Rock, pop, alternative ›

Muistan kun itse ostin Appetiten CD:ä. Perjantaisten ruokakauppareissujen yhteydessä (vanhempien kanssa) pistin aina kuukausirahan salliesa fyrkat musiikkiin ja noilta reissuilta silloinen CD-kokoelma isolta osin karttui.
 
Olen itse 80-luvun puolivälin tienoilla syntynyt, eli teini-ikä osui ysärin loppupuolelle, kuten myös tuo kyseinen kauppareissu. Sinällään tämä oli vielä aikaa ennen internetiä nykyisessä mittakaavassa. Kotona taisi olla perinteinen modeemi kaikella (24kb/s?) nopeudellaan, joten musiikin lataaminen ei ollut mulle mikään juttu. Loppu viikonloppu menikin tuota levyä kuunneltaessa. Kaiken soiton ohella myös lyriikat kiinnitti ihan eri lailla huomion kuin muussa musiikissa, jota kuuntelin (lähinnä metallia tuolloin).
 
Siitä sai myös kimmokkeen käydä kirjastossa lainaamassa muita bändin levyjä. Kaikista eniten iski Live Era '87-93. Livemusiikissa on vain jotain, joka jo tuolloin vetosi minuun. Vetoaa toki edelleen.

Keskusteluforumit ovat nykyisin keski-ikäistyneiden nostalgiapaikkoja joten ei muuta kuin korsi kekoon.
 
Muistan kun lapsuuden kodin lähellä sijainneelle Kesoilille tuli uusi flippari ja kun kolikon pudotti sisään niin Welcome to the Jungle pärähti soimaan. Peliä tuli hakattua melkoisesti. Ei siitä kovin kauaa mennyt kun ostin kesätyörahoilla jonkin Hanoi Rocksin kokoelman jolla pääsin laajentamaan ymmärrystä. Sen jälkeen sitten Appetite putosi kajuuttaan kovemmin kuin mikään ennen sitä. Think about you ja Rocket Queen kestävät kuuntelua edelleen, muut biisit alkavat olla puhkikuluneita. Anything Goes ja You're Crazy tuli skipattu kyllä jo melko tuoreeltaan. Ei putoa ei.
 
Illusioneilta löytyy kuitenkin enemmän biisejä mitä jaksaa edelleenkin kuunnella, Estranged päälimmäisenä. Muutenkin bändin slovarimmat biisit on läheisiä. Mä toki olen siitä erikoinen tapaus että minusta myös Spegetilla ja Chinesella on biisejä joiden aikana sormi ei hakeudu forward-nappulalle. Varsinkin Street of Dreams on edelleen todella hieno biisi. Siinä ei ole mikään muu väärin kuin esittäjän nimi.
 
Live Era on musta huono. Todella hajanainen ja ohut soundinen. Sen sijaan Japanin keikan DVD:tä tuli katseltua aika paljon vaikka bändi olikin melko elähtäneessä hapessa. Siihen aikaan vaan ei ollut youtubea käytössä niin nämä '88 Roxyt ym. silloin näkemättä.
 
Eipä näitä lapsuuden suosikkeja enää juuri tulee kuunneltua. Lähinnä joskus keskellä yötä yksin pimeässa pikku hutikassa. Hyvä niin.

Dirtyh: Varsinkin Street of Dreams on edelleen todella hieno biisi. Siinä ei ole mikään muu väärin kuin esittäjän nimi.
 
Tämä. Plus laulun auto tune, mikä varsinkin biisin alussa saa irvistämään. Sävellyksenä erittäin hieno biisi.

Dirtyh: Lähinnä joskus keskellä yötä yksin pimeässa pikku hutikassa. Hyvä niin.
 
=D Tämä.
 
Vaimon kanssa jos otetaan vähän kuppia ja kuunnellaan youtubesta musaa niin meillä on sanaton sopimus, että mä en laita GNR:ää ja hän ei laita Michael Jacksonia.
 
Toki heti kun vaimo lähtee esmes tupakalle niin Its so Easyn kerkee hyvin kuunnella.
 
