Rummut: soittaminen ›

Epämuusikko: 30% soittimen, 30% tilan, 40% soittajan.
 
Kyllä! Tämänhän voi viedä vielä pidemmälle jos mennään luomulivesoundista äänitteisiin. Genrestä, tuottajasta/miksaajasta ja vuosikymmenestä riippuen ensin lohkaistaan näille tekijöille mitä tahansa 20-80% väliltä ja loppu jää sitten soittimille, tilalle ja soittajalle.
 
Ehkäpä keskimäärin jaskan puolella ja varsinkin klasarissa pysytään lähempänä alkuperäistä sointia mutta populaarimusiikissa usein ruuvaillaan soundeja studiossa niin sanotusti ihan hitokseen. Tuossa esim mielenkiintoinen esimerkki yhden menestyksekkään insinöörin edesottamuksista menestyneiden levyjen rumpusoundien takana. Ks erityisesti alussa tuo vertailu medley kohdasta 1:20
 
https://youtu.be/MFW4LAWvEXs

velipesonen: Mistähän muuten johtuu että näissä tämmöisissä settirummuissa on tällä vuosituhannella pyritty suosimaan pönttöjä joissa rungon ominaisresonanssi on matalalla?....
 
Tuo muuten on ihan mutuilua. Paksussa rungossa on resonanssi minun käsittääkseni korkea ja ohuessa rungossa matala. Tämä johtuu siitä, ettei se paksun rungon iso massa resonoi niin hyvin matalalla. Ohut massa taasen lähtee helpommin mukaan mataliin taajuuksiin ja vastaavasti menee helpommin tukkoon korkealla.
50/60-luvun pöntöissä oli ohuemmat rungot, kun näissä 70/80-luvun (ja jälkeen) ultrapaksuissa pöntöissä. Voi siis sanoa, että noin 80-luvulla on ollut runkojen ominaissoundit korkeimmillaan.
 
Viritys on sitten ihan eri asia. Se on kyllä laskenut 50-luvulta, mutta vastaavasti se mataluus ja soimattomuus oli muodissa eniten sillon 70/80-luvun puolella. Myöskin pitää muistaa, että kun lähdetään menemään 50-luvusta taaksepäin, niin niitä pönttöjä ei yksinkertaisesti saanut kovin korkeaan vireeseen ennen muovikalvojen keksimistä.
 
Nykyajan ja esihistorian välillä ei siis ole suoraa viivaa, vaan muodin mukaan on poukkoiltu miten sattuu näiden runkojen ja kalvojen vireiden kanssa.

Sanoin "tällä vosituhannella"; ei tarkoita että "esihistorian" ja nykyhetken välilä tarvitsisi olla suoraviivainen trendi tms.

velipesonen: Sanoin "tällä vosituhannella"; ei tarkoita että "esihistorian" ja nykyhetken välilä tarvitsisi olla suoraviivainen trendi tms.
 
Puhuit kuitenkin muista vuosikymmenistä mainitsematta yhtään esimerkkiä tältä vuosituhannelta.
Ei se ole ollut mikään trendi nyttemmin. Rumputehtailijat on vaan alkaneet mainostamaan sillä (itseasiassa lähinnä DW), mutta ei ole kyllä ollut mitään trendiä sen pidemmälle ohuiden ja matalalta soivien vireiden perään.

Epämuusikko: 30% soittimen, 30% tilan, 40% soittajan.
 
Viime viikolla kuuntelin vanhaa Sonorin Phonicia ja Ludwigin vanhaa Stainless Steelia saman kokoisilla rungoilla ja samassa tilassa. Pearlin Exportit ja Taman Rockstarit löytyy myös samasta huoneesta.
 
Rosterisetin rungot soivat kirkkaalla sävelellä ja Phonicit matalalla. Exportit ja Rockstarit ei oikeastaan soi ollenkaan, kun rungon kylkeen kumauttaa malletilla silloin, kun niissä ei ole kalvoja. Siksi niihin ei saa mieleistä soundia, vaikka mitä tekisi. Soittajan 40% soundinmuodostuksesta katoaa.
 
