Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Tämän hetken trendi tuntuu olevan tunkea samoihin kuoriin kaksi eri efektiä, tyyliin reverb/delay tai reverb/tremolo tai sitten kaksi eri säröä tai särö/kompura.
 
Ai juu, kuka muistaa: DigiTech Multiplay PDS 20/20? Samaa sarjaa oli muun muassa viiveitä ja säröjä. Jostain 80-luvulta, historia toistaa itseään.

Itse pidän siitä, että yksi pedaali tekee yhden asian. Varmasti pääsisin maaliim muutenkin, enkä minä digiä kavahda. Ihan mielelläni demotan esim. Garagebandilla suoraan äänikorttiin. Eli käyttöliittymä on suurin syy yksittäispedaalien käyttöön. Kaikki säröt laudassa on analogisia, mutta kaiku ja modu osasto digiä, ja ihan hyvällä omalla tunnolla.

Hyvä aloitus ja erinomaista pohdintaa, omaan kokemukseen perustuen luulisin että kyllä, aika on ohi ja nää putiikit jää pienemmän porukan harrastuneisuuden keskuuteen. Itse olen ainakin ottanut digitaalitekniikan innolla vastaan, vaikea on vastustaa pientä ja helppokäyttöistä vekotinta joka tekee kaiken (Kemper ja Mooer itsellä). En jää kaipaamaan isoa arsenaalia, jos ei kyse ole jostain spessusta kuten vaikka Whammy. Kasasin juuri pedaalilaudan jossa on päätevahvistin, etunen ja efektit, kulkee näppärästi mukana eikä tarvitse mitään ylimääräisiä purnukoita. Toki tykkään myös tuosta hifistelystä jossa tietyn soundin saa tietystä pedaalista, siinä on jotain mukavaa taikaa kun saa hieroa soundia. Jokaiselle jotain.

Loppujen lopuksi se hyvä soundi on aika pienestä kiinni tai vähistä värkeistä luotu. Itellä ainaki vähän tökkii se ajatusmaailma, että olis 500 turhaa vahvistinta/pedaalia tms kun pärjää niillä neljällä. Jotka tekee sen yhden asian.
 
No joo, ehkä oon väärä mies puhumaan tästä. =D Mutta pitkä matka on menty tähän tajuamiseen...

En pidä ajatuksesta että yksi futuristinen digimultiefektitietokonemörkö tekee kaiken ja enemmän. Tuntuu mieleisemmältä rajoittaa itseni joihinkin purkkeihin, joiden rajoittuneita potikoita on vuosia väännellyt. Kun mahdollisuudet on rajattomat, niin helpostihan sitä vain hukkaa itsensä. Luovuudessahan ei varsinaisesti ole kysymys oman jutun löytämisestä vaan oman jutun kasvattamisesta. Jos ajattelee että oma juttu pitää etsimällä löytää, niin sitä voi ajatella että rajattomat mahdollisuudet tarjoava digimultimonsteri voi sen mahdollisuuden tarjota. Kuitenkin, oli käytössä ihan mitä purkkeja vain, niin ajan saatossa ne juurtuu elimelliseksi osaksi omaan expressiiviseen luonteeseen. Mitä vähemmän on säätövaraa, sitä todennäköisemmin kikkailua ja soundin muuntelua tapahtuu ja oman jutun kasvattaminen (ja "löytäminen") todennäköistyy ja nopeutuu.

KaRa: En pidä ajatuksesta että yksi futuristinen digimultiefektitietokonemörkö tekee kaiken ja enemmän. Tuntuu mieleisemmältä rajoittaa itseni joihinkin purkkeihin, joiden rajoittuneita potikoita on vuosia väännellyt. Kun mahdollisuudet on rajattomat, niin helpostihan sitä vain hukkaa itsensä. Luovuudessahan ei varsinaisesti ole kysymys oman jutun löytämisestä vaan oman jutun kasvattamisesta. Jos ajattelee että oma juttu pitää etsimällä löytää, niin sitä voi ajatella että rajattomat mahdollisuudet tarjoava digimultimonsteri voi sen mahdollisuuden tarjota. Kuitenkin, oli käytössä ihan mitä purkkeja vain, niin ajan saatossa ne juurtuu elimelliseksi osaksi omaan expressiiviseen luonteeseen. Mitä vähemmän on säätövaraa, sitä todennäköisemmin kikkailua ja soundin muuntelua tapahtuu ja oman jutun kasvattaminen (ja "löytäminen") todennäköistyy ja nopeutuu.
 
