Kitarat: kitarakamat ›

jarmo vh: Viininpunainen tuntuu toimivan. Omaan askarteluuni päätyi juuri sama tolex vaimon suosituksesta. Kuvissa ei oikein väri tule esille, koska en osaa kuvata. Selusta kannattaa varmistaa. Tuota wicker grilliä, vai mitä se nyt on, en löytänyt nettikaupoista. Jos löydän, ostan ja laitan. On se niin hieno. Vanhoissa puutarhatuoleissa itse asiassa oli tuota mutta siinä kunnossa ettei voinut hyödyntää.
 
Tärkeintähän on että ulkokuori on kunnossa...
 
Tämä grilliasiakin on järjestymässä. Rottinki on muodissa ja vastaavaa rottinkiverkkoa löytyi edullisesti Clas Ohlsonilta. Eikun askartelemaan.

Tarinat parinkymmen vuoden takaa Mesan kanssa: ensin ostin 1x12 Studio22+:n. Ihan kiva pikku pömpeli, pehmyt laulava lead-soundi, se jäi mieleen että se kiersi todella mukavasti, herkästi mutta niin ettei se ujella mitä sattuu sietämättömiä ultraääniä vaan pidentää vaan kitaran sointia nätisti. Tässä mielessä näkisin tällä käyttöä nimensä mukaisesti studiohommissa: Mesa hoitaa sustain-osaston ja soittohuoneen puolella joku isompi peli varsinaisen soundin. Koneessa oli joku kallis vika, 50hz verkkovirrasta vuosi signaalin puolelle, lopputulos kuulosti siltä että koko ajan on päällä ring modulator. Korjautin isolla rahalla, siitä seuraavalle omistajalle hyvä peli. Ostaisin uudelleen jos saisin halvalla ja olisi tilaa.
 
Seuraavaksi 1x12" Rectoverb 50w. Ei se ollut yhtään niin brutaali kun arvelin, jotenkin pehmeä kone. Kaikki putket oli ostaessa paskana, ne vaan kuntoon ja soittoa muutama vuosi, huolto-ukko biasoi vähän lämpimämmäksi samalla. Ihan hyvin ajoi asiansa. Iso ja painava roudailla. Ei yhtään metal-recto-soundi. Kokeilin joskus myöhemmin jotain isompaa Rectocomboa, taisi olla Road king ja siinä oli ihan 100% erilainen soundi.

Studiopreamp. Thats it. Ihan sama millä päättärillä, kaapilla, putkilla soittaa. Aina soi hyvin.
Paljon oon eri putkia kokeillut, ja onhan niissä eroja. Eräs oli särkenyt kaikumuuntajan väärällä putkella. Ei kuulu olla 12ax7, vaan se miedompi vahvistukselta. Nämähän on 220 volttia kamaa, eli liian kuumana käy. Mulla oli Variac monta vuotta, mutta se hajos, ja asia hoitu hehkuvastuksilla.Luokkaa 0,08-0,15 ohmia 5 watt. Hehkujännite oli muuten ihan liian korkea.
Elkot vaihdoin, ja ldr kytkimet. Stby kytkin hajos viimevuonna. Uusin molemmat verkkokytkimet. Muutama äyri sp ssä (punaiset). Tässäkin looppijakit alkoi hapettuun, vetelin kaikki liitännät suoraan in out ilman jakkeja. Juotin suoraan piirilevylle. Vaihdoin kaikki Orange Dropsit .Keltaisiin.
Tein aikalailla kaikki modaukset, mitä netissä on, mutta ei se paremmaksi muutu. Palautin original.
EQ on helvetin hyvä. Aivan paskakin kitara soi tällä. Aika monella vahvarilla olen soittanut, mutta ei mikään kepitä tätä. Ainakaan rivitalokotivolalla.

Nyt on sit Electra-Dyne kombona (V30) ja se on kyllä kova.
 
