Klassinen ›

Henri Henri Olavi: Launis oli kova tekijä. Tuli jollain etnomusikologian kursilla tutustuttua mm. tuohon leffaan.
 
Kyllä hän oli hyvin monipuolinen musiikkimies ja kosmopoliitti. Hienoa kuulla että olet perehtynyt aiheeseen mutta musiikillisesti tuo elokuva koostuu mielestäni säveltäjänsä hieman kevyemmästä ja valoisammasta puolesta karakteristisine pikkukappaleineen kuten esim. sinipiiat, Joiku, Itkuvirsi, Kehtolaulu, Nyyrikin laulu, Venla, Viinalaulu jne. tummempia ja intohimoisempia sävyjä kaihtaen ellei sellaisena haluta pitää Kullervo oopperan 2. näytöksen alkusoittoa tai välisoittoja oopperasta Seitsemän veljestä jotka esiintyvät ko. leffan loppupuolella. Karjalainen tanssi on ainut säveltäjän varta vasten elokuvaan säveltämä uusi kappale.
 
Nyt kun tarkemmin kuuntelin leffamusiikin joukosta löytyy joitakin melodisia helmiä ja syvempiäkin tuntoja koskettavia kappaleita.
 
Tuossa on mielenkiintoista juttua Launiksesta ja oopperasta Seitsemän veljestä:
 
https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw3sH7OVYtSffNE9tiq-S_UK

Kuten joku on sanonut nykyooppera paljolti pyrkii eroon ooppera-aarioista, molleista ja duureista, eikä nykyoopperasta useinkaan korviin jää mikään erityinen melodia soimaan.
 
Sen sijaan olen viime aikoina kuunnellut kuten on jo tullut todettua jossain määrin lumoutuneena tuubista löytämääni jälkiwagnerilaisen Armas Launiksen rekonstruoitua johdantoa koomiseen oopperaan Karjalainen taikahuivi, oopperaa Aslak Hetta, aariaa oopperasta Jehudith, alkusoittoa oopperaan Noidan laulu sekä ensimmäistä suomessa sävellettyä musiikkia etnografiseen dokumenttifilmiin Häiden vietto karjalan runomailla jonka musiikki koostuu kamarikokoonpanolle sovitetuista kevyehköistä, Hildesheimer sanoisi melodisesti viehättävistä mutta merkityksettömistä ja epätasaisista, kappaleista varhaisista oopperoista Kullervo ja Seitsemän veljestä joinekin melodisine helmineen kuten esim. Venla mutta myös syvempiä tuntoja heijastavine kappaleineen kuten Kullervo oopperan 2. näytöksen alkusoitto, välisoitot Seitsemästä veljeksestä tai Kehtolaulu Kullervo oopperasta. Mielestäni Itkuvirsi oopperasta Kullervo on kokoelman heikoin kappale.
 
Wikipedia:"Kullervo on Armas Launiksen kolminäytöksinen ooppera vuodelta 1917. Sen libreton on kirjoittanut säveltäjä itse paljolti Aleksis Kiven samannimisen näytelmän pohjalta. Tekstissä on myös katkelmia Kalevalasta, Kantelettaresta ja Eino Leinon runosta Tuonelan joutsen. Teos sai kantaesityksensä Suomalaisessa Oopperassa 28. helmikuuta 1917.
 
Ammattitaitoisesti orkestroidun oopperan sävelkieli on kansallisromanttista ja muistuttaa Toivo Kuulan ja Oskar Merikannon tyyliä. Launiksen kokemukset kansansävelmien keruumatkoilla vaikuttivat hänen mukaansa alkusoiton paimentorvisooloon ja toisen näytöksen alun huhuiluun. Kullervon äidin roolin esikuvana oli eräs säveltäjän tapaama vanha inkeriläisnainen."
 
Juuri nyt kuuntelen Sallisen Kullervoa ja ero melodisesti kiitolliseen Launiksen Kullervoon on huomattava joskin edelliseen sisältyy nykyoopperaksi myös varsin vahvaa ja tummanpuhuvaa musiikkia joka ei kuitenkaan ainakaan ensikuulemalta synnyttänyt allekirjoittaneessa sen kummempia emootioita vaikka Kullervo onkin oopperana toisinaan melko vaikuttava ja tutustumisen arvoinen teos.

megatherium: Kuten joku on sanonut nykyooppera paljolti pyrkii eroon ooppera-aarioista, molleista ja duureista, eikä nykyoopperasta useinkaan korviin jää mikään erityinen melodia soimaan.
 
Eikö tuo ole nykyklasaria laajemminkin, melodiallinen osuus häviää tekstuureille ja soinneille?

Itsehän nimenomaan pidän siitä, että melodia karsitaan minimiin.

Henri Henri Olavi: Itsehän nimenomaan pidän siitä, että melodia karsitaan minimiin.
 
