Kitarat: soittaminen ›

hallu: No olet kyllä oikeassa, mutta en itse ole neljässäkymmenessä vuodessa oppinut tietämään tarkkaan missä ne ovat. Toki tiedän ja ymmärrän että ne eivät ole rajattomat, mutta yhä vielä tartun uusiin haasteisiin ja hankkeisiin ja koitan samoilla syvemmälle musiikin siimekseen, vaikka tiedän etten välttämättä löydä enää takaisin. Mun mielestä musiikki on kuin elämä, tietää lopulta häviävänsä, mutta haluaa silti taistella loppuun saakka. Koitan kauttarantain sanoa, että vaikka kaikkea ei voi oppia, niin silti aina voi oppia jotakin ja kun tarpeeksi tuuppii niitä mielensä rajoja ulommas, sitä eräänä päivänä huomaa oppineensa jotakin semmoistakin mitä ei joskus pitänyt itselleen mahdollisena.
 
Mutta olet täysin oikeassa, että sinä päivänä kun tiedän/päätän että rajani on tässä, niin en sitä voi enää ylittää. Siis rajan tietäminen myös asettaa sen, mutta olisiko raja olemassa sitä huolimatta?
 
Vois myös ajatella, että rajoitusten tiedostaminen, silloin kun se on väistämätöntä, auttaa kehittämään itseään mielekkäämmin. En näe, että rajojaan tarttee päättää etukäteen, eikä siinä ole mieltä, ne tulee vastaan kun tarpeeksi soittaa. Siinä kohtaa ainakin minun on pitänyt ne kohdata ja käsitellä, jotta en jää jumiin. Sitten kierretään, kompensoidaan, sovelletaan, ei se tarkoita kehityksen loppua, päinvastoin.

Gary Enfield: Vois myös ajatella, että rajoitusten tiedostaminen, silloin kun se on väistämätöntä, auttaa kehittämään itseään mielekkäämmin. En näe, että rajojaan tarttee päättää etukäteen, eikä siinä ole mieltä, ne tulee vastaan kun tarpeeksi soittaa. Siinä kohtaa ainakin minun on pitänyt ne kohdata ja käsitellä, jotta en jää jumiin. Sitten kierretään, kompensoidaan, sovelletaan, ei se tarkoita kehityksen loppua, päinvastoin.
 
Ah, tarkoitat että viisas valitsee taistelunsa :-). Kyllä olet aivan oikeassa enkä itsekään ole niin huimapää, että lähtisin yrittämään jotakin päättömyyksiä joihin ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuutta, mutta tähtäin on aina kuitenkin seuraavalla portaalla ja niitä askelmia valitsee aina vähän sen mukaan mihin haluaa päästä, koska kaikkea ei voi osata eikä kaikkea edes halua osata. Ja kyllä myös niin, että kun en pysty soittamaan tikotikoa yhtä nopeasti kuin Paco DeLucia, niin soitan sen sitten vähän tai aika paljonkin hitaammin. Mutta ei minun tarvitse jättää sitä soittamatta :-) . Ja muutenkin ehkä tulee kiinnitettyä huomiota soundiin ja svengiin enemmän kuin ihan vaan siihen raakaan nopeuteen eli jos joku juttu svengaa mageesti, niin ei sillä ole väliä vaikka sen soittaisi vähän hitaammin.

Tavoitteissa ja odotuksissa on se ongelma, että kun ne saavuttaa, eipä tunnu miltään. Ja kun niitä ei saavuta, on pettymys ja depressio edessä. Miksi koko maailma tuntuu toitottavan unelmien tärkeyttä, kun lopputuloksena on aina tyhjyys tai pettymys?
 
