Kitarat: kitarakamat ›

J.Nikkanen: Uskomattoman huonoa provosointia.
 
Basisti=epäonnistunut kitaristi tai sitten hällä on PA ja paku ja on myös bandin liideri joka myy keikat, täh?
No joo, vanha vitsi mutta totta toinen puoli, ite oon soittanut satoja keikkoja bassolla vaikka kitaristi olenkin. Arvostan hyviä basisteja ja tykkään soittaa bassoa, se on ihan oma mielenkiintoinen maailmansa.
Tanssigenressa yli 40:n vuoden kokemuksella noita vanhan liiton "basisteja" on tullut vastaan riittävästi joten siinä mielessä ymmärrän enemmän kuin hyvin basistivitsit enkä ota niistä nokkiini. Samoin kitaristivitsit menee täysillä läpi, joka soitinryhmässä on asioita joille saa ja pitää nauraa, itse kun en kuulu ns kamarunkkareihin niin koen aika monet ko alueen turinat hyvinkin viihdyttäviksi.
 
Itse otsikkoon liittyen, pedaalit on yksi hauska alue, kattelin joitakin vertailuvideoita asiaan liittyen, en voi käsittää miksi jotkut maksaa jostain ns "vintage" pedaaleista satoja euroja kun uusiopainoksen täysin samoilla soundeilla saa murto-osalla ja todennäköisesti toimintavarmuus on parempi.
 
Yksittäisen pedaalin mallintaminen ihan korvakuulolta onnistuu helposti jos on korvat ja taju miten säätää kuin myös verrokki olemassa ja laite jolla mallinnetaan on tätä päivää, hauska video missä vanha jäärä saa päivitystä ikiaikaiseen lautaansa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=hjLngpQipEQ

Drawbars: Se on sitten toinen asia, että samalta pohjalta kuitenkin lähdetään (plussana lisäksi afroamerikkalaisen tonaliteetin ja rytmiikan tarjoamat lisämahdollisuudet), ja uuden yhtä korkeatasoisen materiaalin säveltäminen ei niin kovin helppoa ole.
 
Miten sen nyt ottaa.

KaRa: Miten sen nyt ottaa.
 
Niin, miksi se olisi nyt sen vaikeampaa kuin ennen vanhaankaan? Vai enkö tajunnut pointtia?
 
Siksi että mahtimelodiat on jo varattu ja uudet tekeleet muistuttavat aina jotain aiemmin tehtyä?

Kefiiri: Niin, miksi se olisi nyt sen vaikeampaa kuin ennen vanhaankaan? Vai enkö tajunnut pointtia?
 
Siksi että mahtimelodiat on jo varattu ja uudet tekeleet muistuttavat aina jotain aiemmin tehtyä?
 
Musiikki on enemmän kuin mahtimelodioita.

Kefiiri: Niin, miksi se olisi nyt sen vaikeampaa kuin ennen vanhaankaan? Vai enkö tajunnut pointtia?
 
Siksi että mahtimelodiat on jo varattu ja uudet tekeleet muistuttavat aina jotain aiemmin tehtyä?
 
Ei mahtimelodioita ole mitenkään rajallinen määrä, mutta ei umpihankeen uskalleta hiihtää, koska laduntekijä ei tee tiliä. Yleisö pitäisi kouluttaa ja nykyinen yleisö ei ole yhtä ennakkoluulotonta kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Jos Beatles perustettaisiin nyt, niin se jäisi kellaribändiksi. Siksi se on vaikeaa.
 
Harrastelija jonka ei tarvitse välittää yleisöstä, on vapaa kokeilemaan vaikka mitä, mutta meiltä puuttuu lahjoja :-)

Maailmaanhan tulvii jatkuvasti uutta hienoa musiikkia.
Taidatte vähän nyt romantisoida menneitä.

KaRa: Maailmaanhan tulvii jatkuvasti uutta hienoa musiikkia.
Taidatte vähän nyt romantisoida menneitä.
 
Olisko sinulla heittää jotain esimerkkiä? mulla on ihan koko ajan haku päällä. Naamakirjasta löysin sellaisen ryhmän kuin "kotimainen marginaalimusiikki" ja siellä kyllä tapasin kiinnostavia juttuja. Mutta vaikka kiinnostavaa matskua netissä olisikin, niin sitä on todella vaikea löytää. Joten ainakin itse keräilen koko ajan vinkkejä kiinnostavista jutuista pieneen muistikirjaani.
 
Menneisyyden romantisointi voi johtua myös siitä, että menneisyyteen on perspektiivi. Tämä aika on käsillä, niin vasta historia tulee osoittamaan oikeasti minkälainen aika tämä on, nyt sitä on vaikea nähdä. Mutta voisi kyllä ottaa jossakin toisessa ketjussa leikkimielisen kisan, jossa jokainen arvaisi vaikka viisi tämän ajan taiteilijaa tai taideteosta, joka jää ikivihreäksi ja muistetaan vaikkapa kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Kisa jää tietenkin ratkaisemattomaksi, mutta olisi hauska vertailla mitä kukanenkin pitää ikivihreänä.

hallu: Olisko sinulla heittää jotain esimerkkiä? mulla on ihan koko ajan haku päällä. Naamakirjasta löysin sellaisen ryhmän kuin "kotimainen marginaalimusiikki" ja siellä kyllä tapasin kiinnostavia juttuja. Mutta vaikka kiinnostavaa matskua netissä olisikin, niin sitä on todella vaikea löytää. Joten ainakin itse keräilen koko ajan vinkkejä kiinnostavista jutuista pieneen muistikirjaani.
 
