Kitarat: kitarakamat ›

Drawbars: Jos taivas keksittäisiin nyt, niin enkelit soittaisivat varmaan sähkökitaroilla tai keyboardeilla?
 
"Mene valoa kohti kunnes kuulet synthwavea"

hallu: mutta en pidä siitä että soundia prosessoidaan liikaa kun oma ihanteeni on, että vahvistin tulostaa kitaran soundin mahdollisimman tarkasti ja autenttisesti
 
Plussat isosta kirjoituksesta.
 
Mitään sähkökitaran "omaa soundia" tarkasti ja autenttisesti ei ole edes olemassa ilman vahvistinta. Ellei nyt sitten palata taas ikuiseen "sähkikseni soi parhaiten akustisesti" -joutavanpäiväisyyteen.
 
MUTTA. Löysin oman kirjoitukseni, jossa putkivahvistinta ei korvaa mikään, eikä Fenderiä, koska original jne. Nyt vedellään Suhrilla ja Helixillä vailla mitään ongelmia, joten lesoa on ollut täälläkin ;-)

20 vuoden päästä...Melko varmasti ilman vahvistinta, akustisesti, harppua ehkä vai mitä ne mahtaa pilven reunalla pimputella. Jos siellä jollain on Kemper, niin voisin mä sitä kopasta.

Törmäsin tähän ketjuun ja olipa mielenkiintoista lukea noi kymmenen vuotta vanhat tekstit ja sit muutama päivitys viime vuodeltakin. Paljon on tapahtunut tän aiheen saralla mallintavien kehityksen suhteen ja esim. putkitehtaat ehkä oikeesti alkaa lopetella sitä hommaa (tuleeks tilanne hipsterihenkiset pienpanimo putkipajat)?
 
Mut tää seuraava pitää ehdottomasti nostaa keskusteluun mukaan, koska tää oli itelle suuri oivallus. Mä olen aika vähän kokeilut noita mallintavia, mutta syy siihen on ollut selkee: en oo ikinä saanut niistä haluttua soundia tai sitä mun soundia verrattuna 70-luvun putkipeleihin. Ja sit oon ihmetelly, miten se muilla kitaristeilla onnistuu. Yhtenä päivänä tossa olin päiväunilla ja sit mä se hiffasin. Kajari, niinkin yksinkertanen asia ja meille kaikille tuttu. Kitaraämyri pumppaa sitä ilmaa ja sitä ei voi käytännössä mallintaa. Tai kyllähän sen voi ja niinhän nyt monet tekee, mutta sen kajarin pitää liikkua jossain lopulta, jos ei kitarakaapissa- tai vahvarissa, niin yleisemmin sitten studiomonitoreissa tai kuulokkeissa. Tällä hetkellä en edes itse usko onko kaapin materiaaleilla niin suurta merkitystä vaan sillä miten se ilma siinä kiertää (vrt. avoin/suljettu skobe). Tämä ajatus voi muuttua käytännön kokeilujen myötä.
 
Tää on nyt tällainen ajatus (ja tästä saa todellakin olla eri mieltä), mut en usko että sillä etu/pääteasteen toteutuksella (putki, trankku tai mallintava) ole niin suurta merkitystä kuin että se kajari haukkaa happea ja fyysisesti liikuttaa sitä ilmaa. Sen on se mikä on sitä omaa lahjetta liikuttanut ihan pikkupojasta asti eikä sitä fiilistä saa mistään muualta.
 
Mä ajattelin nyt testata tätä teoriaa hankkimalla hyvän mallintavan etuasteen, perushalvan pääteasteen ja hyvät pikkukaapit koska stereona tykkään vedellä. Kerron mielelläni jossain kohtaa mietteitä tästä, miten totetui vai palaanko taas miljoonatta kertaa niihin liian painaviin ja kovaäänisiin putkikomboihin.

Ja siis tietenkin sormilla ja kitaralla ja efekteillä ja vahvareilla on valtava merkitys kokonaissoundiin ja yhtään niitä väheksymättä mutta tää kajariajatus on ollu itelle viime aikoina niin kiehtova, että pakko päästää jakaa se. Ja kun ite oon vuosikausia ihmetelly, miks hyvistä studiokuulokkeista ei tuu hyvää kitarasoundia kun sinne vetää kitaran suoraan mallinnoksesta mutta koko bändi saattaa miksauksessa kuulostaa tosi hyvältä. Ilmeisesti uusimmat mallintavat (esim. Quad Cortex) vahvistinmallinnushommasta jo selviää, mutta tarviseehan sekin ämyrin, josta se kama tulee pihalle.
 
Resonoiko tää fyysinen kaiuttimen liikkuminen kenessäkään muussa?

jack.frost:Resonoiko tää fyysinen kaiuttimen liikkuminen kenessäkään muussa?
 
Kaiutinelementti on vähintään puolet soundista, vaikka onkin usein vähimmälle huomiolle jätetty ja jengi vetää jollain pulkki-Celestioneilla, jotka on siis ihan karmeita, myös se Vintage 30. Eminence on jo het parempi bulkissakin.Itse olen vaihtanut Tone Tubby hamppukajareihin, about 100x parempi ku paperikajarit. Jääpiikkiosasto puuttuu kokonaan, voi soittaa jopa suoraan kaapin edessä. Makuasioita tok.