Spaghetilla diggailen down on the farmista ja ain't it funista todella paljon. Street of Dreams on saatanan hyvä biisi joka on pilattu paskalla tuotannolla. Se on harmi.

nahkalipsi: mä en laita GNR:ää ja hän ei laita Michael Jacksonia.
 
Voisisin kupitella siis sekä sinun että vaimosi kanssa koska myös Michael Jacksonia voin kuunnella pikku hutikassa yksin pimäessä :D
 
Street of Dreams on saatanan hyvä biisi joka on pilattu paskalla tuotannolla. Se on harmi.
 
Oho, mikä siinä tökkii? Laulusoundi on ehkä snadisti liian ylituotetun oloinen varsinkin ekojen rivien osalta mutta ei mua sekään varsinaisesti häiritse yhtään. Varsinkin rumpusoundit on musta aivan helvetin hyvin tuotettu. Toki Slashin kitarasoundi olisi hyvin erillainen mutta kun ajattelee tuon Axl:n soolona niin kelpaa.

Dirtyh: Oho, mikä siinä tökkii?
 
Kitarat. Laulu on ihan hyväksyttävää ja bassolinja on kiva. Rummut niin ikään on hyvät mutta noi kitarat. Rytmikitarat ja ennenkaikkea niiden saundi ei vaan istu mun näkemykseen GNR:stä ja noi melodiat on ihan typerää näppäilyä.
 
Uskallan väittää (perustuen ei mihinkään), että jos Izzy ja Slash olisi ollut tekemässä niin tämä olisi 100% timanttia.
 
Overall kyllä sen kuuntelee mutta voisi olla niin paljon enemmän.

Chinese Democracyn ongelmat on mielestäni aika selvästi ylituotannossa ja liian monissa eri tyylin ja soundin omaavissa kitaristeissa. Periaatteessa biisit on ihan hyviä ja soittokin, mutta kokonaisuus pysyy sekavana.
 
Voi olla kaksi eri soolokitaristia, mutta näiden pitää jakaa hienovaraisesti osuutensa. Chinese Democracyltä jää fiilis, että yhden kitaristin soolo on tuolla, toisen 4 vuotta aiemmin äänitetty 2. soolo toisessa nurkassa, ja kolmas kitaristi vetelee jälkiäänityksissä fillejä päälle. Jossain vaiheessa albumista pidinkin, mutta nyt on ollut pidempään taukoa levyn tiimoilta. Ei ollut siis legenda.

Chinese democracy, levyhän on ihan ok mutta siltikin jäänyt unohduksiin. Levystä tulee usein mieleen että mitenköhän paljon paremmin se olisi vastaanotettu jos se olisi julkaistu W Axl Rosen soololevynä. Koska sellainenhan se oli.

Joo samaa mieltä tuosta (jos olisi julkaistu Axelin soolona). Itselleni tuo levy oli karvas pettymys aikanaan ja on edelleenkin... Siitä puuttui oikeastaan kaikki muut elementit paitsi Axlin ääni jotka edustavat meikäläiselle sitä "klassista" G&R-soundia.

messalina: Chinese democracy, levyhän on ihan ok mutta siltikin jäänyt unohduksiin. Levystä tulee usein mieleen että mitenköhän paljon paremmin se olisi vastaanotettu jos se olisi julkaistu W Axl Rosen soololevynä. Koska sellainenhan se oli.
 
Jep. Axl Rose on jo itsessään niin iso nimi, etten jotenkin jaksa uskoa, että olisi flopannut. Aika moni kuitenkin jo tuossa vaiheessa piti GNR-nimen käyttöä todella falskina ja on saattanut siksi olla tosiaan paljon kriittisempi.

En nyt jaksa kaivaa lähdettä, eli seuraavaan voi suhtautua varauksella. Muistan lukeneeni jostain, että Axl ei olisi välttämättä halunnut julkaista Chinese Democracya tuolla nimellä (siis Chinese Democracy -nimellä), mutta levyä oli myyty jo ennakkoon niin paljon tuolla nimellä, että sillä se oli pakko julkaista. Varmasti samasta syystä se oli julkaistava Guns n Roses -nimen alla. Joskin Axl varmasti myös omassa päässään piti bändiä koko ajan Guns n Rosesina, vaikka kukaan muu ei ajatusta jakanutkaan. Tuskin Axl:lla kävi missään vaiheessa edes mielessä julkaista soololevyä.

