Rock, pop, alternative ›

Hannubal: Uudelta levyltä näyttää löytyvän myös jo vuonna 2015 julkaistu single Coming for you, joka sentään musiikillisesti oli perinteisempää Offspringia. Vähän on sellainen maku, että uuden levyn tekeminen on ollut tuskaista tai kiireistä, että on saatu 12 kappaletta levylle täyteen.
 
Ja löytyy sieltä näköjään biisi nimeltä The hall of the mountain king, nyt alkaa jo ideoiden vähyys epäilyttämään kovasti.
 
Tässä sinänsä on outoa, että Noodels on rehennellyt joissain haastatteluissa, että heillä olisi kahden albumin verran matskua. Tuossakin alkaa olemaan puolet kappaleista sellaisia, jotka fanit on kuulleet jossakin vaiheessa. Esimerkiksi The Opioid Dreams on viime keikoilla kuultu It won't get better. Ja käsittääkseni We Never Have Sex Anymore on ollut kanssa semmoinen, mikä on josakin välissä pyörinyt netissä. Ja en kyllä yhtään ymmärrä, minkä takia Gone Away on pitänyt äänittää uudestaan. Edellisellä levyllä osittain ymmärsi Dirty Magicin uudelleenäänityksen, sillä olihan se sellaiselta levyltä, joka on valtavirran pimennossa. Gone Away taas on yksi Offspringin suosittuja hittejä, joten ehkä siihen ei olisi tarvetta.
 
Yksi mikä vähän vanhana fanina harmittaa, on edellisen basistin Greg K.:n lakaisu maton alle. Toki kaikki oikeusjutut kielii siitä, että ei ihan yhteisymmäryksessä oo bändistä potkiminen mennyt. Harmi vain, että bändin eräs perustajajäsen on kaikissa hiljaisuudessa potkittu ulos.

HJP881: Esimerkiksi The Opioid Dreams on viime keikoilla kuultu It won't get better. Ja käsittääkseni We Never Have Sex Anymore on ollut kanssa semmoinen, mikä on josakin välissä pyörinyt netissä. Ja en kyllä yhtään ymmärrä, minkä takia Gone Away on pitänyt äänittää uudestaan. Edellisellä levyllä osittain ymmärsi Dirty Magicin uudelleenäänityksen, sillä olihan se sellaiselta levyltä, joka on valtavirran pimennossa. Gone Away taas on yksi Offspringin suosittuja hittejä, joten ehkä siihen ei olisi tarvetta.
 
Heh, vasta mietin, että jännä kun eivät ole sitten sitä Won't Get Betteriä ottaneet mukaan jos on uusintaäänitystä ja coveria levyllä, mutta onhan se sittenkin :)
 
Tuo Gone Away voi olla todennäköisesti se keikoilla esitetty (laimea) pianosovitus, jonka soittivat viime Suomen keikoillakin.
 
Vaikka Offspring oli vielä ekan neljän, ehkä viidenkin levyn ajan suosikkibändejäni, niin kyllä se taso alkoi notkahdella huomattavasti heti Americanasta alkaen. Jos tuohon asti levyillä oli korkeintaan pari vähän köykäisempää biisiä, jos yhtään, niin Conspiracysta alkaen asetelma alkoi kiikahtaa ihan päinvastaiseen suuntaan, eli levyillä oli enää pari kovempaa biisiä, jos yhtään.
 
Jotenkin tuntuu, että heti suursuosion jälkeen bändiltä loppui isoin kunnianhimo ja laiskuus alkoi vallata enemmän tilaa. Sama tuntuisi näkyvän aika yllätyksettömissä keikoissa ja olihan esimerkiksi tuo mainittu viime Suomen keikka Suvilahdessa aika ponneton läpiveto. Ja kun mukana on vielä ihan yhdentekeviä AC/DC-covereita esim. vaikkapa just Dirty Magicin tai vastaavan vanhemman loistobiisin sijaan, niin hohhoijaa.
 