Tähtäät kuntavaaleihin?

ituvirtanen: Ai juu, kuka muistaa: DigiTech Multiplay PDS 20/20? Samaa sarjaa oli muun muassa viiveitä ja säröjä. Jostain 80-luvulta, historia toistaa itseään.
 
Muistan. Olen omistanut. Galaksit eivät räjähdelleet.

Nykyään on hienoja atk-vehkeitä ja sehän on mahtavaa mutta tein bassolle vähän päinvastaisella filosofialla pedaalilaudan, joka toimii suoraan pöytään käyttäen analogipedaaleja. Vikana ketjussa on analoginen kaiutinsimulaattori. En usko et toi toimis kitaralla kovinkaan hyvin mut bassolla menee mun käytössä mainiosti. Yksi pedaaleista on digitaalinen mut se onkin synaefekti ja siinä true bypass joten se ei aiheuta viivettä gruuviin.

Teknologialla on tapana köyhdyttää musiikkia pidemmällä aikavälillä. Lopulta kaikki vain kopioivat toisiaan. Jos haluaa saada uuden alun musiikkityylilleen, kannattaa peruuttaa ajassa takaisin ja etsiä uusia reittejä ilmaisuun.
 
Simppelit laitteet, joissa on vähän säätövaraa, tuovat esiin luovuutta ja pakottavat miettimään asioiden välisiä suhteita. Sitä kautta voi syntyä jotakin kiiinnostavaa.

GiovanniDiRondo: Teknologialla on tapana köyhdyttää musiikkia pidemmällä aikavälillä. Lopulta kaikki vain kopioivat toisiaan. Jos haluaa saada uuden alun musiikkityylilleen, kannattaa peruuttaa ajassa takaisin ja etsiä uusia reittejä ilmaisuun.
 
Simppelit laitteet, joissa on vähän säätövaraa, tuovat esiin luovuutta ja pakottavat miettimään asioiden välisiä suhteita. Sitä kautta voi syntyä jotakin kiiinnostavaa.
 
En usko, että teknologia tulee köyhdyttämään musiikkia. Kyllä se ihmisen tarve harrastaa luovuutta ja itseilmaisua on sen verran primitiivinen, että kukat puhkeavat kukkaan oli aikakausi mikä tahansa ja mitä käytettävissä olevia työkaluja tahansa.
 
Lopulta on vain väliä kuinka luovamielinen ja originaali olet, työkalujen tarkoitushan on vain helpottaa tuota rajapintaa toteuttamaan itseään.
Se ongelma mistä itse sanoin, että liikaan paljouteen voi hukkua on totta, mutta kun tekoälyrajapinnat kehittyy ja olemme paremmin synkassa laitteiden kanssa, niin itseilmaisemisen mahdollisuus helpottuu, vaikka tekniset mahdollisuudet ovat rajattomat.
(Voidaan esim vain ajatella musiikki, mikä reaaliajassa syntyy)

KaRa: En usko, että teknologia tulee köyhdyttämään musiikkia. Kyllä se ihmisen tarve harrastaa luovuutta ja itseilmaisua on sen verran primitiivinen, että kukat puhkeavat kukkaan oli aikakausi mikä tahansa ja mitä käytettävissä olevia työkaluja tahansa.
 