Vielä Stiletto nuppi kun löytäis tiensä tänne nii alkais olla aika bueno :)

Tässä on käynyt muutama Recto talossa vuosien saatossa. Fokus on ollut suht kohtullisessa äänenpaineessa kotioloissa, koska sitä soittelu on ollut jo pidempään. (Mikään vahvistin-kaappi -yhdistelmä ei tästä nauti, se on tiedossa)
 
Mini rectosta aloitin, tavallisen kolmikanavaisen Dualin kautta multi-watt Dualiin ja siitä vielä Roadsteriin asti näitä isompia pelejä koetin. Saman kaapin kautta kaikki.
 
Mini oli äänekkäin ja sen modern moodi oli käyttökelvoton kerrostalossa. Jostain syystä saundi vuosi läpi todella pahasti volume nollissakin eikä sirinä peittynyt kuin vasta liian kovalla.
 
Ei-MW Dual on näppärä peli jossa on tehokas äänenvoimakkuuden säätö: kanavamaster, loop level ja vielä master output. Taatusti sai sopivan äänenpaineen asetettua eikä pinsettejä tarvittu. Saundi ei kyllä niillä äänenpaineilla vakuuttanut, joten efektilooppiin asetettu EQ-pedaali oli tarpeen. Näissä malleissa on rinnakkain kytketty loop, joten se ei tuntunut toimivan ihan 100% mun tarpeisiin. Buustia kaipaa kotioloissa.
 
Multi-watt kehiin siis ja siinä onkin jo sarjaankytketty looppi. EQ-pedaali toimi erinomaisesti siellä ja saundien muokkaus oli helppoa. Tämä peli taas, päinvastoin kuin yllä, oli hyvinkin kirkas ja erotteleva matalalla volyymillä. Vaimo tykkäsi, mutta itselle se vähän kävi korvaan. Kanavien kloonaus toimi tässä hyvin: sai kaksi modernia räimemoodia tai kaksi vintagemoodia tai jompsin kumpsin. Buusti ei välttämätön, mutta ehdottomasti auttaa saamaan kompressoidumman ja erottelevamman saundin.
 
Roadster on ehkä täydellisin näistä kokeilluista, neljä kanavaa, mielettömän hienot kliinit (kaiku auttaa) ja vähän tummempi ja rouheampi saundi kauttaaltaan. Loistopeli ja kaikki Multi-wattin hyvät puolet plus vähän lisää. Kanavakloonaus ei tässä toiminut kuitenkaan: kolmoskanava oli optimoitu vintage/raw -moodeille ja nelonen modernille. Ei mikään iso ongelma. EQ-spedu pitää olla ja buusti edessä.
 
Välissä kävi Single Rectifier Rect-O-Verb -kombo, joka on mielestäni järkevämpi kokonaisuus kuin Mini: löytyy yhtä lailla ominaisuuksia, saundi on helpommin hallittavissa, halvempi eikä jää jalkoihin taatusti.
 
Nyt viimeisimpänä bongasin Tsekeistä vanhan Triple Recton. Kaksi kanavaa, pirusti lamppuja ja hieno musta faceplate. Tässä tuntuisi olevan jonkin verran herkemmät säätimet: jokainen namiska vaikuttaa saundiin herkemmin, kuin ylläolevissa. Saundi on lähellä Multi-wattia, ehkä vähän enemmän alakertaa ja potkua. Rouheutta on ja erottelevuutta. Ei tarvitse buusteja eikä EQ-pedaaleja. Ominaisuuksia aika vähän, mutta kanavakloonaus on hupia ja kanavanvaihtolauta on yksinappinen, vs. Roadsterin kakkosnelonen. Revisio on F, valmistusvuosi oletettavasti 1992. Ei ole nyt vieressä tuoreempaa vertailuun, mutta kyllä tämä suosikki on kaikista kokeilluista Mesoista.
 
Onhan tossa päällä vielä Mark V, hyvä sekin on

ibnz: Mini oli äänekkäin ja sen modern moodi oli käyttökelvoton kerrostalossa. Jostain syystä saundi vuosi läpi todella pahasti volume nollissakin eikä sirinä peittynyt kuin vasta liian kovalla.
 
