| Aihe: Tee-se-itse soitinpuiden kuivatus puun kaadon jälkeen | 1 |
|---|
|
Aikoinaan kaadoimme pihalta sinne 30 vuotta sitten istutetun pähkinäpuun. Tein siitä kaulapuuksi tarkoitetun palasen, jonka laitoin kuivamaan varastoon. No, sehän halkesi puolessa vuodessa kolmesta kohtaa läpi.
Toimiiko sellainen kuivaustapa, että laittaisi lankun vaikkapa isoon muuttolaatikkon, jonka täyttää hiekalla, ja säätelee sitä hiekan kosteutta? | |
Moi.
Huminanbucker: Aikoinaan kaadoimme pihalta sinne 30 vuotta sitten istutetun pähkinäpuun. Tein siitä kaulapuuksi tarkoitetun palasen, jonka laitoin kuivamaan varastoon. No, sehän halkesi puolessa vuodessa kolmesta kohtaa läpi.
30 vuotta nuoresta pähkinäpuusta (mikä lukuisista pähkinäpuulajeista sitten onkaan) tuskin löytyy paksuutta kaulapuuksikaan, ainakaan niin että pääsisi sahaamaan niin että syiden suunta on oikea.
Pihapuista ei muutenkaan yleensä ole soitinrakennuspuuksi ellei valmistaudu laminoimaan useammasta palasta.
Mutta eihän kokeileminen toki paljoa ota jos ei välttämättä mitään annakaan.
Mitä puun oikeaoppiseen kuivaamiseen tulee, lankunpäiden sulkeminen parafiinilla, lateksilla, tmv. kosteutta läpäisemättömällä kamalla on avainasemassa kun liian nopean kuivumisen aiheuttamaa halkeilua pyritään välttämään.
Jos lankku halkeaa kasvunaikaisten rasitusten, lylyn, epätasaisen oksiston, kaato- tai sahausvirheen takia, noihin päiden sulkeminen ei tietenkään auta piiruakaan.
Huminanbucker: Toimiiko sellainen kuivaustapa, että laittaisi lankun vaikkapa isoon muuttolaatikkon, jonka täyttää hiekalla, ja säätelee sitä hiekan kosteutta?
Tokkopa, mutta ainahan tuotakin voi kokeilla.
T:Samuli | |
Parissa ketjussa ennenkin ollut juttua;
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=123576&o=0 ja
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=238612&o=0
ainakin.
Pessimistisemmän näkemyksen mukaan tallaa isompaa palikkaa ei saa nätisti kuivatuksi, mutta projektina ja opettelussa nämä on mitä parhainta puuhaa.
basisti1971: Pihapuista ei muutenkaan yleensä ole soitinrakennuspuuksi ellei valmistaudu laminoimaan useammasta palasta
Älä ny buzzkillaa, mulla on eläkepäiviksi suunnitteilla toisen saarnenrungon kaato ja palastelu (läpimitta alhaalta vissiin 70 senttiä jo nyt).
;)
Useammasta palasta laminointi ei ole paha juttu, liimas se LeoKIN rungotKIN, kaulaanhan on missä tahansa puussa hyvä laittaa saumoja jäykistämään ettei elä vuodenaikojen mukaan ihan liikoja. |  Kefiiri
21.03.2021 16:41:17 (muokattu 21.03.2021 22:46:22) | |
|
Jos puu halkeilee aloittajan kuvaamalla perusteellisella tavalla, olisiko etevinkään kuivausmenettely mahtanut estää halkeilua? Ennen vanhaan puuta kuulemma "väsytettiin" pitämällä sitä saunassa jossa kosteus ja lämpötila tietenkin vaihtelivat kuten saunassa tapana on.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Ymmärtääkseni - voin ymmärtää siis täysin väärin - mikään puu ei kuivu halkeamatta jos siellä on sydän paikalla.
Katsot mitä hyvänsä hirsitaloa - jokainen hirsi on haljennut puoleen väliin - eli sydämeen saakka.
Viisaammat korjatkoon ja neuvokoon kuivauskonstit.
Antikitarasankari. Siis basisti. |  basisti1971
23.03.2021 08:20:59 (muokattu 29.03.2021 07:27:40) | |
|
Moi.
73nd3r: Älä ny buzzkillaa, mulla on eläkepäiviksi suunnitteilla toisen saarnenrungon kaato ja palastelu (läpimitta alhaalta vissiin 70 senttiä jo nyt).
;)
:)
Tarkoitus ei ole buzzkillata tai masentaa, vaan pökkiä etsimään tietoa ennen kuivaamisen aloittamista.