Nää tällaset etsinnät on ihan mahdottomia juttuja. Nykyään musiikin tulva on niin kova, että saa käydä tosi hyvä munkki, että jotain UUTTA uutta tarttuu haaviin. Ja iso osa vähänkään potentiaalisesta hittikamasta soitetaan niin puhki, ettei niitä voi laskea mukaan.
 
Lopulta käy niin, että 10 vuoden päästä huomaa, että ainiin toi Weeknd tms oli helvetin kova, vaikkei sitä kovimman momentumin aikaan tajunnut ollenkaan. Vaatii nimenomaan sitä perspektiiviä eli aikaa, jotta itekkään sisäistää nykyisen sekamelskan keskeltä, mistä tykkää.

Musiikkia myös tehdään paljon enemmän kuin koskaan. Eli se ei samalla tavalla ole enää erikoista puuhaa ja siten sellainen ylöskatsominen ns. säveltäjiä kohti ei ole enää relevanttia. Enemmän nykyaikaa kuvaa maalaileva musiikki ja yksittäiset äänet ja yksinkertaisehkot (huh?) melodiat.
Pop-kulttuuri siis vähän muuttaa muotoaan enemmän diversity & inclusion trendin mukaisesti, jossa ikonit ei samalla tavalla ole enää mystisiä suuruuksia, vaan yhtiä meistä.

Kefiiri: Niin, miksi se olisi nyt sen vaikeampaa kuin ennen vanhaankaan? Vai enkö tajunnut pointtia?
 
Siksi että mahtimelodiat on jo varattu ja uudet tekeleet muistuttavat aina jotain aiemmin tehtyä?
 
Kaikki ikinä tehty äänituotanto muistuttaa jotain aiemmin kuultua oli kyseessä sitten naapuriluolan özin örähtelyä muistuttuva korina, sääriluiden paukuttelusta syntynyt rytmi tai linnunlaulua imitoiva hi-tech pajupilli. Ei tuon nyt pitäisi olla luovuuden esteenä. Kyllä ainakin omaan korvaan miellyttävää tuoreen kuuloista musiikkia (sisältää varmasti jotain vaikutteita ennen tehdyistä) julkaistaan edelleen.

Kun kuuntelen lähes mitä tahansa uutta musiikkia, huomaan että tuotanto on koko ajan vedetty ääriasentoonsa. Kaikki soitetaan täsmälleen taimissa, kaikki taajuuskaistat, toki miellyttävyyteen optimoituna, tulevat koko ajan täysillä. Toistoja on aina loputtomasti.
 
Kitara- (jos koko soitinta edes ainakaan tunnistettavasti teoksessa on) ja rumpusaundeissa käytetään valmiita asetuksia. Epävireet laulussa korjataan.
 
Kaikki musiikki masteroidaan niin, että se on sitä samaa kompressoitua tahnaa riippumatta siitä missä laitteessa tai ympäristössä se laitetaan soimaan.
 
Artisteilla ei ole mitään kosketusta omaan musiikkikulttuuriinsa, vaan kaikki tekevät kaikkea.
 
Musiikista on tullut pelkkää viihdettä, tai jotakin vieläkin alempaa, äänitapettia jolla peitetään ja sievistetään urbaanin ympäristön melu ja kohina.
 
Kyllä mäkin kuuntelen uutta musiikkia, ja ymmärrän joitakin sen nyansseja eri tyyleistä, mutta kyllä tässä kentässä minusta on nykyisellään isoja ongelmia. Esimerkiksi tällä hetkellä artisteilla ei ole juri minkäänlaisia tuloja, mikä on minusta outoa, kun eikös niitä tuloja voisi periaatteessa hankkia esimerkiksi myymällä tallenteita?

Tämä on se ketju jossa jokainen boomeri käy myöntämässä vanhaksi tulemisensa.

ÄrGee: Tämä on se ketju jossa jokainen boomeri käy myöntämässä vanhaksi tulemisensa.
 
Niinpä :-D, mutta toisaalta ainoastaan varttunut henkilö voi huomata miten tarjonta polkee paikoillaan. Nuorille kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa ja olenkin miettinyt voisiko populaarikulttuurin tautofonisuus johtua osittain siitä, että jokaiselle sukupolvelle sointuyhdistelmä C,G,Am,F,G pitää tarjota uudelleen ja uudelleen ja jokainen sukupolvi pitää sitä omana keksintönään :-D.
 
