Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Shredator: No ei ne kyllä mitään maata mullistavia sävelkulkuja ja varsinkaan sovituksia ole. Joitakin onnistumisia on toki joukossa. Olen ollut pitkään jo sitä mieltä että bändi kaipaisi ulkopuolisen tuottajan apua, jotta se visio saataisiin kirkastettua. Se voisi myös auttaa teosten valmistumiseen, sillä jotkut ihmiset ovat vain sellaisia jotka tarvitsevat selkeitä deadlineja ja pomot hengittämään niskaan.
 
Lisäksi tuon tason soittajilla on kyllä yleensä muutama sovituksellinen idea jota kannattaisi Jarinkin kuunnella. Voisi tulla hommiin uutta potkua.
 
Nyt bändi on jäämässä vain meemiksi ja ivan kohteeksi.
 
Voihan niitä mennä analysoimaan vaikka miten, mutta onko se edes järkevää kun on pelkästään musiikista ja viihteestä kyse siinä viitekehyksessä missä keskustelu täälläkin pääasiassa pyörii.
 
Jos joku haluaa tuottaa kaiken lähes alusta loppuun, niin sitten se tekee niin. Muuttaisiko se oikeasti yhtään mitään, tai millä tavalla, onko sille muka jotkut odotukset olemassa, voiko sitä mitata? Se on taiteen kohdalla aika mahdotonta.
 
Tullaan taas siihen että ollaan kuluttajina muka oikeutettuja vastaanottamaan tiettyjä asioita. Se ei valitettavasti mene niin.

ÄrGee: Voihan niitä mennä analysoimaan vaikka miten, mutta onko se edes järkevää kun on pelkästään musiikista ja viihteestä kyse siinä viitekehyksessä missä keskustelu täälläkin pääasiassa pyörii.
 
Tässä viittaan siihen miten täällä ja monella muulla palstalla kaveria pidetään Mozartin veroisena nerona, mitä hän ei alkuunkaan ole. Sävellyksinä tuotokset kierrättävät jo puhkikulutettuja sävelkulkuja jopa vielä paikoittain hyvinkin keskinkertaisesti. Joukossa on toki muutama hyvä idea, mutta valitettavasti näitäkään ei jalosteta pidemmälle, vaan idea lopahtaa jo yleensä seuraavassa kappaleen osassa jonkun päättömän ratkaisun siivittämänä. Mielestäni ei oikeuta tuota jalustalle nostamista.
 
Wintersun-fanit näyttävät suhtautuvan asiaan uskonnollisella hurmoksella, joka yleensä sumentaakin sen järjen. Ei siinä, etten itsekään pitäisi joistakin Wintersun-kappaleista, mutta rajansa se on tuolla vauhkoamisellakin.
 
Jos joku haluaa tuottaa kaiken lähes alusta loppuun, niin sitten se tekee niin. Muuttaisiko se oikeasti yhtään mitään, tai millä tavalla, onko sille muka jotkut odotukset olemassa, voiko sitä mitata? Se on taiteen kohdalla aika mahdotonta.
 
Tullaan taas siihen että ollaan kuluttajina muka oikeutettuja vastaanottamaan tiettyjä asioita. Se ei valitettavasti mene niin.
 
Kylläpä se niin on että se ulkopuolisen, oikean ammattilaisen näkemys joskus auttaa. Viitaten yllä oleviin kohtiin.

Shredator: Tässä viittaan siihen miten täällä ja monella muulla palstalla kaveria pidetään Mozartin veroisena nerona, mitä hän ei alkuunkaan ole. Sävellyksinä tuotokset kierrättävät jo puhkikulutettuja sävelkulkuja jopa vielä paikoittain hyvinkin keskinkertaisesti. Joukossa on toki muutama hyvä idea, mutta valitettavasti näitäkään ei jalosteta pidemmälle, vaan idea lopahtaa jo yleensä seuraavassa kappaleen osassa jonkun päättömän ratkaisun siivittämänä. Mielestäni ei oikeuta tuota jalustalle nostamista.
 
Wintersun-fanit näyttävät suhtautuvan asiaan uskonnollisella hurmoksella, joka yleensä sumentaakin sen järjen. Ei siinä, etten itsekään pitäisi joistakin Wintersun-kappaleista, mutta rajansa se on tuolla vauhkoamisellakin.
 

 
Kylläpä se niin on että se ulkopuolisen, oikean ammattilaisen näkemys joskus auttaa. Viitaten yllä oleviin kohtiin.
 
Siitä onko joku tosissaan verrannut, niin voi olla mitä mieltä tahansa täällä rölöpalstalla...
 