Radio Rockilta tuli taas tuttu biisi. Gunnareiden ensimmäisen albumin avausraita, tällä kertaa Alepan myyjä "Pirkko" oli soittanut studioon ja toivoi tätä kappaletta menehtyneelle veljelle joka ajoi 80-luvun takapotku Toyota Corollan karvanopat soiden päin Turunväylän riista-aitaa Espoon Histan suoralla. RIP.

messalina: Levystä tulee usein mieleen että mitenköhän paljon paremmin se olisi vastaanotettu jos se olisi julkaistu W Axl Rosen soololevynä. Koska sellainenhan se oli.
 
Olisi ollut aika eeppinen ratkaisu julkaista albumi lopulta Axlin nimellä, koska Guns N Roses niminen bändi aloitti Chinese Democracy Tourin jo vuonna 2001. Siinä vaiheessa kun albumi lopulta 2008 julkaistiin, noin puolet biisestä oli jo kuultu ja kiertue jatkunut pätkittäin vuosia.
 
Levy-yhtiö runnoi lopulta julkaisun väkisin läpi, vaikka Axl empi vielä monia yksityiskohtia. Geffenin kunniaksi sanottakoon, että Axl sai käyttää levyntekoon yli 10 vuotta, 15 eri studiota ja useita eri tuottajia. Monet biisit olivat aikaisempina versioina/demoina parempia kuin lopulliset levyversiot. Catcher in the Ryestä omistin joskus version Brian Mayn kitaroinnilla, ja siitä jäi erityisen hyvät muistikuvat. En osaa/uskalla enää torrenttien kanssa pelailla ja YouTubesta ei löydy.

Guns n' Roses on ittelle semmonen puheenaihe, että se on yhtä aikaa maailman yhdentekevin, mutta silti tavallaan myös maailman tärkein. 90-luvun alun jälkeen ei ole kiinnostanut yhtään, mitä sillä rintamalla tapahtuu, mutta siitä huolimatta Appetite-levy on edelleen keskeisimpiä syitä siihen, että tartuin kitaraan ja tänäkin päivänä pidän itseäni muusikkona.
 
Voi kerrassaan, että voikin olla ääripäihin kasautunut puheenaihe.

Arvatkaa mikä Gunnareiden biisi soitettiin tänään päivällä Radio Rockissa? Vinkki: se on Appetite levyltä. Se joka arvaa oikein saa plussapisteen.

Mul on semmoinen näppituntuma että kukaan ei tule vastaaman tähän kysymykseen niin kerron vastauksen: tällä kertaa se ei ollut Welcome to the Jungle vaan Paradise City. Radio Rockissa kierrätetään samoja biisejä:
 
1. Welcome To The Jungle
2. Shot In The Dark
3. Enter Sandman
4. Nothin' Else Matters
5. Perfect Skin
6. Pour Some Sugar On Me
7. Hell's Bells
8. Seek and Destroy
9. Poison
10. Livin' On A Prayer
11. Monkey Wrench
12. Smells Like Teen Spirit
13. It's my Life
14. One
15. Sweet Home Alabama
16. How's The Heart
17. Times Like These
18. Join Me In Death
19. Stiff Upper Lip
20. I'm Eighteen

Kiinostunut Jäsen: Radio Rockissa kierrätetään samoja biisejä:
 
Voihan sitä sitten kokeilla välillä vaikka Radio Cityä. Siellä on muistaakseni vaan puolet ajasta mainoksia.

pekkap82: Voihan sitä sitten kokeilla välillä vaikka Radio Cityä. Siellä on muistaakseni vaan puolet ajasta mainoksia.
 
Mä en jostain syystä saa sitä autoradiosta kuulumaan. Toimii vain kaksi kanavaa Radio Rock ja Iskelmäradio.

Plus Heaven's On Fire ja Fear Of The Dark.