Yleinen käsitys siitä, että hyvä soittaja saa rummut kuulostamaan hyvältä ei ole oikein pitävä, kun sama rumpali soittaa halpista ja kunnollista samassa tilassa. Halpa rumpu hyvin viritettynä yksistään bändin kanssa on ihan kohtuullinen, mutta kunnon setti vetää verohon pois.
 
Symbaalit sitten vielä: Kukaan ei kehtaa sanoa, että hyvä soittaja saa huonot symbaalit kuulostamaan hyvältä. Metsästetään sitä hyvää ridea vuosikaudet kuitenkin. Niin minäkin olen tehnyt. Samoin muidenkin symbaalien osalta.

Tämähän onkin aika mielenkiintoinen kysymys. Onko täysin resonoimaton rummun runko ilman muuta huonompi kuin resonoiva, vai onko kyse sointimieltymyksistä?
 
Jos hakee dempattua tumpsausta, löytyykö se helpoiten resoinoimattoman rungon kanssa? Mitäs jos yrittäisi jotenkin dempata resonoivasta rummusta vain rungon, muuttuisiko sointi tosissaan vai onko erilaiselle soinnille jokin muu syy?
 
Soittajan pätevyys ei toki häivytä soitinten laatueroja, mutta hyvä soittaja + huono symbaali lienee kuitenkin vakuuttavampi yhdistelmä kuin huono soittaja ja huono symbaali.

Kefiiri: Tämähän onkin aika mielenkiintoinen kysymys. Onko täysin resonoimaton rummun runko ilman muuta huonompi kuin resonoiva, vai onko kyse sointimieltymyksistä?
 
Kaksi kauheaa muistoa itselläni tumppurunkoisista rummuista. Aikoinaan Kaamosjazzeilla oli hieno kuppila Saariselän huipulla. "Rummut löytyy". Ne olivat Star-merkkiset. Ne eivät soineet yhtään, vaikka kalvot olivat asianmukaiset. Rungot eivät näyttäneet laminoiduilta, vaan kuitupuristeelta. Niissä ei ollut ominaistaajuutta. Pelkkä kalvon resonanssi ja sitten ääni katosi.
 
Toinen on Storyville pianobaarin Baxter-setti. Setti kutsuu lähelle ja ensimmäisen äänen otettua kääntymään takaisin. Tekee ylä- ja alakalvolle mitä tahansa, niin "nuottia" ei löydy. En tiedä miten Baxter tähän pystyi, että ominaistaajuutta ei ole olemassa. Näyttää laminoidulle, mutta mitä lie. Hyvä padikin resonoi loogisemmin.
 
Tämmöisissä tapauksissa ei voi puhua musikaalisista instrumenteista. Rumpalit monesti näkevät ison vaivan, että kroppa olisi tukena, kapulaote olisi hallittu, kapula asianmukainen, kosketus vieno ja kalvo kunnossa. Ja sitten jos odotukset eivät vastaa standardia odotusta rummusta, niin resonoimaton runko on huonompi kuin resonoiva. Star ja Baxter olisivat voineet "drum setin" sijasta nimetä ne vaikkapa "dead end swrileriksi" ja suunnitella esineensä näyttämään vaikka hylkeeltä, niin ei tulisi sekaannusta tai vääriä odotuksia.

Oli niin kiehtova kuvaus että se houkuttelee tekemään testirummun lastulevystä :)
Pysyisiköhän se kasassa jos sirkkelöisi uria sisäpintaan ja laittaisi niihin liimaa ennen taivutusta? Ulkopintaa varmaan täytyisi kostuttaa hieman.
 
