Rummut: soittaminen ›

Tuo olisi voinut olla Kricen kynästä.

Mistähän muuten johtuu että näissä tämmöisissä settirummuissa on tällä vuosituhannella pyritty suosimaan pönttöjä joissa rungon ominaisresonanssi on matalalla? Sehän johtaa ensinnäkin tietynlaiseen kilpailuun joka johtaa kikkailuun joka johtaa hipsteröintiin joka johtaa puhtaaseen snobismiin, ja siks toisekseen ei oo välttämättä musiikillisesti hyvä ratkaisu.
 
Joskus 80-luvulla keksittiin että pitää olla rumpusoundi jossa on murinaa ja lätinää ja se siitä. Samaan aikaan miksaajat, nuo pyhät portinvartijat jotka rakentavat itselleen sweet spotin paljon yleisöstä välittämättä, ovat suosineet tyyliä jossa kuluu vain rummut ja laulu. Vähän niinku sillai että hevi ja AOR ovat olleet petikavereita aika pitkään eikä sinne sänkyyn muita mahdukaan.
 
Minä oletan että 50- ja 60-luvuilla tallennettu musiikki kuulostaa niin hyvältä osittain siksikin että siellä rumpalit soittavat pönttöjä joiden ominaisresonanssi on korkeammalla kuin mihin nykyisin pyritään.

Kyllähän semmoiseen 50-60-höntsäilyyn rungon heleä mukanasointi sopii. Mutta 70-luvulla jo dempattiin raskaasti kun haluttiin vähemmän ja matalampaa sointia.
 
Mutta arvostan foliohattuiluasi.

Epämuusikko: Kyllähän semmoiseen 50-60-höntsäilyyn rungon heleä mukanasointi sopii. Mutta 70-luvulla jo dempattiin raskaasti kun haluttiin vähemmän ja matalampaa sointia.
 
Mutta arvostan foliohattuiluasi.
 
Siis tota noin niin olenko tullut väärinymmärretyksi, se mitä väitän on ainoastaan että suuntaus on ollut vuosituhannen vaihteessa tai vähäsen aiemmin rungon ominaisresonanssiltaan matalampiin soundeihin siinä missä ennen oli - luonnollisesti - korkeammalla. Kyse ei ole siis siitä kuinka vähän tai paljon runko soi tai miten rumpua pitäisi virittää tms.

Miten tää rungon ominaisresonanssin korkeus/mataluus ilmenee käytännössä?

Vaikka DW:n John Good kääntää viilut mihin suuntaan vaan, rungon paksuus lienee tärkein tekijä tässä. Noin 60-luvun alusta alkaen Gretschillä on ollut sama ohut runko (ilman vahvikerenkaita) käytössä, eikä muidenkaan valmistajien rungot olleet erityisen paksuja. Vahvikerenkaat saattavat ehkä nostaa rungon virettä?
 
70-luvun puolessa välissä ainakin ainakin Sonor rupesi tekemään todella paksuja runkoja. 80-luvulla rungot olivat ehkä kauttaaltaan hieman paksumpia, mutta sitten tulivat ohuet vaahterarungot muotiin (esim. Tama Starclassic).
 
Eli en näe kovin selkeätä patternia tässä(?). Surempi merkitys on varmaan sillä, että pyöreillä vintage-viisteillä kuulee enemmän rungosta kuin moderneilla double-45 viisteillä.

velipesonen: ennen oli - luonnollisesti - korkeammalla.
 
Miten niin luonnollisesti?

Onko tää ominaisresonanssi nyt siis yhtä kuin rummun rungon värähtelytaajuus ilman vanteita ja kalvoja? Ohuessa rungossa kaiketi kumminkin matalampi värähtelytaajuus kuin paksussa.

Kefiiri: Miten niin luonnollisesti?
 
Jos ominaisresonanssi on madaltunut ajankohtana x niin matalampaan ei pääse kuin korkeammasta päin.

velipesonen: Jos ominaisresonanssi on madaltunut ajankohtana x niin matalampaan ei pääse kuin korkeammasta päin.
 