Sittenhän et voi kuunnella Rautavaaraltakaan säveltäjän koko tuotantoa jos vieroksut Rautavaaralle ominaista uusromanttista päättymätöntä melodiaa hänen postromanttista tyyliä edustavissa teoksissaan vaikka olet väittänyt hänen olevan yksi mielisäveltäjiäsi ja jopa suomen suurin säveltäjä mikä ei tienkään voi pitää paikkaansa vaan kyse on vain subjektiivisesta mieltymyksestä. Rautavaaran sinfoniaa Vincentiana ovat kriitikot luonnehtineet melodioiltaan banaaliksi. "Vincentiana oopperan jämistä syntynyt sinfonia on huono ja banaali teos".
 
Minusta monet unohdetutkin suomalaiset säveltäjät ylittävät Rautavaaran ja Sibeliuksen tason ja esim. Erkki Aaltosen musiikkia on esitetty paljon myös ulkomaisilla estradeilla mutta nykyään hän on törkeällä tavalla joutunut unohduksen kohteeksi loistavasti orkestroiduista sinfonioistaan huolimatta jotka ylittävät tuoreessa keksinnässään ja taitavassa äänenvärien käytössään Sibeliuksen köyhän miehen sinfonikkoutta muistuttavan sävelpunonnan. Minusta Sibeliuksen kansallisromanttinen puskafarssia lähentelevä sävelpuhunta voisi hyvin edustaa jotakin kakkosdivaritason sarjaa sillä niin luotaantyöntävää on hänen frigidi ja askeettinen ilmaisunsa kun Erkin kansansinfoniassa kuullaan myös korvia hemmottelevia wagnerilaisia sointimassoja.

Kyllä melodiaakin voi ja saa olla, mutta pidän atonaalisuudesta, kakofoniasta ja suggestiivisesta klusterimaisuudesta.

Henri Henri Olavi: Kyllä melodiaakin voi ja saa olla, mutta pidän atonaalisuudesta, kakofoniasta ja suggestiivisesta klusterimaisuudesta.
 
Kyllä vapaata konstruktiivista atonaalisuutta, dodekafoniaa ja sarjallisuutta ovat monet muutkin suomalaiset säveltäjät viljelleet kuin ainoastaan Rautavaara esim. dodekafonisessa Kaivos oopperassa tai sarjallisessa 4. sinfoniassaan Arabescata kuten esim. jo sulho Ranta 1920 luvun varhaisissa kamarimusiikkiteoksissaan atonaalisuutta, Aarre Merikanto 20 luvun tuotannossaan esim. Sinfonisessa harjoitelmassa, Ahti Sonninen Sinfonisissa tuokioissaan ja dodekafonisessa Rapsodiassaan, Nils-Erik Fougstedt dodekafonisessa Angosciassa, Trittico sinfonicossa ja Aurea Dictassa, Usko Meriläinen sarjallisuutta ja jälkisarjallisuutta, Tauno marttinen dodekafoniaa ja vapaasti käytettyä dodekafonista tekniikkaa, Joonas Kokkonen varhaisten kamarimusiikkiteosten jälkeen kääntyi kohti dodekafoniaa. Dodekafonisen kauden pääteokset olivat kaksi ensimmäistä jousikvartettoa ja sinfoniaa sekä Sinfonia da camera ja Opus sonorum. Festival Strings Lucernen tilaama Sinfonia da camera oli Kokkosen kansainvälinen läpimurto.Edelleen Erik Bergmann dodekafoniaa ja sarjallisuutta, Gottfried Gräsbeck dodekafoniaa ja avantgardea, Pentti Raitio edusti lyyristä dodekafoniaa, Erkki Aaltonen dodekafoninen viulukonsertto, Väinö Raitio Kuutamo Jupiterissa jne. mutta joista useimmat ovat laadukkuudestaan huolimatta valitettavasti kadonneet ohjelmistosta.

Henri Henri Olavi: Kyllä melodiaakin voi ja saa olla, mutta pidän atonaalisuudesta, kakofoniasta ja suggestiivisesta klusterimaisuudesta.
 
Toivottavasti tässä ei ollut ideana, että atonaalisuus ja melodia ovat jotenkin toisensa poissulkevat

sub zero: Toivottavasti tässä ei ollut ideana, että atonaalisuus ja melodia ovat jotenkin toisensa poissulkevat
 
Ei ollenkaan.

Tässä kiehtova ilmeisesti karakteritekniikalla sävelletty, Usko Meriläisen 5. sinfonia:
 
https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw3so00t-oa1RLdLpcRHnaDm
 
Tässä Paavo Heinisen niinikään jälkisarjallinen 5. sinfonia:
 
https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw0Dc61R8WTC7NA0Bkvnl3bL

megatherium: Tässä kiehtova ilmeisesti karakteritekniikalla sävelletty, Usko Meriläisen 5. sinfonia:
 
https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw3so00t-oa1RLdLpcRHnaDm
 
Tässä Paavo Heinisen niinikään jälkisarjallinen 5. sinfonia:
 
https://www.google.fi/url?sa=t& … mp;usg=AOvVaw0Dc61R8WTC7NA0Bkvnl3bL
 
Ei jaksa tuollaista. Ennemmin kuuntelee Jan Guillouta tai vastaavaa pieninä annoksina, lyhyesti ja ytimekkäästi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=peRbm6g7aoU
 
https://www.youtube.com/watch?v=RovOPhKpvk4
 
https://www.youtube.com/watch?v=z1XDr3ZzK0A
 
https://www.youtube.com/watch?v=Fuzo__oDuAM

Edelleen on esittämättä Kalervo Tuukkasen 1-näytöksinen ooppera Indumati v. 1962 jonka libreton säveltäjä itse on kirjoittanut aiheena Laura Sointeen näytelmä Valkoinen Lotus. Tapahtuma aikana on muinaisuus ja paikkana intialainen puutarha. Henkilöt: Indumati, nuori neito, sopraano. Haridasi, Indumatin äitipuoli, altto. Ranga, nuorukainen, tenori. Raksusa, Bramiini, basso. Arjuna, orja, baritoni.