Taitaisi kyllä kovalevystä laminoitu runkokin olla riittävän resonoimaton. Remon acousticon-rumpuseteissä vissiin jotain sen tapaista matskua on käytettykin, porukka on kuvaillut miten lugit repeilivät irti pahvimaisesta rungosta :D
 
Googlasin vielä ja ei acousticon-materiaali ihan kovalevyn rakenteelta vaikuta... rumpujen sointia kehutaan mutta mekaanista kestävyyttä ei.

Kefiiri: Oli niin kiehtova kuvaus että se houkuttelee tekemään testirummun lastulevystä :)
Pysyisiköhän se kasassa jos sirkkelöisi uria sisäpintaan ja laittaisi niihin liimaa ennen taivutusta? Ulkopintaa varmaan täytyisi kostuttaa hieman.
 
Taitaisi kyllä kovalevystä laminoitu runkokin olla riittävän resonoimaton. Remon acousticon-rumpuseteissä vissiin jotain sen tapaista matskua on käytettykin, porukka on kuvaillut miten lugit repeilivät irti pahvimaisesta rungosta :D
 
Googlasin vielä ja ei acousticon-materiaali ihan kovalevyn rakenteelta vaikuta... rumpujen sointia kehutaan mutta mekaanista kestävyyttä ei.
 
Lastulevyn taivutus on ongelma. Se kun pitäisi kostuttaa ja sitä se ei kestä. Sahaa lastulevystä rinkuloita ja liimaa ne päällekkäin. Tai sitten stavetekniikalla monikulmio ja sorvilla pyöreäksi.
 
Remon rumpu oli oikeastaan paperirulla. Ohutta valkaisematonta paperia oli kierretty useampi kerros. Jos ne kastuivat, oli runko pilalla, vaikka sitähän se oli jo alunperinkin toki.

Kefiiri: Googlasin vielä ja ei acousticon-materiaali ihan kovalevyn rakenteelta vaikuta... rumpujen sointia kehutaan mutta mekaanista kestävyyttä ei.
 
Aikoinaan minulla oli Remon bebop-setti. Vaihdoin siihen Fiberskin 2:t molemmin puolin sekä tomeihin että bassariin, niin soundi oli ihan hyvä. Fiberskinit itsessään olivat enemmän äänessä tosin. Ambassadoreilla ei tullut mitään, eli runkojen laatu ei riittänyt millään kelpoon ääneen. Tältä ne kuulosti https://drive.google.com/file/d/1Ng … E0Yq3RSc3H5jHGESul/view?usp=sharing

Kefiiri: Sehän oli vakuuttavan kuuloista kaikin puolin!
 
Soitto hyvää. Soundit rummuissa... Ymmärrän kaiman kritiikin. Ei oikein lähelläkään Yamahan PHX-setin hienoa soundia. Soittajan 40% ei oikein saa mahdollisuutta pahvipöntöillä.

hollmi-5: Soitto hyvää. Soundit rummuissa... Ymmärrän kaiman kritiikin. Ei oikein lähelläkään Yamahan PHX-setin hienoa soundia. Soittajan 40% ei oikein saa mahdollisuutta pahvipöntöillä.
 
Semmoista vanhojen jatsilevytysten soundiahan se oli mutta selkeämmin tallennettuna. Tykkäsin kyllä. Virveli olisi saanut moikua hieman hallitsemattomammin ;)
 
Ja sehän oli hyvä idea tehdä lastulevyrumpu rinkuloista. Täytyy vaan isot prikat laittaa ruuvien alle etteivät kiristäessä kairaudu rungosta läpi :D

Kefiiri: Virveli olisi saanut moikua hieman hallitsemattomammin ;)
 
Virveli oli Ludwigin vaahteirainen classic 5" syvänä. Tosi paksu runko ja tästä huomaa, että puinen virvelirumpu paksurunkoisena on aika hengetön. Stave-virveleitä en ole kokeillut.

Aina kun sanotaan että jokin on "kokonaisuus", kuten vaikkapa että rumpusoundin perustana on kokonaisuus, sanotaan tosiasiassa vain mielipide että puheena oleva asia on jaettavissa osiin. Kuinka moneen osaan ja ovatko kaikki osat tiedossa, ei yleensä ole tiedossa.
 
