Kitarat: kitarakamat ›

zedder: Olisi kyllä erittäin hyvä jos pystyttäisiin pitään erillään brändistä, nostalgiasta ja keräilystatuksesta johtuva rahallinen arvo käyttöarvosta.
Mutta se lienee täysin mahdotonta.
 
Vaikka ohjelmoitujen koneiden tehtaassa suoltama massatuotantosoitin olisi jokaiselta käytännön ominaisuudeltaan yhtä hyvä kuin käsityöläisen pajassaan rakkaudella rakentama, niin sen rahallinen arvo ei reaalimarkkinoilla voine olla sama.
 
Ns. käsityönä tehtyjen soittimien hinta perustunee aika pitkälti työtuntien määrään. Lopputuloksen vertaaminen vastaavaan koneellisemmin valmistettuun tuotteeseen, jonka tekniset ominaisuudet ovat samat, on aina vain hyödyttömämpää automatisoidun tuotannon laadun parantuessa koko ajan.
Arvossa on aina mukana monia tekijöistä. Monesti olen katsellut erään brändinä tuntemattomamman suomalaisen kitarantekijän kädenjälkeä, joka kestää vertailun kehen tahansa nimekkääseen kitarantekijään. Silti nuo vähemmän tunnetun brändin kitarat näyttävät vuodesta toiseen pysyvän kaupan seinällä, vaikka niiden hinta on ainakin kolmasosan halvempi, kuin muutamien muiden valmistajien, joiden nimi tunnetaan.

Itse olen ostellut muutamia kitaroita viime vuosien aikana. Näistä suurin osa on ollut käytettynä hankkimiani suhteellisen kalliita kitaroita, joiden kanssa ei ole ollut mitään harmittavia kokemuksia ja jokainen ostos tuntuu vieläkin hyvältä, eikä noista tee mieli luopua. Kolmesta halvasta kitarasta jokaisen kanssa on ollut enemmän tai vähemmän jumppaa. Juotokset pettävät, potikat toimivat huonosti, kaulaliitos on tehty huonosti tai vähintään jakkien kiinnitys pyörii auki. Viimeisimpänä ostamastani netissä paljon hehkutusta saaneen halpibrändin kitarasta on hajonnut intonaation säätöruuvin kierteet, kielen lukitus ja volapotikka ei pelaa kunnolla aluksi. Kaikki tämä muutamassa kuukaudessa. Arvoaan nämä uudet halpikset ovat pudottaneet enemmän kuin käytetyt laatukitarat. En taida enää helpiksia ostella ja muutenkin keskityn tekemään itse kitarani, niin tulee semmoista kuin haluan.

Heroin: Prince? EVH? Cobain? Noh, hevarit ja punkkarit ottaa vielä mukaan, niin esim Åkerfeldt (soittelee alle tonnin siguansa sujuvasti PRS customien rinnalla), Josh Homme, Ben Weinman, Jack White, Duplantier.. soittelleet tai soittelee edelleen melko halvoilla kepeillä, jotain 50% hevibändeistä soittaa LTD:llä jne.
 
Mikä tämä LTD-argumenttisi on? Siis ESP:llä on LTD-mallisto ja Custom Shop. Kun bisnes aina loppujen lopuksi lähestyy olennaista, niin miksi niillä on tuo LTD-mallisto, kun Custom Shop kattaisi (yksilöllisesti tuote kenelle tahansa) LTD-mallistonkin?

hallu: Mutta sitten muistaa, että suurin osa asiakkaista ei maksa soinnillisesta laadusta vaan silmäkarkista ja loimukansista ja helmiäiskoristeista :-D .
 
Silmäkarkkihan voi olla hyvinkin ratkaiseva asia sille, kuinka paljon kitaraa soitetaan. Jos siis halvimman kitaran hinta olisi 3000 ja houkuttelevammalla viimeistelyllä 3500 ja sitä verrataan tilanteeseen, jossa halvemman hinta on painettu tonniin. Tällöin houkuttelevammalla viimeistelyllä olevasta voi terveellä itseluottamuksella pyytää vaikka 5000.
 
Marty Friedmania on aina mukava kuunnella:
 
https://youtu.be/v2BvYf9adRs?t=475