Kitarat: kitarakamat ›

McLeach: Nyt aletaan oleen jo niin MacGyver-linjalla, että eihän toi nyt voi olla SE paras vaihtoehto.
 
Tolla logiikalla pedaalilautakin on liikaa.

Jaaritellaan kun ei ole muutakaan tekemistä... Se on niin että superstrato jää laskuista, samoten kaikista kalleimmat aarteet. Ei mitään HH mikityksillä eli mukaan tarttuu 40 vuotta vanha strato. On jo elämän jälkiä ettei mahdolliset dingit haittaa ja on niin sanotusti luottoratsu, ei pienistä hätkähdä.
 
Ite soitellut coverbändissä ja aluksi sitä tuli soiteltua niillä hienommilla aarteilla. Sitten alkoi pelkäämään niitä mitäs jos?- riskejä (basistin soittimellehan se vahinko sitten sattuikin). Hankin Squier Affinityn ja laitoin siihen 450 eurolla lisäosaa. Kyllä sillä nyt soitteli joo mutta kaatikselle loppujen lopuksi kitara päätyi (lisäosat irrotettuna).
 
Seuraavaksi vuorossa superstrato. Ihan jenkkipeli, HSS ja real thing raudat jne. Ei kyllä ole mun juttu kitara missä lukot, varsinkin jos ainoa peli mukana. Olen aina pitänyt että tässä kitarassa on ylivoimaisesti huonoin soundi mitä mun kokoelmista löytyy - ja turha on edes miettiä mitään mikkien vaihtoa.
 
Vuoroon tuli Nighthawk. Ei mitään moitittavaa mutta pikkaisen aina takaraivossa jyskytti että kyllähän tonkin joku vielä kaataa ja lapa irti. Oma case hölmön mallinen mikä vaikea pakata, eikä romppeet mitä tottunut casessa pitämään sinne mahtunut.
 
Sitten hankin somessa hehkutetun hyvän hintalaatusuhteen omaavan 500e straton. Epäluotettava peli. Mikitkin kuulostaa kuin olisi rikki (ei ole). Hyvää kitarassa on että on nätti (tosin kaukaa) ja väliasentojen puhtaat soundit.
 
Mulla oli koko aika tämä 40v stratovanhus. Se jäi oikeastaan aina sen takia laskuista pois että all around kitaraksi liian palloradius ja volumepotikka liian löysä. Sitten sain aikaiseksi korjata tuo potikkaongelman ja radiukseen totuttelin - avot.
 
No nyt on kahvit juotu, moro.

mpekkanen: Ööö... Eikö olisi järkevin hommata sellaiset kamat joilla voi soittaa niin kotona kuin keikoillakin?
 
Kotona on mukavampi soittaa vähän paremmilla kamoilla, mutta ei niitä keikalle raatsi viedä. Keikalle smmoiset kamat että ei vituta jos ja kun.......

McLeach: Nyt aletaan oleen jo niin MacGyver-linjalla, että eihän toi nyt voi olla SE paras vaihtoehto.
 
On kyllä tekemätön paikka joutua painaan tai nostaan jotain potikkaa tai kytkintä.

hallu: Kotona on mukavampi soittaa vähän paremmilla kamoilla, mutta ei niitä keikalle raatsi viedä. Keikalle smmoiset kamat että ei vituta jos ja kun.......
 
Tätä mä en oo ikinä ymmärtäny, että miten helvetissä ne vehkeet siellä keikalla menee enemmän paskaks ku kotona tai treeniksellä? Päinvastoin... Ite ainaki aina keikalla täysin selvinpäin ja treeniksellä sit jamikunto välillä sellasta et aamulla varovasti aina tarkastamaan vauriot. Tosin eipä sillonkaa koskaan ole mitään käyny.
 
Vai paiskottekste niitä kitaroita siellä lavalla niinku jotkut rokkitähdet? Itellä kulkee kitara kovassa laukussa keikkalavalle asti ja keikan jälkeen takas suoraan laukkuun, ni en vaan voi ymmärtää miten ihmeessä se keikka rikkoo niitä vehkeitä enemmän ku koti- tai treeniolosuhteet? Vai onks siellä keikalla niin huonosti järjestelyt tehty, että känninen yleisö pääsee aina heilumaan sinne lavalle? Ja vaikka joku vahingossa kerran viidessäkymmenessä keikassa pääsee karkaamaan järkkärien ohi, ni seki kaataa heti kaljat kitaran päälle?

paskiaispaska: ....... Ja vaikka joku vahingossa kerran viidessäkymmenessä keikassa pääsee karkaamaan järkkärien ohi, ni seki kaataa heti kaljat kitaran päälle?
 
Mutta kun se joku kaataa kitarat kaljojen päälle, tulee tuplavahinko.

Jeszse: On kyllä tekemätön paikka joutua painaan tai nostaan jotain potikkaa tai kytkintä.
 
Eihän tässä ollut siitä kyse. Vaan, että mikä olisi mielekkäin ratkaisu.

Kuha: Tolla logiikalla pedaalilautakin on liikaa.
 
No pedaalilautahan nyt on aina mukana. Niitä ei ainakaan irrallaan ittellä himassa roiku liikaa.