Totta! En tajunnut tätä rinnastusta. Mutta eikös se vanhojen levytysten piukeasointisuus johdu ihan vaan siitä että matkittiin jatsirumpaleita ja viritettiin kalvot kireälle?

Kefiiri: Totta! En tajunnut tätä rinnastusta. Mutta eikös se vanhojen levytysten piukeasointisuus johdu ihan vaan siitä että matkittiin jatsirumpaleita ja viritettiin kalvot kireälle?
 
Mikä lasketaan vanhaksi? Onko se, että ei vielä ollut muovikalvoja vanhan ja uuden rajana?
 
Äänitystekniikat vaikuttavat paljon levytysten soundiin myös. Monosta stereoon ja moniraitaäänityksiin siirryttiin vaiheittain. Sillä on valtava vaikutus rummun ääneen levytyksillä. Lähimikitys kun tuli, niin rumpuja alettiin demppailemaan ihan eri tavalla. Välillä otettiin resokalvotkin pois.
 
Sitten tuli Lexicon, ja lähes kaikki virvelit kuulostivat siltä, kuin joulukinkulla lyötäisiin tiskipöytään. Eli löysä ja kuolleeksi dempattu kalvo ja pitkä kaikuhäntä perään.

Varmaan muovikalvoillakin alkuun jäljiteltiin nahkakalvojen sointia. Lähimikitys ehkä oli se juttu että rummun ei enää ollut pakko soida pitkään kuuluakseen orkesterin seasta?
Ja rummun pitkän soinnin erottuminen lähimikityksen ansiosta alkoi tuntua suorastaan luonnottomalta?

Kefiiri: Totta! En tajunnut tätä rinnastusta. Mutta eikös se vanhojen levytysten piukeasointisuus johdu ihan vaan siitä että matkittiin jatsirumpaleita ja viritettiin kalvot kireälle?
 
Eikä päättelykään mene niin päin että "siksi koska 50-60-luvun levyt kuulostavat paremmalta niissä on ominaisresonanssiltaan korkeammat rummut"
 
VAAN niin että koska rummut ovat muuttuneet ominaisresonanssiltaan matalammiksi, on taltioitu musiikikin muuttunut huonommaksi.

No onpas vaikeaa :(
Jos resonanssi nostettaisiin ennätysmäisiin sfääreihin, päästäisiinkö myös musiikin laadussa uusiin ulottuvuuksiin?

hollmi-5:
Sitten tuli Lexicon, ja lähes kaikki virvelit kuulostivat siltä, kuin joulukinkulla lyötäisiin tiskipöytään.
 
Tuollainen sample voisi kyllä kuulostaa ärhäkältä :)

hollmi-5: Mikä lasketaan vanhaksi? Onko se, että ei vielä ollut muovikalvoja vanhan ja uuden rajana?
 
Äänitystekniikat vaikuttavat paljon levytysten soundiin myös. Monosta stereoon ja moniraitaäänityksiin siirryttiin vaiheittain. Sillä on valtava vaikutus rummun ääneen levytyksillä. Lähimikitys kun tuli, niin rumpuja alettiin demppailemaan ihan eri tavalla. Välillä otettiin resokalvotkin pois.
 
Sitten tuli Lexicon, ja lähes kaikki virvelit kuulostivat siltä, kuin joulukinkulla lyötäisiin tiskipöytään. Eli löysä ja kuolleeksi dempattu kalvo ja pitkä kaikuhäntä perään.
 
Onkohan se nyt sitten niin että teknologia ohjaa estetiikka eli paskoja soundeja tehdään vain siksi että niitä voidaan tehdä, vai onko jossain jokin metatason paska-estetiikka joka ohjaa teknologian kehitystä tai ainakin sitä mikä tekninen ratkaisu valikoituu standardiksi.

Mösjöö: Onko tää ominaisresonanssi nyt siis yhtä kuin rummun rungon värähtelytaajuus ilman vanteita ja kalvoja?
 
Tämä edelleen minulle mysteeri. Voisiko nimimerkki velipesonen ystävällisesti valaista lisää.

Akustiikan käsitteitä kannattaa tarkistaa tietokirjoista.

Olipa epäystävällinen vastaus. Moikat.