Lopulta on vain väliä kuinka luovamielinen ja originaali olet, työkalujen tarkoitushan on vain helpottaa tuota rajapintaa toteuttamaan itseään.
Se ongelma mistä itse sanoin, että liikaan paljouteen voi hukkua on totta, mutta kun tekoälyrajapinnat kehittyy ja olemme paremmin synkassa laitteiden kanssa, niin itseilmaisemisen mahdollisuus helpottuu, vaikka tekniset mahdollisuudet ovat rajattomat.
(Voidaan esim vain ajatella musiikki, mikä reaaliajassa syntyy)
 
Mä olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Luovuus syntyy mielestäni siitä että rajallisin resurssein pyritään optimaaliseen tulokseen. Taiteilijan sisäinen visio on eräänlainen harhakuva, jolla ei ole reaalista vastinetta, vaan teoksen lopputulos syntyy tekemisen prosessin kautta.

GiovanniDiRondo: Mä olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Luovuus syntyy mielestäni siitä että rajallisin resurssein pyritään optimaaliseen tulokseen. Taiteilijan sisäinen visio on eräänlainen harhakuva, jolla ei ole reaalista vastinetta, vaan teoksen lopputulos syntyy tekemisen prosessin kautta.
 
On se tietenkin näinkin, mutta toisaalta ihminen on taipuvainen luomaan omia rajoja ja konteksteja vaikka välineistöä ja mahdollisuuksia onkin.
 
E: Sisäinen visio ei minusta niin harhakuva ole. Sillä vaan kestää aikaa kypsyä tekemisen kautta.

Kun kehittyy muusikkona, opettelee skaaloja jne, niin samalla näennäisesti uuden oppimisen myötä luodaan rajoja. Eli se on totta että rajat on edellytys luovuudelle, mutta rajat on ihmiset päässä eikä esim teknologiassa missä on rajattomasti soundeja.
Esim otelaudan tuntemus perustuu siihen konseptiin mikä kehittyy päässä, kun tarpeeksi kauan on räpeltänyt. "Tutuksi tulee tuijotellessa" :) eli samaan aikaan on luotu päähän tietyt rajat, skaalat ja musiikilliset semantiikat jotka muodostavat kokonaisen idean siitä mikä on muusikon itsensä musiikillinen entiteetti.

GiovanniDiRondo: Teknologialla on tapana köyhdyttää musiikkia pidemmällä aikavälillä. Lopulta kaikki vain kopioivat toisiaan. Jos haluaa saada uuden alun musiikkityylilleen, kannattaa peruuttaa ajassa takaisin ja etsiä uusia reittejä ilmaisuun.
 
Simppelit laitteet, joissa on vähän säätövaraa, tuovat esiin luovuutta ja pakottavat miettimään asioiden välisiä suhteita. Sitä kautta voi syntyä jotakin kiiinnostavaa.
 
Musiikki on köyhtynyt jo nyt merkittävästi. Eikö olekin mielenkiintoista, että maailman innovatiivisin musiikki on aina tehty akustisilla soittimilla. Mitä enemmän sähköä ja etenkin digitaalisuuden myötä myös musiikin sisältö banalisoituu. Toki on elektronisen musiikin uranuurtajia jotka ovat joskus hamassa menneisyydessä tehneet sähköillä jotakin uuttakin, mutta nykyisin "uusi" on so last season. Ainoa asia missä ihmiset sietävät uutta, on uuden musiikin kilpailun nimessä oleva sana "uuden". Siinäkin kilpailussa musiikki on vanhaa.
 
Mutta tämä on vain yksi ajanjakso musiikin historiassa, joka unohtuu koska tästä ajasta ei jää mitään muistettavaa tuleville sukupolville.
 
Mutta johtuuko musiikin köyhtyminen välineistä? vai siitä, että tämän ajan ihmiset eivät halua kuulla aidosti uutta musiikkia? uusilla musiikintekovälineillä se vanha musiikki saadaan tietenkin paketoitua uudenlaiseen pakettiin ja saadaan kuulostamaan uudelta haastamatta kuulijaa. Sillä kuuntelijan haastaminen on pahin synti mitä tämän päivän zombina kännykkäänsä tuijottavalle pehmisaivolle voi tehdä. Se on muusikolle välitön ammatillinen itsemurha. Sen vuoksi uskon, että musiikin tulevaisuus lepää harrastelijoiden harteilla mikäli me harrastelijatkin emme ole jo kännykkäämme tuijottavia pehmytaivoisia zombeja. Tärkeä kysymys siis onkin siinä, että vaivuttaako nämä uudet liian helpolla vastauksia tarjoavat laitteet meidät siihen kalpeaan kuolonuneen, jota haluamme välttää?
 
