Kitarat: kitarakamat ›

Näitähän noissa Gibsonin Les Paul Standardeissa oli männä vuosikymmenellä ja muutamassa muussakin mallissa, ei kaikissa, kun piti näitä pull and push potikoita laitella, mitkä munsta on toudella kelvotonta hommaa, mikä on mun mielipide. Jotkuthan niistä saattaa digata.
 
https://www.mylespaul.com/attachments/img_8313-jpg.246372/
 
Nykyään tälläisiä käsin kolvattuja 500k CTS potikoilla ja Orange Drop konkilla.
 
https://guitar.com/wp-content/uploa … ginal-les-paul-50s-12@1400x1050.jpg

Oispa sähkis missä paksu ja lihaisa kaula sekä täysin flätti otelauta.

Seksiseppo: Seuraavaksi pistät ton perunan kattilaan ja ostat kunnollisen kameran.
Nykyään jopa puhelimista sellaiset löytyy.
 
Vitnake kitarat luonnollisesti kuvataan vitnake kameralla.

lavaamo: Muutenkin Gibsoneista suu vaahdossa huutaminen lähinnä naurattaa, keskitason tai vähän alle kitaroita kovalla hinnalla. Nykyään ajaa jopa indonesian CNC tuotteet oikealta ja vasemmalta ohi.
 
Tää on jännä homma joo noissa iso-G Les Pauleissa. Ei mitään käryä kuinka helvetin monta niitä on vuosien saatossa veistetty mutta yksi sun toinen Les Paulilla soittava/soittanut kitaristi on saanut hakea sitä kitaraansa pidemmän aikaa että se hyvin soiva yksilö on näppeihin osunut.

kuinka 500€ Epiluuri pesee ja linkoaa Gibsonit mennen tullen
 
No ei pese, mutta jos mä vertaan mun -73 Deluxea ja tota varsinaisena päivittäiskäyttökitaranani olevaa upouutta Epi LP Classicia, niin toi Luurihan on silti oikein hyvä skitta. Soi akustisesti hyvin, pitkä sustain, vireet pitää, intonaatiot kohdallaan, AlNiCo-mikit laulaa ja hyvä kaulaprofiili. Ja kaikki tämä 439€:n satumaiseen hintaan :)
 
Mutta jos sitten ruvetaan vertaamaan viimeistelyn, puiden ja rakennekomponenttien laatua, niin tokihan tuo Norlin-skeba vie voiton, vaikka "huonoa" 70-luvun tuotantoa onkin (ja se Norlin-vuosien kategorinen ja kaikenkattava "huonous" on muuten sivumennen sanoen täyttä paskapuhetta). Ja bonuksena sitten vielä helvetin paljon parempi kaulaprofiili kuin Epissä, koska mä tykkään litteistä ja ohuista kauloista ja jumbonauhoista. Niin että...

50-luvun vintage Gibsoneissa on loistavia, hyviä ja "huonoja", no vähemmän hyviä, Norlin kauden Gibsoneissa myös ja niin myös uuden aikakauden Gibsoneissa. Tuntuu vaan että nettikeskustelussa, niin täällä kuin maailmallakin, samoille nimimerkeille sattuu aina ne "huonoimmat" jokaisella kokeilukerralla - jostain kumman syystä. Ja jotkut muuten vaan jauhaa pasketta. Vaan ne joille Gibson is not good enough voivat vapaasti valita sen Epiluurin ja olla tyytyväisiä valintaansa, upeeta, eikö. Se ei multa ole pois millään muotoa. 8DDDD

No ei kai kukaan tosissaan väitä, että 400€:n Epi on parempi kuin 4000€:n Gibson? Mutta Epit ovat silti hintaisikseen hyviä kitaroita - tai ainakin ne 2 LePaa mitä mulla on ollut, joku Tsekeissä tehty ysärikeppi kauan sitten ja nyt tämä -20 LP Classic. Mutta ehkä mulle sitten vaan sattuu aina niitä hyviä :D

msalama: No ei kai kukaan tosissaan väitä, että 400€:n Epi on parempi kuin 4000€:n Gibson? Mutta Epit ovat silti hintaisikseen hyviä kitaroita - tai ainakin ne 2 LePaa mitä mulla on ollut, joku Tsekeissä tehty ysärikeppi kauan sitten ja nyt tämä -20 LP Classic. Mutta ehkä mulle sitten vaan sattuu aina niitä hyviä :D
 
Noh ei väitäkään. Kyse oli vain siittä että on silmiä avaavaa kun joku ammattimies pystyy soittamaan samat setit 500 euron ritsalla kuin sillä 10.000 euron ruokakankaalla. Että muistaa että kyse on aina taidoista ettei liikaa mennä kamarunkkaukseen ja epäolennaisuuksiin.
 
