Kitarat: kitarakamat ›

se toisi aika paljon mahdollisuuksia ja vapautta
 
Varmasti näinkin, mutta kaveri ei noiden vaatimaan visiointiin kuitenkaan kyennyt. Tai no, kyllä se aika hauskaakin mökää siitä ulos sai, varsinkin kun vedettiin toosa ziljoonan myrkyttimen läpi. Mutta olihan se pitkän päälle silti vähän, öh, sellaista...

Outo ajatus, että kitaran pitää olla mahdollisimman standardi. Pitkälle vietynähän tuo ajatusmalli johtaa siihen, että on olemassa vain yksi kitaramalli, jonka pitää sitten sopia kaikille. Omasta mielestä taas on paljon mukavampaa, että on olemassa paljon erilaisia kitaroita ja mahdollisuuksia kustomoida. Netissäkin tulee seurattua eri pajoja ja on aina mukava löytää jotain uutta ja vielä mukavanpi kokeilla jotain uutta. Jos taas olisi olemassa vain se yksi standardikitara yhdellä standardivärillä, niin olisihan tämä harrastus paljon tylsempi.

hallu: Nyt ollaan asian ytimessä ja juuri noin minäkin ajattelen. Kitaran pitää olla mahdollisimman standardi ja se on vain työkalu. Soittaja on se joka puhaltaa siihen elämän joka on se erikoinen ja joka antaa sille merkityksen. Siksi itse en ole koskaan edes haaveillut customkitarasta....
 
Custom-kitarat on mielenkiintoisia, mutta eipä ole itsellänikään tarvetta teettää sellaista. Kaikenlaisia on kuitenkin jo saatavilla. Jos minä haluaisin vaikka telecasterin Jacksonin reverse-lavalla. Niin siitä lähtisi.
 
https://gasguitarworks.fi/kauppa/GA … Telecaster-k%C3%A4ytetty-p153082944
 
Oikeasti hyvä kitara ja taitavan sepän tekemä, olen tuota kitaraa lääppinytkin. Silti suunnittelijan eli tilaajan näkemys on ollut niin eksoottinen, ettei sitä samaa näkemystä taida kukaan muu jakaa. En pistänyt linkkiä piruillakseni, vaan enemmänkin osoittaakseni että kaikenlaisia kokeellisia vermeitä on jo olemassa. Standardikitarat kelpaa hyvin, mutta monesti niistä löytyy vielä fiksusti paranneltu versio. Stratot on kivoja, mutta esim. Joe Satrianin, Steve Vain tai Jeff Hannemanin näkemyksellä niistä voi tulla vielä parempia ainakin tiettyihin musiikkityyleihin. Jokainen noista signatureista sopii minun käsiini normistratoa paremmin. Heput on soitelleet useamman vuosikymmenen, ja huomanneet miten ergonomiaa voi parantaa. Sen sijaan todennäköisyys, että meikäläisen suunnittelupöydältä tulisi omaan käteen parempi kitara kuin mitä kaupasta voi saada on epätodennäköistä. Potikoiden paikkaa, talloja, mikkejä ja melkein kaikkea voi aina muuttaa. Ei minun tarvitse onneksi keksiä uutta kaulaprofiilia tai kitaran muotoa löytääkseni sopivan kitaran. Se on ongelmana, että noista miljoonista kitaroista liian moni on sopiva ja pakko omistaa. Itse asiassa, kerran juovuspäissäni olin tuota superteleäkin laittamassa ostoskoriin. Se oli silloin muistaakseni vielä halvempi ja Black Friday yms. tarjouksessa. Meinasin puoliksi sijoituksena, jos vielä joskus Gasguitarsit päätyvät jonkun ulkomaisen megastaran kätösiin ja arvot nousisivat huomattavasti. Jäi ostamatta ja ehkä hyvä niin.

Baraka: Outo ajatus, että kitaran pitää olla mahdollisimman standardi. Pitkälle vietynähän tuo ajatusmalli johtaa siihen, että on olemassa vain yksi kitaramalli, jonka pitää sitten sopia kaikille. Omasta mielestä taas on paljon mukavampaa, että on olemassa paljon erilaisia kitaroita ja mahdollisuuksia kustomoida. Netissäkin tulee seurattua eri pajoja ja on aina mukava löytää jotain uutta ja vielä mukavanpi kokeilla jotain uutta. Jos taas olisi olemassa vain se yksi standardikitara yhdellä standardivärillä, niin olisihan tämä harrastus paljon tylsempi.
 
