Kitarat: kitarakamat ›

J.Nikkanen: Ilmeisesti tämäkin on sitten ihan perushuttua koska onhan näitä tehty ennenkin?
 
https://www.youtube.com/watch?v=qtgv89oLCOU
 
Tuossa joku marginaalihahmo pistelee menemään tekotaiteellista paskaa vai miten tää nyt menee?
 
Keskusteluun liittyen, tuon noubadin nimikkospedu Mooerilta, eli Ocean Machine on Reverb ja 2xdelay samoissa kuorissa. Muutamankin kerran miettinyt hankkimista mutta vielä olen saanut pidettyä ostohousut visusti kaapissa piilossa. Olisi kyllä oikeinkin maukas purkki, mutta mennään nyt, ainakin toistaiseksi, muutamalla digitaalisella yhden tempun pedaalilla.
 
Toi on hauska pedaali, mutta (tuonkin) omistajana jotenkin mulla on lattialle päätynyt erillisiä pedaaleja. Pitäisi kyllä firmis päivittää joskus tuohon. Eli sopuhinnalla olisi sulle kyllä myyjä selvillä, jos ostohousut menee jalkaan.
 
:)

J.Nikkanen: Juuri näin. Olen täysin pihalla, jos en muusta niin mussukoiden.netin väännöistä. Oikeastaan ainoa, vielä hassumpi paikka minkä interwebsistä tiedän on mussukat fbookissa.
 
Mutta mikäs täällä on seikkaillessa, jokaiselle jotakin joko julkisesti tai hämärien huoneiden kätköissä piilossa pahalta maailmalta.
 
Lol.
Ehhehe :)
Lukijan silmissä!

J.Nikkanen: Ilmeisesti tämäkin on sitten ihan perushuttua koska onhan näitä tehty ennenkin?
 
https://www.youtube.com/watch?v=qtgv89oLCOU
 
Tuossa joku marginaalihahmo pistelee menemään tekotaiteellista paskaa vai miten tää nyt menee?
 
Keskusteluun liittyen, tuon noubadin nimikkospedu Mooerilta, eli Ocean Machine on Reverb ja 2xdelay samoissa kuorissa. Muutamankin kerran miettinyt hankkimista mutta vielä olen saanut pidettyä ostohousut visusti kaapissa piilossa. Olisi kyllä oikeinkin maukas purkki, mutta mennään nyt, ainakin toistaiseksi, muutamalla digitaalisella yhden tempun pedaalilla.
 
edit: Ja tuo esimerkki on kyllä äkkiseltään melkolailla sieltä helpoimmasta päästä, onhan kaikenmoista sillisalaattia tehty jo vuosia. Sinänsähän se ei tarjoa mitään uutta kun biisin pilkkoo osiin, harva kuitenkaan onnistuu sullomaan moisen pläjäyksen tuohon kuuteen minuuttiin ja kuitenkin vielä silleen että hommassa jollain tavalla säilyy järki. Olisihan tähän voinut laittaa vaikka Zappan Synclavier sekoiluita kun Frank sai tarpeekseen osaavista soittajista jotka eivät oikein osaanneetkaan. Tai jotain hämärää noisea. Tai jotain. Tai sitten ei mitään. Nautitaan vain taustamelusta. (ja tinnituksesta)
 
Onpahan mahtipontinen rock-ooppera.
 
Uutta materiaalia tai soundeja siitä on vaikea löytää. Ylinäyttelemistä joka menee överiksi. Aika perusääninen vokalisti. Huuto on nykymuotia. Kitarasta normitilut ja voimasoinnut. Syntikat tilkitsevät aukot. Enkelikuoro mukana. Samplattua sinfoniaorkesteria soitellaan välillä. Klassiset säveltäjät murahtelevat haudoissaan. Yleisö on täysin rinnoin mukana. Syytä en osaa sanoa, mutta varmaan sosiaalitieteilijät voivat löytää selityksiä. -Tiedän että kaikille oma musansa, ja ei kuulu otsikon aiheeseen, mutta en malttanut.
 