EI JA EI kyse ole siittä etteikö sais omistaa kallista tai se olis jotenkin väärin. Sehän on vaan luonnollista haluta hyvä instrumentti.

Mikko_AAA: ammattimies pystyy soittamaan samat setit 500 euron ritsalla kuin sillä 10.000 euron ruokakankaalla.
 
Pystyn minäkin. Olenko ammattimies?
 
Toi on aivan surkea näkemys. Lähtökohtaisesti säädöissä olevalla kitaralla voi hintaan katsomatta kuka tahansa soittaa aivan samat hommat. Soundi ja ulkomusiikilliset seikathan siinä saattavat muuttua, mutta soitto kyllä soi.

munkero: Pystyn minäkin. Olenko ammattimies?
 
Toi on aivan surkea näkemys. Lähtökohtaisesti säädöissä olevalla kitaralla voi hintaan katsomatta kuka tahansa soittaa aivan samat hommat. Soundi ja ulkomusiikilliset seikathan siinä saattavat muuttua, mutta soitto kyllä soi.
 
Noh voi vittu tätä vääntämistä. Jokainen tietää aivan hyvin mitä meinaan. Jos olet riittävän hyvä niin soittimella ei kauheesti väliä jos se on kunnossa.
 
Ja kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta eri soittimien välillä vaan kitaramaailman markkinakoneistosta kuinka onnistunut se on. Sitä ajoin takaa. Mut ylläri täällä tottakai tulkitaan heti kaikki YY älkää hyökätkö mun gibsonia kohti kun alun perin ole siittä ollut kysymys.

msalama: No saattaahan siinä sekin olla, ettei ko. viidensadan skeba ehkä ihan täysi ritsa olekaan, vaikka se kybädonan vehje onkin tietenkin paremmalla työnlaadulla laadukkaammista raaka-aineista ja komponenteista rakennettu. Mutta hyviä ovat silti monet halpiskitaratkin nykyään, koska laatu on parantunut aivan helvetisti viime vuosina.
 
Noh juu tämä on totta kyllä. Onneksi nykysin saa halvalla laatua. Sinänsä positiivista tässä ylitarjonnassa.

Ihan hatusta heitetty pohdinta. Onkohan missään laskelmaa paljonko instrumenttikauppa kuormittaa ympäristöä? Paljonko meille myydään samaa pyörää uudestaan eri paketissa. Esim TS808.
 
Se olis minusta jokaisen kitaristin hyvä miettiä näinä aikoina kun puhutaan luonnosta ja ylikulutuksesta, että tarvinko oikeasti viidennen TS808 ideaan perustuvan overdrive pedaalin? Jos soitan kerran vuodessa countryä, niin tarvinko telecasterin oikeasti sitä varten? Eikö 10 omistamasta kitarasta löydy sopivaa siihen. Onko sillä hankinnalla todella merkitystä mahdolliseen menestykseen?
 
Eipä siinä. Kamarunkkaus on kivaa jne. Itse vain pähkäillyt tätä teemaa viime aikoina, että sitä on hankala edes itse nähdä paljon kitarajätit myy mielikuvilla tarpeetonta tavaraa ja samaa pyöräää uudestaan.
 
Sama menee iPhoneen. Kiva lelu, mutta tarviiko joka vuosi uuden? Tarjoaako uusi versio jotain muka tärkeää mitä ei löydy vanhasta tai että ilman sitä ei pärjää?

Mikko_AAA: Kyse oli vain siittä että on silmiä avaavaa kun joku ammattimies pystyy soittamaan samat setit 500 euron ritsalla kuin sillä 10.000 euron ruokakankaalla.
 
Kyllähän se Räikkönenkin ajaa mutkaan millä tahansa autolla kovempaa ku kukaan meistä muista, mutta silti sekin varmaa ennemmin ajelee Ferrarilla kun se kulkee vielä kovempaa ja käyttäytyy paremmin semmosessa hommassa mihin se on tehty. :D

Mikko_AAA: Noh ei väitäkään. Kyse oli vain siittä että on silmiä avaavaa kun joku ammattimies pystyy soittamaan samat setit 500 euron ritsalla kuin sillä 10.000 euron ruokakankaalla. Että muistaa että kyse on aina taidoista ettei liikaa mennä kamarunkkaukseen ja epäolennaisuuksiin.
 
No mutta tähän väittämään olen törmännyt melko usein ja olen asiasta eri mieltä.
 
