Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henk. koht. alkoi hyvin. Tuossa 2001 tienoilla alkoi kiinnostus vähitellen heräämään kun yhdellä vakiofoorumeistani (huimat 30 muuta jäsentä, mutta tässä tapauksessa laatu korvaa huimasti määrän) puhuttiin pitkään bändistä nimeltä Opeth. Lopulta sitten latasin forum-tuttuni FTP:ltä suosituksesta The Drapery Fallsin. Se oli menoa se sitten.
Tällä hetkellä löytyy kaikki levyt ja toistakymmentä livebootleggiä vuosilta 1991 - 2003.

Lopulta sitten latasin forum-tuttuni FTP:ltä suosituksesta The Drapery Fallsin. Se oli menoa se sitten.
 
Onpa muuten aika jumalattoman hieno piisi, itsellekin tuo oli ensimmäinen kappale joka kolahti. Tulipa sitten ostettua Blackwater Park, ja muutaman läpikuuntelun jälkeen alkoi löytymään muitakin koukkuja.

On tosiaan hieno yhtye. Monella tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia kuin minulla: Opeth toimi itsellenikin aikanaan tällaisena totuttajana "örinään". Itse en tosin omista vielä muita levyjä kuin Blackwater Parkin, joka onkin sitten täynnä upeita kappaleita. Bleak on tällä hetkellä oma suosikkini.

Loistavuus elää yksityiskohdissa. Loistavuus elää kokonaisuudessa.
 
Tuli tässä ties miten monennen kerran kuunneltua yön aikana suhteellisen kovalla äänellä koko Opethin tuotanto läpi. Voin taata sen, että tältä planeetalta ei löydy ainuttakaan toista yhtyettä, jonka 7,5h kestävää tuotantoa kuunnellessani aikani ei käy pitkäksi juuri missään vaiheessa. Monet Opeth-albumit ovat olleet kuuntelussani jo vuosia, mutta viime yönäkin löysin kappaleista jatkuvasti uusia koukkuja vielä satojen kuunteluiden jälkeen, mikä on lähinnä ihme.
 
Moni voi pitää tällaista fiilistelyä täysin turhana, mutta sanoisin juuri tällaisten asioiden tuovan esille Opethin loistavuuden pintapuolen. Siinä on yhtye, jolta löytyy tällä hetkellä noin 7,5h musiikkia, josta ei löydy montaakaan heikkoa hetkeä. Tuotannossa on muutama sellainen kappale, joita en jaksa yksittäisinä aina kuunnella, mutta jotka istuvat levykokonaisuuksiin loistavasti. Sitten löytyy sellaisia kappaleita, jotka huumaavat ihan aina. Kaiken kruunaa se seikka, että jos milloinkaan satun kuuntelemaan yhden Opeth-kappaleen, niin harvinaisen usein siitä seuraa koko kyseisen albumin kuunteleminen.
 
Pidän todella monista yhtyeistä ja laajalla skaalalla erilaisista musiikin lajeista, mikä pätee myös metalliin, jota tulee kuunneltua ääripäästä toiseen. Näin ollen minun on vaikeaa kruunata yhtä siksi ehdottomimmaksi suosiksi, mutta siitä huolimatta tuota kruunua taitaa aina kantaa yllään Opeth yksityiskohdillaan ja kokonaisuudellaan. Opeth ei kata ihan koko sitä kirjoa, jota musiikilta kaipaan, mutta yhtyeen tuotannon skaala on niin laaja ja monipuolinen, että se vastaa todella useisiin tarpeisiini. Yksittäiset kappaleet, albumikokonaisuudet, vaihtelevat tunnelmat ja harvinaisen voimakas sielu musiikin sisällä, joka huokuu äänen ympärillä ja sen sisällä koko ajan levyjä kuunnellessa. Sellaiseen ei moni pysty ja vaikkei kyseessä olisikaan täydellinen orkesteri, niin ainakin se pääsee kokonaisuudessaan lähimmäksi sitä täydellisyyttä.
 
Tällaista tällä kertaa. Tätä kirjoitellessa taustalla oli 7,5h Opethin kuuntelua ja 3h unet, mutta jälleen kirjoitellessa alkoi tehdä mieli kuunnella, joten taitaa se seitsemän ja puoli tuntia kulua jälleen tutuissa merkeissä.

Per Wiberg soittaa myös Spiritual Beggars nimisessä stoner/hard rock yhtyeessä.
 
Tuollainen 70-lukulainen urkujen soittelu voisi Opethiin sopia mitä mainiommin. vrt. Deep Purple, Camel...

Tuollainen 70-lukulainen urkujen soittelu voisi Opethiin sopia mitä mainiommin. vrt. Deep Purple, Camel...
 
Todellakin. Kuten jo aiemmin sanottiin, uudella levyllä tullaan kuulemaan Rainbow-vaikutteita. Äärimmäisen mielenkiintoista!
Onkos tämä Celtic Frost tuttu? En ole kuullut kuin pari coveria Opethin ja Sepulturan esittäminä. Ilmeisen tärkeä bändi (black?) metallin saralla, mutta kuitenkin melko tuntematon..

Mille linjalle haluaisitte Opethin lähtevän/palaavan?
 