Mikä on ulkopuolisen oikean ammattilaisen määritelmä, ainakin debyytin miksausta ja masterointia ei Jari tehnyt, ja Time I:n masteroi myöskin Mika Jussila kuten edellisenkin. Eikö itse tekemällä tule juuri sellainen kuin haluaa.

McNulty: Tässä yhteydessä sanoituksia on varmaan turha ruotia enempää. Ne kun tuntuvat olevan yhdentekeviä Magic The Gathering "saarnoja" ja säätiedotuksia kautta genren. Aika vähän Wintersunilla on siis todellisuudessa sanottavaa.
 
Eternal Darkness (Autumn)
Part I: "Haunting Darkness"
Part II: "The Call of the Dark Dream"
Part III: "Beyond the Infinite Universe"
Part IV: "Death"
 
Etsi kliseet.

ÄrGee: Mikä on ulkopuolisen oikean ammattilaisen määritelmä, ainakin debyytin miksausta ja masterointia ei Jari tehnyt, ja Time I:n masteroi myöskin Mika Jussila kuten edellisenkin.
 
Masterointiin on pitkä matka sieltä ongelman alkulähteestä, eli sävellyksistä ja sovituksista.
 
Eikö itse tekemällä tule juuri sellainen kuin osaa, ja se on tässäkin taas hyvin todistettu.

Oan: Masterointiin on pitkä matka sieltä ongelman alkulähteestä, eli sävellyksistä ja sovituksista.
 
osaa, ja se on tässäkin taas hyvin todistettu.
 
Voisit vaikka tulla osoittamaan tarkalleen missä kohtaa ne kyseiset sävellykset tai sovitukset kuulostavat erityisen ongelmallisilta.
 
Mielestäni niissä ei ole mitään ongelmaa, tosin Time I:n ensimmäinen versio oli aika tukkoon vedetty.

ÄrGee: Mielestäni
 
Ei lisättävää.

ÄrGee: Voisit vaikka tulla osoittamaan tarkalleen
 
Lähdetään nyt vaikka siitä että kasataan sovituksia bändin eikä midikiipparin kanssa, niin josko ne tylsimmät tukkoon säveltämisen oireetkin alkaisi siinä samalla hiipua.
 
Toki tekemisen perinne on maestrolla vahva: https://www.youtube.com/watch?v=fO8a3sRFanM&t=117s

ÄrGee:
 
Mikä on ulkopuolisen oikean ammattilaisen määritelmä, ainakin debyytin miksausta ja masterointia ei Jari tehnyt, ja Time I:n masteroi myöskin Mika Jussila kuten edellisenkin.
 
Tarkoitankin oikeaa tuottajaa joka tyrkkäisi oikeaan suuntaan ja tarvittaessa leikkelisi noita välillä harhailevia polkuja. Miksaajalla ja masteroijalla ei ole paljoa sen kanssa tekemistä.
 
Eikö itse tekemällä tule juuri sellainen kuin haluaa.
 
Tämäpä onkin se yleinen harhaluulo minkä vallassa monet kalsaritaiteilijat elävät.

Oan: Lähdetään nyt vaikka siitä että kasataan sovituksia bändin eikä midikiipparin kanssa, niin josko ne tylsimmät tukkoon säveltämisen oireetkin alkaisi siinä samalla hiipua.
 
Toki tekemisen perinne on maestrolla vahva: https://www.youtube.com/watch?v=fO8a3sRFanM&t=117s
 
Mitä tuo nyt käytännössä tarkoittaa? Sitä että jamitellaan treenikämpällä kaksi kitaristia, rumpali, basisti ja laulaja -kokoonpanolla? Jaetaan ideoita tasapuolisesti noin muuten? Toimii ehkä jossain aivan muussa musiikissa. En keksi sen tuovan itse musiikin sisältöä koskien minkäänlaista lisä-arvoa, koska musiikkia voi synnyttää niin monilla eri tavoilla.
 
Itsellä on sellainen kuva tästäkin asiasta, että ihan kitaralla syntyy suurin osa Wintersunin biiseistä. Laulajana nyt voi sitä puolta myös hyödyntää ja lähteä rakentamaan siihen päälle.

Itte kyllä uskon että kiipparin äärellä.

Eikös Hahto halunnu osallistuu truu wisöniin siinä määrin et Time puolikkaan jälkeen kertoi että haluaa osallistua enemmän sovittamiseen? Ja eikö ne rummut sitten jo purkitettukin toiselle puolikkaalle? Liekö sit oli niin hyvää tavaraa et Jarilta meni niin pasmat sekasin et ei voinu tätä hyväksyä.
 
