Kitarat: kitarakamat ›

Onko Suhrin laatu pysynyt sillä korkealla tasolla josta se tuli aikanaan tunnetuksi?
Mulla oli sellainen fiilis, että se olisi kokenut jokunen vuosi takaperin hienoisen inflaation, mutta tämä saattaa linkittyä vain siihen, että alkuhypen jälkeen meininki tasoittui ja sitä kautta fiilis ettei olekaan niin rautainen mitä aluksi puhuttiin.
 
Itseäni harmittaa se, että Classic-T mallista ei ole tarjolla lainkaan ruusupuisella otelaudalla olevaa vaihtoehtoa. Menisi siis väkisin custom-tilaukseksi ja siinä vaiheessa tarjolle tulee 400 muuta vaihtoehtoa. Esim. Xotic, joka nyt on ollut nosteessa maailmalla.

petrip: Itsellä PT15, jonka puhdas kanava perustuu Bellaan. Sen kanssa on toiminut hyvin kaikki säröt.
 
Mulla oli PT100 (nykyään vkiilako:lla) ja sen puhtaan kanavan kanssa toimi myös pedaalit tosi hyvin. Siksi hältä kysyinkin, kun meillä on yhteinen referenssi.
 
Bellakin mulla oli melkein, ellei Matkahuolto olisi tuhonnut styrkkaria. Anyway, Badger 30 on kiinnostanut pitkään.

McNulty: Onko Suhrin laatu pysynyt sillä korkealla tasolla josta se tuli aikanaan tunnetuksi?
Mulla oli sellainen fiilis, että se olisi kokenut jokunen vuosi takaperin hienoisen inflaation, mutta tämä saattaa linkittyä vain siihen, että alkuhypen jälkeen meininki tasoittui ja sitä kautta fiilis ettei olekaan niin rautainen mitä aluksi puhuttiin.
 
Itseäni harmittaa se, että Classic-T mallista ei ole tarjolla lainkaan ruusupuisella otelaudalla olevaa vaihtoehtoa. Menisi siis väkisin custom-tilaukseksi ja siinä vaiheessa tarjolle tulee 400 muuta vaihtoehtoa. Esim. Xotic, joka nyt on ollut nosteessa maailmalla.
 
Classic T -mallista oli ruusupuuotelautainen versio olemassa ennen kuin mallisto uudistui tähän nykyiseen. Variaatiot oli leppärunko + ruusupuuotelauta tai suosaarirunko + vaahteraotelauta. Noita ruusupuisia on myyty jonnin verran ja mnetin torillakin on sellainen näkynyt. Eli käytettynä saattaisi hyvinkin löytyä, Suomesta tai maailmalta.
 
Mulla on kolme Suhria, joista ensimmäiset kaksi ostin n. 10v sitten. Silloin niitä ei täällä päin montaa ollut. Ei myöskään suomalaista maahantuojaa eikä toivoakaan, että Suhrin luutun olisi voinut mnetin torilta ostaa käytettynä. Heitän, että siihen aikaan merkkiin liitettiin jonkun verran prestiisiä ihan vaan siksi, ettei niitä kovin monilla ollut. Sitten kun Guthrie Govanin ja muiden avittamana brändi alkoi kasvaa ja kitaroita löytyä vähän enemmän sieltä täältä, niistä tuli ihmisten silmissä tavallisempia, siinä missä muistakin "tavan soittajan ulottuvilla olevista" kamoista. Sama ns. maallistuminen on nähty lukemattomien muidenkin merkkien kohdalla, jotka vielä joitain vuosia sitten oli mystisiä ulkomaisia pajoja, joiden tuotteita pystyi ostamaan vain erikoistilauksena tai korkeintaan sokkona ulkomaiselta jakelijalta. Sittemmin kun brändit on kasvaneet ja valmistajat ymmärtäneet internetin, somen ym. kanavien merkityksen, ei ne olekaan enää mystisiä ulkomaisia boutique-pajoja, vaan merkkejä muiden joukossa.

Tämä valuu nelikielisten puolelle mutta jos jostain löytyisi Pensa-Suhr, olisin valmis ottamaan jatsin keikalle. Edesmennyt Victor Bailey soitti mahonginväristä Pensaa. Täällä olen nähnyt yhden olisiko seafoam greenin, jossa oli yksi musta viritin. Mistä sen voisi löytää?