Itse olen siirtymässä semisti digiin, Line6 floorpod Plus etusena ja Laney Pro Tube AOR 50W päätteenä. Best of both worlds... putkipääte tuo sen putkivahvistimen responsiivisuuden ja fiiliksen.
 
20 vuoden päästä... jos henki vielä pihisee, niin varmaa jollain mallintavalla menee ja erikoistilainteissa kaivetaan 80-luvun Laney Pro Tube AOR 30W tai tuo 50W esille. Ellen sitten joskus ole niin rahoissa, että sais ostettua Mesan mkIII. :)

Vanha Fender, vanha putki styrkkari ja oot niihin tyytyväinen on vähänkuin sammutat sometilit ja tajuat että elämää on ilman someakin ja paljon parempaa, mulle kävi just näin..

jack.frost:
Mut tää seuraava pitää ehdottomasti nostaa keskusteluun mukaan, koska tää oli itelle suuri oivallus. Mä olen aika vähän kokeilut noita mallintavia, mutta syy siihen on ollut selkee: en oo ikinä saanut niistä haluttua soundia tai sitä mun soundia verrattuna 70-luvun putkipeleihin. Ja sit oon ihmetelly, miten se muilla kitaristeilla onnistuu. Yhtenä päivänä tossa olin päiväunilla ja sit mä se hiffasin. Kajari, niinkin yksinkertanen asia ja meille kaikille tuttu. Kitaraämyri pumppaa sitä ilmaa ja sitä ei voi käytännössä mallintaa. Tai kyllähän sen voi ja niinhän nyt monet tekee, mutta sen kajarin pitää liikkua jossain lopulta, jos ei kitarakaapissa- tai vahvarissa, niin yleisemmin sitten studiomonitoreissa tai kuulokkeissa. Tällä hetkellä en edes itse usko onko kaapin materiaaleilla niin suurta merkitystä vaan sillä miten se ilma siinä kiertää (vrt. avoin/suljettu skobe). Tämä ajatus voi muuttua käytännön kokeilujen myötä.
 
Mä olen itseasiassa tehnyt omasta Bluetonen 4x10 kaapista Axe-Fx 3:n ja XREF20 referenssimikin avulla omat impulssivasteet eli kaappisimut. Niitä studio monitoreista tuutatessa soundi oli yllättävän samanlainen kuin se oikea kaappi desibelimittarilla mitattuna samalla volalla.
 
Mutta mikään ei korvaa sitä kovempaa volaa. Ikkunoiden ei tarvi helistä, mutta jonkin verran volaa pitää olla, että kitara kuulostaa miltään. Studiokajarien kautta on helpompi saada pienemmällä äänenpaineella hyvä soundi siihen omaan kuuntelupisteeseen. Ja tietysti kuuntelulaitteet vaikuttaa. Ihan turha odottaa, että joku hinnat alkaen muovipurkkisetuppi kuulostaisi samalta kuin joku tonnin maksava 4x12 kitarakaappi. Samalla tavalla ne hyvät studiokajarit tai PA-tyyppiset vermeet kustantaa.
 
Vuosi on vierähtänyt tähän kirjoittamasta jutusta ja siinä samalla soitinlaitteetkin muuttuneet. Pinon päälle jäi Fractal Axe-Fx 3 Mk2 ja tällä mennään kunnes Axe-Fx IV julkaistaan. Multa löytyy vielä kakkosrigina BluGuitar Amp 1 Mercury Edition ja edellä mainittu Bluetonen kaappi plus liuta pedaaleja, mutta katsotaan meneekö nekin lihoiksi jossain vaiheessa.
 
Fractal on tässä vähän aikaa sitten tehnyt juuri sellaisia päivityksiä, joissa saadaan sitä kaiuttimen käytöstä paremmin simuloitua ja ne kuulee kyllä soundissa. Vastaavasti hiljaa kuulokkeiden kautta soitellessa tuo on ihan ylivoimainen peli, kun voit virtuaalipotikoilla simuloida mm. kovan volan vaikutusta kitaraan, huonetilaa, kuinka paljon se kaiutin potkii yms.
 
Oppirahat on ainakin tähän mennessä maksettu. Katsotaan, muuttuuko mieli taas muutaman vuoden päästä vai osaanko pitää GAS:n kurissa.

Terry Pantheras: 20 vuoden päästä kaikki soittavat narubassoa ja rotansuolibanjoa mutakuopissa ja lähtevät ryöstämään naapurimutakuoppaa kivin ja kepein.
 
Itse käytän SLO:tani pilkkijakkarana toivoen, että ois taas sähköä.
 
Tämä on kymmenen vuotta vanha teksti, mutta ennustus taitaa toteutua jo ihan lähiaikoina...
 