"On niin helppo olla onnellinen
Kun tyytyy siihen mitä on"
 
Se mik'on tullakseen, tulee kyllä.

hallu: Ah, tarkoitat että viisas valitsee taistelunsa :-). Kyllä olet aivan oikeassa enkä itsekään ole niin huimapää, että lähtisin yrittämään jotakin päättömyyksiä joihin ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuutta, mutta tähtäin on aina kuitenkin seuraavalla portaalla ja niitä askelmia valitsee aina vähän sen mukaan mihin haluaa päästä, koska kaikkea ei voi osata eikä kaikkea edes halua osata. Ja kyllä myös niin, että kun en pysty soittamaan tikotikoa yhtä nopeasti kuin Paco DeLucia, niin soitan sen sitten vähän tai aika paljonkin hitaammin. Mutta ei minun tarvitse jättää sitä soittamatta :-) . Ja muutenkin ehkä tulee kiinnitettyä huomiota soundiin ja svengiin enemmän kuin ihan vaan siihen raakaan nopeuteen eli jos joku juttu svengaa mageesti, niin ei sillä ole väliä vaikka sen soittaisi vähän hitaammin.
 
Siis tottakai kaikilla on rajoituksensa, eivät kaikki maailman 7 miljoonaa ihmistä pääsisi Tosin Abasiksi, vaikka kuinka yritäisivät. Siksi rajojen miettiminen ei välttämättä ole kovin produktiivista.
 
Toisaalta on vähän hassua sanoa, että soittaa saman kuin Paco mutta vain hitaammin, koska eihän musiikissa voi erottaa nuottien kestoa ja korkeutta, molemmat tekevät esityksestä sen, mitä se on. Näin ollen et voi sanoa, että soitat saman mutta hitaammin, koska se "sama" ei enää toteudu, musiikillisesti niillä ei ole enää tarpeeksi toistensa kanssa tekemistä jotta vertailu olisi mielekästä.

antnis: Siis tottakai kaikilla on rajoituksensa, eivät kaikki maailman 7 miljoonaa ihmistä pääsisi Tosin Abasiksi, vaikka kuinka yritäisivät. Siksi rajojen miettiminen ei välttämättä ole kovin produktiivista.
 
Toisaalta on vähän hassua sanoa, että soittaa saman kuin Paco mutta vain hitaammin, koska eihän musiikissa voi erottaa nuottien kestoa ja korkeutta, molemmat tekevät esityksestä sen, mitä se on. Näin ollen et voi sanoa, että soitat saman mutta hitaammin, koska se "sama" ei enää toteudu, musiikillisesti niillä ei ole enää tarpeeksi toistensa kanssa tekemistä jotta vertailu olisi mielekästä.
 
Mutta siinä toteutuu kuitenkin jotakin. Ihan niin ylimielinen en ole, että vertaisin itseäni Pacoon :-). Tottakai musiikkia voi soittaa ihan miten vain ja biisin voi ihan helposti soittaa hitaasti tai nopeasti, se on vain erilainen sovitus jos sitä muuttaa niin paljon että se ei enää muistuta alkuperäistä.

Mikkoli: Terve kaikille!
 
Kuvaappas vähä videoo niin voipi kertoa, mitä seuraavaksi.

hallu: Mutta siinä toteutuu kuitenkin jotakin. Ihan niin ylimielinen en ole, että vertaisin itseäni Pacoon :-). Tottakai musiikkia voi soittaa ihan miten vain ja biisin voi ihan helposti soittaa hitaasti tai nopeasti, se on vain erilainen sovitus jos sitä muuttaa niin paljon että se ei enää muistuta alkuperäistä.
 
Ei biisiä voi soittaa helposti nopeasti tai hitaasti, jos sen haluaa säilyttää alkuperäisenä. Ota joku Chopinin sävellys ja venytä se kestoltaan nelinkertaiseksi, siitä voi tulla jotain ihan muuta, mutta se ei silloin ole sitä, minkä säveltäjä on sen tarkoittanut olevan. Lähtökohtaisesti sen muuttaminen ei ole huono tai hyvä asia tietenkään, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että esittäjän rajoittuneisuus ei vaikuta asiaan.