Tässä pieni kevennys, joka samalla todistaa että standup ei ole sara vitsejä, vaan tosia-asioita. https://www.youtube.com/watch?v=qJYkAZeFIKI

GiovanniDiRondo: Kun kuuntelen lähes mitä tahansa uutta musiikkia, huomaan että tuotanto on koko ajan vedetty ääriasentoonsa. Kaikki soitetaan täsmälleen taimissa, kaikki taajuuskaistat, toki miellyttävyyteen optimoituna, tulevat koko ajan täysillä. Toistoja on aina loputtomasti.
 
Kitara- (jos koko soitinta edes ainakaan tunnistettavasti teoksessa on) ja rumpusaundeissa käytetään valmiita asetuksia. Epävireet laulussa korjataan.
 
Kaikki musiikki masteroidaan niin, että se on sitä samaa kompressoitua tahnaa riippumatta siitä missä laitteessa tai ympäristössä se laitetaan soimaan.
 
Artisteilla ei ole mitään kosketusta omaan musiikkikulttuuriinsa, vaan kaikki tekevät kaikkea.
 
Musiikista on tullut pelkkää viihdettä, tai jotakin vieläkin alempaa, äänitapettia jolla peitetään ja sievistetään urbaanin ympäristön melu ja kohina.
 
Kyllä mäkin kuuntelen uutta musiikkia, ja ymmärrän joitakin sen nyansseja eri tyyleistä, mutta kyllä tässä kentässä minusta on nykyisellään isoja ongelmia. Esimerkiksi tällä hetkellä artisteilla ei ole juri minkäänlaisia tuloja, mikä on minusta outoa, kun eikös niitä tuloja voisi periaatteessa hankkia esimerkiksi myymällä tallenteita?
 
Tämän olen huomannut itsekin ja tullut vähän samanlaisiin ajatuksiin. Puleerattu hajuton ja mauton steriili muovisuus tietenkin vain korostaa sisällön keskinkertaisuutta.

hallu: ...että jokaiselle sukupolvelle sointuyhdistelmä C,G,Am,F,G pitää tarjota uudelleen ja uudelleen ja jokainen sukupolvi pitää sitä omana keksintönään :-D.
 
Ne toimii. Kulttuurisidonnaista tietenkin, mutta toimii kuitenkin.
Musiikki on paljon enemmän kuin melodiat ja sointuyhdistelmät.
Kun ei pitäisi ajatella niin teknisesti. Ne on aika pieniä asioita, mistä hyvä musiikki muodostuu.

ÄrGee: Tämä on se ketju jossa jokainen boomeri käy myöntämässä vanhaksi tulemisensa.
 
Sekin voi kyllä selittävä tekijä ainakin minun kitinöille. Toisaalta dekadenssikausia on eri kulttuurin aloilla ollut ennenkin, musiikissakin, ja silloinkin kun olin nuori. Mutta pidän mahdollisena että olen täysin pihalla.

GiovanniDiRondo: Sekin voi kyllä selittävä tekijä ainakin minun kitinöille. Toisaalta dekadenssikausia on eri kulttuurin aloilla ollut ennenkin, musiikissakin, ja silloinkin kun olin nuori. Mutta pidän mahdollisena että olen täysin pihalla.
 
Musiikki on kokemuksena hyvinkin yksilöllistä...

Ilmeisesti tämäkin on sitten ihan perushuttua koska onhan näitä tehty ennenkin?
 
https://www.youtube.com/watch?v=qtgv89oLCOU
 
Tuossa joku marginaalihahmo pistelee menemään tekotaiteellista paskaa vai miten tää nyt menee?
 
Keskusteluun liittyen, tuon noubadin nimikkospedu Mooerilta, eli Ocean Machine on Reverb ja 2xdelay samoissa kuorissa. Muutamankin kerran miettinyt hankkimista mutta vielä olen saanut pidettyä ostohousut visusti kaapissa piilossa. Olisi kyllä oikeinkin maukas purkki, mutta mennään nyt, ainakin toistaiseksi, muutamalla digitaalisella yhden tempun pedaalilla.
 
edit: Ja tuo esimerkki on kyllä äkkiseltään melkolailla sieltä helpoimmasta päästä, onhan kaikenmoista sillisalaattia tehty jo vuosia. Sinänsähän se ei tarjoa mitään uutta kun biisin pilkkoo osiin, harva kuitenkaan onnistuu sullomaan moisen pläjäyksen tuohon kuuteen minuuttiin ja kuitenkin vielä silleen että hommassa jollain tavalla säilyy järki. Olisihan tähän voinut laittaa vaikka Zappan Synclavier sekoiluita kun Frank sai tarpeekseen osaavista soittajista jotka eivät oikein osaanneetkaan. Tai jotain hämärää noisea. Tai jotain. Tai sitten ei mitään. Nautitaan vain taustamelusta. (ja tinnituksesta)

GiovanniDiRondo: pidän mahdollisena että olen täysin pihalla.
 
Juuri näin. Olen täysin pihalla, jos en muusta niin mussukoiden.netin väännöistä. Oikeastaan ainoa, vielä hassumpi paikka minkä interwebsistä tiedän on mussukat fbookissa.
 
Mutta mikäs täällä on seikkaillessa, jokaiselle jotakin joko julkisesti tai hämärien huoneiden kätköissä piilossa pahalta maailmalta.