Olen myös ollut Nosturissa todistamassa keikkaa missä näppäräsorminen kaveri ei saanut omia rocka-/psychobilly likkejä kaivettua ulos kitarastaan mikä päätti ottaa hippulat kesken keikan ja sitten säädettiin koko paskaa siinä lavan reunalla melko nopeasti pariinkin otteeseen lennosta että pölähti.
 
Enkä tiedä muista mutta itsellä saattaisi olla myös hermo huonona keikan aikana jos soitin päättää perseillä kesken keikan niin kuin ritsoilla on tapana. Vireen täytyy pysyä samoin tatsin säilyä. Ihan itse olen tuonkin homman simuloinut, soittimessa ei ollut mitään vikaa mutta ulkoilma keikka ja tsekin jälkeen soitin jäi aurinkoon paahtumaan ja siinä alkuillasta kun aloiteltiin settejä kohti viilenevää iltaa niin soittimessahan oli perseellään esim. kaikki ja käyttäytyi koko keikan todella ritsamaisesti eli arvaamattomasti. Onneksi oli melko helppoja biisejä seteissä ja kyseessä basso joten ketä yleisöstä olisi basson päin persettä vetely tai basso ylipäätään edes kiinnostanut. Toki, en ole ammattimies.

soittimessahan oli perseellään esim. kaikki
 
No toi on se aspekti mikä näissä ritsoissa TÄYTYY ottaa huomioon. Itse en vielä tiedä mikä mun muusikkouden tämänkertainen aktivoitumisaste tulee olemaan, mutta jos mä nyt vielä kuitenkin sessioita ja/tai keikkoja ajaudun soittamaan, niin olishan se sit aika kuumottavaa jos ja kun tää mun erinomaisen loistava Epiluuri päättäiskin sontia alleen just ennen isoa vetoa :D
 
Mutta tota Norlinia ei silti keikoille viedä. Jos se nimittäin hajoaa tai pöllitään, niin sitten on läjä piruja merrassa. Onkos se prkl ostettava vielä yksi laadukas käyttö-Gibbonikin tähän jatkeeksi?

Mikko_AAA: Jos olet riittävän hyvä niin soittimella ei kauheesti väliä jos se on kunnossa.
 
Tämä ei ole ehkä niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Jotkut soittajat vaikuttavat siltä, että niille ei ole kovinkaan suurta merkitystä mikä kitara on kädessä, mutta on myös toisenlaisia kitaristeja joille pienetkin ominaisuudet on merkittäviä. Itse kuulun jälkimmäiseen osastoon, kitaran tyyppi ja ominaisuudet vaikuttavat soittamiseen kohtalaisen paljon. Riippuu myös siitä mitä soittaa, minkälaista soundia hakee jne.

kerran vuodessa countryä, niin tarvinko telecasterin oikeasti sitä varten
 
Sä ehkä et. Mä kyllä. Tosin siihen saa riittää joku 149€:n Harley Benton sitten.

ei ole kovinkaan suurta merkitystä mikä kitara on kädessä
 
Niin. Mulle itselleni kelpaa ihan mikä vaan heska, kunhan se on soittokuntoinen Les Paul joko ysin tai kympin kielillä, ja komppivetoihin sitten vaikkapa joko tele tai lankkugretsch 11-12 setillä. Kumpaan porukkaan kuulun?

Krice: Tämä ei ole ehkä niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Jotkut soittajat vaikuttavat siltä, että niille ei ole kovinkaan suurta merkitystä mikä kitara on kädessä, mutta on myös toisenlaisia kitaristeja joille pienetkin ominaisuudet on merkittäviä. Itse kuulun jälkimmäiseen osastoon, kitaran tyyppi ja ominaisuudet vaikuttavat soittamiseen kohtalaisen paljon. Riippuu myös siitä mitä soittaa, minkälaista soundia hakee jne.
 
Sitten on olemassa myös fyysisetrajoitteet. Esimerkiksi minulla on lyhyet sormet ja ranneongelmia, joten lyhempi skaalaiset ja kapeampi kaulaiset kitarat sopivat minulle parhaiten. Pystyn soittamaan kyllä leveillä ja pitkillä kauloilla, mutta niiden kanssa vasen ranne kipeytyy helposti. Kapeammilla ja lyhyemmillä taas voi soitella pitkiäki sessioita ilman ongelmia.
 
Monesti sanotaan että ovat tottumisasioita, mutta miksi pitäisi tottua johonkin jos on parempia ja/tai toimivampia vaihtoehtoja tarjolla?