Eipä siinä, tokihan se uusi levy tulee kuunneltua silti :)

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Let_the_Bad_Times_Roll
 
Tarina levyn "snadisti" venähtäneestä prosessista on kyllä aika koomista luettavaa. Kuulostaa siltä, että jengillä ei ehkä hissi mene enää ylimpään kerrokseen.

McLeach: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Let_the_Bad_Times_Roll
 
Tarina levyn "snadisti" venähtäneestä prosessista on kyllä aika koomista luettavaa. Kuulostaa siltä, että jengillä ei ehkä hissi mene enää ylimpään kerrokseen.
 
Noh, Hollandilta ilmestyi väitöskirja molekyylibiologiassa tuossa muutama vuosi sitten, eli eiköhän sillä suunnalla ainakin ajatus vielä kulje.

Makelele: Noh, Hollandilta ilmestyi väitöskirja molekyylibiologiassa tuossa muutama vuosi sitten, eli eiköhän sillä suunnalla ainakin ajatus vielä kulje.
 
Saattoi olla vähän yliampuva kuvaus.

Tän keskustelun innoittamana kuuntelin tässä Ixnayn alusta loppuun. Edellisestä kerrasta on mennyt pitkälle toistakymmentä vuotta.
Ja heti alkutahdeista päästiin sinne amisaikoijen mahtaviin fiiliksiin.
Edelleen se on mulle TOP3 levy ikinä vaikka (edelleen) vähän nakertaa ne loppupuolella olevat muutamat poppihassuttelubiisit mutta suurin osa on edelleen rautaa.
 
Tuli mieleen kun ennen levyn julkaisua tuli All I Wantin musavideo jossain (ehkä Jyrkissä?) ja Ville 16v tipahti perseelleen. Nyt Ville 40v olisi tipahtanut jos en olisi jo istunut valmiiksi. Ihan saatanan kova biisi ja mahtava levy.
 
Ehkä aikuisten oikeasti Smash saattaisi olla parempi levy kun siellä on vielä parempia biisejä mutta mulle Ixnay on the juttu.
 
Whoa-oh!!

Mun on käytännössä mahdotonta valita mikä of paras. Offspring, Ignition, Smash vai Ixnay. Välillä se eka levy on ehdottomasti paras.
 
Toki diggailut aloitin Smash aikoihin, ja sitä tuli kuunneltua satoja kertoja, ja eka levy oli alkuun melkoisen kehno, kun soundit vaati totuttelua, mutta biisit on kaikki täysin rautaa.
 
Ixnayn jälkeen Offspringista tuli huumoribändi, ja nyt yritin uudelleen kuunnella noita ja ei vaan irtoa ei.

nahkalipsi: Tän keskustelun innoittamana kuuntelin tässä Ixnayn alusta loppuun. Edellisestä kerrasta on mennyt pitkälle toistakymmentä vuotta.
Ja heti alkutahdeista päästiin sinne amisaikoijen mahtaviin fiiliksiin.
Edelleen se on mulle TOP3 levy ikinä vaikka (edelleen) vähän nakertaa ne loppupuolella olevat muutamat poppihassuttelubiisit mutta suurin osa on edelleen rautaa.
 
Tuli mieleen kun ennen levyn julkaisua tuli All I Wantin musavideo jossain (ehkä Jyrkissä?) ja Ville 16v tipahti perseelleen. Nyt Ville 40v olisi tipahtanut jos en olisi jo istunut valmiiksi. Ihan saatanan kova biisi ja mahtava levy.
 
Ehkä aikuisten oikeasti Smash saattaisi olla parempi levy kun siellä on vielä parempia biisejä mutta mulle Ixnay on the juttu.
 
Whoa-oh!!
 