Eipä ole kyllä tuhnua Suhria tullut vastaan, tai että laadussa olisi ollut moittimista. Arkistuneet ne kyllä on, mikä on hyvä, koska nyt niitä on saatavilla täälläkin. Toki hinta on kova, mutta minusta kohdallaan.

atimoc: Lievä offtopic: Jos päädyt Suhrin asiakkaaksi, niin myy tuo RG652AHM minulle :D
 
heh, no pidetään tämä mielessä :D Sen verran laadukkaasta ja helpposoittoisesta yksilöstä on kyllä kyse, että lienee todennäköisempää että bongaat tuollaisen täältä torilta ennen kuin tästä omastani olen luopumassa..

kimurantti1: Onko mielipidettä Badger 30 vs Bella, kumpi toimii paremmin säröpedaalien kanssa?
 
Bellahan on suunniteltu olemaan optimaalinen pedaalialusta. Molemmat ottaa musta säröpedaaleja hyvin vastaan, mutta täytyy sanoa että minusta Badger 30 toimi vielä paremmin säröpedaalien kanssa kuin Bella.
 
Edit. Kirjoitusvirheet

Hynkel: Eipä ole kyllä tuhnua Suhria tullut vastaan, tai että laadussa olisi ollut moittimista. Arkistuneet ne kyllä on, mikä on hyvä, koska nyt niitä on saatavilla täälläkin. Toki hinta on kova, mutta minusta kohdallaan.
 
Juu ei stana ole arkistuneet, ei vasurin vasuria ainakaan Thomannilla, ei varmaan edes saatavilla.
No, onneksi tähän on jo tottunut kun on soittovuosia takana yli 50, ei ole eka kitaramerkki jonka tuotteista löytyy kiinnostavia malleja mutta ei vasureille.

Pika googelointi American Guitar Centereihin osoittaisi että ei kannata edes sieltä tuottaa käytettyä Suhria vaikka saisi tuotua ilman veroja. 2,5t ylöspäin ovatten ja samoja summia näkee tuolla torillakin pyydettämän.

ituvirtanen: Tämä valuu nelikielisten puolelle mutta jos jostain löytyisi Pensa-Suhr, olisin valmis ottamaan jatsin keikalle...
 
Kun ilmastonmuutos on tosiasia ja sitä pitää pyrkiä torjumaan, niin eikö kannattaisi pysyä joko sähkösoittimissa tai akustisissa?

WanhaWetäjä: Juu ei stana ole arkistuneet, ei vasurin vasuria ainakaan Thomannilla, ei varmaan edes saatavilla.
No, onneksi tähän on jo tottunut kun on soittovuosia takana yli 50, ei ole eka kitaramerkki jonka tuotteista löytyy kiinnostavia malleja mutta ei vasureille.
 
https://www.musamaailma.fi/en/suhr- … -blue-left-vasenkatinen-sahkokitara
 
Musamaailmassa nytkin varastokamaa.

Hynkel: https://www.musamaailma.fi/en/suhr- … -blue-left-vasenkatinen-sahkokitara
 
Musamaailmassa nytkin varastokamaa.
 
Googlettelin menemään lefty Suhr, ekana tuli Thomann ja eihän siellä edes ollut noita, heti seuraavana oli Musamaailman linkki vaan kuin on sokee niin on.
Onhan mulle tullu noista jopa mainos s-postiin eli perun päättömät puheeni huonosta saatavuudesta, alkavaa dementiaa varmaan.
 
Mutta laiha lohtu, Treen kupeessa kun asuu niin eipä noita pääsee kokeilemaan, Hesoihin ei nyt tässä kohtaa arvaa lähteä.
Värimaailma on kylläkin liian rrrrrautalanka mun makuun, muuten saattas kiinnostaa kyllä, normi stratot on jo nähty ja koettu.

Hyvä kuulla että Suhruttimet ovat edelleen tasalaatuista kamaa.
Pitää pitää silmät auki josko nuita vanhempia rupulautaisia Classic-T malleja pörräisi käytettynä.

Puavali: Kun ilmastonmuutos on tosiasia ja sitä pitää pyrkiä torjumaan, niin eikö kannattaisi pysyä joko sähkösoittimissa tai akustisissa?
 
Tyhmäkö, nyt en oikein ymmärrä?
 
