| Aihe: High-end rumpukamat | |
|---|
|
Minkälaisia kalliita rumpukamoja omistat? Miksi ostit ja onko rahan väärti?
Itse ostin viime vuonna ACD Unlimitedin Darwinit. Eli tuplapedaalit hinnaltaan noin 1500€. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut uusista pedaaleista ja veronpalautuksia tuli niin ruhtinaallisesti etten voinut vastustaa kiusausta. Muutaman kuukauden soittaneena voin todeta että on todella hyvät pedaalit missä vain taivas on rajana.
Mutta oliko rahan väärti? Ehkä ei aivan mutta olisi sen voinut huonomminkin käyttää. Ovat varmasti kestävät ja uskoisin että varaosia saa tilalle mikäli hajoaa. Soittomotivaatio ainakin on tapissa kun on hyvät vehkeet. |
|
Mulla on yksi nelinumeroisen maksanut symbaali. Se ei ole lempisymbaalini, mutta se nyt vaan oli siinä.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
 Jeltz
11.02.2021 20:09:08 (muokattu 11.02.2021 20:11:15) | |
|
Epämuusikon mysteerisymbaalista olisi mielenkiintoista kuulla lisääkin mietteitä, jos tohdit avata vähän pidemmälle. Onko kyseessä vanha K, Spizzichino, vai jotakin aivan muuta? Minkälaiset pohdinnat ajoivat ostopäätökseen, miksi se ei ole suosikkipelti (ja mikä sitten on!), ja tuntuuko että arvokkuus rajoittaa käyttömahdollisuuksia?
Itselläni on laadukkaita ja ei ihan halvimman pään soittimia, mutta ei oikeastaan mitään huippukallista, kun nyt aihetta vähän puntaroi. Lisäksi olen suurimman osan kamoista ostanut käytettyinä, mikä on toki mahdollistanut tosi hyvien vempaimien hankinnan kohtuurahaan. Funchin symbaalit ei ole ihan ilmaisia, mutta samoissa hinnoissa nyt pyörii tehdastekoisetkin lippulaivasarjat. Sonorin Designerit on olleet aikanaan melkoisen kalliita, mutta käytettyinä ei sen kummemman hintaisia kuin muutkaan huippusetit.
Harrastelijana on siinä määrin kiitollisessa tilanteessa että rahansa voi laittaa sellaisiin vehkeisiin jotka tavalla tai toisella houkuttelevat, eikä tarvitse miettiä "järkevyyttä" tai takaisinmaksuaikoja, jos ei huvita. Varmaankin suhtautuminen voisi olla erilaista jos olisi kyse työvälineistä. Jotkuthan toki myös harrastavat niin että vain kallein mahdollinen kelpaa, tai vaihtoehtoisesti niin että mahdollisimman pieni rahankäyttö on itseisarvoinen tärkeää. |
|
Monta kivaan juttua löytyy, on ollut ja tulee olemaan.
Olen epäonnellinen, jos ei ole kivoja leluja. Kaikkea ei vaan voi omistaa.
Todellinen syy. Haluan kokeilla kaikkea uutta ja hienoa!
Sihi ja Sorva ne yhteen sopii, huomenna mennään studio koppiin=) |
 hollmi-5
13.02.2021 08:46:22 (muokattu 13.02.2021 08:58:48) | |
|
Omista kuvista löytyy muutama setti, jotka kaikki on aika kalliita uutena olleet ja edelleen hitaita myydä oikealla hinnalla, koska ne mielletään kalliiksi.
https://muusikoiden.net/dyn/users/155242.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/149978.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/164385.jpg
Noiden lisäksi Sonorin Signature ja Ludwigin Stainless Steel
-setit. 60-lukulainen Ludwig Downbeat täydellisenä telineineen sekä pedaaleineen ja lehmänkellokin on kuulunut settiin uudesta saakka. Muitakin settejä on. Kaikki Amerikan Ludwigia ja Saksan Sonoria.