Siispä, kun kokonaisuutta aletaan pitää ilmiön taustatekijänä, ollaan yleensä lähellä toteamusta että se on katsojan silmässä ja kuulijan korvassa, ja että rumpusoundi aina riippuu siitä kuka on soittamassa.
 
Millainen kapulaote hänellä on, kuinka isot kädet hänellä on, onko kätten iho tänään kuivempi vai vähemmän kuiva, mitkä kapulat ovat käytössä ja mistä kohtaa niitä pidetään kiinni, kuinka kimmoisa lyönti on eli miten suurella nopeudella kapula poistuu kalvolta poispäin välittömästi osuman jälkeen, mitkä ilmanpaineolosuhteet vallitsevat mittaushetkellä, onko heijastuksia...
 
Äskeinen ei ole toimenpideohjeluettelo mallintajille; mielestäni sellaiset touhut ovat pölkkypäisyyttä. Mielestäni ilmiöt eivät koostu osatekijöistään, ja rumpujen äänessä tärkeintä ovat kalvot ja kapulat.

velipesonen:
 
Äskeinen ei ole toimenpideohjeluettelo mallintajille; mielestäni sellaiset touhut ovat pölkkypäisyyttä. Mielestäni ilmiöt eivät koostu osatekijöistään, ja rumpujen äänessä tärkeintä ovat kalvot ja kapulat.
 
Paskasta et tee leivosta, olipa kalvot ja kapulat mitä tahansa.

Ite oon ainakin niin köyhä että pakko yrittää saada hyvää soundia jo tälleen henkilötasolla. Tai siis, sitä soundia mitä tilanne haluaa.
 
jazzmies: Aikoinaan minulla oli Remon bebop-setti. Vaihdoin siihen Fiberskin 2:t molemmin puolin sekä tomeihin että bassariin, niin soundi oli ihan hyvä. Fiberskinit itsessään olivat enemmän äänessä tosin. Ambassadoreilla ei tullut mitään, eli runkojen laatu ei riittänyt millään kelpoon ääneen. Tältä ne kuulosti https://drive.google.com/file/d/1Ng … E0Yq3RSc3H5jHGESul/view?usp=sharing
 
Eihän tässä oo tyyliinsä mitään vikaa. Selkeät soinnit, ei liian pitkät, virityskään ei ole lähellekään niin ping-pong kuin mitä silloin tällöin saa todistaa.
 
(referenssinä eräille maailman parhaan Dan Weissin veto Phoniceilla jotka ovat minun makuun jo vähän yläkanttiin https://www.youtube.com/watch?v=buKu9d8-W0w )

jazzmies: Aikoinaan minulla oli Remon bebop-setti. Vaihdoin siihen Fiberskin 2:t molemmin puolin sekä tomeihin että bassariin, niin soundi oli ihan hyvä. Fiberskinit itsessään olivat enemmän äänessä tosin. Ambassadoreilla ei tullut mitään, eli runkojen laatu ei riittänyt millään kelpoon ääneen. Tältä ne kuulosti https://drive.google.com/file/d/1Ng … E0Yq3RSc3H5jHGESul/view?usp=sharing
 
Hyvältähän ne kuulosti, oli siellä runko äänessä tai ei.

Epämuusikko:
(referenssinä eräille maailman parhaan Dan Weissin veto Phoniceilla jotka ovat minun makuun jo vähän yläkanttiin https://www.youtube.com/watch?v=buKu9d8-W0w )
 
Kireempi kuin hyvinvointialueen budjetti!

Kimd: Kireempi kuin hyvinvointialueen budjetti!
 
En ymmärrä lainkaan tällaista soittotyyliä, tuollaista soittajaa on ikävä kuunnella vaikka soundit olis sitten mitkä vaan. Onko tämä nyt jotain Berklee-idiotismia?