Muistan ixnayn aikoihin mika helvetillinen ulina siita nousi kun se oli niiden eka levy isolla merkilla, kaikki street cred oli mennytta, itsekkin silloin diggasin levya kovasti, mutta ettei maine menisi niin tietenkin piti esittaa etta iha paska :). Nyt aikuisialla tuo levy pyorii erittain ahkerasti, jo levyn avaava raita on taytta timanttia.
 
Tuo nyt ulos tullut single, ei itseasiassa olisi hullumpi erilaisella equtuksella ja normaalin punk rock biisin mittaisena, joku 1:30-2:00 pituudeksi niin varmaan potkisi. Sinansa ilahduttaa etta kultakauden punk rock yhtyeet ovat kaikki elamansa vedossa, poislukien Offspring, ehka niita ei vaan enaa kiinnosta.

Ensimmäistä kertaa kun tämän bändin oikeasti tiedostin oli juuri kun Americana tuli ja bändi soi joka puolella. Eli oon pitäny heitä aina enemmän tai vähemmän huumoribändinä, mutta tuo levy tosin oli mahtava sen tyylin edustaja. Eikä toi uusin sinkku nyt tässä kontekstissa mikään rikos ole. On se surkeeta kun joutuu musaa aina vertaamaan aikaisempaan, eikä koskaan osaa ottaa itsenäisenä teoksena.

https://open.spotify.com/album/0wHD … W2xnQKOeo?si=OqAPFhCwT_--c-PhfGcakA
 
Nyt on sitten ensimmäinen albumi sitten vuoden 2012 Days Go By jälestä julki. Ihan hyviä biisejä ova, mutta kyllä sielä vain on niitä täytebiisejä parisen kappaletta, jotka ois voinut jättää pois. Nimenomaan nuo Griegin pikarallatus ja levyn viiminen kappale. Vaikka Coming for You onkin jo tuttu vuodesta 2015, on siitä vähän ristiriitaiset vibat. Toisaalta sopii albumi kokonaisuuteen, mutta eipä se yhtään freesiltä tunnu.
 
Gone Awayn versiossa ois toisaalta kaivannut sitä, että bändi olisi tullut mukaan niinkuin kiertueversiossa olikin. Isot kompastuskivet tällä albumilla on isoon väliin nähden tuoreiden biisien vähyys ja jokseenkin heikko tuotanto ja miksaus. Paikoitellen erittäin tukkoon ahdettuja kohtia ja äänenlaatu heittelee kappaleiden välillä esimerkiksi Army of One kuulostaa juurikin tämänkaltaiselta. Toivotaan, että jos näillä vielä jotain levymatskua tulis, niin heivaisivat Bob Rockin helevettiin ja kokeilisivat jonkun toisen kanssa.

HJP881: https://open.spotify.com/album/0wHD … W2xnQKOeo?si=OqAPFhCwT_--c-PhfGcakA
 
Nyt on sitten ensimmäinen albumi sitten vuoden 2012 Days Go By jälestä julki. Ihan hyviä biisejä ova, mutta kyllä sielä vain on niitä täytebiisejä parisen kappaletta, jotka ois voinut jättää pois. Nimenomaan nuo Griegin pikarallatus ja levyn viiminen kappale. Vaikka Coming for You onkin jo tuttu vuodesta 2015, on siitä vähän ristiriitaiset vibat. Toisaalta sopii albumi kokonaisuuteen, mutta eipä se yhtään freesiltä tunnu.
 
Gone Awayn versiossa ois toisaalta kaivannut sitä, että bändi olisi tullut mukaan niinkuin kiertueversiossa olikin. Isot kompastuskivet tällä albumilla on isoon väliin nähden tuoreiden biisien vähyys ja jokseenkin heikko tuotanto ja miksaus. Paikoitellen erittäin tukkoon ahdettuja kohtia ja äänenlaatu heittelee kappaleiden välillä esimerkiksi Army of One kuulostaa juurikin tämänkaltaiselta. Toivotaan, että jos näillä vielä jotain levymatskua tulis, niin heivaisivat Bob Rockin helevettiin ja kokeilisivat jonkun toisen kanssa.
 