En omista jatseja, nelikieliset ovat Vigierin Passion II ja nauhaton Ukkobasso. Fenkku ei ole ollut se juttu mutta se Pensa-Suhr oli kyllä hyvä.

ituvirtanen: Tyhmäkö, nyt en oikein ymmärrä?
 
Pensa-Suhr, eli BENSA-Suhr. Snaijaaks?
Mitähän siitä tulis jos olisi Diisseli-Suhr...

Suhr...
 
Nää taitaa olla jotain vaiheita. Harkitut kitaraseikkailut laukoi liikkeelle Ibanezit (Jem, JPM ja J-Custom) ja lilluttu on sitten Caparisonien kautta PeRsSisiin ja sieltä Tom Andersoneihin ja Suhruttimiin ja sitten PRS Private Stock ja Masterbuilt... No joo, harhailuksi menee.
 
Mutta!
 
Suhruttimia on ollut puolisen tusinaa, mutta mikään ei ole jäänyt. Laadusta ei ole ollut kiinni, mutta ei vaan millään sopivaa kaulaprofiilia ole löytynyt - Antique Govania halusin rakastaa, mutta ei vaan käteen sopinut, ei Flame top, eikä Antique (yritystä näköjään oli, kun piti samaa olla kaksi eri puilla samaan aikaan).
 
Mutta yksi oli ylitse muiden - Terry Rogers 'Mallie'. EVH -kitaroiden kirkkoherra! Alusta loppuun itsensä Johnin tekemä ja ihan huippu, HUIPPUlaadukas laitos! Kaulaprofiili oli mielenkiintoinen - Niken 'swoosh' -logon mallinen, mutta nopeasti se istahti tumppuun. Jos joku löytää jostain järkihintaan, niin täältä jyrkkä peukutus kokeilun puolesta!
 
Mutta eipä jäänyt sekään... Tyler ja Ruokangas - sieltä ne parhaat, itselle istuvimmat, kokonaisuudet ovat löytyneet.
 
Tosin 'Aura' voisi olla kokeilemisen arvoinen, mutta näköjään hurjimmat humputteluvuodet ovat takanapäin, kun ei 8000€:n 'shot in the dark' jouduta sormea lähellekään liipasinta.

Eka Suhr tuli ostettua jo v. 2003 CustomSounds:sta Herttoniemestä, jossa oli myymälän 1. lokaatio alkuperäisen omistajan aikaan. Seinällä oli 3 tuohon aikaan erikoisempaa Amerikan herkkua muiden kitaroiden joukossa: Suhr Classic tupakkibursti, valk. Scott Henderson ja lisäksi Tyler Burning Water. Kaikki uusia Norjan kautta (GodLyd niminen kitarakauppa) kuulemma hankittuja. Joku hämärä kuvio taustalla - ei siis mikään dealer-juttu.
 
Mukaan lähti sarjanumerolla #2447 ollut Suhr Classic bursti, joka vei testissä vieressä roikkunutta Ruokankaan V.S.O.P:tä 6-1. Classicin myin Kotkaan nelisen vuotta sitten, josta on tainnut jo liikahtaa eteenpäin. Suhritonta aikaa ei onneksi kestänyt kauan, kun piti saada Koa Modern Pau Ferro kaulalla ja Gotoh 1996:lla. Erinomainen sointi floikalliseksi ja täysin virheetön viimeistely. Tuon lähemmäksi en Reb Beach mallia tässä elämässä pääse.
 
Ei Suhrit elämää isompi pelejä ole, mutta kyllä niissä rahoilleen vastinetta ihan varmasti saa.

McNulty: Mitähän siitä tulis jos olisi Diisseli-Suhr...
 
Sillon se kyllä olisi kiisseli-pien.

Standard Legacy Sunburst kyllä gasittaa. Lähinnä siksi, että se on ollut ultimate Mark Knopfler -kitara itelleni, tai siis se Markin Pensa Suhr, jostain 90-luvun alkupuolelta kun Mark poseerasi sen kanssa noiden nuottikirjojen kannessa ja mainitsi esipuheessa lempikitarakseen.
 
Tosin mahtaako jäädä ulkoiseen samankaltaisuuteen vai onko kepin tarkoitus nimenomaan olla uskollinen noille alkuperäisille malleille?
 
Ja siis kiitos tuolle ylälaidan Musamaailman bannerille, joka tämänkin ei-kaivatun tunteen nosti pintaan taas...