Oli puulaji (kotimainen) mikä tahansa, luonnollinen kuivaaminen instrumenttikäyttöön kuivaksi asti ottaa aikaa vuodesta kymmeneen lajista, olosuhteista ja kappaleen dimensioista riippuen.
Korkein odotuksin varustetulle masennus onkin melkoinen kun piiiitkän hutiloiden (vaikkakin omasta mielestä kenties täydellisesti) suoritetun kuivauksen jälkeen toteaa että aihio onkin käyttökelvoton ajateltuun käyttökohteeseensa.
Joskus vasta kun instrumentti on valmis.
Uunikuivaamalla pääsee huomattavasti nopsakkaammin toteamaan oliko valittu menetelmä kelvollinen vai ei ;).
73nd3r: Useammasta palasta laminointi ei ole paha juttu, liimas se LeoKIN rungotKIN, kaulaanhan on missä tahansa puussa hyvä laittaa saumoja jäykistämään ettei elä vuodenaikojen mukaan ihan liikoja.
Monelle vaan useammasta kappaleesta laminointi tuntuu olevan kirosana, vaikka valtaosa instrumenttitehtaista tuota on käyttänyt syystä jos toisestakin menestyksekkäästi vuosikymmenten varrella.
Joskus jopa tuntuu siltä että siedetään brändin tmv. ansiosta vaikkapa luokatonta kaulaa koska on "yhdestä puusta veistetty".
Leo-setä (RIP) teki Broadcasterin (protojen) kaulan yhdestä puusta ainoastaan siksi koska oli halvin tapa kaula aikaiseksi saada, ja kuinkas siinä sitten kävikään ;).
EDIT: Kaularaudattomat kaulat olivat tietty Esquiereissa, ei Broadcastereissa.
T:Samuli | |
Moi.
s151669: Ymmärtääkseni - voin ymmärtää siis täysin väärin - mikään puu ei kuivu halkeamatta jos siellä on sydän paikalla.
Riippuu täysin puulajista ja kuivaustavasta.
Ydinpuu (sentti-pari keskeltä) on kokolailla käyttökelvotonta mihinkään käyttöön jossa stabiilius on tärkeää, mutta oikein sahattu sydänpuu on lähes poikkeuksetta halutuinta materiaalia etenkin lehtipuilla.
s151669: Katsot mitä hyvänsä hirsitaloa - jokainen hirsi on haljennut puoleen väliin - eli sydämeen saakka.
:/
Havupuista väkästellään vähemmän sähkösoittimia (tosin syyttä), ja kokonaisina runkoina kuivataan (tai säilytetään pitkiä aikoja) puuta vain poikkeustapauksissa ;).
Etenkin pintapuun solurakenne -jos on ominaisuuksiltaan erilaista kuin sydänpuu- kestää varsin huonosti vetoa, ja sitä heikommin mitä matalampi tasapainokosteus on.
Puulla on myös taipumus kutistua enemmän tai vähemmän lajista, kasvuolosuhteista ja sahaustavasta riippuen kuivuessaan, jolloin halkeamis- ja vääntyilytaipumus usein kasvaa jos samassa palikassa on sekä pinta- että sydänpuuta.
Puun kuivaaminen ei ole ydinfysiikkaa, mutta jos kuivataan huonekalu- tai instrumenttipuuta, on homma dekadiluokkaa haastavampaa kuin rakennuspuun tai halkojen kuivaus.
Kaikki lähtee tukista, jonka pitää olla kelvollinen jotta edes kannattaa ajatella instrumenttipuuksi sahaamista ja kuivaamista.
Oikealla tavalla sahaaminen on ensiarvoisen tärkeää -tärkeämpää kuin kuivaaminen- riippumatta siitä onko tarkoitus saada aikaiseksi talonrakennusmateriaalia vai instrumenttipuuta.
Kokeilla voi toki aina, ja juuri kyseisenlaisen puun kuivaamisen erityispiirteiden (kaikkea kun ei kuivata samalla tavalla) tutkiskelu etukäteen parantaa onnistumistodennäköisyyttä roimasti.
T:Samuli | |
basisti1971: Leo-setä (RIP) teki Broadcasterin (protojen) kaulan yhdestä puusta ainoastaan siksi koska oli halvin tapa kaula aikaiseksi saada, ja kuinkas siinä sitten kävikään
Niist muutamasta survivorista tuli useamman kymppitonnin kitaroita vuosien kuluessa :D
Tuosta laminoimalla (palikoista liimaamalla) jutusta; taitaa olla niin, että Fenderillä ainoat yhdestä puusta tehdyt rungot on spessutilauksesta niille jotka uskoo siihen taikaan; massatuotantomalleissa ei tommosta speksiä ole ollut. | Kefiiri
24.03.2021 11:11:28 (muokattu 24.03.2021 11:11:39) | |
|
Onko se laminointia kun liimataan palikoita rinakkain? Eikös laminointi ole enempi sitä että liimataan kerroksia päällekkäin?