Kandeisko julkasta joukkorahoituksella ne rumpuraidat ja sit fanipojat vois nauhottaa mielisensä kitaraträkin niihin päälle, jokaiselle ihan ikioma Time kakkonen!

ÄrGee: En keksi sen tuovan itse musiikin sisältöä koskien minkäänlaista lisä-arvoa, koska musiikkia voi synnyttää niin monilla eri tavoilla.
 
Voi, jos osaa.
 
Tuossa jo aiemmin todettiinkin kuinka tylsää Wintersun on rytmisesti, jos nyt yhden ison asian nostaa erityisesti esille. Tähän hyvä lääke on se, että suunnitellaan sitä musiikkia rytmisoittimia ymmärtävien kanssa; toteutustapa sinänsä toissijainen.
 
Itsellä on sellainen kuva tästäkin asiasta, että ihan kitaralla syntyy suurin osa Wintersunin biiseistä.
 
No siinäpä se toinen synti sitten, ks. yllä.

Wintersunista voi suorittaa empiirisen tutkimuksen kun kuuntelee eka minkä tahansa biisin debyytilta ja sitten minkä tahansa joltain muulta levyltä. Ensimmäiset on kovaa laittoa, toiset sitten pömpöösiä melodödö-yngwietä jossa on helvetisti kaikkea paitsi ideaa ja hyviä riffejä/sävelkulkuja.
 
Less is more ja ennen oli paremmin.

Onhan sekin tosiasia toki, että Jari teki kaiken musan yksin debyytillekin. Hahto kai jokusen fillin kehittänyt omasta päästään. Eli voi se niinkin toimia, mutta kenties tässä auttoi kun samaan aikaan oli vastuulla myös Ensiferum, jossa piti kyetä muiden kanssa yhteistyöhön.

Traditional: Wintersunista voi suorittaa empiirisen tutkimuksen kun kuuntelee eka minkä tahansa biisin debyytilta ja sitten minkä tahansa joltain muulta levyltä. Ensimmäiset on kovaa laittoa, toiset sitten pömpöösiä melodödö-yngwietä jossa on helvetisti kaikkea paitsi ideaa ja hyviä riffejä/sävelkulkuja.
 
Less is more ja ennen oli paremmin.
 
Sons Of Winter And Stars ja Time ovatkin pömpöösiytensä takia hyviä biisejä, ja niistä nimenomaan löytyy hyviä riffejä sekä sävelkulkuja...

ÄrGee: Sons Of Winter And Stars ja Time ovatkin pömpöösiytensä takia hyviä biisejä, ja niistä nimenomaan löytyy hyviä riffejä sekä sävelkulkuja...
 
En muista koko timeltä ku ehkä jonku yhden riffin ku kitarasaundi on semmosta kaurapuuron keittämistä mutta debyytiltä tulee mieleen useita timanttisia riffejä. Päällimmäisenä Battle Against Timen intro. Se kun pamahtaa käyntiin ni ai että.
 
Biisin nimikin on koko wintersunin debyytin jälkeinen toiminta hehhehehajjahahahah gööh vittu

Siinä Sonic Pumpin semilivessä on hyvät soundit esim. "Sons of..." biisissä. Levyllähän ne soundit ovat lähinnä myötähäpeää aiheuttavat.

Jeszse: Päällimmäisenä Battle Against Timen intro. Se kun pamahtaa käyntiin ni ai että.
 
Biisin nimikin on koko wintersunin debyytin jälkeinen toiminta hehhehehajjahahahah gööh vittu
 
Repesin :D, ota plussa.
 
Timestä nauttiminen mun mielestä vaatii musiikin kuuntelijana tykästymistä muutamiin aspekteihin musiikissa joilla ei debyyttiä kuunnellessa ole juurikaan väliä, ja toisaalta tietyt debyytillä hyvinkin isossa roolissa olevat elementit ovat saanet timella takapakkia ja siksi löytyy paljon porukkaa joiden mielestä bändi meni pilalle kun jari latasi orkesterikirjastot koneelle. Mun mielestä ne perustelut mitä täällä tulee luettua on hyvinkin ymmärrettäviä. Time ykkönen ei mun mielestä ole mikään universaali mestariteos jota kaikkien tulisi rakastaa, mutta siinä on helvetisti yksityiskohtaa ja sisältöä joka on puettu sellaiseen esitystapaan joka itselleni sattuu toimimaan. Se, löytääkö sieltä mielekästä tarttumapintaa vaikuttaisi olevan tosi yksilöllistä.