Samoilla linjoilla olen, muutamia todella hyviä biisejä, joissa on kaikki mitä bändiltä odottaakin, mutta sitten paljon täytekamaa. Behind your walls voisi olla seuraava sinkku, Breaking these bones on ihan hyvää perus-Offspringia. Myös The Opioid Diaries on loistavaa nopeampaa rymistystä ja Hassan Chopissa on loistavaa riffittelyä, paljon osioita ja Smash -levyn tunnelmaa ahdettuna pariin minuuttiin.
 
Pakollinen huumoriralli on oltava tietenkin, eli We never have sex anymore. Nimibiisi tulee varmaan skipattua aina, kun tätä levyä vielä kuuntelee. Vähän samat fiilikset kuin aikoinaan Splinter (2003) levyllä, eli muutama hyvä biisi, ja potentiaalia. Mutta lopulta levy on vain n. 30 minuuttia pitkä, ja n. puolet on käyttistä, loput tylsää tai liian hömppää kamaa.

Täytyy tähän tutustua. Edellinen oli ihan ok levy

Aika paha pettymys tämä. Sinkut antoi kuitenkin ymmärtää, että olisi tulossa edes jollain kaavalla ja ajatuksella tehty levy. Nyt ei oikeen jääny mitään mieleen ja levy loppuu täysin kesken. Parissa biisissä miksaus ja luonnottoman kuuloiset vokaalit pääsi häiritsemään aika pahasti.
 
Jos näin pitkään muhinut prosessi kuulostaa noin keskinkertaiselta b-puolen demokimaralta niin taitaa olla musiikillinen sisältö näiltä kavereilta lopullisesti nähty...

Soundilta tuli neljä tähteä. https://www.soundi.fi/levyarviot/le … tsensa-mutta-ei-unohda-politiikkaa/
 
Itse vielä odottelen milloin pääsen kuuntelemaan uuden levyn, kun tilaus lähti Jenkeistä pari päivää sitten.

HaloOfFlies: Soundilta tuli neljä tähteä. https://www.soundi.fi/levyarviot/le … tsensa-mutta-ei-unohda-politiikkaa/
 
Itse vielä odottelen milloin pääsen kuuntelemaan uuden levyn, kun tilaus lähti Jenkeistä pari päivää sitten.
 
Eilen tuli tokan kerran kuunneltua. Ensimmäinen puolisko on ihan mukiin menevä, mutta jälkimmäiseltä ei oikeen mitään hyvää löytynyt. Ollaan Soundin kaverin kanssa kuunneltu vissiin eri levyjä kun mielestäni Dexterin ääni kuulosti tosi käsitellyltä.

Opioid diaries ja Hassan Chop ovat parhaat rallit levyltä. Tarpeeksi sitä vanhaa kunnon vauhtia ja tarttuvuutta. Behind your walls on ihan jees myös, ja avausraita This is not utopia. Ehkä paras radiosinkku seuraavaksi vois olla tuo Opioid diaries.

Kyllähän tällä uutukaisella hetkensä on, mutta ei ole bändin parhaiden tuotosten joukossa. Gone Awayn pianoversio on ihan onnistunut, mutta ei pärjää alkuperäiselle.

Ihan hyvin vetävät livenä Self esteemin ranskalaisen RTL2-radion livekanavalla. Tosin hyvin matalalle viritetyillä kitaroilla, että viisikymppinen Dexter pystyy hoitamaan lauluntonttinsa. Come out and play menee jo ehkä liiankin matalalta, mutta ainakin meininki on hyvä.
 
https://youtu.be/EoiaZX4bRuE?t=224

Hannubal: Tosin hyvin matalalle viritetyillä kitaroilla, että viisikymppinen Dexter pystyy hoitamaan lauluntonttinsa.
 
https://youtu.be/EoiaZX4bRuE?t=224
 
Voisko joku please linkata ton myös Jon Bon Joville.