Nelinumeroisella hinnalla olevia virveleitä on parikymmentä. Niistä High-End-luokkaan voisin kuvitella Joyful Noiset. Muut ovat muuten vaan paremmasta päästä. Ludwigeja lähestulkoon kokonaisuudessaan noin kolmenkymmenen virvelin läjä. Black Beautyt kaiverrettuna arvokkaita, vaikka ei sen kummempia korvalle, kuin ei kaiverretut.
Olen ajautunut näiden rumpujen pariin lapsuuden persaukisen haaveilun ja rumpuesitteiden kautta. Sonoria mainostettiin rumpujen Rolls Roycena ja Ludwigin 1975 esite oli minun Anttilan alusvaatesivusto. Kuolasin Ludwigin hienoja settejä. Ja lempirumpalini soittivat Sonorilla tai Ludwigilla, kunnes japanilaiset ostivat miehet isoilla endorsersopimuksilla Tamalle, Yamahalle tai Pearlille.
Cozy Powell siirtyi Yamahalle, kun tehdas lupasi uusimmat monttupyörät koko kiertuehenkilökunnalle. Minulle Cozy ja hänen Red Sparkle tuplasetti oli hienoin yhdistelmä. John Bonham ja Amber Vistalitet tai Stainless Steel... Mielikuvillahan näissä pelataan.
Jo ylemmässä postauksessa mainitut Sonorin Designeritkin omistin, mutta ne olivat pienoinen pettymys haaveiden täyttymisen suhteen. Hi-Litet olivat paremmat minulle. Settejä on tullut ja mennyt monta, koska jostain on luovuttava, että voi uutta hankia ihan jo säilytystilan takia.
Soundit, piuhat ja kajarit. |
 Epämuusikko
13.02.2021 10:13:43 (muokattu 13.02.2021 16:52:54) | |
|
Jeltz: Epämuusikon mysteerisymbaalista olisi mielenkiintoista kuulla lisääkin mietteitä, jos tohdit avata vähän pidemmälle. Onko kyseessä vanha K, Spizzichino, vai jotakin aivan muuta? Minkälaiset pohdinnat ajoivat ostopäätökseen, miksi se ei ole suosikkipelti (ja mikä sitten on!), ja tuntuuko että arvokkuus rajoittaa käyttömahdollisuuksia?
Se on "uudempi" vanha K. Ostin sijoituksena, pitäis nyt pitkähkön tauon jälkeen kuunnella että miltä se tuntuu. Funchin pellit kiinnostais itteänikin, tunnen miehen henkilökohtaisesti ja olen keskustellut kanssaan monet kerrat, soittelun ja kaljoittelun ohella. Ehkä kuitenkin annan hänelle vielä pari vuotta treeniaikaa.
Lauritsen tekee hyviä peltejä, mutta jonot ovat pitkät ja hinnat hypen mukaiset. "unelmapeltini" on edelleen saksanmaalla myytävänä, mutta sen hinta alkoi kakkosella, siispä olen yrittänyt kuvitella ettei sitä ole olemassakaan.
Onneksi olen kamoihini tällä hetkellä suht' tyytyväinen, ja jos sais loppuelämän vietettyä siten, että ei esim. maksaisi yhdestäkään virvelistä yli neljääsataa niin olisi jees. 99,99% omista vehkeistäni on kuitenkin ostettu käyttöön.
joku muu sikko: Mainitsen fanitushankintani Neil Peart R30 starman virvelin tässä nyt sitten. montakin keikkaa soitettu sillä?
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Mainitsen fanitushankintani Neil Peart R30 starman virvelin tässä nyt sitten.