Tämä on kyllä totta. Modern-moodi tuottaa käsittämättömän hyppäyksen äänenpaineessa ja sirinää ei saa pois ennen kuin vahvistin on todella lujalla ja silloinkin soundi on onnettoman munaton verrattuna isoihin Rectoihin.
 
Vintage-soundeihin oikein maukas silti, mutta ei metalliin, ei sitten millään. Lähti nopsaan kiertoon.

Samaa mieltä, että minin modern moodi oli turhan äänekäs. Se vintage moodi toimi aika mukavasti mini kaapin kans. Roadster tosiaan toimi kyllä hyvin kotioloissa. Ei tuuletin huutanut, kuten Road Kingin kans. Kyllä luulen, että Captorin kans toimis mikä vaan. Single Recto jostain syystä jääny sydämeen nuppina joka toimi kotioloissa mukavasti. Paitsi se loop.
 
Ehkä Badlander vois olla kokeilemisen arvoinen.

Shredator: Tämä on kyllä totta. Modern-moodi tuottaa käsittämättömän hyppäyksen äänenpaineessa ja sirinää ei saa pois ennen kuin vahvistin on todella lujalla ja silloinkin soundi on onnettoman munaton verrattuna isoihin Rectoihin.
 
Vintage-soundeihin oikein maukas silti, mutta ei metalliin, ei sitten millään. Lähti nopsaan kiertoon.
 
Olisko tuo pienen vahvistimen syndrooma, niitä vaan jostakin syystä pitää luukuttaa perkeleesti. Mulla oli TA-15 kanssa sama juttu, että kuulosti järjellisillä äänenpaineilla ihan paskalta, mutta kun väänsi hanikkaa riittävän kovalle niin soundi muuttui aivan loistavaksi....... mutta ihan perhanan kovaa. Keinokuormalla koitin sitä kesytellä, mutta oli semmoinen fileerausveitsi keikkakäytössä, että sai äänihenkilöt kyyneliin tuon tuostakin :-D . Soundi oli kyllä hyvä ja mun kitarasta sai selvää :-D

hallu: Olisko tuo pienen vahvistimen syndrooma, niitä vaan jostakin syystä pitää luukuttaa perkeleesti. Mulla oli TA-15 kanssa sama juttu, että kuulosti järjellisillä äänenpaineilla ihan paskalta, mutta kun väänsi hanikkaa riittävän kovalle niin soundi muuttui aivan loistavaksi....... mutta ihan perhanan kovaa. Keinokuormalla koitin sitä kesytellä, mutta oli semmoinen fileerausveitsi keikkakäytössä, että sai äänihenkilöt kyyneliin tuon tuostakin :-D . Soundi oli kyllä hyvä ja mun kitarasta sai selvää :-D
 
Rectot tykkää kun niitä ajetaan kovaa, mutta oman kokemukseni mukaan esim. Dual Recto ja Roadster soundaavat paremmalle myös sillä nk. makuuhuonevolumella. Se on ne isommat putket ja isommat muuntajat mitkä tekee sen...Liian usein tuijotetaan sitä wattimäärää silmät pyöreinä ja sormi heristellen. Enemmän ON enemmän.

Ensin oli Royal Atlantic 100w nuppi. Aivan mahtava ja ostaisin uudestaan jos tulis moinen vastaan vielä. Royalin vauhdoin Roadster nuppiin, ja siinä se oli. Vahvistin mitä ei ikinä myydä. Mielestäni on väärin sanoa, että roadster olisi high gain nuppi tai metallimiesten työkalu. Lähteehän siitä toki todella hyvät metallisoundit, mutta mielestäni ne lukemattomat muut jumalaiset cleanit sun muut pikkurosot ja rokkisäröt tekee tosta vahvistimesta täydellisen. Ja se roadsterin(ilmeisesti rectoille tyypillinen) tumma ja paksu soundi lead hommissa vaan yksinkertasesti TOIMII! Ja siis 6l6 putkilla nimenomaan. El34 menee mielestäni vähän ohkasempaan suuntaan.
 