Sanoisin että vaikka motorisesti tulisikin rajat vastaan nopeudessa ei se tarkoita etteikö voisi kehittyä soittajana.

AP:lle, vaikea on arvioida pelkästä kappalelistasta. Hyvältä sinänsä kuulostaa edistys. Mutta "Kappale sujuu" on niin subjektiivista, tiedän valitettavasti ihmisen joka kuvitteli olevansa joku hieno laulaja mutta lauloi niin nuotin vierestä kaiken, että sitä on vaikea ymmärtää.
 
Siis kyllähän joku 3 soinnun blueskin on älyttömän vaikea soittaa hyvin. Ääninäytteestä kuulisi enemmän
 
Tuosta "perse edellä puuhun", itse kyllä opettelin kanssa noita Metallica-juttuja ensiksi. Skaalat, teoria tai sointukirjat ei vielä kiinnostanut. Vasta vuosia myöhemmin tuli joku järkevämpi systeemi opetella juttuja. Ei varmaan ideaali tapa tosin. Ja nuorena rummut oli pääsoitin, kitara oli vain sellasta.. musiikillisen ymmärryksen laajentamista. Kunnes myöhemmin ainoa soitin
 
Kaikki kunnia rumpaleille muuten, verrattuna kitaraan erittäin vittumaista puuhaa treenata. Palkkioksi saat olla joku helvetin ihmiskello jonka virheistä kitaristit huomauttelee, vaikka kitaristien oma soitto/taimi on yleisesti ottaen sellasta epämääräistä muhjua. T: nykyään huomautteleva kitaristi

Aloitusviestin perusteella meillä on tässä ihmelapsi kyseessä. En ole vastaavaan kehitykseen törmännyt vielä koskaan.

Henri Henri Olavi: Aloitusviestin perusteella meillä on tässä ihmelapsi kyseessä. En ole vastaavaan kehitykseen törmännyt vielä koskaan.
Tällä "kehityskäyrällä" Pitäisi jo kesään mennessä taittua Dire straitsin tuotanto, syksyllä Gambale ja jouluna Holdsworth. Kateeksi käy.

aalataur: AP:lle, vaikea on arvioida pelkästä kappalelistasta. Hyvältä sinänsä kuulostaa edistys. Mutta "Kappale sujuu" on niin subjektiivista, tiedän valitettavasti ihmisen joka kuvitteli olevansa joku hieno laulaja mutta lauloi niin nuotin vierestä kaiken, että sitä on vaikea ymmärtää.
 
Siis kyllähän joku 3 soinnun blueskin on älyttömän vaikea soittaa hyvin. Ääninäytteestä kuulisi enemmän
 
Tämä kyllä; hyvin soittaminen vaatii paljon enemmän kuin pelkästään suunilleen oikeat äänet suurin piirtein oikeaan aikaan. Esmes se, että tuntee sointuasteet I7, IV7 ja V7 ei vielä tarkoita, että osaa bluesia vetää hyvin. Valtaosa ei osaa vetää bluesia oikeasti hyvin, vaikka kaavan tunteekin. Ihan ok soittaa monikin, mutta huomattavasti harvempi erityisen hyvin.

eLuuri 7: Tervelös!
 
Itse aloittelin soittoharrastuksen 4 tuntia sitten ja nyt menee Eruption, Caprice 24 ja Shine You Crazy Diamond osat I-XXI kokonaisuudessaan.
 
Mites muilla sujuu?
 
Minä tuossa 15 minuuttia harjoittelin tappingia. Nyt menee beethoovenit ja kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=MZuSaudKc68
Ja tukkakin kerkisi välissä kasvaa..
 
heh. Eikö kaikilla ole alussa ollut tuo fiilis, että tämähän on helppoa ja kuulostaa pirun hyvältä. Se oli soittajana parasta aikaa, kunpa siitä olisi tajunnut nauttia enemmän..