Noita Rainbow -juttuja olen kuullut ja lukenut, ja se pistää vähän kärsimättömäksi kun ei tiedä mitä sieltä Ruotsista kohta syljetään. Minulle Opeth on edelleen se Death -bändi joka saa viluväreitä aikaan progen ja mätön sekoituksella. Balladit ovat ensiluokkaisia ja ne kuuluvat asiaan. Damnationin jälkeen voin kyllä sanoa että nyt pitää olla sitten MENOA ensi albumi. Ei kevyempää kuin Still Life.
 
Voisin odottaa uutta levyä vaikka vuoden kauemmin jos siitä tulisi varma mestariteos. Mikä siitä kyllä tuleekin.
 
Monelta taholta kuulee miten Opeth on mukamas siirtymässä yhä enemmän kaupalliseksi...humpuukia. Mutta jos niin käy niin...maailma loppuu.
Kuinkahan kauan muuten yhtye pystyy tuottamaan vuosi vuoden jälkeen tuollaista musaa...aikamoiset sävelsuonet kavereilla...

Synkempää & alkukantaisempaa & erilaista huhutaan uuden materiaalin olevan. Anna Åkerfeldt on muute raskaana. Miten tämä vaikuttaa sävellystyöhön? Mmmmm... nice!
 
Opethilla ei ole muuten levytyssopimusta tällä hetkellä, mutta kovasti kaikki suuremmat yrittävät heitä signata.

Opethilla ei ole muuten levytyssopimusta tällä hetkellä, mutta kovasti kaikki suuremmat yrittävät heitä signata.
 
Jostain syystä mielessäni on pyörinyt yksi käsite: InsideOut
 
EDIT: Olisi helvetin hienoa jos seuraava Opeth-levy tulisi ulos komeissa Travis Smithin tekemissä "tupladigi"-kuorissa jonkin sortin DVD:n kera, kuten monilla albumeilla on nykyään tapana. Kuolaisin, ostaisin niitä tuhat ja hautaisin itseni niihin.

Tällä hetkellä kovimmat nimet tarjouskilpailussa on (kuulemma) Century Media ja suur-yllättäjä Roadrunner. Tai näin isot pojat ovat kertoneet. Roadrunner kuulostaa melko hassulta valinnalta, mutta kyllhän nuo signas Cradle of Filthinkin (ja nightwishin) ihan vasta.

Onko kellään Blackwater Parkin mustaa digipäkkiä jossa bonus biisi..akustinen sellainen?

Onko kellään Blackwater Parkin mustaa digipäkkiä jossa bonus biisi..akustinen sellainen?
 
Minulta löytyy digi, jossa on kahdeksan kappaleen lisäksi vedot "Still Day Beneath the Sun" ja "Patterns In The Ivy II".

Minulta löytyy digi, jossa on kahdeksan kappaleen lisäksi vedot "Still Day Beneath the Sun" ja "Patterns In The Ivy II".
 
Voi hemmetti, ne on niin pakko saada... mutta hetkinen eikös CDONISSA ollu joku kauhee Opeth kamppanja...kaikki Open levyt meni jotain 8.95...käyn kattomassa..olihan siellä mutta ei sitä. Mistäshän tuon nyt pöllisi?

Mistäshän tuon nyt pöllisi?
 
Tais olla joku rajoitettu RARE LIMITED painos tuo mustalla slipcasella varustettu juttu?

höhö, waretan nuo biisit.

Opethin parasta antia on ehdottomasti tuo herkempi osasto, jotenkin örinäosuudet ovat puuduttavia. Kuuntelen kyllä örinää ja murinaa ihan mielelläni ja reilusti. Tuntuu vain siltä, että Åkerfeldtin tyylisen örinän seuraksi sopisi paremmin hitaampi ja raskaampi musiikki. Akustiset osuudet ovat hienoja, eivätkä käy edes pidemmän päälle tylsäksi. Omistan kaikki bändin levyt, parhaita ovat My Arms, Your Hearse sekä Damnation. Ihan hyvä bändi, mutta ei mielestäni kaiken hypetyksen arvoinen.

No ylistetään nyt kun tämä taas nousi tänne ensimmäiselle sivulle.
 
Ihan käsittämättömän hieno ja upea bändi. Noussut samaan Suurten Bändien Joukkoon Metallican, Dream Theaterin ja Toolin kanssa. Tutustuin hakemalla pari biisiä netistä (Master's Apprentice ja A Fair Judgement) kun bändiä kovasti hehkutettiin täällä. Silloin A Fair Judgement iski lujemmin kun tuo örinä vähän vierastutti. Pitkä tarina lyhyt; Kävin nappaamassa Deliverancen kaupasta ja ihastuin pikkuhiljaa. Nyt hyllystä löytyvät Orchidia lukuunottamatta kaikki levyt, myös Lamentations DVD, jota on tullut katseltua kikkelinnokka kosteana useaan otteeseen. Orchid ja Morningrise eivät iske, mutta muilla levyillä bändi on tasaisesti mennyt eteenpäin ja parantanut. Still Life, Blackwater Park ja Deliverance henkilökohtaiset suosikit. Vielä kun livenä näkisi.

Vielä kun livenä näkisi.
 
Nosturin 2.tunnin setti oli herkkua kyllä faneille.

Nosturin 2.tunnin setti oli herkkua kyllä faneille.
 
Onneksi oli kolme päivää leiriä kun heittivät ne kolme keikkaa. Ei olisi pitänyt hommautua asettajan hommiin. No, eivätköhän uuden levyn yhteydessä käy tällä puolen lahtea.