Piti olkkarivahvariks ostaa myös joku mesa, ja päädyin 10" elementillä varustettuun 5/25 expressiin jossa celestion gold elementti. Ja taas aivan täydellinen valinta itselle! Ne sen cleanit on sellaset, että ei meinaa malttaa lopettaa soittelua - luulen että isossa roolissa myös tuo celestionin 10" gold elementti. Myös säröpuoli miellyttää kovasti, pitää vaan aika radikaalisti ruuvata niitä nupikoita. Bass ja treble nollissa ja midle täysillä. Tossa toimii nuo sävynsäätimet vähän erilailla ku yleensä. Tätä käytän myös välillä roadsterin rinnalla ku haluu kikkailla stereoefektien kanssa. Mulla roadsterin perässä 2x celestion cream alnicoja, joten soi hyvin yhteen ton pikkumesan kanssa missä myös alnico elementti, ku sitä ajetaan roadsterin etuasteella ja samoilla säädöillä tietenkin.

Minun tarinani Mesan kanssa alkoi vasta viime syksynä. Pitkien vatulointien jälkeen sain ostettua Triple Crown 50 -nupin. Tämähän se onkin aivan huima laitos ja tästä vahvistimesta tuli oikopäätä paras toveri noille humpparikitaroille, joiden kanssa tykkään muutenkin suhata. Sen vielä tein, että vaihdoin EL34:set 6V6:siin ja ajellut myös 6V6:silla, kuten tälläkin hetkellä. Jotenkin ne vaan toimii omassa käytössäni mukavammin. Ainoa miinus tähän asti on etuasteesta poksahtanut op-amppi. Osahan ei sinänsä ollu kallis (84snt) ja onneksi diagnoosi ja vaihtotyö onnistui täällä omassa kaupunginosassa melkeinpä odotellessa.
 
Nyt pitäisi jatkaa tätä tarinaa hankkimalla toinen Mesa TC:n kaveriksi. Kaiholla muistelen noita vuoden-puolentoista takaisia aikoja, jolloin Roadsterin comboja ja LoneStareja pyöri useampiakin vähän toista tonnia hinnoittelulla torilla. Mistäköhän noita fiksusti hinnoiteltuja vielä löytäisi? Saat toki kavaltaa itsesi, jos moista mielessä:)
 
Kuulen toki mielelläni kommentteja muistakin Mesa-ratkaisuista maltillisesta hintaluokassa pk-seudulla. Metallia en soita, perinteisempää rockia toki kuitenkin. Looppihan se pitäisi olla ja reverb olisi hieno lisä. Katsellaan mitä keksii...

Antsa Lipsanen: ...
Kuulen toki mielelläni kommentteja muistakin Mesa-ratkaisuista maltillisesta hintaluokassa pk-seudulla. Metallia en soita, perinteisempää rockia toki kuitenkin. Looppihan se pitäisi olla ja reverb olisi hieno lisä. Katsellaan mitä keksii...
 
Kannattaa korvan taakse laittaa myös Electra-Dyne kombo :) se on vissiin TC:n esi-isä ja on muuten kova peli.
 
Ei sillä et niitäkään liikkuisi järkevissä hinnoissa :D

Antsa Lipsanen: Minun tarinani Mesan kanssa alkoi vasta viime syksynä. Pitkien vatulointien jälkeen sain ostettua Triple Crown 50 -nupin. Tämähän se onkin aivan huima laitos ja tästä vahvistimesta tuli oikopäätä paras toveri noille humpparikitaroille, joiden kanssa tykkään muutenkin suhata. Sen vielä tein, että vaihdoin EL34:set 6V6:siin ja ajellut myös 6V6:silla, kuten tälläkin hetkellä. Jotenkin ne vaan toimii omassa käytössäni mukavammin. Ainoa miinus tähän asti on etuasteesta poksahtanut op-amppi. Osahan ei sinänsä ollu kallis (84snt) ja onneksi diagnoosi ja vaihtotyö onnistui täällä omassa kaupunginosassa melkeinpä odotellessa.
 