No onhan se outo, mutta korostan että se on ihan vaan mun omasta näkökulmastani synytynyt ajatus, johon en odota kenenkään erityisesti yhtyvän. Oikeastaan kun puhuin standardista, niin en tarkoittanut että kaikkien kitaroiden pitäisi näyttää samalta, vaan enemmänkin sitä että ne tietyt perusratkaisut olisivat mahdollisimman yleispäteviä, niin että kitara soveltuu vähän kaikenlaiseen soitteluun eikä ole liian erikoistunut.
 
Kitaran käyttöliittymähän on vanha kuin taivas ja näkisin, että mitä enemmän lähdetään suunnittelussa viemään soitinta tiettyyn soittotapaan soveltuvaksi, niin jossakin vaiheessa tulee se raja vastaan, että se soveltuu huonommin johonkin muuhun soittotapaan eli se alkaa erikoistua. Erikoistuminen tarkoittaa kompromissittömyyttä ja sitä hiukan vierastan johtuen siitä että omat soittotarpeeni ovat yleisluonteisia eikä erikoistuneita.
 
Mutta jos joku tarvitsee jonkun hyvin erikoistuneen kapineen, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan. Jokainen soittaja kulkee omaa polkuaan ja silloin minä en ole kukaan sanomaan minkälaisella kitaralla sinun pitäisi soittaa tai minkälaisia kitaroita saa olla olemassa.

hallu: Kitaran pitää olla mahdollisimman standardi ja se on vain työkalu. Soittaja on se joka puhaltaa siihen elämän joka on se erikoinen ja joka antaa sille merkityksen. Siksi itse en ole koskaan edes haaveillut customkitarasta....... paitsi ehkä Gibson LesPaul Customista :-D . Enkä tarkoita ettenkö kelpuuttaisi jotakin ruokangasta ihan helposti, mutta ostaisin sen valmiina jonkun joka on tehty jollakin standardispekseillä. Ajattelen myös aina niin, että ihminen on se joustava ja mukautuva elementti soittimen ja ihmisen muodostamassa kombinaatiossa. Sen vuoksi en enää pitkään aikaan ole arvottanut kitaran ominaisuuksia "hyvä - huono" akselilla vaan usein vain totean "jaha, tässä on tämmöinen kaulaprofiili". Hiljalleen mieltymyksetkin ovat alkaneet liudentua ja ainoa seikka johon soittimessa tulee kiinnitettyä huomiota sen lisäksi, että se on asiallinen siis säädöissä eikä ole rikki, on sen sointi ja erityisesti herkkyys. Herkkyys puhuttelee huomaan. Herkkyys on seikka joka inspiroi ja saa antamaan nykyisin anteeksi jopa ulkonäön puutteita.
 
Kun lukee näitä sinun postauksia, niin minusta sinulla olisi todella hyvä "syy" hankkia custom kitara. Tiedät, että haluat LP Customin ja hyvinkin perinteisen. Jos sellaisen teettäisi, niin kotimaassa on useita tekijöitä joilta sellaisen saisi edullisemmin kuin Gibsonilta. Laadullisesti varmasti yhtä hyvä tai parempi kuin originaali.
Vaikka kitara olisi ulkoisesti hyvinkin esikuvansa näköinen, niin värin lisäksi voisi itse vaikuttaa kaulan spekseihin. Eihän Gibsonillakaan kaikki kaulat ole samanlaisia, joten varmaan miettimällä omanlainen löytyisi. Mikeiksi ei ole myöskään pakko hommata kaikkien kalliimpia boutique mikkejä, vaan laittaa sellaiset joista itse tykkää, samoin muiden osien kanssa.
Eihän kaikkien custom kitaroiden tarvitse olla mitenkään kauhean erikoisia, vaikka monenlaisia asioita soittimeen rahalla saisikin.
Ainakin minusta myös custom kitara kannattaa hankkia työkaluksi...

Baraka: Outo ajatus, että kitaran pitää olla mahdollisimman standardi. Pitkälle vietynähän tuo ajatusmalli johtaa siihen, että on olemassa vain yksi kitaramalli, jonka pitää sitten sopia kaikille. Omasta mielestä taas on paljon mukavampaa, että on olemassa paljon erilaisia kitaroita ja mahdollisuuksia kustomoida. Netissäkin tulee seurattua eri pajoja ja on aina mukava löytää jotain uutta ja vielä mukavanpi kokeilla jotain uutta. Jos taas olisi olemassa vain se yksi standardikitara yhdellä standardivärillä, niin olisihan tämä harrastus paljon tylsempi.
 
Joillakin saattaa studiossa tulla eteen tilanteita, joissa pyydetään jotain tiettyä kaikkien tuntemaa soundia. Noissa tilanteissa ne standardin mukaiset klassikkokitaramallit ovat pop.
 