P.S. Zappa on esimerkki uutta luovasta muusikosta.

Drawbars: ..Syntikat tilkitsevät aukot. Enkelikuoro mukana. Samplattua sinfoniaorkesteria soitellaan välillä. Klassiset säveltäjät murahtelevat haudoissaan. Yleisö on täysin rinnoin mukana. Syytä en osaa sanoa, mutta varmaan sosiaalitieteilijät voivat löytää selityksiä.
 
Se ilmaisee meidän nykykulttuurin melu ja infoähkyä. Samaistumme siis täynnä olevaan musiikkiin. Resonoi.
 
Drawbars: Uutta materiaalia tai soundeja siitä on vaikea löytää. Ylinäyttelemistä joka menee överiksi. Aika perusääninen vokalisti.
 
Kuulijan korvassa.

https://youtu.be/7Yq0EktN8r4
https://youtu.be/A6j7mUxGz20
https://youtu.be/9yAxIdkF2Qo
https://youtu.be/bUnLNDIWPT4
https://youtu.be/-J8zziAIzRo
 
Kaikki on samanlaista, rummut on gridissä, laulu on tunetettu hurrr durrrr... Tällä vuosituhannella on musiikissa käynyt semmoinen mielenkiintoinen ilmiö, että studioteknologia on yhtäkkiä tullut melkeinpä kaikille saataville, ja jokainen soittimen omistaja voi halutessaan kasata itselleen pienen kotistudion ja julkaista biisejään netissä ihan vapaasti. Useimmat harrastelijat varmaan vähintään tuntee tai tietää jonkun, joka pystyy ainakin kohtuullisella laadulla tekemään äänityksiä halvalla/ilmaiseksi. Kukaan tuottaja tai levy-yhtiö ei tule asettamaan rajoja musiikillesi, jos et itse halua semmoiselle tielle lähteä.
 
On olemassa sellaista musiikkia, jota kuulee tahtomattaan radiossa, telkkarissa, kauppakeskuksissa jne, ja sitten on olemassa semmoista, mitä täytyy itse osata etsiä. Ensin mainittu on isojen markkinointikoneistojen valikoimaa, ja edustaa ehkä 0,0001%:a kaikesta tarjonnasta. Moni siitäkin tykkää, ja hyvä niin. Musiikkia tehdään enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan, ja jos ei valikoimasta onnistu löytämään itselle sopivaa, on mielestäni syytä katsoa peiliin. Hymiö.
 
https://youtu.be/Ey5GHCt8thY
 
Toisaalta: Miksi keskittyisin siihen, onko biisissä käytetyt soinnut ollut samassa järjestyksessä jossain toisessakin biisissä, tai muistuttaako melodia jotain muuta biisiä, tai mitä studiokikkoja on käytetty, kun voin vain kuunnella ja fiilistellä että onpa hieno ja kaunis biisi?
 
Mielenkiintoinen keskustelu, mietin pitkään että viitsinkö heittää omaa lusikkaani soppaan, mutta tossa nyt on jotain ajatuksia.
 
-----
 
Aiheeseen: Tilasin juuri Earthquaker Devicesin Acapulco Goldin ja MXR:n Phase 95:n. Ilmeisesti ei pörissyt vielä tarpeeksi BAT Covenin kanssa heh juum. Itse tykkään irrallisista pedaaleista siksi, koska saan valikoida suuresta tarjonnasta juuri itselleni mieluisimmat, vähän niinku ton musan kanssa. Lisäksi tulee semmonen fiilis, että siitä omasta pedaalilaudasta pystyy helpommin tekemään yksilöllisen, "oman soundin". Tämä on tietysti osittain ihan höpöä, sillä kuitenkin siellä laudassa on samoja pedaaleita kuin muillakin, sekä toisaalta soundissa on muitakin muuttujia kuin ne pedaalit ja soundi lähtee sormista jne, mutta fiilispohjalta nää päätökset on ennenkin tehty.
 
