| Aihe: Stratocaster yhdellä P90:llä | 1 |
|---|
|
Hei arvon kanssamuusikot. Olen tässä jo hetken kaivannut vaihtelua stratoni soundimaailmaan (Sterlingin Cutlass BKP:n slowhand setillä). En viitsi ostaa toista kitaraa kun pidän tuosta muuten ja olen yrittänyt pitää välineistön määrän minimissä.
Nyt siis harkitsen että muokkaisin tuota stratoa hieman ja laittaisin siihen uuden pleksin mihin tulisi yksi P90 kaulapaikalle, sekä sille volume ja tone. Nuo yhden mikin setupit on jostain syystä kiinnostanut jo hetken ja nyt olisi sopiva mahdollisuus kokeilla sellaista. Tavoitteena olisi saavuttaa tummempi, pyöreämpi soundi. Humbucker olisi tuohon varmaan osuvampi, mutta fiksaatio P90 on tällä hetkellä kovin suuri.
Onko jollain teistä kokemusta vastaavasta soittimesta? Minä en ole moiseen törmännyt, mutta en varmasti ole ensimmäinen kenelle tuo idea tulee mieleen.
Onko antaa ehdotusta sopivaksi mikrofoniksi? Tulen kyllä selaamaan mitä valmistajilla on tarjolla ja kuuntelemaan Youtubesta testipätkiä, mutta aina se on helpompaa jos on jotain mistä alkaa. Puhtailla ja pikkurosolla lähinnä soittelen jotain bluesin ja jazzin tapaista. |
|
Onko antaa ehdotusta sopivaksi mikrofoniksi? Tulen kyllä selaamaan mitä valmistajilla on tarjolla ja kuuntelemaan Youtubesta testipätkiä, mutta aina se on helpompaa jos on jotain mistä alkaa. Puhtailla ja pikkurosolla lähinnä soittelen jotain bluesin ja jazzin tapaista.
Dimarzio sds-1 on kuulema p90 maailmaan kallellaan. Se on ihan stratomikki, joten sen kanssa ainakin pääsisi helpolla. |
|
En ole kokeillut, mutta ei pa$kempi idea.
Ja samaan aikaan Fender julkistaa Noventa-sarjansa, jossa Telessä P90 tallassa, Stratossa tuplana ja Jazzmasterissa sitte kolme (olis varmaan neljä muttei mahtunu)...
Eka mitä jäin miettimään on mihin kohtaan sen yhden mikin sitten laittaa, kaula-, keski- vai tallapaikalle.
Mutta miälenkiintoinen projekti. Jos etenee, laita infoa palstalle. |
|
Kiitoksia vastauksista.
Mikrofonivaihtoehtoja tuli eilen aika kiivaasti selattua ja youtube pätkiä kuunneltua. Päädyin kokeilemaan Bareknucklen Pickupsin Blue notea. Kaulapaikalle sen aion istuttaa.
Ehdotettu Dimarzio nousi myös esiin, mutta pidin sitä vähän liian kuumana omiin mieltymyksiin.
Tuo Fenderin uusi sarja on mennyt multa täysin ohi. Aika mielenkiintoisia uudistuksia, Teleä ainakin olisi mielenkiintoinen käydä kokeilemassa kun tänne saapuvat. |
|
Milainen mahtaa routtaus olla noissa? Meinaan jos on yksikelaiselle niin sinnehän ei normaali P90 mahdu ja lankun jyrsiminen on jo vähän enemmän kuin "hieman" muokata. Se Dimarzion SDS-1 ei ole kallis joten itse varmaan testaisin aluksi sillä. Ja noiden plekusuojien vaihtaminenkin on oma harrastuksensa sillä jos ei ole "virallinen varaosa" niin lähes satavarmasti se ei sovi jostain kohtaa nätisti. Jos ei muuta niin ruuvin reikiä pääsee poraamaan. |
|
mike tapping: Milainen mahtaa routtaus olla noissa? Meinaan jos on yksikelaiselle niin sinnehän ei normaali P90 mahdu ja lankun jyrsiminen on jo vähän enemmän kuin "hieman" muokata. Se Dimarzion SDS-1 ei ole kallis joten itse varmaan testaisin aluksi sillä. Ja noiden plekusuojien vaihtaminenkin on oma harrastuksensa sillä jos ei ole "virallinen varaosa" niin lähes satavarmasti se ei sovi jostain kohtaa nätisti. Jos ei muuta niin ruuvin reikiä pääsee poraamaan.
Luultavasti joutuu vähän puuta poistamaan että se sinne mahtuu. Työnähän tuo ei iso ole, lähinnä kitaran oletettuun jälleenmyyntiarvoon ja haluttavuuteen tuo vaikuttaa. Plektrasuojan teen aihiolevystä, alkuperäisen kanssa saa piirrettyä ja merkattua uuden aika helposti. Pientä askartelua tuo vaatii, muttei mielestäni mitään kummempaa. Nämä liukuhihnasoittimet on tehty työkaluiksi ja välillä niitä saa/joutuu vähä muuttamaan mieltymysten tai tavoitteiden saavuttamiseksi. Ainoa pysyvä muutos tuohon on se routtauksen laajennus. Eikä se sieltä näy tai kuulu kun pleksi on paikallaan. |
|
Näinhän se on joten ei kun tekemään. P90 on ainakin omasta mielestäni varsin hyväsoudinen mikkityyppinsä. |
|
On, potkua ja soundia koko kylän tarpeisiin, mutta niin on hurinaakin. |
|
askomiko: On, potkua ja soundia koko kylän tarpeisiin, mutta niin on hurinaakin.