Juu mast tsamp övei from skvirröls baik ant staat living diu. -Sjömanni- |
Epämuusikko
21.02.2021 12:35:24 (muokattu 21.02.2021 12:40:30) | |
|
Kun tämäkin ketju koki äkkitypistymisen niin mainittakoon että se symbaalini kuulostaa huomattavasti paremmalta nyt kun olen hieman dempannut treenistäni. Ja koska kyseessä on ikäänsä nähden vähemmän soitettu pelti, ajattelin soittaa sillä lähivuosina paljonkin.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Harmi kun meni se Darwin keskustelu. Juuri kun sisäinen kamarunk tai siis rumpalini alkoi herätä-
Juu mast tsamp övei from skvirröls baik ant staat living diu. -Sjömanni- |
hollmi-5
21.02.2021 15:38:09 (muokattu 21.02.2021 15:42:02) | |
|
joku muu sikko: Harmi kun meni se Darwin keskustelu. Juuri kun sisäinen kamarunk tai siis rumpalini alkoi herätä-
Näin! Voisi vähän sitä high-end-käsitettä avata, että miten sen koen.
Esimerkikis Sonorin Signaturet koen vahvasti siihen luokkaan kuuluvaksi. Se oli oman aikansa kallein sarjavalmisteinen rumpu. Jokainen yksityiskohta oli tehty viimeisen päälle. Kun jenkit maalasivat ylijäämämaalilla rugot sisältä, laittoi Sonor jalopuuviilun ja lakkaa sisälle.
Standit ja hardware oli ihan järkyttävän tukevaa (luetaan liian painavaa). Kromityö ei edelleenkään kenenkään toimesta yllä samalle tasolle. Sonor teki metalliosat omassa tehtaan metalliverstaassa ja kromaamoa esiteltiin mielellään videoilla.
Värivaihtoehtoja ei liikaa ollut ja siksi settiin saa kohtuullisella vaivalla lisää rumpuja. Sonorin rungot koputeltiin jo tuolloin nuijalla ja jos runko ei soinut halutusti, heitettiin runko linjalta pois. DW tuon sitten markkinoi ja merkkasi runkoon sävelen. Sonor laittoi hyväksytty-leiman.
80-luvulla ei kauheasti keskusteltu runkomateriaaleista nimillä. Tehtiin siitä, mikä hyväksi koettiin. Koetappa löytää mainintaa vaikkapa Ludwigin vintagekataloogista, että mitä puuta on. Et löydä.
Sonorin 1977 esitteessä mainitaan ruusupuu pinta- ja sisäviiluna, muutama muu puuviilu pintavaihtoehtona ja kehutaan laatua kovasti. Pyökkiä runkomateriaalina ei mainita. Tuohon aikaan Phonicit maksoivat tuplasti sen, mitä vastaava Ludwigin setti:
http://www.drumarchive.com/Sonor/Sonor1977.pdf
Vuoden 1982 Sonor-esitteessä on pitkä selostus rummun materiaalista ja rungon vaikutuksesta sointiin. Pyökkiä ja koivua kerrotaan käytettävän. Muutenkin esite on aivan uskomattoman upea ja varsinkin HW-detaljit tuntuivat hienoilta silloin ja ne toimivat hienosti edelleen. Minulla on paperiversio ja sain sen vuonna -82. Meni kolmekymmentä vuotta, että sain unelmoimani Signaturet. Kannattaa tutkia esitettä:
http://www.drumarchive.com/Sonor/Sonor1982.pdf
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
Huhhuh mikä esite! Kiitos tästä. Kaikki noi leikkaukset ja huolellinen esitys. En oo jostain syystä ikinä ollu yhtään kiinnostunu Sonoreista mut ehkä nyt täytyy muuttaa asennetta. |
|
Mösjöö: Huhhuh mikä esite! Kiitos tästä. Kaikki noi leikkaukset ja huolellinen esitys. En oo jostain syystä ikinä ollu yhtään kiinnostunu Sonoreista mut ehkä nyt täytyy muuttaa asennetta.