Jos keikkailisin paljon kitaran varressa ympäri Suomea tai maailmaa, niin voi hyvin olla, että vaihtaisin vahvistimen ja pedaalilaudan johonkin digimuljuttimeen roudausteknisistä syistä. En kuitenkaan usko, että irtopedaalit ovat täältä ihan äkkiä mihinkään häviämässä, kun muusikoissa on kuitenkin melko paljon tällaisia ei-rationaalisia kamarunkkareita.
 
tl;dr: Musiikki on monipuolista, pitää vain osata etsiä & yksittäiset pedaalit on kivoja.

Weetoz: Miksi keskittyisin siihen, onko biisissä käytetyt soinnut ollut samassa järjestyksessä jossain toisessakin biisissä, tai muistuttaako melodia jotain muuta biisiä, tai mitä studiokikkoja on käytetty, kun voin vain kuunnella ja fiilistellä että onpa hieno ja kaunis biisi?
 
Pohjimmiltaanhan ihmiset haluaa selittää teknisesti miksi se-joku milloinkin on hieno ja kaunis biisi.
Tekninen otanta kertoo vain rakennuspalikoiden paikat, eikä sitä miksi se on rakennettu.
Pyramiditkaan ei olis niin puoleensavetävän mystisiä, jos kaikille olis aina ollut selvää miksi ne on rakennettu ja miten niitä käytetään.

Drawbars: Onpahan mahtipontinen rock-ooppera.
 
Uutta materiaalia tai soundeja siitä on vaikea löytää. Ylinäyttelemistä joka menee överiksi. Aika perusääninen vokalisti. Huuto on nykymuotia. Kitarasta normitilut ja voimasoinnut. Syntikat tilkitsevät aukot. Enkelikuoro mukana. Samplattua sinfoniaorkesteria soitellaan välillä. Klassiset säveltäjät murahtelevat haudoissaan. Yleisö on täysin rinnoin mukana. Syytä en osaa sanoa, mutta varmaan sosiaalitieteilijät voivat löytää selityksiä. -Tiedän että kaikille oma musansa, ja ei kuulu otsikon aiheeseen, mutta en malttanut.
 
P.S. Zappa on esimerkki uutta luovasta muusikosta.
 
Toisille Zappa on esimerkki hassunhauskasta, omahyväisestä ja tahallaan mahdollisimman oudosta musiikista, jota kuunnellaan jotta voidaan halveksua muiden ihmisten yksinkertaista musiikkimakua.

Kaikki musa ei ole tarkoitettu kuultavaksi.
(*kansa kohahtaa*)
Mutta kyllä. Kuka on sanonut että musiikista on tarkoitus pitää? Sehän on vain itseilmaisun muoto. Artistit omassa päässään ja päissään tekevät hetkessä asioita, ja usein mitä enemmän omassa päässään, sitä -oma-laatuisempaa musiikkia ja sitä kapeammaksi käy (todellinen) fanikunta, jolle -juuri- sellainen spesivi musa resonoi

Yhden tempun purkeista mainittakoon vaikkapa KORGin Miku Stomp ja EQD Rainbow Machine, ihan en ole varma mihin näitä voisin käyttää mutta jos joskus biisin teen missä näitä hyödynnän niin lupaan laitella linkkiä kyllä.
 
Myös Caroline Wave Cannon oli oikein huima peli, diggailin perseillä sen kanssa kyllä. Muu bändi ei niin välittänyt kun basso huusi yhtäkkiä kuin hälytysajoneuvo. Eivät olleet siis valmiita murtamaan perinteisiä kaavoja ja tekemään uutta musiikkia.

Itse soittelen kotiharrastajana tällä hetkellä jonkinlaisella hybridisetillä, jossa on putkiesivahvistin+eq (Le Crunch) ja siitä edellen äänikorttiin (Steinberg) ja pc-plugareihin kuten Axiom, Bias..
 