Kunhan soundi potkaisee reilusti hurinan yli niin ei ole hätää (muilla kun naapureilla). |
|
Taikka sitten Kinmanin mikki. |
|
askomiko: Taikka sitten Kinmanin mikki.
Hain tarkoituksella perinteistä yksikelaista P90:stä. Aikaisemissa kokeiluissa en ole oikein pitänyt hurinattomien yksikelaisten soundista verrattuna perinteiseen yksikelaiseen tai rehelliseen humbuckeriin. Ymmärtääkseni hurinattomat mikit ovat poikkeuksetta kaksikelaisia jollain muotoa.
Mutta otetaan neuvo joka tapauksessa talteen ja lisätään Kinman harkintalistalle. |
|
Juu Kinmanit on poikkeuksellisen hyviä soundiltaan, ei ole noiseless-tumppua, mutta pienentää hurinaa oleellisesti. P90-malleissa niissä oli muistaakseni pari vaihtoehtoa omaan makuun sopivaksi. |
|
Hikkis: Hain tarkoituksella perinteistä yksikelaista P90:stä. Aikaisemissa kokeiluissa en ole oikein pitänyt hurinattomien yksikelaisten soundista verrattuna perinteiseen yksikelaiseen tai rehelliseen humbuckeriin. Ymmärtääkseni hurinattomat mikit ovat poikkeuksetta kaksikelaisia jollain muotoa.
Mutta otetaan neuvo joka tapauksessa talteen ja lisätään Kinman harkintalistalle.
Lollarin P90 ja Fralinin P90 ovat ainoita P90 mikkejä, jotka ovat itsellä olleet omistuksessa. Molemmat hyviä, Fralin ehkä hitusen enemmän rockahtavampi omaan makuun. |
|
Noh niin, palataanpa aiheeseen palautteen merkeissä.
Suoritin Sterlingin Cutlassiin operoinnin, eli avarsin kaulamikrofonin routtausta P90:lle ja kötöstin uuden pleksin. Mikrofoniksi valikoitui Bare Knucklen Blue Note. Säätiminä volume ja tone treble bleed kytkennällä. Jälkikäteen pohdin myös Gretschin HS Filtertronin kokeilemista tuossa, mutta niitä ei oikein tahdo löytyä mistää ja Thomanninkin toimitusaika on useamman viikon.
Minulle yksi P90 straton kaulapaikalla toimii hyvin. Soundi on sopivasti muhkeampi ja täyteläisempi kuin perinteisellä yksikelaisella, mutta kuitenkin vielä kirkas ja stratomainen. Volume- ja tonepotikoilla saa säädettyä äänen sävyä reilusti pehmeämmäksi ja tummemmaksi ja säätimet täysin auki- asennossa saan hyvin mieluisia komppisoundeja. Ei tuota tietenkään tallamikrofoniin voi verrata, eikä ole tarkoituskaan. Tällä kokemuksella en välttämättä lähtisi humbuckeria tai kovin tumma-soundista mikrofonia kaulapaikalle yksinään laittamaan, jollei puhdas jazz-koppa olisi harkinnassa. |
|
Mulla oli stratossa J Salon tekemä C Christian tyylinen mikki kaula paikalla ainoana usean vuoden. Kunnes sai siirtyä Firebirdidin kaulalle saman herran tekemän Tri-polen tieltä.
Cc on pehmeä kuin fairyllä pestyn käden poskelle antama läpsy ja kuitenkin kirkas kuin sen läpsyn jälkeinen punoitus ja kirvely . Tri-Pole taas tallan vieressä antaa kunnon läpsyn kädellä joka on pesty lipeällä. Painokkaasti, terävästi ja kirvellen. Sitä en tiedä onko noihin p90 mikkeihin muuta yhtetyttä kuin sama koko. Mutta ehdottomasti kokeile p90 mikkiä. Sen oman saundin etsiminen on kuitenkin se juttu. Eikä sitä löydä jos ei etsi/kokeile.
Jatkuvaa häriötä jo vuodesta -74 |
|
Mahtavat soundikuvailut :D
Nauratti ääneen vielä toisellakin lukukerralla.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Sen verran vielä noista J. Salon P90 tripole-mikeistä, että ovat mahtavia. Itsellä on siis HSp90 tripole straton tallapaikalla ja se saundaa täysin aidolta p90-mikiltä, mutta ilman hurinoita. Aivan mahtava mikki! Suosittelen!
"Oh, what sad times are these when passing ruffians can say Ni at will to old ladies. There is a pestilence upon this land, nothing is sacred. Even those who arrange and design shrubberies are under considerable economic stress in this period in history." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
