender rämpi myös seiskytluvun lopussa varsinkin
 
No niinhän ne rämpi joka valmistaja, eikä se huonolaatuisuus pelkkää paskapuhetta toki ole. Mutta irvokasta silti, että mullakin oli aikoinaan liuta suurinpiirtein orkkiskuntoisia 60--lukuisiakin Fenkkuja, ja omat mieltymykset, tottumukset ja fysiikka huomioiden ykskään ei ollut mulle parempi soittaa kuin tuo em. 73-74 DLX, tai edes tuo myöskin äskettäin ostamani vm. 2020 Epi LP Classic (joka on muuten aivan saatanan hyvä skitta kanssa).
 
Mutta onhan se kai niin(kin), että keskimääräinen laatu oli näissä parempi ennen seiskönttiä, vaikka kaikilla epookeilla on tietysti tehty hyviäkin kitaroita. 70-luvun Stratoista vrt. 60-lukuisiin mun on tosin sanottava kumpiakin omistaneena, että kyllä ne kuuskönttikepit ainakin mun käteen paremmilta tuntui. Tosin enpä tiedä mikä tästäkin nyt sitten on nk. tunneälyä ja mikä kylmää faktaa, mutta näin mun yksriviset aivot noita about parikyt vuotta vanhoja kokemuksia muistelee...
 
PS. Niin ja mun soittotyyliinhän sopii Gibsonit joka tapauksessa Fendereitä paljon paremmin, joten sekin tietysti värittää kommentointia ja mielipiteitä.
PPS. Jos joku haluaa kuitenkin myydä mulle orkkiskuntoisen 60-luvun Telen HA-LA-VALLA, niin pankaa privaa. Joten viestien tulvaa odotellessa :D
PPPS. Ja jos paappa nyt vielä vuodattaa, niin irvokasta sinänsä se ainoa skitta jonka mistään noista olisin halunnut säilyttää, oli itse asiassa kulahtanut -73 natural vaahterakaulainen Tele Custom. Räyhä rokkikeppi, tosi keeffiä.

hallu: No kysehän on hyvästä suosikerrasta ja jos olen mitään mistään ymmärtänyt, niin vuosikerta nyt vähän riippuu sen soittimen merkistä ja valmistusmaasta. Esimerkiksi japanian kitaroissa seitkytluku ja varsinkin kaheksankytluku oli sitä kulta-aikaa jolloin jaappanilaiset näytti amerikkalaisille närhen munat. Osittain tietenkin myös siksi, että ameriikan valmistajat olivat niihin aikoihin kriisissä.
 
Ei tästä mun mielestä voi oikein mitään maakohtaista löytää. Ei vuosikymmeniäkään voi yleistää. 20-luvun Martin voi olla hyvin haluttu siinä missä 60-luvun Fenderkin. 70-lukulaisuus ei paljon haittaa Zemaitista. Se, että ne kahden ison arvostetuimmat soittimet osuvat pitkälti 50- ja 60 luvuille, on mun mielestä hyvin ymmärrettävä juttu. Molemmissa yrityksissä oli tuolloin johdossa ne visionäärit, jotka loivat alaa mullistaneet uutuusmallit. Sitten ruoriin astuivat sijoittajat, joiden visio oli vain saada rahalla lisää rahaa. Itse arvostan tosi paljon sitä, että kitaran lavassa lukee yrityksen johtajan nimi.

Molemmissa yrityksissä oli tuolloin johdossa ne visionäärit
 
No tuo on kyllä totta. Ja se lienee selvää, etteivät 50- ja 60-luvun kulta-aikojen jälkeiset bulkkisoittimet - niin derivatiivit kuin vanhoillakaan spekseillä tehdyt - tule koskaan nousemaan arvossaan noiden alkuperäisten tasolle. Keräiltävyys niissäkin silti kasvaa ja jokunen malli saattaa nousta korkeallekin jos joku kuuluisuus sellaista soittaa, mutta pääsääntöisesti silti näin.
 
Ja siis ONHAN noissa vaikkapa 50- tai 60-luvun Stratoissa magiaa. Ajattoman kaunis muotoilu, hyvin soivat vanhat puut, hyvät mikit, hienoa patinaa ja vieläpä pirun laadukkaita ja erinomaisen soitettavia kitaroitakin (ja Henkka ja Kläbä). Joten onko ihmekään, että näistä nykyään jo harvinaisista soittimista maksetaan mitä maksetaan?
 
Ja niin muuten, vintagesta puheenollen Millbrookissa on nyt myynnissä lähes alkuperäiskuntoinen vm. -69 Tele vajaaseen seitsemään tonniin, joten siitä vaan rahamiehet kiinni kuin sika limppuun. Jos itsellä olisi massia, niin se olisi jo tuossa olohuoneen nurkassa :D
 
PS. Onko kellään kokemuksiä näistä pre-aged sun muista tehdasvanhennetuista kitaroista? Onko mojoa, tai edes minkäännäköistä järkeä? Hinnat ainakin vaikuttavat aika suolaisilta, joten kaipa niilläkin markkinansa on.

msalama: PS. Onko kellään kokemuksiä näistä pre-aged sun muista tehdasvanhennetuista kitaroista? Onko mojoa, tai edes minkäännäköistä järkeä? Hinnat ainakin vaikuttavat aika suolaisilta, joten kaipa niilläkin markkinansa on.
 
Fenkun Custom Shopin soittimista kokemuksia, muutama vanhennettu on tälläkin hetkellä. Nykyään uusien hinnat on kohtuu kovia, mutta käytettynä edullisia. Viimeinen hankinta on CS Nocaster, 2,95 kg, yhden palan saarnibody, Wildwood 10 malli, joka tarkoittaa 10" radiusta ja mikit käsin käämitty firman spekseillä. Vanhennuskin on erittäin tyylikäs ei mitenkään överi...vastaus: mojoa on.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/170210.jpg
 
Kaulamikillä soitettu:
 
https://maihinnousu.net/s/30821

Kaulamikillä soitettu
 
Jeah! Viileätä soittoa viileällä skeballa ja sikaviileällä saundilla. Johonkin blackfaceenko vetelit?

msalama: Jeah! Viileätä soittoa viileällä skeballa ja sikaviileällä saundilla. Johonkin blackfaceenko vetelit?
 
Tää oli kvasi-blackface eli Voxin Tonelab mallinnin, joku haukuttu malli...

Vaikka kuinka mallinnin, niin pirun hyvältä kuulostaa sekä soitto että saundi. Pisteitä äijälle!
 
Ja haukkuuhan ne noita mallintavia joo. Häh, mä olen saanut hyviä saundeja jopa Cakewalkin plugareilla soittamalla hermojaraastavasti näkkärisaundilla suoraan linjaan ja tekemällä kaiken postprosessoinnilla :D Mutta kun eihän siinä ole sitä mojoa...