Tiivistetysti voisi siis kysyä onko teknologia morfiinia, jolla tapamme luovuutemme, vai polttoainetta rakettiin jolla valtaamme uusia luovuuden avaruuksia. Ehkä se vastuu on lopultakin meillä soittajilla miten ja mihin teknologiaa käytämme.

GiovanniDiRondo: Simppelit laitteet, joissa on vähän säätövaraa, tuovat esiin luovuutta ja pakottavat miettimään asioiden välisiä suhteita.
 
En ole varma tajusinko tuon täsmälleen tarkoitetulla tavalla, mutta hyvin sanottu joka tapauksessa!
 
Hallu pisti kanssa hyvän pohdinnan joka varmasti herättää kommentaattorit :D

hallu: Tiivistetysti voisi siis kysyä onko teknologia morfiinia, jolla tapamme luovuutemme, vai polttoainetta rakettiin jolla valtaamme uusia luovuuden avaruuksia. Ehkä se vastuu on lopultakin meillä soittajilla miten ja mihin teknologiaa käytämme.
 
Osittain kyllä varmasti on (morfiiniakin). Senhän huomaa jo siitä, kun parin viikon kännykättömän erämaavaelluksen jälkeen palaa takaisin sivilisaation pariin, niin se endorfiiniryöppy on niin valtava, että on vaikea uskoa että elämme siinä jatkuvasti päivästä toiseen. Siihen turtuu niin nopeasti, että sitä todella voisi kutsua morfiiniksi joka tappaa luovuuden ja on pitkälti syynä masennukseenkin ja mielenterveysongelmiin.
Noh...
Mutta silti loppujenlopuksi vastuuhan lepää ihmisen itsensä harteilla. Ihmiset luo rajat itselleen mitä luovuuteen tulee.

Noita ohjelmoitavia DSP-piirejä on kyllä saatavilla, joten jos tuollaiselle kameleontille näkee tarvetta niin DIY hommia siinä missä yhden tempun pedaalitkin.
https://www.digikey.fi/product-deta … lVsOeyHqWqVD8mRCqSGC4QaAj0oEALw_wcB
Itse kyllä haluan mieltää soittokamppeet selkeinä työkaluina ilman että täytyy keikalla juuri ennen pedaalin painamista käydä muistelemaan että oliko se nyt OD, phaser, delay vai oktaaveri.
 
Edit: siitäpä valmista projektia https://www.electrosmash.com/pedal-pi

KaRa:
 
E: Sisäinen visio ei minusta niin harhakuva ole. Sillä vaan kestää aikaa kypsyä tekemisen kautta.
 
Joo, näin se oikeastaan on. Mun olisi pitänyt kirjoittaa, että se voi olla harhakuva.

On totta että monesti rajatut mahdollisuudet mahdollistavat paremmin hallitun taiteellisen tuloksen, kun taas rajattomat mahdollisuudet voivat johtaa esim. ajan tuhlaukseen sitä soundia etsiessä ja soittamisen päämäärän hukkumiseen. Valokuvauksessakin kahta väriä on helpompi hallita taiteellisesti kuin miljoonaa.
 
Kannatan siis minäkin tiettyä yksinkertaisuutta välineissä. Pointti on vain, että digitalisoitumisen myötä rautaa kannattaa kuitenkin käyttää taloudellisesti. Se myös säästää luontoa ja estää ilmaston lämpenemistä. ;-)
 
Yhden tempun pedaaleillakin säilyy varmaan oma ekologinen lokeronsa. Esim. tuhannet pienet kehittäjät voivat keksiä ja toteuttaa sellaista ei-bulkkitavaraa, joista isot firmat eivät ole kiinnostuneita.