Kyllähän vähän pienemmästäkin pihapuusta rungon saa jos rittävän monta sälettä liimaa yhteen.
Millaista liimaa Fenderin alkuaikoina käytettiin puuosien liimailuun? Ainakin tweed-vahvistimien päällystyskankaat liimattiin ihan puuseppien käyttämällä lämmitettävällä nahkaliimalla, mutta tottahan modernimpia liimojakin täytyi jo olla?
En ole musiikin asiantuntija. | |
Moi.
73nd3r: Niist muutamasta survivorista tuli useamman kymppitonnin kitaroita vuosien kuluessa :D
Joo, ja tätänykyä taidetaan mennä "himpun" korkemmissa summissa... ;).
Kuten tuohon edelliseen viestiini korjasinkin, kyseessähän oli tietysti Esquierit, ei Broadcasterit joista moinen pihiyttään mukaan ympätty "ominaisuus" löytyi.
Osoittaakin lähinnä sen kuinka huonosti noinkin tärkeän osan sähkösoitinten alkutaivalta muistan/tunnen :/.
Tarinat siitä kuinka moni jätti syystä tai toisesta Esquierinsa kaulan vaihtamatta/korjaamatta vaihtelevat suuresti, mutta tokkopa noita kovinkaan montaa on tähän päivään säilynyt.
Feikeistäkään ei välttämättä ole varsinaisesti pulaa ollut, ja koska puuhastelu aloitettiin tiemmä jo 50-luvulla kun malleja oli vielä runsaammin tarjolla, osa on kuulemma varsin hankalasti feikeiksi tunnistettavissa.
T:Samuli | |
Moi.
Kefiiri: Onko se laminointia kun liimataan palikoita rinakkain? Eikös laminointi ole enempi sitä että liimataan kerroksia päällekkäin?
Itse en ainakaan muuta suomenkielistä termiä tiedä, enkä muista kenenkään muuksi kuin laminoinniksi nimittäneen.
Kefiiri: Millaista liimaa Fenderin alkuaikoina käytettiin puuosien liimailuun? Ainakin tweed-vahvistimien päällystyskankaat liimattiin ihan puuseppien käyttämällä lämmitettävällä nahkaliimalla, mutta tottahan modernimpia liimojakin täytyi jo olla?
Tietoa ei ole, mutta arvauksena jo pelkästään kustannusrakenteen puolesta veikkaan luonnonliimoja (luu-/nahka-/biohartsi-/jne.) käytettäneen hyvin pitkään.
Myös Fenderin.
Keinoliimoja oli toki markkinoilla ollut jo jonkin aikaa, mutta ominaisuuksissa oli toivomisen varaa etenkin jos piti päästä samaan yksikköhintaan kuin luonnonliimoilla.
Vaikka keinoliimat ovatkin alaa vallanneet etenkin kotipuuhastelussa, luonnonliimat ovat kuitenkin edelleenkin monille sähkösoittimiakin väsääville tahoille se ainoa oikea liima, akustisista puhumattakaan.
Luonnonliimoista kun löytyy ominaisuuksia joihin aniharva keinoliima taipuu.
Ja ennenvanhaan luonnonliimatehtaita oli hajuhaittoja ympäristöönsä levittämässä runsaasti, Suomessakin vielä 90-luvulle tultaessa joten tavara oli halpaa ja sitä oli runsaasti tarjolla.
T:Samuli | |
Itse aikoinaan kaverin kaadetun pihavaahteran rungon siivusin 5-6 sentin paksuisiksi lankuiksi, jotka autotallin välikatolla kuivuivat lähes neljä vuotta. Ei ollut juurikaan halkeamia, kunnes vein parhaan yksilön sisälle aikeissa paria bassokitaran runkoa alkaa veistellä. Viikon sisällä kuivuttuaan päädyistä alkoi pari muutaman sentin halkeamaa ja sitä seurasin pari viikkoa. Halkeama venyi käytännössä niin, etten saanut bodyä yhdestä palasta, vaan piti lankku vetää neljään osaan, oikaista ja liimata nippuun. Enempää se ei halkeillut nyt on basso rakennettu ja loppupala odottaa inspiraatiota. Hiljaa hyvä tulee...
Minä kuljen, Herra ohjaa! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