Cover- ja bilekeikkoja on tullut tehtyä amatööripohjalta kohta 30 vuotta. Repertuaaria on ollut iskelmästä hard rockiin, bluesista rautalankaan ja rock'n rollista poppihommeleihin. Useimmiten mukaan on lähtenyt Strato. Ihan perinteisillä spekseillä.

Bilekeikkoja takana nelinumeroinen määrä ja näillä on toki kitaroita aina kuljetettu mukana. Lähtökohtaisesti en ole lajiteltu soittimiani koti- ja keikkakäyttöön. Kyllä ne ihanimmatkin aarteet ovat päässeet säännöllisesti ulkoilemaan.
 
Aina olen valinnut mukaan yhden humpparikitaran, yleisimmin Les Paulin tai SG:n. Joskus spesiaalitilanteessa mukaan on valikoitunut Firebird. Mikä sitten on spesiaalitilanne, ehkä joku tavallista kookkaampi tapahtuma tms. Jossa on ollut tilaa keekoilla. Toiseksi olen yleensä ottanut mukaan HotRod-Telen, joka on kyllä niin monipuolinen kapistus, että sillä pärjäisi hyvin yksinäänkin. Joku fiksaatio on noihin humppareihin ja tuossakin sellainen SD:n minihumppari kaulasta löytyy.
 
Minusta on mukavaa, että soittimiin tarttuu vuosien varrella patinaa ja tarinoita. Känniääliön lavalle rojohtaminen ja työkalujen vaurioittaminen eivät tietenkään ole niitä tarinoita, joita kitaroihin haluaa lisätä. Näin ei ole onneksi juurikaan päässyt tapahtumaan.

Jeszse: On kyllä tekemätön paikka joutua painaan tai nostaan jotain potikkaa tai kytkintä.
 
=)
Jotkut kumminkin painaa ja nostelee jotain tallan veiviä, eihän se sen kummallisempaa ole.
;)

J.Nikkanen: Sillä mennään mitä sattuu olemaan. Helppoa.
 
Noin ja mihin ylipäätään ollut varaa.

Viime vuodet coverkeikoilla on kulkenut mukana les paul ja tele. Molemmilla tulee setin aikana vedettyä aika 50/50, koska setissä on yleensä paljon funklätkytystä mutta myös raskaampaa säröä. Jos yhdellä pitäisi pärjätä, niin sitten HSS strato mukaan.

Yleensä Fender usa strato, tai Esp vintage strato. Sitten kakkospeliksi vaikkapa Epiphonen LP.
 
"Offtopic. Luotto nuppina on ollut Marhallin mg sarjalainen tai Peaveyn xxl.
Hyvän kaapin läpi soitettuna, mikäli sellainen on keikkapaikalla ollut, tai sitten otan sen oman 2x12 customoidun kaapin kaveriksi.
Toki efektilauta mukana jne.
 
Vaikka soittelenkin keikkoja pääasiassa trankuilla, koskaan kukaan ei ole tullut siitä huomauttamaan, että se on trankku.
Putki nuppejakin on ollut keikoilla, mutta niistä en niinkään pidä, koska niistä lähtee liaan kova meteli, "sen soundin" saamiseksi".
 
Nämä asiat menevät vähän kausittain, mutta kitaroissa ovat nuo stratot ykkösvaihtoehto.

Hardrockia soittavassa cover-bändissä pääasiassa itselle customina tehty superstrato ja toisena Helixin kaverina Variax JTV59, jolla alavireet ja muutenkin varalla.

Skebaristi: Viime vuodet coverkeikoilla on kulkenut mukana les paul ja tele. Molemmilla tulee setin aikana vedettyä aika 50/50, koska setissä on yleensä paljon funklätkytystä mutta myös raskaampaa säröä.
 
Kuulostaa aika tutulta kaavalta. Ite hommasin P90:llä ladatun reverendin, joka periaatteessa taipuu kaikkeen humpasta hard rockiin. Silti kun esim. gunnareja vuorossa, on pakko kaivaa les paul laukusta. Ei se varmaan keikalla ketään muuta kiinnosta, mutta nää on näitä...

hallu: Keikalle tietenkin ne kaikkein halvimmat kamat jotka on helpoiten korvattavissa ja joiden kohdalla ei niin vituta jos jotain sattuu. Parhaat kamat pysyy tietenkin kotona.
 
Ite meen aina parhailla mahdollisilla kamoilla keikalle. Vakuutukset on sitä varten.

VIPMetal: Ite meen aina parhailla mahdollisilla kamoilla keikalle. Vakuutukset on sitä varten.
 
Riippunee kamoista. Eric Claptonille moisen taktiikan suon kun parhaat kustantaa kymppitonneja, eikä ihan heti löydy torilta korvaajaa. Ja ne parhaatkaan ei varsinaisesti jää seinälle roikkumaan, vaikkei tien päälle pääse.

Onko kukaan saanut palautetta, jossa valitettiin soundin olevan liian erilainen jostakin levytyksestä? Ihmettelen vähän sitä, että miksei vain soittaisi sillä kitaralla ja soundilla, mistä itse pitää?