Kuitenkin tuli tovi sitten hankittua myös yhden tempun pedaali Texan twang, joka tuo etummaiseksi asennettuna kiinnostavan vaihtoehtoisen mausteen.
 
Muitakin pedaaleja, sekä single että multi-, on tullut ajan mittaan kokeiltua ja laitettua kiertoon, kun aika ajoin hermostun liiasta sotkusta työpöydällä. Ah.. puhdas pöytä, odotellen jotain.. mitä?

GiovanniDiRondo: Teknologialla on tapana köyhdyttää musiikkia pidemmällä aikavälillä. Lopulta kaikki vain kopioivat toisiaan. Jos haluaa saada uuden alun musiikkityylilleen, kannattaa peruuttaa ajassa takaisin ja etsiä uusia reittejä ilmaisuun.
 
Simppelit laitteet, joissa on vähän säätövaraa, tuovat esiin luovuutta ja pakottavat miettimään asioiden välisiä suhteita. Sitä kautta voi syntyä jotakin kiiinnostavaa.
 
Samalla aitojen analogipurkkien valmistajat pukkasivat tätä viestiä kirjoittaessa 3 uutta Tube Screamer varianttia markkinoille...
 
Ymmärrän kyllä sinänsä pointin, multiefekteissä monesti voi valinnan paljous johtaa säätämiseen musiikin tekemisen sijasta. Mutta kyllä musalaitepuolella suurin osa vehkeistä on vain parannelmia jostain ennen 2000-lukua keksitystä.

Vox AC-30 on hyvä laite ja ihan sama mitä laitteita tulee niin se ei muutu huonommaksi, digipaskalla ei ole mitään virkaa kun tulee seuraava versio :)

Alkuperäiseen aloitukseen vastaten...
80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa jo puhuttiin kuinka yksittäiset pedaalit (Bossit, MXR:t, DOD:t, Pearlit, Ibanezit ja EHX:t) ovat tiensä päässä kun Boss ME-5 teki ne tarpeettomiksi. Sitten tuli ME-6, ME-8, GT-3 ja GT-5, GT-6 jne. Samalla Digitech ja ART tekivät räkkilaitteita midilankkuineen.
 
Vaan kuinkas kävikään? Moni oli rakentanut massiiviset räkkihässäkät ja kuitenkin Fulltone ja muutama muu onnistui breikkaan putiikkipedaaleilla.
 
Sitten tuli mallinnustekniikat. Ensin Johnson Amplificationin kamppeita, Tech21 Trademarkit, Line6, Fractalit ja Kemperit. Mutta niin tuli myös Lovepedalit, Wamplerit, Keeleyt, Strymonit, JHS:t, EQD:t, JAM:t, Chase Bliss ja tuhannet muut nykyään purnukoita väsäävät tahot.
 
Yksittäiset pedaalit voivat tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Oikeastaan tarjontaa on markkinoilla jo ihan liikaa (vaikeus valita itselle sopivin). Ja silti perinteisetkin valmistajat ovat pysyneet matkassa mukana. Edelleen kaupat myyvät Bossin ja MXR:n yli 40 vuotta vanhoja tuotteita.
 
Yksittäiset pedaalit ovat kuin vinyylilevyt. Niissä on puolensa ja niillä on käyttäjänsä. Niille on siis kysyntää ja niille on markkinat, vaikka ne välissä ovatkin olleet paitsiossa ja unohdettuja. Ei yhden tempun pedaalit ole siis lähelläkään sukupuuttoa.
 