Nyt pitäisi jatkaa tätä tarinaa hankkimalla toinen Mesa TC:n kaveriksi. Kaiholla muistelen noita vuoden-puolentoista takaisia aikoja, jolloin Roadsterin comboja ja LoneStareja pyöri useampiakin vähän toista tonnia hinnoittelulla torilla. Mistäköhän noita fiksusti hinnoiteltuja vielä löytäisi? Saat toki kavaltaa itsesi, jos moista mielessä:)
 
Kuulen toki mielelläni kommentteja muistakin Mesa-ratkaisuista maltillisesta hintaluokassa pk-seudulla. Metallia en soita, perinteisempää rockia toki kuitenkin. Looppihan se pitäisi olla ja reverb olisi hieno lisä. Katsellaan mitä keksii...
 
Tonnin pintaan oli takavuosina monia hyvin Mesoja tarjolla kyllä. 1x12 Roadster combo jäänyt oikein harmittamaankin... Dualiki oli jo tonnilla tulossa omistukseen, mutta jotain siinä sattu traagista matkalla, en muista.

Minun Mesa/Boogie matkani alkoi vuonna 1993. Hankin tuolloin Studio preampin Keltaisen pörssin kautta. Muistaakseni maksoin etuasteesta noin 3000 markkaa. Tänä päivänä omistan vanhan Mark I nupin ja kaikki Mark -versiot tuolta I - V väliltä, muutaman useammankin saman (MkIIC ja MkIII). Etuasteista omistan Studio preampin ja Quad preampin. Päätevahvistimia Fifty/Fifty, 295 Simulclass ja Strategy 500. Yksi vanha pre-500 Dual rectifier löytyy, Rocket 44 nuppi, Roadking 2 -nuppi, Lonestar Classic combo, Blue angel 4x10" combo. Mesa boogien kaiutin kaappeja 4 x 12" on uudempaa sarjaa 2kpl, Roadkingin nuppiin. Yksi Mesa/Boogie 1X12" Thiele ja vanhempia 2 x12" kaappeja löytyy kolme kappaletta. Räkki-Boogiet kuulostavat mahtavilta stereona.
 
Matkani Mesa /Boogie vahvistimien kanssa on ollut pitkähkö ja se on ollut hyvin antoisaa. Erityisen ihastunut olen edelleenkin Mark - sarjaan.

Quad etunen on ollut ehkä vuodesta 2003 ja 20/20 pääte tuli vuosi pari myöhemmin, ei enää muista tarkkaan. Höpinäpönttönä on itse tehty 2x12 kaappi, V30 elementeillä. Modauksia sen verran, että Quadin efektilenkkiin piti modata bufferi, kun alkuperäinen lähtö oli sen verran suuri-impedanssinen, että se ei kestänyt (soundi paskoontui) G-majorin kanssa, kun G-majorin input on melko matalaimpedanssinen (oliko 10kohm balansoimattomana tms.). Samaten 20/20 näytti tykkäävän selvästi enemmän 16-ohmisesta V30:stä kuin 8-ohmisesta, soundinsa puolesta siis. Koska 20/20:ssä vain 4- ja 8-ohm lähdöt, niin käytännön konfiguraationa olis optimina 4 x 12 16-ohmisilla elementeillä, jolloin kanavakohtainen nimellisimpedanssi olis 8-ohm ja näin päätteelle sopiva. Kun tuo ei 2 x 12:lla onnistu, niin värkkäsin kaappiin 16-ohmiset elementit, ja ylimääräiset muuntajat impedanssisovitukseen (vrt. Weberin Z-matcher), niin alkoi skulaamaan paremmin.
 