Sehän on aina ollut että kun saksalaiset jotakin tekee niin se yleensä tehdään kunnolla.
Koskee valitettavasti lähinnä menneitä vuosikymmeniä, kaikessa.
Juu mast tsamp övei from skvirröls baik ant staat living diu. -Sjömanni- |
Epämuusikko
22.02.2021 09:43:04 (muokattu 22.02.2021 10:46:05) | |
|
Mullahan on ruusupuuphonicit kasituumasesta kakskytätuumaiseen, mutta ne eivät edusta mulle high-endiä, ainoastaan tällä hetkellä valitettavan kalliita, painavia ja soundimaailmaltaan yksipuolisia rumpuja. Kiva niillä on vetää niitä asioita mitä niillä voi vetää.
Pearlin Referencet on vissiin yhtä kylmää kyytiä kuin meikän ja muiden Phonicit, Siguista puhumattakaan.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
 pekkap82
22.02.2021 09:59:45 (muokattu 22.02.2021 10:00:32) | |
|
Ihmettelin jo, että eipäs täällä ole tullut kukaan kauhistelemaan Signaturen 12mm paksuja runkoja, mutta ei olekaan tainneet ne jäsenet olla hetkeen aktiiviisia. Joskus pitäisi kyllä kokeilla jotain paksurunkoista pro-settiä. Tällä hetkellä vaan ainut sarjavalmisteinen taitaa olla Pearlin Reference, ja MHP-kokeilun jälkeen on tullut epäilys, että Afrikan mahonki ei ehkä ole se oma juttu.
Sonorin 1994 Designer -katalogissa on muuten hauska kaavio runkomateriaaleista/paksuuksista/syvyyksistä.
http://www.sonormuseum.com/1995+/designer1994/des94.html
E: olin hidas. |
Jeltz
22.02.2021 20:41:54 (muokattu 22.02.2021 20:43:03) | |
|
Harmillista, että tietokantafiba vei tästä ketjusta paljon hyviä kirjoituksia.
Sonorien markkinoinnissa tuo Braunschweigin teknillisen instituutin taajuusspektrimittaukset ja labratakkikuvat on samaan aikaan jotenkin parasta ja pahinta. Myös 90-luvulta Designereistä taisi olla jotain mainosvideoita jossa tehdään mittauksia kaiuttomassa huoneessa.
Over-engineeringissä Designerit on kyllä jotenkin ihan omaa omaa luokkaansa, ja erityisesti hardwaressa on ihan koomisuuteen asti hierottuja detaljeja. Mun setti on tosin Maple Light -rungoilla, niin ne edustaa sikäli kuitenkin "tavanomaista" soundimaailmaa. Todella hyväsoundiset ne yhtä kaikki ovat, toimivat viritysalueet laajat, viritys helppoa ja tarkkaa, ja viimeistelyn taso on huippua. Kaikki nämä kyllä puoltavat sitä että noita on helppo kutsua high-endiksi.
En ole koskaan noita Sonorin 70-/80-lukujen tuotoksia päässyt kokeilemaan ja vähän luulen ettei ne välttämättä omaan makuun samalla lailla sopisikaan. Mutta markkinointiaineiston perusteella samat stereotyyppistä saksalais-insinööriluonnetta osoittavat argumentit sielläkin on olleet taustalla.