RockMan2000: Ei kestä! En siedä! Kauheeta toi ooppera!
 
Ei kestä! En siedä! Kauheeta toi rockmusiikki! Kuulostaako järkevältä, kun rock- ja popmusiikiksi lasketaan niin Buddy Holly, Pink Floyd, Slayer kuin Abbakin Björkiä ja David Sylviania unohtamatta?
 
Ooppera ei ole mikään musiikinlaji, vaan tapa yhdistää musiikkia, teatteria ja tekstiä. Jokaisella aikakaudella on ollut omat musiikilliset piirteensä, ja noiden sisällä jokaisella säveltäjällä oma äänensä nykyään asia jopa korostuu, kun ei ole enää mitään tyylillisiä kahleita.
 
Palataan asiaan, kun olet kuunnellut vähintään neljä oopperaa barokin, klassismin, romatiikan ajalta ja siihen päälle 1900-luvun modernismi ja erityisesti parit nykyoopperat vielä päälle Juhani Nuorvalan Flash Flash -oopperaa myöten. Itse en ole mikään erityinen oopperafani, mutta on säälittävää henkistä itserajoitusta perustella jonkun asian "turhuus" sillä, että se ei itselle kolahda.
 
Ja ainakin ooppera on saanut sinussa tunteet pintaan, kun noin innostut kauhistelemaan; siitä on hyvä alkaa syventämään suhdetta!

Hyvältä kuulostaa Jääkärimarssi tenorin laulamana.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Wdji6GzTP1A

Millaisia ovat Ilkka Kuusiston säveltämät oopperat, kun tuolla sanotaan hänelle olevan ominaista musiikillisten raja-aitojen ylittäminen?
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Kuusisto

Prophet: Millaisia ovat Ilkka Kuusiston säveltämät oopperat, kun tuolla sanotaan hänelle olevan ominaista musiikillisten raja-aitojen ylittäminen?
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Kuusisto
 
"Muumioopperassa satuaiheesta seuraa lastenlaulumaista melodiikkaa, jännittävää myrsky-yötä kuvitetaan jousten kromaattisilla juoksutuksilla yms. teatraalisuudessaan parodisilta vaikuttavilla tehokeinoilla ja paikalle ajelehtiva oopperatalo tarjoaa lainoja ja tyylitelmiä Mozartin oopperoista Carmeniin. Maria Jotunin näytelmään perustuva miehen kylkiluu sisältää runsaasti koomisia hahmoja ja sotkeutuvia ihmissuhteita joista syntyy tilannekomiikkaa. kansanlaulumaiset ainekset luonnehtivat rahvasta, salonkimusiikki taas herrasväkeä. Lisäksi musiikin parodisilla kommenteilla osoitetaan repliikkien pateettisuus ja orkesterilla matkitaan ihmisääntä, esim. kuvan ulkopuolelta (puhelimasta) kuuluva puhuja onkin sordinoitu pasuuna. Suomen kansallisoopperan tilauksesta syntynyt Sota valosta on kuusiston monipuolisin ja kunnianhimoisin yritys oopperan alalla. Harmonialtaan, tekstuuriltaan ja orkestraatioltaan se tuo paikoin mieleen Kokkosen Viimeiset kiusaukset. Sen sijaan Vaasan oopperalle kirjoitettu jääkäri Ståhl on aiheeltaan ja musiikiltaan yksiviivaisempi. Musiikki perustuu suurelta osalta pohjalaisiin, jäyhän pateettisiin mollisävelmiin. Säveltäjä onkin luonnehtinut teostaan kansanoopperaksi." Kirjasta suomalaisia säveltäjiä (MH)

Itse tykkään jostain oopperoista, spotifystä oon kuunnellu jo kahdesti die walkurienin ja russalkan..ne menettelee

Mozart esseisti Hildesheimer on todennut että Mozartin oopperahahmot ovat uskottavuudessaan Shakespearen hahmojen veroisia. Emme ennen Mozartia tai pitkään aikaan hänen jälkeensä löydä parhaistakaan oopperalibretoista tasavertaisuuden häivääkään vaan ainoastaan lähtökohtia musiikillisen partituurin muotoutumiselle. Voimme laskea yhden käden sormilla ne säveltäjät joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja hahmojen psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen. Maasalo totesi Mozartin olevan suuri psykologi joka kuten vain harva, säveltäjistä ei kukaan, näki ihmisen sieluun.