Aika harvoin tulee noilla enää soiteltua, kun räkki-midi-härpäkkeet on humppahommissa epäkäytännöllisiä. No, eipä tässä ole kyllä tarvinnut paljon muutenkaan kodin ulkopuolella soitella viime aikoina :)

Tieni Mesan kanssa alkoi niinkin vasta kuin reilu vuosi sitten, tammikuun alussa 2020. Silloin tuli hankittua Dual Rectifier Roadster. Olen tähän asti ollut tyytyväinen hankintaan. Olen hiukan huono arvostelemaan tuotetta esim. suhteessa perusmallin Dual Rectifieriin koska en ole moisella koskaan itse soittanut. Mielenkiintoista olisi päästä vertailemaan nuppeja rinnakkain. Kokemukseni perustuu ainoastaan siihen mitä olen lukenut teh internetsistä. Omaan käyttööni kuitenkin Roadsterista olen saanut ne äänet mitä tarvitsen ja enemmänkin. Lisäkanava on aina lisäkanava, more is more, vaikka kaikkia mahdollisuuksia tuon kanssa ei tule peruskäytössä ehkä niin paljoa hyödynnettyäkään. Kliinit on hyvät, säröt on hyvät. Se välimaasto on se mitä tulee vähemmän käytettyä, mutta siihen kyllä vahvistin mahdollisuuksia tarjoaa kaikkine eri moodeineen.
 
Mitä sitten kuumottaisi? No Mesan 4x12 kaappi (tai vaikka kaksi :P) jonka päälle tuon voisi istuttaa. Näyttäisi se vain niin paljon paremmalta mätsäävän kaapin päällä.

Nonnista, saihan se tarinani Mesan kanssa jatkoa. Jo olemassa olevan TC-50 -nupin kaveriksi saapui Royal Atlantic -nuppi. Vähän tätä on ehtinyt jo testailla, joten muutamia kommentteja:
 
Puhdas kanava on todella toimiva ja vastaa omiin äänimieltymyksiini hienosti. Tätä kanavaa saa ajettua ruttuun gain-potikan ja masterin avulla ja tästä saa halutessaan kolmannen särökanavan käyttöönsä rock-hommeleihin. Kitaran potikalla helppoa siivota.
 
Kakkos- ja kolmoskanavat ovat ne varsinaiset särökanavat ja näistä löytyy gainia tarvittaessa aivan hullutteluihin asti. Kaikkea en tule varmasti tarvitsemaan omissa puuhissani. Säätäminen on yllättävän helppoa. Se toki aiemmasta poikkeavaa, että näillä kanavilla yhteiset tone-controllit ja gain, vain mastervola molemmille erikseen. Aika mielenkiintoinen ratkaisu, mutta toimii itse asiassa oikeinkin hyvin, kun sopiva gain-asetus löytyy.
 
Kaiku on kaikille kanaville yhteinen, takapanelista voi valita millä kanavilla tai niiden yhdistelmillä se on päällä. Kaikupiirin voi kytkimellä myös poistaa signaalitieltä kokonaan, jos arvelee sen häiritsevän.
 
Jännä ominaisuus on myös joka kanavalla itsenäisesti toimiva keinokuorma, jota säädellään takaa myöskin. Tämän kanssa en ole vielä oikein ehtinyt pelehtimään.
 
Sittenpä vielä valikoidaan soiton aluksi ajellaanko styrkkaria 50W vai 100W -tilassa.
 
Ensikokemusten perusteella sangen vaikuttava laitos kerrassaan. Tutkimista tuntuisi toviksi piisaavan, mutta sitä ihmettelin heti aluksi kuinka helppo oli nupit klo 12:ssa saada heti terve ääni aikaan ja käydä itse asiaan. Helposti lähestyttävä kone, siis. Tutkimukset jatkuvat...

Tuli sit se toinen iteraatio Stiletto Deuce Stage II...
 
Katsotaan sit kui tää toimii. Meinas jo päristä toi Tremoverb :D mut koitetaas pitää tämä hetken aikaa pidempään tallissa tällä kertaa.
 
Mitä hetken kokeillu nii kyllä noi kaikki moodit futaa ja tarjolla on vaikka sun mitä hienoutta... ooonhan se kirkas joo mut sitten ku heittelee tehojarrua nii aika makoisaa soundia heruu kartioista jo ihan säädyllisillä äänenpaineilla. Soittotuntuma on tosi helppo ja soundit todella kuulaita ynnä selkeitä :D
 
Ai että.
 
Jos kaks viikkoa pystyis oleen kaasuttamatta...

Jos jollain on kaupata Mesan 412 Standardia, niin vinkkejä otetaan vastaan: https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1654615