Tuon oman vision toteuttamisessa ja harrastamisessa olen tullut siihen tulokseen, että itse kun tekee, niin saa sitä mitä haluaa ja samalla opiikin paljon asioita.

mpekkanen: Kun lukee näitä sinun postauksia, niin minusta sinulla olisi todella hyvä "syy" hankkia custom kitara. Tiedät, että haluat LP Customin ja hyvinkin perinteisen. Jos sellaisen teettäisi, niin kotimaassa on useita tekijöitä joilta sellaisen saisi edullisemmin kuin Gibsonilta. Laadullisesti varmasti yhtä hyvä tai parempi kuin originaali.
Vaikka kitara olisi ulkoisesti hyvinkin esikuvansa näköinen, niin värin lisäksi voisi itse vaikuttaa kaulan spekseihin. Eihän Gibsonillakaan kaikki kaulat ole samanlaisia, joten varmaan miettimällä omanlainen löytyisi. Mikeiksi ei ole myöskään pakko hommata kaikkien kalliimpia boutique mikkejä, vaan laittaa sellaiset joista itse tykkää, samoin muiden osien kanssa.
Eihän kaikkien custom kitaroiden tarvitse olla mitenkään kauhean erikoisia, vaikka monenlaisia asioita soittimeen rahalla saisikin.
Ainakin minusta myös custom kitara kannattaa hankkia työkaluksi...
 
Customeissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia ovat mm. sokkona tehtävä valinta ja suuri arvon pudotus.

Mikko1978: Customeissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia ovat mm. sokkona tehtävä valinta ja suuri arvon pudotus.
 
Mitä väliä arvonpudotuksella on, jos ei myy? Ennen myyntipäätöksen tekemistä sillä ei ole mitään merkitystä, mikä sen "rahallinen arvo" on.
 
Ellei sitten ole jo sen hintainen, että pitää vakuuttaa erikseen.

Jos arvonsäilymisestä jaaritellaan niin...
jos susta tulee rokkistarba, niin persoonallisesta customista voisi saada paremman hinnan kuin jostain liukuhihna standardista.

samiko: Joka tapauksessa tyhmä väite etteikö halvoillakin voisi soittaa.
 
Ja samalla sanon että on ehkä vieläkin typerämpää väitellä mitä kitara saisi kenellekin maksaa.
 
Erittäin hyvin sanottu.

Funkånaut: Mitä väliä arvonpudotuksella on, jos ei myy? Ennen myyntipäätöksen tekemistä sillä ei ole mitään merkitystä, mikä sen "rahallinen arvo" on.
 
Jos ostit Talvivaaran osakkeita arvon ollessa 6 euroa, niin voithan sä periaatteessa vielä osakkeen arvon ollessa 1 sentti kuvitella, ettei tappiota ole tapahtunut. Ostit yhden osakkeen ja se on edelleen pitkässä holdissa. Tosiasiassa rahat on mennyt. Mikäli teettää erikoisilla spekseillä customin, eikä tykkää sillä soittaa vuosienkaan jälkeen, niin ei se virhe siitä muhimalla ja laukun päällä istumalla parane.
 
Jos Ibanez tekee Steve Vaille customia, niin siitä tehdään prototyyppejä. Äijä saa ne ilmaiseksi kotiinsa, ja lähettelee viestiä että seuraavaan kitaraan sitten vähän eri speksejä. Tämä oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan täytä vaatimuksiani, ja ei ole ihan sitä mitä ajattelin. Jos meikäläinen tilaa customina kepin neljäntonnin hintaan, niin sen on osuttava kerrasta kohdilleen. Riski sille ettei kitara kuitenkaan loppupeleissä vastaa toiveitani on liian suuri. Harvemmin se ensimmäisen versio missään asiassa menee suoraan maaliin. Erikoisemmilla spekseillä neljäntonnin customin torihinta voi olla jotain alle tonnin luokkaa pahimmillaan.

Baraka: Outo ajatus, että kitaran pitää olla mahdollisimman standardi. Pitkälle vietynähän tuo ajatusmalli johtaa siihen, että on olemassa vain yksi kitaramalli, jonka pitää sitten sopia kaikille.
 
Tätä outoa konservatiivisuutta näkee kohtalaisen paljon kitaroiden suunnittelussa kun puhutaan tehdasmalleista. Hyvä ja aina ajankohtainen esimerkki on kontrollien sijoittelu, erityisesti volumepotikan...

Krice: Tätä outoa konservatiivisuutta näkee kohtalaisen paljon kitaroiden suunnittelussa kun puhutaan tehdasmalleista. Hyvä ja aina ajankohtainen esimerkki on kontrollien sijoittelu, erityisesti volumepotikan...
 
Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen vahingossa osunut straton potikan nuppeihin.
Perinteinen stratocaster on muuten ihan timanttista designia, mutta vähän hölmöt potikan sijainnit sinänsä.

KaRa: Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen vahingossa osunut straton potikan nuppeihin.
Perinteinen stratocaster on muuten ihan timanttista designia, mutta vähän hölmöt potikan sijainnit sinänsä.
 
Toinen paha design virhe on kaularaudansäätö mutterin sijoittelu. 70-luvulla taisivat tulla järkiinsä vähäksi aikaa, kunnes palasivat takaisin. Charveleihinkin tunkivat sen silloin kun pro mod sarjaa alettiin tekemään. Nykyisiin Meksikon Charveleihin on onneksi laitettu järkevämpi systeemi.

Sitä ikioman kustomin teettämistä miettiessä voisi olla viisainta hankkia ensin vahvasti oikeansuuntaiselta vaikuttava edullinen sarjatuotantokeppi, ja tapittaa eli modata sitä ankarasti niin kauan että speksit ovat melko pitkälti kohdillaan.
 
Sen jälkeen (eli vuosien kuluttua kun on sillä rämpytetellyt melko tyytyväisenä, ja on ihan varma että yhä on kaikki speksit oikein) vie sen itse tapitetun ritsan paikalliselle hyvämaineiselle kitaramaakarille, ja sanoo jotta: "Tee tämmönen, mutta parempi, ja semmonen että siinä ei ole ihan noin montaa ylimääräistä reikää volumepotikalle, eikä noin montaa erimuotoista tallan routtausta, eikä muuten hihnatappejakaan varten tarttis olla ihan noin montaa reikää".
 
Ehkä silloin ei sattuisi niin, että hallussa on kalliisti teetetty kustomi, jolla ei voi soittaa kuin irvistellen. Ja jota koittaa sitten myöhemmin myydä niin ikään irvistellen.
.........
Vai oliks se sittenkin niin, että kaikki kitarat ovat yhtä hyviä, ja vika on soittajassa joka ei suostu muovautumaan..?

zedder:
 
.........
 
Vai oliks se sittenkin niin, että kaikki kitarat ovat yhtä hyviä, ja vika on soittajassa joka ei suostu muovautumaan..?
 
Mun mielestä tämä on se olennainen kysymys johon jokaisen täytyy vastata ihan itse ja tekee sen jälkeen niinkuin parhaaksi katsoo. Ei customin teettäminen ole mikään huono ajatus. Jos itse sellaisen teettäisin, niin ottaisin malliksi jonkun normi sarjatuotanto kepin tosta omasta ständistä ja pyytäisin, että tee tämmöinen mutta parempi :-).

zedder: Sitä ikioman kustomin teettämistä miettiessä voisi olla viisainta...
 
Juuri tätä olen harrastanut. Yksi projektikitarani on aivan karmea viritys, mutta jonain päivänä hankin sievän version siitä.

Jokusen vuosikymmenen olen jo erilaisilla kitaroilla soittamista harrastanut omaksi huvikseni, mutta en vieläkään oikein osaisi päättää että minkälaisen kitaran joltakin sepältä tai isommalta pajalta itselleni tilaisin, jos niin jostakin syystä "täytyisi" tehdä. Sen verran on sentään jo selvinnyt, että ihan kaikkeen en halua sopeutua, ja siksi siinä ei olisi ainakaan:
 
- ns. pikkunauhoja
 
- 21 FRETTIÄ
 
- paksua pesäpallomaila -kaulaa
 
- Gibson Les Paulin standardimallista "pöydänkulma" -liimakaulaliitosta, eikä myöskään Fenderin laatikkomallista pulttiliitosta
 
- keskimikkiä
 
- vintage -tremoloa
 
Muut asiat rungon muodosta lähtien olisivatkin sitten jo aika hämärän peitossa.. Niinpä näin ollen on yhä parempi pitäytyä sarjatuotantoskebojen parissa.

Mikko1978: Customeissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonoja puolia ovat mm. sokkona tehtävä valinta ja suuri arvon pudotus.
 
Sokkona tehtävä valinta?... Voihan ne valinnat tehdä itselle tutun oloisista kitaroista tai niiden perusteella. Rakentajan kanssa voi myös keskustella ja vaikka viedä joku soitin, jossa itselle mieluinen kaula jne.
Jos on ikänsä halunnut vaikka LP Custom kitaraa ja kun sellaisen teettää, niin miksi sitä olisi myymässä?
Eikä noista kotimaista custom kitaroista arvo laske välttämättä sen enempää kuin muissakaan soittimissa. On tietysti toinen juttu jos kitaran malli on todella erikoinen, siinä on mikki hiiiri grafiikka ja otelaudassa tilaajan nimi.