Yhden tempun pedaalit noudattavat myös markkinakäyttäytymistä siinä missä esim. mallintavat laitteet, tai kitaramallit. Vain hyvin harva tuote päätyy todelliseksi "legendaksi", joka kestää ajan hammasta. Tällä hetkellä esim. JAM on ollut kovassa nosteessa, mutta jo nyt on merkkejä siitä että JAM dippaa jossain vaiheessa valtavirrasta ja tilalle tulee jokin uusi, hetkellisesti kaikkien haluama brändi. Ja kuluttajathan eli me kitaristit uidaan näiden trendien mukaan ja perässä. That Pedal Show, Josh Scott tai Rhett Shull kertoo meille Youtubessa huomenna, mitä me tilataan ja ostetaan laumoittain ylihuomenna ;)

empires: digipaskalla ei ole mitään virkaa kun tulee seuraava versio :)
 
Tämä tuntuu olevan meininki. Tiedä sitten erottuuko digiräpsyttimistäkin ajan oloon jonkinlaisia klassikoita esimerkiksi teknisen luotettavuuden tai helppokäyttöisyyden ansiosta?
 
Oma kivikautinen multiefektini on parempi kuin sitä seurannut malli, koska siinä on samassa viritysmittarikin joka muilta osin kehittyneemmästä versiosta on jätetty pois.

empires: Vox AC-30 on hyvä laite ja ihan sama mitä laitteita tulee niin se ei muutu huonommaksi, digipaskalla ei ole mitään virkaa kun tulee seuraava versio :)
 
Tuon ensimmäisen lauseen ymmärrän ja siihen ei ole mitään vastaansanomista.
 
Toisen lauseen merkitys jää minulle hämäräksi. Ei AC-30:kaan muutu virattomaksi tai paskaksi kun vahvistinmallista tulee uusia versioita.
 
E: Mitä tulee digitaalisuuden (eli ATK, modernimmin sanottuna IT) hyödyllisyyteen, yhtenä esimerkkinä joka paransi huomattavasti komeromallinnuksia oli IR-teknologia. Sen jälkeen mallinnettuja kovaäänisiä, vaikkapa AC-30:n, ei enää pysty erottamaan alkuperäisestä. Ainakaan äänityksissä.

Drawbars: Toisen lauseen merkitys jää minulle hämäräksi. Ei AC-30:kaan muutu virattomaksi tai paskaksi kun vahvistinmallista tulee uusia versioita.
 
Kaikki tämä digitavara vaan tuntuu jäävän nurkkiin ongelmajätteeksi heti kun uudempaa versiota on saatavilla. Ei se välttämättä käyttökelvotonta ole, mutta onkohan se jokin psykologinen juttu että uusinta uutta on saatava vaikka vanhallakin pärjäisi. Puhelimissahan ilmiö näkyy hyvin.

Kefiiri: Kaikki tämä digitavara vaan tuntuu jäävän nurkkiin ongelmajätteeksi heti kun uudempaa versiota on saatavilla. Ei se välttämättä käyttökelvotonta ole, mutta onkohan se jokin psykologinen juttu että uusinta uutta on saatava vaikka vanhallakin pärjäisi. Puhelimissahan ilmiö näkyy hyvin.
 
Juu, GAS ilmiö on tosi, kuten vähän jokaisella muullakin harrastusalalla. Ja ei se koske ainoastaan digitaalista kamaa.

Kefiiri: Kaikki tämä digitavara vaan tuntuu jäävän nurkkiin ongelmajätteeksi heti kun uudempaa versiota on saatavilla. Ei se välttämättä käyttökelvotonta ole, mutta onkohan se jokin psykologinen juttu että uusinta uutta on saatava vaikka vanhallakin pärjäisi. Puhelimissahan ilmiö näkyy hyvin.
 
Suurin ongelmahan tuossa on arvonalennus. Käyttöarvoa on edelleen, mutta hinta tippuu. Ja toki myös ekologinen puoli, kuten jatkuvasti uusiutuvassa elektroniikassa yleensäkin.

Drawbars: Juu, GAS ilmiö on tosi, kuten vähän jokaisella muullakin harrastusalalla. Ja ei se koske ainoastaan digitaalista kamaa.
 
Digilaitteissa GAS ohjaa uusimpien laitteiden pariin, perinne-GAS saattaa houkutella haalimaan 50-luvun stratoja :)