Sonoreista ja ketjun aloittajan Darwin-pedaaleista tuli vielä mieleeni yksi aiheeseen liittyvä tajunnanvirran sivupuro: Olen ihmetellyt sitä, että Sonorin historiasta löytyy tuota loppuun asti hierottua teknistä suunnittelua, niin mikä ihme notkahdus pedaaliosastolla oikein on 1990-luvulla ollut? 80-luvulta löytyy oikeinkin modernin oloista pedaalia kaikenlaisine säätöineen (Hollmi esittelikin hienoa entisöintiprojektiaan aiheesta). Kun tullaan 90-luvulle, tuossa yllälinkatussa Designereiden katalogissa esitellään sivukaupalla kaikenlaisia teknisiä innovaatioita, mutta bassorummun pedaalista ei ole mitään kuvausta - vain yksi pikkukuva katalogin lopussa. Giant Stepit taisi tulla vasta joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen - niissähän sitten taas tuli yhtä sun toista ihmeviritystä (kuten middle pedal ja twin-effect pedal). Mulla on Premierin EDP300, joka edustaa monipuolisten säätöjensä puolesta jollakin tapaa sellaista suunnittelueksotiikkaa jota olisi voinut kuvitella Sonorin tuottavan ysärillä Designereiden ohella. |
|
pekkap82: Ihmettelin jo, että eipäs täällä ole tullut kukaan kauhistelemaan Signaturen 12mm paksuja runkoja, mutta ei olekaan tainneet ne jäsenet olla hetkeen aktiiviisia. Joskus pitäisi kyllä kokeilla jotain paksurunkoista pro-settiä. Tällä hetkellä vaan ainut sarjavalmisteinen taitaa olla Pearlin Reference, ja MHP-kokeilun jälkeen on tullut epäilys, että Afrikan mahonki ei ehkä ole se oma juttu.
Sonorin 1994 Designer -katalogissa on muuten hauska kaavio runkomateriaaleista/paksuuksista/syvyyksistä.
http://www.sonormuseum.com/1995+/designer1994/des94.html
E: olin hidas.
Signature Sonorin ehdottomasti itselleni paras kalvovalinta on Pinstripe päälle ja Ambassador alle. Kokeilin Remon eri kalvoilla ja kahdella samankokoisella tomilla. Olin vuosia vetänyt vanhalla kokemuksella Ambassadoreilla molemmin puolin. Soundi ei ollut ihan mieleinen, vaikka hyvä. Pinstripella tuli paljon lisää sointia ja suoraviivaisuus hävisi. Sonor laittoi tehtaalla ko. yhdistelmän ja varmaan olivat asiaa tutkineet.
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
joku muu sikko: Harmi kun meni se Darwin keskustelu. Juuri kun sisäinen kamarunk tai siis rumpalini alkoi herätä-
Siinähän ei auta kuin mennä https://www.acd-unlimited.at/english/
ja laittaa tilaus kehiin, siinä on rahoille vastinetta ;) |
|
varsinkin kun toi acd-jäbä meinaa just hypätä oravanpyörästä. mikä tarkottaa että tavaraa ei saa enää kauan.
t. nimimerkki laakeroinnin hankkimista axikseen jo liian kauan harkinnut |
 AP
24.02.2021 13:28:22 | |
|
Mösjöö: Huhhuh mikä esite! Kiitos tästä. Kaikki noi leikkaukset ja huolellinen esitys. En oo jostain syystä ikinä ollu yhtään kiinnostunu Sonoreista mut ehkä nyt täytyy muuttaa asennetta.
Mulle tuli tosta esitteestä mieleen jotkut vanhat Mersun esitteet; painotuotteen tekemisessä ei ole säästelty eikä insinöörimäisen vaikutelman antamista arasteltu. Ensimmäiset viisi sivua on kuvattu suunnilleen valkoiset takit päällä tuhisevia viiksekkäitä teknikkoja ja sitten päästään kohta asiaan.
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura |
|
Mösjöö: varsinkin kun toi acd-jäbä meinaa just hypätä oravanpyörästä. mikä tarkottaa että tavaraa ei saa enää kauan.
t. nimimerkki laakeroinnin hankkimista axikseen jo liian kauan harkinnut
Ei se meinaa mihinkään hypätä, eikös se just kirjoita että se jättää somen pois, jotakin upgrade ja varaosapuolta jättää pois ja keskittyy enemmän tuohon omaan tuotantoon pedaali ja hardwarepuolella! Eli keskittyy olennaiseen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