Otsikon aiheeseen puolestaan pystyn toteamaan ainakin sen, että kymmenen vuotta sitten (ja jo vuosia aiemmin) kitarakamat olivat aika samanlaiset kuin nytkin. Tätä kirjoittaessa ei ole itse asiassa useampaan vuoteen erityisemmin kiinnostanut kitarakamojen päivittäminen - jos kohta myyminenkään - joten hyvin suurella todennäköisyydellä myös kymmenen vuoden päästä kalusto on aika lailla ennallaan.

No mä varmaan soitan kymmenen vuodenkin päästä niillä kamoilla, joilla ihmiset soittivat 10-50v sitten, eli vanhahkoilla Teleillä ja millä vahvistimella milloinkin.
 
Ostin muuten tossa taannoin edullisesti Roland Cube 80X COSM:n, eli karvahattutason mallintavuuteenkin on jo päästy sen iänikuisen muh toobz mojo-scheissen ohella. Ja mun täytyy sanoa, että jos/kun tässä vielä keikoille lähdetään, niin tollahan mä ne vedän. Kevyt roudata, mukava käyttää, saundipalettia löytyy ja putkikombomallinnuksetkin aivan riittävän hyvät, vaikkeivät mitään 100%:n simulaatioita olekaan. Mutta helvettiäkö sitä nyt enää tässä iässä mitään twininraatoja paikasta toiseen retuuttamaan sen viimeisen 5%:n takia?

Jucciz: Tämä on kymmenen vuotta vanha teksti, mutta ennustus taitaa toteutua jo ihan lähiaikoina...
 
Heh, tajusin saman, kun satuin katsomaan mitä olin tähän kommentoinut, mutta sama Soldano se treeniksellä edelleen mölyää. Ainoat muutokset on pedaalien ja joidenkin ämyrien kierrätyksessä.

20 vuotta sitten soittelin tuolla Yamahan DG60:lla ja näyttää siltä että varmaan 20 vuoden päästäkin soitan samalla keksinnöllä. Muut vahvistimet ovat tulleet ja menneet, Jammu pysyy.

Luultavasti soittelen noilla mitä tällä hetkellä on (*koputtaa puuta), ainakin jos jotain rock/hevi-osastoa yhä veivataan, niin main rig on tullut jäädäkseen. Toisaalta pieni epäilys jaksaako niitä enää kannella keikoille, jos semmoisia on no onhan tuossa valinnanvaraa koonkin suhteen. Jossain vaiheessa rinnalle ajattelin testata mallintavaa

Tod näk Cloud-Line Amplifiers:in jollain versiolla.eli eiköhän homma ole silloin jo taputeltu, ehkä?
No joo, -86 tuli ostettua F-Musiikista 50w JCM800 2104 nuppi, nyt on tollanen 2203x nuppi, noiden kahden väliin mahtuu aikamoinen määrä kaikkee ja täytyy todeta, pitkä kierros. Onko se ollut turhaa?
Ennustajan lahjoja ei ole, mutta voisin kuvitella ettei tää tästä enää kummene, sitä samaa saundia ja styrkkarin reagointia omaan soittoon sitä aina hakee kuitenkin. Saattaahan noi vaihtua, mutta uskoisin jotta näillä laineilla pysytään.
 
Sen verran pitää tuota 2203x:ää kompata, erittäin mainio peli, kun noita kaiken maailman butiikkinuppeja samassa hengessä, ynnä orkkis 70-80-luvun JMP/JCM nuppeja ja comboja on ollut useita.
 
Minkään maailman kemperit sun muut ei oo ikinä sytyttäneet ja sen verran kristallipallosta kuitenkin näkyy, etteivät tule kiinnostamaankaan. Myönnettäköön kuitenkin, kotirämppänä on tuollainen Roland Bluescube Hot, mikä on ihan kiva, jos joskus täytyy saada kotioloissa mökää aikaiseksi, useimmin kuitenkin kotona mennään ihan ilman vahvistuksia.
 
Minä niin tykkään noista menneen maailman tyyliin rakennetuista putkivahvistimista, eikä niiden tarvitse olla niitä oikeasti vanhoja, nehän monet haiseekin, vähintään kyseenalaisilta. Virtuaalinen sulkumerkki-naurunremakkaa-virtuaalinen sulkumerkki.

En usko että oppisin käyttämään mallintavaa vahvistinta sillä tavalla, että olisin itse tyytyväinen lopputulokseen.
 
Sitä vaan kehittää jonkun filosofian, jolla sitä musiikillista kudosta alkaa luomaan, ja minulla se oppiminen kuitenkin tapahtunut perinteisen tekniikan parissa.
 
Ihan perinteisillä analogisilla laitteilla, jos niissä on riittävästi tehoa, saan aikaan kolmella neljällä simppelillä pedaalilla aikaan lopputuloksen, jonka haluankin. Oikeastaan aika lailla sama mikä vahvistin on edes kyseessä.
 
Luulisin että mallintavat laitteet sopii ammattilaisille tai soittajille, jotka käyttää paljon erilaisia saundeja, tai jotka yleensäkin haluaa helposti löytää jonkin tietynlaisen saundin.